Kesäloman alkajaiset

Kesäkuu ja -loma ovat päässeet jo hyvään vauhtiin. 

Teimme pidennetyn viikonloppureissun,

jonka teemana oli vauvasta isomummuun,  

joskin järjestys oli vastakkainen. 

Olin pari yötä äidin luona, 

lapsuuden maisemissa siskojeni kanssa.

Nauru ja kyyneleet, 

mennyt ja oleva aika 

sekä tuntematon tuleva olivat liki toisiansa. 

Kotoa löytyy paljon meidän lapsuuden historiaa. 

Äitin kanssa muistelimme menneitä 

ja teimme aikamatkaa lapsuuteen. 

Matka jatkui lauantaina Keski-Suomeen rippijuhliin.

Siellä oli reipas, onnellinen nuori elämänsä keväässä,

täynnä elämän iloa sekä valoa. 

Katselen sinua hiljaa,

katselen ihaillen .

Kohta jo kauaksi lähdet 

polkusi raivaten. 

Iloise matkasta tästä,

kaikista tuulista sen.

Jokainen päiväsi olkoon

kirkas ja onnellinen. 

Niin kaunista kaikki;

perhe juhlavaatteissaan,

vieraat sonnustautuneina juhlaan, 

ihanat kattaukset,

kesäiset kauniit luonnonkukkaset sekä rippiruusut. 

Päivä täynnä sukulaisten kohtaamisia. 

Sunnuntaina suuntasimme Tampereen seudulle tervehtimään nuorta perhettä ja 

katsomaan perhekuntamme nuorimmaista, 

toukoista pientä piiperöistä. 

Miten kaunis hän onkaan päästä varpaisiin.

Täydellinen ripsiä ja sormenpäitä 

sekä korvannipukoita myöten. 

Siskostaan ylpeä isoveli oli kovasti odottanut 

meidän tuloa 

ja yhteisiä puuhasteluja. 

Ihan pieni oravanmarja

hyvin suuressa metsässä.

Kesä, alkukesä.

Käsi isän kädessä hän kulkee

onnellinen pieni tyttö,

Polku pistelee.

Tulevat tuulet, talvi tulee,

eikä aurinko pääse metsän kaikkiin kohtiin.

Pieni taluttaa isoa, iso pientä

hetken matkaa.

-Helena Anhava-

Kävimme ulkoilemassa mukavalla metsäreitillä.

Kuvassa olemme tulleet tielle, 

jonka varrella oli muun muassa tämä koiranheisi,

 lumipalloheisin heimolainen,

joka oli minulle uusi tuttavuus. 

Kotiuduimme eilen.

Lomanen tuntui tehneen tehtävänsä.

Oli kiva tarttua arjen touhuihin.

Tänään oli penkkipäivä. 

Ei kylläkään kuntosalilla, 

vaan ihan tuolla omalla pihalla. 

Kävi ihan kuntoilusta tuo monen tunnin touhuaminen; 

kyykkiminen ja kurkoittelu 

sekä multasäkkien raahaaminen 

 kukkapenkkien äärellä.  

Olin odotellut toiveikkaana,

josko etupihan kukkapenkistä nousisi 

vielä jotain mitä kaipailin, 

muttei elämää näkynyt. 

Viime talvi oli kova ja se vei perennapenkistäni 

vanhat, ihanat leimukukat, pionin, arovuokot ja 

verikurjenpolvet, joita oli viime kesänä vielä 

pitkän penkin reunus punaisenaan. 

Kyllähän se harmittaa, 

mutta puutarhurin elämään kuuluu näköjään 

kukkapenkin kukoistus, 

mutta myös katovuodet. 

Tänään kävin ostamassa uusia taimia

ja istutin niitä penkkiin.

Siitä se taas lähtee

-jos lähtee. 

Mutta ei niin huonoa, 

ettei jotakin hyvää.

Alppiruusut olivat puhjenneet kukkaan poissaollessamme 

ja sanosimpa, 

että kukkia on nyt enemmän kuin koskaan. 

~~~~~~

Ihana kesäkuun alku kaikkinensa!

🌸🍃

Kolme kesäkuista k -kuvaa

Kesäkuu meni. 

Kaunis kesäinen, kukkaisa kuukausi. 

Tässä kuvani Kesäkuun kolme kuvaa -haasteeseen. 

Koti ja kuisti. 

Kodin tervetulotoivotus tuntui illalla myöhään kotiutuessamme 

niin rakkaalle ja kauniille.

Kukkapenkki ja koreakärsämöt. 

Kesästä kesään lempikukkani. 

Luottokasvi, pitkään kukkiva perenna,

josta saa näyttävän ja kestävän kimpun kukkamaljakkoonkin.

Kuunliljojen kirjoa. 

Kuunlilja on helppohoitoinen, hyötyisä perenna.

Kaunis kaikissa sävyissä, 

näyttävä niin kukkapenkissä kuin ruukussakin. 

💚

Näiden kuvien myötä kauniita kesäisiä hetkiä 

ja heinäkuun helteitä.

Kohta onkin sitten synttäripäivä tällä blogilla. 

Jääpä kuulolle! 

 

Kesäkassi

Kesä, kukat ja loma.

Siinä kolme kaunista sanaa,

joista juuri nyt iloitsen ja nautin.

Eilen oli  ensimmäinen kesälomapäivä 

ja tätä ihanuutta jatkuukin sitten tänä kesänä vähän pitempään.

Kiitos työnantajalle mahdollisuudesta vaihtaa lomarahoja vapaiksi!

Eilen paistoi, tänään sataa.

Sää antaa toki puitteita touhuihin,

mutta loma on aina lomaa säästä huolimatta.

Yksi jos toinenkin on muistutellut minua huilaamisen tärkeydestä.

Ehkäpä sitä osaa jo tällä iällä heittäytyä enemmän omiin, mieluisiin juttuihin

ja jättää "to do"-listat tekemättä;

 mennä fiiliksen mukaan.

Eilen ompelutti.

Innostuin laittamaan vuorikankaan euron kirppislöytökassiin.

Poistin kassista vanhan virttyneen vaaleanpunaisen trikoovuoren

ja liotin sitä hetken pesuainevedessä.

Tässäpä perinteinen "kassi ennen vuorikankaan laittoa"-kuva.

Ja "vuorikankaan ompelemisen jälkeen".

Samettisen pehmeä kangas tuo kassiin arjen luksusta ja pehmeyttä

muovisen punoksen rinnalle.

Kassia laitellessani muistin, 

että äidillä on samanmoinen, narusta solmittu makrameekassi,

Kuulema jo 60 vuotta vanha! 

Liekö siihen lapsuuden kassimuistoon liittynyt se,

että niin innoissani tämän euron kassin kotiutin sieltä Tampereen Fidasta 

kesällä kerran. 

Mietin, josko ompelisin muutamia valkoisia helmiä kassin toiselle sivulle,

mutten löytänyt jemmoistani ainuttakaan.

Menisikö "överiksi"?

Ihanat perennat kukoistavat uskollisesti vuodesta toiseen.

Nyt on alppiruusujen aika.

Tykkään niin paljon tästäkin kukkapenkistä,

helposta ja huolettomasta.

🌸

Kesäistä keskiviikkoa Sinulle.

Ollaanpa kuulolla ja saa laittaa postaustoiveitakin,

kun on nyt aikaa enemmän blogillekin.

Kesäkuun alun kukkijoita

Kesäkuu on tullut

ja tänään kesä on ollut täällä

lämpöisenä ja säteilevänä.

Tätä lämpöä ja valoa perennani ovat odottaneet. 

Ja minä näitä vuosi vuoden jälkeen ilokseni nousevia luottokukkiani. 

Pihan perältä ruukkuun siirtämäni vuohenjuuri on taas täynnä pieniä keltaisia aurinkoja ja

narsissit ovat avanneet vihdoinkin tiukat nuppunsa. 

Olen tuikkinut keväisten narsissien ja liljojen sipuleita multaan useampana keväänä. 

Menneiden pääsiäisten valkeat helmililjat nousevat kauniina tuppaina

myöhemmin kukkivien perennojen keskelle.

Jotenkin tässäkin kierrätysidea tuntuu erityisen hyvälle ja innostavalle.

Ainakin yksi alppiruusun kukinto näkyy olevan avautumassa lähipäivien iloksi.

~~~~~

On tämä mukavaa ja ihanaa.

Upottaa välillä kätensä multaan,

kantaa kasteluvettä iltasella ja 

seurata kasvun ihmettä ja kukkimisen kauneutta.

Katsella vuosia vanhoja perennoja,

joihin liittyy muistoja.

 Äiti, anoppi, 

ystävä.

Jakamisen ilo.

🌺

Kesäkuun ensimmäisen päivän kukkakuulumisiin!

 

Aamun puutarhakierroksen ajatuksia

Heinäkuun toisen päivän aamu,

johon heräsin jo kuudelta.

Heräsin varhain, vaikka onkin loma.

Haluan kokea nämä aamuhetket,

niiden kiireettömät tunnelmat,

auringon säteet, jotka tulvivat keittiön ikkunasta

ja aamukasteen, joka pisaroi nurmella.

Aamun tunnelma on kuin nupullaan oleva pionin kukka.

Jotain tulevasta päivästä aavistaa, kun aurinko paistaa ja säätiedotus on luvannut, ettei sada.

Muu jääkin vielä salaisuudeksi.

Se kaikki kaunis mitä päivä tuo tullessaan

-tai mitä yllättävääkin.

Viime kesänä pionini kukki ensimmäisen kerran,

kaksi upeaa punaista kukkaa.

Olen seurannut nyt sen nuppuja

ja minusta tuntuu, että niiden avautuminen kestää,

kestää liian kauan.

Entä jos se nuppu kuivuukin jostakin syystä kasaan eikä kukkia tulekaan

tai tuuli katkaisee varren!

Tällaisiin ajatuksiin tuo nuppupallero minua johdatteli tänä aamuna. 

Me odotamme, toivomme,

malttamattomina,

mutta asiat eivät menekään aina meidän suunnitelmiemme ja toiveidemme mukaan.

Olen joutunut sitä itselleni ja lapsillenikin jonkun kerran perin pohjin avaamaan.

Elämämme kipein läksy on, 

että meidän tahtomme ja toiveemme 

ei läheskään aina toteudu.

Kun pyhänä palailimme kotiin,

tämä Valamonruusu oli punaisenaan kukkia.

Ensimmäisen kerran.

Ja miten hentoja, herkkiä, yksinkertaisia kukkia.

Näyttää, että avautumisen jälkeen ne eivät montaa päivää näe.

Pitääkin olla tarkkana, että kerkeään nämä "pikaiset kukkijat" bongata ajoissa.

Katoavaa kauneutta on paljon!

Kun tuuli kulkee yli

-tai sade- 

niin niitä ei enää näy! 

Kotipihan juhannusruusu on varjopaikassa

ja se on puhjennut kukkaansa vasta nyt.

Niin kauniit kukinnot,

niin painavaa kauneutta täynnänsä olevia oksia;

kuin morsiuspuvun huntu se kukkii metsän siimeksessä valkeana,

oksat maatapäin taipuneena.

Kaksin aina kaunihimpi,

tuli mieleen siitä huntu -sanasta.

Niin ne ajatukseni polveilivat tuolla pihan hiljaisuudessa mielikuvasta toiseen!

Verikurjenpolvi on ihan käsittämättömässä kukinnassa juuri nyt.

Nappasin vuosia vuosia sitten mökin naapurista pihasta pienen juuripaakun

ja nyt minulla on verikurjenpolvea metreittäin sekä kotona että mökillä.

Huoleton perinteinen perenna,

kiitollinen kukkija,

joka vuodesta toiseen reunustaa tuota etupihan kukkapenkin reunaa.

Väriä, pirteyttä, voimaa kesäisiin päiviin! 

Hellyttävä kukkapari.

Pienisydän aamuauringossa

Kuunliljan viileässä kainalossa.

Sieltä se on löytänyt paikkansa, tilansa,

suojansa.

Vaatimaton, hento ja heiveröinen luonnonkukka

ponnistaa varjoisen puolen perennapenkissä

vahvojen lehtien välistä valoa ja päivää kohti.

Se ei aina ole ensimmäisenä silmieni alla,

mutta tänä aamuna tämä pieni kauneus tuli huomattua

aamun kiireettömässä hetkessä.

~~~~~~

Tätä kirjoitellessani tuli mieleen Puut -runo, 

vaikken puita tänään katsellutkaan.

Ehkä tuonne kukkapenkkiinkin tämän runon voi soveltaa 

ja meihin ihmisiin toki!

Aina metsässä olla pitää

suuria puita ja pieniä puita,

aina uusia kasvaa ja itää,

aina on kaatoon leimatuita.

Kohoaa katveessa korkean puun

innokas, vihreä virpi nuori

janoiset juuret on, hento kuori

lehdissä väri on toukokuun.

Sinä suuri puu:

Älä liiaksi varjosta pienempääsi,

joka vasta kasvussa alkuun pääsi,

joka valoa kohti kurkottuu.

Sitä paahteelta suojaa suuri puu

pian pieni kasvaa ja karaistuu.

Pian pienellä puulla on oksat kovat,

pian pienet suuria ovat.

Ei pienet puut vielä myrskystä tiedä

ei pienet puut vielä myrskyä siedä.

Ole suojana myrskyssä suuri puu,

pian pienellä juuret vahvistuu.

Pian pienikin myrskyyn valmis on

ja on jäntevä, taipumaton

   -Mirjami Lähteenkorva-

Sulavasti toistemme kanssa 

limittäin ja lomittain elämme

toistamme kuunnellen ja toisiamme kannatellen,

toisistamme tukea saaden

kuin nämä päivänkakkarat tuolla koivuangervon keskellä.

Aurinkoa päivääsi!

Kaisu

Keväisiä kukkijoita

Viime päivien sää on ollut aivan käsittämättömän kaunis.

Ihan jo pelottaa,

josko se kesä on pian tässä,

riittääkö tätä ihanuutta kesäkuulle, heinäkuulle.

Perennat näyttävät selvinneen hyvin kovasta talvesta.
Luonto on nauttinut valohoidosta

ja kukkapenkistä on noussut jo terhakoita piippoja.

~~~~

Mukava yllätys on pienet nuo pienet narsissit.

Ne ovat niitä kukkasia, joita pääsiäisen aikaan ostetaan kevään iloksi.

Viime keväänä nimittäin säästin sipulit ja istutin perennojen väleihin.

Sieltä ne nousivat tämän kevään iloksi 

ja kukkapenkin väriläiskäksi.

Kun oikein tarkkaan katselee, 

voi löytää pieniä sieviä yllätyksiä.

Niin kuin tämä kaksoiskukinto:

muut kukat olivat yksi varressaan,

nämä olivat kahdestaan! <3

Tämä ainokainen helmililja on myös edellisen kevättalven muisto.

Kaunis, herkkä kukinto,

joka oli noussut ilahduttamaan päivääni

ja palkitsemaan sitä vaivaa,

että niitä sipuleita siellä kaapin perällä kevään säilöin. ;)

Taidanpa laittaa ensi keväänäkin tetenarsissien ja helmililjojen sipulit talteen

tulevan / tulevien kesien  kasvunihmeeksi ja iloksi.

Hetki ennen kukoistusta! 

Vuohenjuuri,

vanha perinteinen perenna,

jonka siirsin aikoinaan tänne kodin pihamaalle anoppini kukkamaasta,

on varma kukkaiskauden alku.

Huomenna kukan terälehdet  ovat jo avoinna,

kirkkaan keltaisena, loistavana kuin tämän päivän aurinko.

~~~  ~~~

Ihania toukokuisia päiviä näiden kukkaisajatusten myötä SInulle! 

Kaisu

Kukkia siellä, kukkia täällä...

Sunnuntai-ilta 13.8.2017.

Eilisen kauniin kesäisen,

aurinkoisen ja lämpimän päivän vastapainoksi tänään on ollut taas kylmää ja sateista.

Sään selvittyä kävin pihamaalla katsastamassa kukkapenkkini 

ja otin kuvia muistoksi tämän kesän kukkijoista.

~~~~

Vaalenpunaisen ja valkean sävymaailmaa olen tavoitellut

ja aika kivasti siihen päässytkin.

Vaaleanpunaiset liljat tosin vat muuttaneet väriä;

ne on nyt oranssin sävyisiä!

Onko se mahdollista vai muistanko niin pahasti väärin?

Kukkapenkistäni löytyy keltainen väri ainoastaan kevään ensikukkijoista

Vuohenjuuresta ja Esikosta

ja ainoa sininen perenna on perinteinen Ukonhattu.

Perennat ovat niin helppoja ratkaisuja ja varmoja valintoja, 

joita sitten muutamat ostetut ja siemenistä kasvatetut kesäkukat täydentävät.

Kivasti kukkamaalla onkin  kukintaa läpi kesän;

kauneutta,

väriä ja tuoksuja,

kukkien tuomaa iloa.

Mikähän lie tämän valkoisen perennan nimi?

Olen ostanut sen värin perusteella ja nimi on unohtunut.

Kukinnot ovat kuin valkoapiloita

ja ovat todella kestäviä niin ulkona kuin maljakossakin.

Tätä voisi hommata toisen taimenkin! 

Tämä äidin antama kukkanen,

onnenapila vai mitkä onkaan,

oli jo niin väsynyt tähän päivään. <3

Huomenna uuden aamun valon myötä kukat taas avautuvat!

~~~~~~~~~~

Näissä kukkaisajatuksissa toivottelen oikein mukavaa alkavaa viikkoa

ja tervetuloa uusille seuraajilleni!

Mitkä ovat muuten sinun kesäiset lempikukat?

-Kaisu-