Syntymäpäivän aatoksia

 "Kevään lapsi kylpee valossa, 

syntyy lintujen laulussa,

herää nuppujen auetessa."

Toukokuun tuplajuhlaviikonloppu. 

Aamulla äiti, 82, soitti ja lauloi onnittelulaulun.

Se tuntui hyvälle, liikuttavalle. 

Lahjalle. 

Onnellisen päivän alulle.  

Päivän mittaan tuli 

 onnitteluja kymmenittäin sieltä ja täältä.

Lueskelin niitä päiväkahvilla omassa rauhassani,

makustellen, kuulostellen. 

Äidille, anopille, mummulle, mummille, mummolle. 

Siskolle, ystävälle. 

Paljon kauniita sanoja. 

Onnea ja Iloa.

Siunausta ja terveyttä. 

Kaikkea hyvää.  

Ja kukkaisajatuksiakin! 

Elina Salmisen sanat tulevat lähelle:

Ikä ei ole vain numero

se on jokainen selvitty talvi

kaikkien kesien kukinnot

Se on ripeät aamut

ja pitkälle puhutut yöt

syksyn haikeus ja jäljet

kohdattujen katseissa

Ikä ei ole 

vain numero

Se on luku

tarinassa jonka 

jokaisessa keväässä

kasvaa siemenen verran 

sitkeintä toivoa.

~~ ❤ ~~

Ystävältä tuli ihana 

Mietteitä maalta -ajatus tähän iltaan,

johon kiteytyy tämän päivän aatokseni: 

Eletyistä hetkistä

monen värisistä eilisistä

niistä minut on tehty

kuplivan kirkkaista päivistä

ja mustaakin mustemmista

Lähekkäin 

ilo ja suru

ovat vierelläni kulkeneet 

monin tavoin muokanneet

juuri sen 

mitä olen nyt. 

Aloitan viikonloppuani onnen ja ilon siivittämänä,

pilvien takaa kurkkivan auringon säteiden alla. 

Tunnen iloa tästä syntymäpäivästä, 

vanhenemisesta ja varttumisesta. 

Täyteläisen päivien ja vuosien jälkeen 

tästä elämän vaiheesta. 

Rakkaista ihmisistä lähellä ja kauempana

-kaikki ajatuksen kantaman päässä. 

Lämpöinen ajatus Sinun viikonloppuusi! 

13.12. Häätunnelmia

Hääjuhlan jälkeinen aamu.

On kiitollinen mieli eilisestä.

Rakkaudesta, lämmöstä,

läheisyydestä ja jakamisesta.

Siitä ilosta mitä saimme kokea yhdessä Heidän kanssaan

näissä erityisissä oloissa järjestetyistä häistä.

Tämä oli itseni ja useamman mielestä lopulta myönteinen kokemus.

Urkujen kumu 

viipyy vielä minussa.

Kuulin teidän 

alttarilla vakuuttavan.

Tahdon, tahdon.

Ilolla ja kivulla

sinusta luovun.

Tiesinhän jo 

kehtolaulua hyräillessäni,

että lyhyeksi ajaksi

 sinut meille uskottiin.

Sirpaleen äidinsydäntä

 viet mukanasi,

ja niin on hyvä.

Tiedän sinun rakentavan elämääsi

toisen rinnalla iloiten, 

joskus ehkä kipuillenkin,

mukanasi elämän suola 

ja elämän antajan siunaus.

-Raili Mantila-

❤️❤️

Te katsotte huomiseen,
näette kaikki ihanat rannat,
lempeät aurinkopäivät,
työn, luomisen ilon
ja suunnitelmat. 
Jo tämä ja yhteiset päivät,
kaikki teille määrätyt päivät
ovat teidän omianne.
Tehkää niistä yhteinen taival
käsi kädessä kuin lapset.

-Eeva Kontiokari-

Tänä  aamuna postaus on lyhyt,

Se sisältää olennaisen;

ilon, kiitollisuuden ja niiden jakamisen.

Palaan häihin vielä joulukalenterissani

-ainakin hääkimppuun, tarjoiluihin ja tuohon hääkaareen.

Valo lisääntyy;

kolmas kynttilä on syttynyt. 

Joulun juhla on lähellä.

⭐⭐⭐

 

12.12. Juhlapäivä

 Tänään on heidän juhlapäivänsä.

❤️❤️

Joulunalushäät,

joita  olemme heidän kanssaan yhdessä

odottaneet ja valmistelleet.

Koko matkan,

siitä heinäkuisesta päivästä asti,

jolloin tämä päivä sinetöitiin heidän hääpäiväksi,

on ollut ajatuksissa mukana pelko;

 näkymätön, toivomaton,

juhlien mahdollinen vesittäjä 

-Korona.

Marraskuun loppupuolelle asti kaikki tuntui menevän haaveiden,

ajatusten ja toiveiden mukaan.

Sen jälkeen alueemme siirtyi taudin leviämisvaiheeseen

ja kuvioon tuli monenlaiset rajoitukset.

Marraskuun lopulla oli vielä toiveissa saada viettää vihkijuhla kirkossa viidenkymmenen läheisen kanssa.

Lopulta sekin kuvio kaatui omaan mahdottomuuteensa.

ja 120 hengen juhlaväki vaihtuu tänään kymmenen hengen läsnäoloon kirkossa.

Niin kuin monilla muillakin vihkipareilla.

Nykytekniikan kautta ja avulla

kaikki kutsutut pääsevät kuitenkin katsomaan

vihkimisen livenä

ja se tuntuu toki tässä hetkessä ihanalta.

Matka tähän hääpäivään

-niin kuin elämä aina-

on ollut valon ja varjon leikkiä.

Myötä- ja vastamäkeä.

Näihin viikkoihin ja päiviin

on mahtunut paljon ennakkovalmistelua;

unelmia ja haaveita,

suunnitelmien kariutumista

ja uusien ajatusten sijaan tulemista.

Olemme yhdessä jutelleet paljon siitä,

miten me suunnittelemme ja haaveilemme elämäämme eteenpäin.

Ja että niin kuuluukin tehdä!

Lopulta on  kuitenkin tyytyminen siihen

mitä on ja mitä tapahtuu.

Se elämän kipein läksy! 

Tämän tarinan loppu on kuitenkin ihana ja onnellinen.

He ovat tänään terveinä.

Heillä on toisensa.

Tänään he sinetöivät liittonsa

meidän vanhempien ja muutaman läheisen läsnäollessa.

Sen jälkeen vietämme pienen juhlahetken.

Toivon mukaan voimme ja saamme juhlia heitä koko perheemme kesken piakkoin.

Onnellinen päivä,

ikimuistoinen, 

juhlia te saatte 

lahjaa rakkauden.

Lupausten päivä

täynnä ihmeitä.

Huomiseen te käytte

käsi kädessä.

-A-M Kaskinen-

Onnellisina ja kiitollisina saatamme heidät tänään 

yhteiselle matkalle

Sen arkeen ja juhlaan.

❤️❤️

Juhlat lähestyvät

Olemme siirtyneet taas vuoden juhlaiselle puolelle 

kulkemaan adventtisunnuntaiden kautta joulun juhlaan.

Tänä vuonna perheessämme liittyy joulunodotuksen tunnelmaan

vahvasti hääjuhlaan valmistautuminen ja häiden odottaminen.

Eilen olimme kotikirkossa,

jossa heidän kuulutuksensa luettiin.

Se hetki konkretisoi häiden läheisyyden.

Ilmassa on odotusta

- ja lisäksi jännitystä,

jota tämä meidän näkymätön K-seuralainen aiheuttaa hääjärjestelyihin.

Tänään otin esille messinkiset kynttilänjalat,

joita olen joskus 90 -luvulla kerännyt.

Niitä löytyi vaatehuoneen kätköstä nelisenkymmentä kappaletta.

Syksyn mittaan olen ostanut lisää näitä "ns. köyhän kultaisia" kynttilänjalkoja kirppiksiltä 

 ja muutaman olen saanut lahjaksikin.

Niistä on muotoutunut  vähitellen uunin päälle oma kiva keräilyerä ja kokoelmansa.

Tänään, kun puhdistin näitä aarteitani ja tuli mieleeni,

että neljä kynttilänjalkaa voisi toimittaa tänä vuonna hääpöytien koristelun lisäksi myös adventtikynttelikön virkaa.

Luulen, että askartelukaupasta löydän kultaiset numerot kynttilöiden tyviin,

jos niitä nyt edes välttämättä tarvitsee ollakaan.

Numeroimatta matalin voisi olla ensimmäinnen ja korkein neljäs.

Nousisimme aivan kuin juhlaa kohti,

vaikka toisaalta sanotaanhan joskus, että laskeudumme joulun viettoon! 

Miten vaan,

mutta kynttilä kullekin adventtisunnuntaille!

Pikkuhiljaa teemme valmisteluja.

 kuulostelemme tilanteen kehittymistä

ja kuljemme hääjuhlaa kohti.

Ainakin pieni juhla meillä on! <3

En tee tällä(kään) kertaa varsinaista joulukalenteria,

mutta kirjoittelen näitä häiden ja joulun odotuksentunnelmia 

ehkä tiiviimmmin tänne tulevissa postauksissa.

Marraskuinen hämärä siivittää kuvia,

mutta se kuuluu tähän harrastelijablogistin arkeen. :)

Toivottavasti kuljet rinnallani juhlaan ja jouluun! <3 

 

Vauvan ja uuden kodin juhla

Vietimme sunnuntaina lämminhenkistä ja herkkää juhlaa nuoren perheemme kodissa,

kun heillä oli maaliskuussa syntyneen vauvan ristiäiset ja uuden kodin siunaaminen.

Pari viikkoa ennen vauvan syntymää

pojan perhe pääsi muuttamaan omaan kotiinsa, 

jossa he ovat saaneet talostella nyt tämän erilaisen kevään.

Harmillista on ollut, etteivät vieraat oikein ole epidemian takia voineet käydä 

tupaantuliaisissa eikä vauvaa katsomassa.

Toisaalta heillä on ollut aikaa tutustella vauvan kanssa ja

huokaista sekä nauttia yhdessäolosta tiiviin raksa-ajan jälkeen.

~~~~

Pieni poika on ollut tyytyväinen tuhisija

ja oikea hymysuu.

Perhe on iloinnut hänestä ja hänen suloisesta olemuksestaan

 ja katsellut koronakevään yli tähän odotettuun juhlapäivään,

jotta pääsisimme isommalla porukalla viettämään hänen ensimmäistä juhlaansa.

Ja niin se päivä valkeni kauniina ja aurinkoisena.

Vauvasta tuli isänsä papan kaima.

Toivo Alvar liittyi nimensäkin kautta sukupolvien sydänten ketjuun.💙

Niin rentona vauva lepäsi isänsä sylissä 

sisarusten välillä  sivellessä ja leyhytellessä hänen äitinsä suvun vanhaa perintökastemekkoa.

Pappi puhui niin kauniisti vauvasta, joka on lahja äidille ja isälle sekä sisaruksille.

Hän on lahja meille kaikille läheisille,

sillä niin paljon iloa lapset tuovat elämään. 

Heidän kanssaan saamme elää uudelleen lapsuuden huolettomia päiviä

ja rakentaa yhteistä huomista.

Oman kodin kurkihirren alla on turvallista ja onnellista elää yhdessä

niin arkista tohinaa ja tahinaa kuin juhlan hetkeä.

Kasvaa toinen toistaan tukien, hioen

ja toinen toiseltaan oppien.

Kodinsiunaamispuheessa tuli myös niin kauniisti esille se,

miten vanhemmat ovat rakennusvaiheen aikana tehneet oman osansa,

sen mikä parhaiten on sillä hetkellä kummallekin sopinut.

Tavoite on ollut yhteinen ja siitä yhteisestä ponnistuksesta he saavat nyt kiitollisina iloita. 

Pitkiksikin venyneiden päivien ja väsymyksenkin yli on kantanut rakkaus.

Kodinjuhla oli meidän kaikkien kovasti odottama juhlahetki ja kevätkesän taitekohta.

Saimme kokea iloa ja onnea neljän sukupolven yhteisessä hetkessä.

Itsenäisyyspäivän kirjakuusi

Itsenäisyyspäiväaamun hämärässä on juhlan tuntua.

Radiosta kuuluu kaunista suomalaista musiikkia.

Kynttilät tuikkivat.

Niin kovin kellastuneet ja hauraat olivat tämän vanhan Välskärin kertomuksia -kirjan sivut, 

joista taittelin suomalaisella sisulla tämän itsenäisyyspäivän kuusen.

Kuusen profiili ei ole silkkihansikkain siloiteltu eikä ehjä.

Se sopii kuvaamaan maamme historiaa.

Kirjan sivut olivat hauraita ja elämää nähneitä kuin ne harvat sotiemme veteraanit,

jotka ovat vielä keskuudessamme.

Sotilaspojat ja -tytöt.

"Kun katson sinua

en näe vanhuutta

en uurteista iho

enkä hauraanharmaita hiuksia.

Näen kädet jotka kerran pitelivät

otteessaan lasteni tulevaisuutta

silmät jotka kerran joutuivat

todistamaan elämän järjettömyyden.

Näen jalat jotka kerran juoksivat

pelastaakseen lapseni vierailta valloilta

selän joka kerran kantoi 

taakkanaan tämän maan huomista.

Kun katson sinua 

minä näen taistelijan

jolle olen velkaa

elämänmittaisen kiitoksen."

-Sinä olet minun kaunein runoni-

Urhoollisten naisten ja miesten ansiosta liput liehuvat tänäänkin.

Juhlapäivän iloa!

Rippijuhlat

Heinäkuun lopun kauniina lauantaina

vietimme poikamme  rippijuhlia.

Rippikirkossa katselin

valkeaan paitaan ja mustiin housuihin pukeutunutta nuortani,
pään tuttua muotoa.
Vasta äsken mahtui syliini koko lapsi.

Urut soivat,

mieli herkistyi.
Kertasin mielessäni muistoja.

Aika viidentoista vuoden takaisesta ensiparkaisusta konfirmaatiojuhlaan,

lapsuuden saduista nuoruuden päiviin,

ensiaskelkengistä nelivitosiim 

on tuntunut  kuluneen tämänkin lapsen kohdalla niin pian.

Urut soivat.
Aurinko paistoi ja ulkona oli kauniin vihreää.

Konfirmaation aikana katseeni kiinnittyi kirkon kauniiseen ikkunaan,

jonka takana kymmenet pääskyset lensivät kesän kauneudesta iloiten,

huolettomina ja

toistensa seurasta nauttien.
Kuin nämä nuoret,
jotka olivat leiriviikon yhdessä viettäneet.

Se oli minusta niin lohdullinen näky,

luonnon kaunis opetus ja muistutus itselleni sekä lapselleni jaettavaksi.

’Oi, katsohan lintua oksalla puun,

se laulaa niin kauniisti aina.

Se korkeimman kiitokseen aukaisee suun,

sen mieltä ei huolet ne paina.’

Sain saatella lapseni tästä eteenpäinkin luottavaisena matkaan

nuoruuden päiviin. 

💙

Siinä kirkonpenkissä keskellä lämmintä kesäpäivää 

 pääskysten lentoa katsellessani mieleeni nousi 

jouluinen Varpus -laulukin.

Siksi, että  juhlahetkissä kodissamme on aina yksi paikka tyhjänä;

’olen pieni veljesi, tulin taivahasta’.

Josko hänkin toi pääskysen muodossa taivaan terveisiä!

Niin äidistä ainakin tuntui.

Heinäkuisten juhlien kakku oli arvatenkin mansikkakakku, 

joka oli nuorimmaisen tyttären käsialaa ja siinä  ei mansikoita säästelty! ❤️

Juhlimme rippilastamme kotosalla kotiväen ja sisarusten sekä heidän perheiden, 

kummien ja mummun kanssa.

Juhlapäivänä oli aurinkoinen ja lapsenlapset saivat kirmata keskenään mummulan pihalla

ja patiollakin tarkeni vihdoinkin istuskella ja nauttia juhlaherkuista.

Ensimmäisen kuvan ruusut,

Mummun tuomat rippikukat  ovat nyt parin viikon jälkeen juhlasta 

 maljakossa haalistuneina, kauniisti kuivahtaneina muistoina juhlapäivästä. 

Muistojen ruusujen terälehtiin tulee  ajan saatossa kultaiset reunat! ❤️

Suolaisia piirakoita

Palailen vielä helatortain valmistujaisjuhliin ja suolaisiin tarjottaviin .

Pojan ainut toive tarjoilujen suhteen oli mangohyytelökakku

ja kaupan pikkupizzat.

Loput hän uskoi minun valintaan ja harkintaan.

Tyttäreni vinkkasi minulle 

 Kermaruusu -blogin  Kinkkukasvis- ja Broilerpiirakka  -ohjeet, 

joilla sitten leivoin suolaset piirakat.

Tykästyin ohjeen pohjaan,

joka leipoutui helposti vuokaan

ja pohjasta tuli pehmeä ja sopivan paksuinen.

Hyvä peruspohja suolaiseen piirakkaan, totesin!

Ja piirakka kaikkinensa oli maistuvaista ja täyteläistä. 

Sovelsin ohjeen gluteenittomaksi laittamalla 

Semperin karkeita jauhoja, riisihiutaleita ja ohjeen mukaisesti perunamuusijauhetta.

Salaatti oli aikalailla keväisen vihreää;

salaatinlehtiä, lollo rossoa, herneenversoa, tuorekurkkua, 

jossa punaisena säväyksenä oli  kirsikkatomaatin puolikkaita ja mansikkaviipaleita.

Kevään ensimmäiset ruohosipulit saksittiin tarjolle eri kippoon

ja siitäpä se suolainen tarjoilu sitten muotoutuikin.

Vaikka suolaisista onkin puhe, tekee mieleni kirjoittaa muistiin 

kuvan alakulmasta pilkistävä vaaleanpunaisella marjakermavaahdolla päällystetty mutakakku. 

Se oli nimittäin aika ihanaa herkkua!

Marjat olivat nimittäin mesimarjoja,

joita ei kovin usein ole tarjolle laittaa. 

Mesikan aromi sopi hienosti makeaan kakkupohjaan!

  

Jotain vanhaa, jotain uutta.

Tämä entinen lastenhuone ja lisäpöytä oli hyvä lisätila kahvitteluun.

Pöydällä on viimeisimpiä kirppislöytöjäni,

neljän euron pitsiliina.

Se oli pikkuisen hassun mallisen oloinen,

mutta kuin tehty tämän pöydän päälle

elämän runtuja peittämään ja juhlatunnelmaa luomaan. 

Näkyy liinalle tippuneen kermavaahtoakin.

Kuvaajan silmä ei sitä ole huomannut,

mutta se kuuluu juhlan jälkeisiin tunnelmiin sekin.

Juhla vaihtuu pikkuhiljaa arjeksi;

koululaisten kesäloma-arjeksi ja työssäkäyvien työarjeksi.

Siinä on aina oma sovittamisensa.

Äsken kävimme nuorimmaistemme kanssa keskustelua 

kesäloman tekemisistä,

tietokoneajasta, ulkoilusta, 

kotihommista, nukkumaan rauhoittumisesta

ynnä muusta sellaisesta,

kun meillä aikuisilla ei vielä ole lomaa.

~~~~~

Aurinkoista kesäkuun ensimmäisen viikon alkua Sinulle! 

Kaisu

Valmistujaiset

Valmistuminen ammattiin tai valkolakki ovat  merkittäviä etappeja nuoren elämässä

ja keitaita myös vanhemmille.

Parikymmentä vuotta vanhempi-lapsi -suhteessa 

ja aika lapsen rinnalla hänen koulutiellään on pitkä ja vaiherikas matka.

Siihen mahtuu monenlaista kasvua ja kasvun kipua,

myötä -ja vastatuulta 

 molemmille osapuolille.

Jokainen nuori on elämänsä keväässä juhlansa arvoinen;
 onnittelujen ja juhlimisen väärti.

Meilläkin  vietettiin eilen valmistujaisia.

Nuori itse ei aluksi ollut oikein innostunut juhla-ajatuksesta, 

mutta illalla hänkin oli tyytyväinen ja kiitollinen juhlimisesta,
vieraista ja yhdessäolosta.

Jokainen askel elämän tiellä on tärkeä;

kaikki ne jättävät jäljen. 

On ihana viettää tänään vapaapäivää 

ja viipyillä vielä hetki eilisen päivän jälkimainingeissa,

huokaista  

ja siivoilla juhlan jälkiä keittiöstä.

"Elämään tarvitaan

siivet ja juuret,

ilot, unelmat,

pienet ja suuret. "

~~~~

Eilisessä päivässä soi ilo.

Oli hienoa onnitella omaa lasta 

talonrakentajaksi valmistumisesta,

hyvästä todistuksesta ja reippaudesta.

Ilo on myös siitä, 

että hänellä on jo työpaikka,

mihin hän voi rientää aamulla.

Se on paljon tänä aikana! 

Tänään aukeni aamu

kevään kirkkaaseen päivään.

Kukkien tuoksussa 

sinun ilosi

ja sinua kantava kiitoslaulu.

Huomenna on aika 

avata työn portteja,

löytää arkipäivän rikkaus

uusien tehtävien keskellä.

Huomennakin kiitoksen aika.

-Marjut Vannas-

Ihanaa juhlaviikonloppua ja koulujen loppumisen iloa!

Toivotaan, että tuuli ja viileä sää hellittävät 

ja sanat "jo joutui armas aika ja suvi suloinen" tuntuvat todelta!