Risukranssi

Kevät,  

aina niin sykähdyttävä vuodenaika 

ja liikkeelle paneva voima. 

Taas on ihana laittaa talviset jutut sivuun 

ja tehdä tilalle keveämpää, keväistä. 

Yksi niistä on ovikranssi,

jonka päivittäminen tuli mieleen viikonloppuna. 

Olen kerännyt vanhoja kransseja vanhan pyörän tankoon ja pihapiiriin. 

Hoksasin, että voisin hyödyntää yhtä risukranssia 

kevätkranssini pohjana. 

Kierrätysajatus sai suupielet hymyyn; 

että risujakin voi kierrättää. 

Riipaisin tuulien tuivertamasta kranssista muutaman kerroksen risuja pois. 

Kieputin tilalle kotipihan riippakoivusta maahan tippuneita oksia. 

Kranssista tuli uuden veroinen

 ja säästyin aika monen risun kieputtamiselta.  

Ulko-ovemme on tumma  eli kranssiin piti saada kontrastia, 

valoa sekä ilmavuutta. 

Kiinnitin höyheniä Erikeeperillä sinne tänne oksien lomiin. 

Niistä sainkin kranssiin kivaa pääsiäisen tunnelmaa sekä keväistä teemaa.  

Tuli mukavasti omannäköinen tuulen- tai linnunpesä. 

Ripustin askartelujemmoista löytyneen puulinnun kranssin keskelle. 

Se kuulosti kuitenkin hakkaavan ovea sitä avatessa ja suljettaessa. 

Linnulla vai ilman?

Tuumasin asiaa päiväkävelyn verran. 

Tykkään muuten sanonnasta,

 että "hiljaa hyvä tulee, 

ajatellen aivan kaunista".  

Nuo sanat menevät jotensakin yksiin sanojen 

"hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". 

Pohdiskeleminen ja miettiminen sekä ajan antaminen tekemisille on hyvästä. 

Kiireellä ja hätiköimällä tulee "sutta ja sekundaa". 

"Mihinkä tässä on kiire valmiissa maailmassa!" 

Tällä postauksella osallistun 

Kristiinan maaliskuiseen haasteeseen, 

jossa kyseltiin sanontoja.

Lopputulema on "linnulla".

Siinä lintu on nyt pesässään 

ja keväinen kranssi on siinä! 

~~~~~~

Joko sinä olet laittanut keväisen kranssin kotisi oveen?

Entä pääsiäistä muuten? 

Täällä rairuoho on itänyt, 

vaikka pussissa oli parasta ennen aika mennyt vuosi sitten,

ja maissi pukkaa vahvaa orasta. 

Kevään tunnelma on vahvasti läsnä! 

💚

 

 

Tuubihuivi neuloksesta

Olen ommellut tässä kuussa muutaman kerran  

ja se tuntuu kyllä aina parhaudelta, 

arjen juhlahetkeltä, 

kun saa tehtyä näkyvää ja sellaista, 

jolle on ’tilausta’. 

Jotain pientäkin.  

Ostin kesälomalla Kärkkäiseltä 

merinovillaista tuubihuivivärkkiä. 

Ajattelin ommella siitä tuubihuiveja joululahjaksi. 

Kangas unohtui suloisesti syksyn touhuissa 

 eikä se tullut mieleen joulun allakaan. 

Tuo tuubineulos löytyi vuoden alussa ompelukaapin uumenista

 ja otin sen pikimmiten työn alle, 

että kerkeävät tänä talvena käyttöön. 

Ostin kesällä myös yhden tuubin kokoisen poistopalan  

ja otin sen myyjän vinkistä käyttöön sinämoineen, huolittelematta. 

En tykännyt ’tyylistä’ 

ja  surruuttelin nyt senkin  saumurilla. 

Viimeistelty on viimeistelty ja 

paremmalta näyttää. 

Olen tehnyt tuubihuiveja poppoolleni yhden satsin 

pari kolme vuotta sitten. 

Nämä nopeatekoiset asusteet ovat olleet materiaaliltaan tykättyjä.  

 Ja ovat edullisiakin, 

kun neulos maksaa noin kympin metri. 

Tuubikankaan leveys on muuten 

näppärät 22 senttiä ja

tästä pakan lopusta 

tuubihuivin korkeudeksi tuli 40 cm. 

 

 

Tämmöista yksinkertaista ompelua tällä kertaa,

mutta lämmin ajatus päällimmäisenä. 

Välillä ottaa vaan aikaa päästäkseen ajatuksesta tekoihin. 

❤

Viikonlopun iloa Sinulle! 

 

Virkatun korin sangat

Joskus käsityö jää kesken 

ajan tai materiaalin puutteeseen, innon lopahtamiseen 

tai liian monien projektien jalkoihin. 

En tiedä mihin minulla tämä virkkausprojekti aikanaan tyssäsi, 

mutta eilen, reilun parin vuoden päästä löysin 

Pauliina -pudoskuteesta virkkaamani korin tekeleen vaatehuoneesta. 

Otin korin illalla työn alle ja piakkoin se olikin jo viimeistelty.  

Ja mikä parasta: 

siitä tuli sellainen kuin aikanaan muistan sitä suunnitelleeni. 

Tein korin sangat ompelemalla noin kolmen sentin soiron huonekalunahkaa vastakkain. 

Jätin päistä noin nelisen senttiä ompelematta

 ja tein siihen kiinnitysreiät. 

Käytin sankojen kiinnittämisessä apuna virkkuukoukkua,

 jolla päättelin myös kuteen korin sisäpinnalle. 

Nyt minulla on uusi käsityökori. 

Aika kivannäköinen kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. 

Tällaisista yhtäkkisistä virtapiikeistä,

aktivoitumisista ja aikaansaamisista  

tulee kyllä tosi hyvä mieli. 

Ehkäpä loma on tehnyt tehtäväänsä, 

kun alkaa löytyä innostusta käsitöihin ja kaappien inventointiin

sekä postauksien kirjoittamiseen "harva se päivä". 

Tällaisia innostumisia, 

oivaltamisia ja kättentöiden voimauttavaa tekemistä 

toivon tulevalta vuodelta. 

Mitä sinä muuten toivoit tulevilta uuden vuoden päiviltä? 

Diy Vauvan leikkialusta

Sain talvella toivomuksen, josko jaksaisin tehdä leikkialustan, 

sellaisen pilvenmallisen, 

valkoisen tai beigen, 

kooltaan n. 90x120 cm.

Talvilomalla innostuin ja tartuin toimeen.

On tosi mukava toteuttaa välillä sellaisia juttuja,

joita ei ole ikinä ennen tehnyt 

-ja vieläpä kierrätysmateriaalista.

Jos joku sattuu joskus innostumaan vastaavasta, 

niin kirjaanpa tähän miten tämä minun projekti eteni:

Hyödynsin tähän projektiin ohentuneen täkin ja lakanan, jonka kuminauhat olivat löystyneet.

 Pesin ne ensitöikseni.

Kiinnitin täkin kaksinkerroin nuppineuloilla ja piirsin siihen pilven. 

 Tikkasin pilven suoraompeleella ja leikkasin ylimääräisen täkin noin sentin päästä ompeleesta.

 Irroitin kuminauhat ja taitoin lakanan kaksikerroin pilven alle. 

Harsin lakanan kiinni pilven reunoja myöten.

Ompelin lakanan kiinni pilveen suoraompeleella edellistä ompelukoneen tikkiä myöten

yhtä pilvensakaraa lukuunottamatta.

 

 Leikkasin ylimääräisen lakanakankaan pois parin sentin päästä pilviompeleesta. 

Tein muutaman saksinapsaisun pilven mutkakohtiin, ettei ne ala kirraamaan.

Kiepsautin täkkipilven lakanan sisään avoimesta kohdasta.

Ompelin kääntöaukon kiinni ja Handmade -merkin saumaan. 

Laittelin muutamia nuppineuloja suuntamerkeiksi ja ompelin alustan keskelle pienemmän pilven.

Pilvi -tai ainakin pilventapainen- siitä tuli noiden työvaiheiden jälkeen.

Ompelus oli aika laaja ja paksu, mutta onnistui minusta kuitenkin suht´koht´ mukavasti.

Ja parasta, että se täyttää tulevan vauvan äidin toiveen! 

🩷

Alustan voi nakata huoletta pesukoneeseen 

ja jos sattuu tulemaan ikitahra, niin voihan sen sitten vaikka värjätä. 

Alustalle voi laitella värikkäitä leluja ja aktiviteetteja vauvan iloksi. 

Toki pienen hetkenhän pieni tässä alustalla lopulta pysyy, 

mutta yhteen vauvavaiheeseen tällainen pehmoinen pesäpaikka kuuluu.

Siinä pienen, vanhempiensa silmäterän, on ihana köllötellä.

Kevätvauvojen odotuksen päivien tunnelma tihenee.

Ensin huhtikuinen ja sitten toukokuinen.

Nuorien parien esikoiset ja serkukset.

Odotetut!

🩷🩵

Oi että! 

Mummun sydän ja mummulan nallekin heittävät jo kuperkeikkaa! 

 

Huovutetut pääsiäismunat

 Lauantaiaamuna mietin, että mitähän kivaa sitä tekisi ja 

kuinka ollakaan 

-miniä laittoi kuvan kivoista huovutuksistaan,

kuin tilauksesta. 

Innoitus tarttui ihanasti reilun sadan kilometrin päästä 

ja sitä myöten olikin minun päivän ohjelmani selvä.

Hain vuosia, liekö jo vuosikymmenen sitten viimeksi käytössä olleet 

huovutusvillat ja -neulat esille.

Ilokseni paikallisesta S-marketista löytyi 5x7 senttisiä styroxmunia ja

askartelukaupasta vielä 4x6 senttisiä. 

Pienemmistä aihioista tuli minusta lopulta sievempiä

 ja ripustamiseen sopivampia koristeita.

Illalla seuraani liittyi eskarilainen, 

joka innostui puuhasta ja huovutti kolme isoa pääsiäismunaa.

Yllätyin, miten hyvin homma käytti häneltäkin. 

Neula ei pistänyt sormiin eikä se katkennut. 

Pyöräytimme kokeeksi pilkullisen ja vihreän tähtimunan 

neulahuovutuksen lisäksi 40 asteisessa pyykissä 

yhdenkoon sukkahousun varteen kiepautettuna. 

Neulahuovutetussa ja koneella lisähuovutetuissa lopputuloksissa on oma viehätyksensä,

mutta ehkä käsityön jälki mukavin

 vai mitä sinä tuumaat?

Meillä oli käytössämme kolmen huovutusneulan lajitelma.

Karhealla kiinnitetään styroxmunan pinnalle ohuelti levitetty huovutusvilla, 

joka viimeistellään mediumilla ja ohuella neulalla. 

Pisto tehdään pystysuoraan "tikuttaen" ettei neula väänny ja katkea.

Pääsiäinen,

kevään ihania valon ja ilon juhla on jo kahden viikon päästä.

Olen laitellut perinteisiä koristeita jo esille.

Pääsiäisenä tulee sama tunne kuin jouluna;

on mukavampi nautiskella etukäteen 

ja kerätä koristeet sitten juhlan jälkeen pikemmin pois.

Sen verran "tuli takkiin" pääsiäisen ennakoinnissa,

että tete-narsissi näytti paleltuneen ulkolyhdyssä.

Oli yritys hyvä kymmenen,

mutta pakkasyö yllätti. 

Pääsiäismunien huovuttaminen oli kyllä mukavaa hommaa.

Ehkä niitä on jo omiksi tarpeiksi, 

mutta huomenna tytär haluaa tehdä näitä niin saatanhan siinä vielä itsekin innostua! ;)

Otan huovutusvermeet mukaan äiti ja siskot-viikonloppuun, 

jos joku sattuu siellä innostumaan asiasta. 

Oletko sinä huovuttanut näitä tai innostuitko ehkä nyt tästä puuhasta? 

Valoa ja iloa pääsiäisen odotuksen päiviin!  

 

Säilytyspurkit neulepuikoille ja virkkuukoukuille

Miten vähästä sitä ihmislapsi voi olla välillä iloinen?

Niinkuin  minä olen nyt näistä neulepuikkojen ja virkkuukoukkujen säilytyspurkeista.

Olen nimittäin säilyttänyt neulepuikkoja ja virkkuukoukkuja vuosikaudet 

lasisessa, pitsillä koristetussa kurkkupurkissa.

Osassa  puikoista on ollut alkuperäisissä pakkauksissaan,

mutta monta kertaa olen joutunut mittailemaan puikkoja mittalevyllä,

kun puikot ovat olleet purkissa suloisesti sekaisin toistensa lomissa.

Olen suunnitellut ompelevani  tähän tarpeeseen jonkinlaisen pussukan 

ja niputtavani puikot siihen koon mukaan. 

Ajatus ei  ns. ole vaan noussut jalalle.

Talvilomalla käsityökaappiani siivoillessa 

 ideoinnin palaset yhtäkkiä vaan kloksahtivat kohdalleen .

Työystäväni askarteluihini antamat ajolasipurkit ja  

pellavaisista kestokasseista jääneet , neljä vuotta jemmaamani kankaanpalat 

kohtasivat ajatuksissani toisensa.

Kiinnitin kangastilkut Erikeeperillä purkin kylkiin ja 

kynsisaksilla nakersin puikkojen paikat toisen purkin kanteen.

Niin valmistui käsityökaappiini minunnäköiset purkit 

ja eniten käyttämäni puikot ovat nyt koon mukaan järjestyksessä.

Arjen ilo ja neuleen aloituspäivän helpotus! 

Ja parhautta tietenkin teemat

 #jämätjajemmatkäyttöön, #kierrätys ja #arjenpienetilot.

Muuten, miten tai missä sinä säilytät näitä "käsityökaluja"?

Tuota virkkuukoukkujen määrää kyllä ihmettelin.

Niitä on kertynyt ajansaatossa melkoinen määrä ja tuumasin jo tyttärilleni,

että riittäisiköhän vähempi määrä tällaiselle harvemmin virkkaavalle tyypille.

Onpahan mitä jakaa sitten joskus, tuumattiin sitten yhdessä tuumin. <3

Arvaapa montako virkkuukoukkua löytyi?

~~~~~~

Tällä diy-postauksella tähän viikkoon!

Kevättä kohden.

~~~~~~

Jk 31.3.24. 

Säilytyspurkissani on 31 virkkuukoukkua. :)

 

 

Pienet ystävänpäiväarpajaiset

Otin kangaitten jämät sekä aikojen takaiset jemmat käyttöön 

ja pidin ompeluterapiaa itselleni. 

Tein niinkin tärkeitä ompeluksia kuin patalappuja. 

Ne ovat kulutustavaraa ja niille on varmaan jokaisessa kodissa käyttöä.

Toki jotkut käyttävät myös patakintaita,

mutta minä en ehdi puuhissani niitä käteen laittamaan. ;)

Kävin viikko sitten Eurokankaassa. 

Ostin sieltä tätä projektia varten 

patalappuihin ja patakintaisiin tarkoitettua 

lämmönkestävää vanulevyä.

Minulla oli mielessä tuleva ystävänpäivä. 

Ommellessani piipahdin ajatuksissani monen läheisen ja ystävän luona. 

Muutamalle patalapulle tiedänkin jo osoitteen,

mihin ne lähetän.

Kangaskassista löytyi tyttären lähes neljännesvuosisata sitten koulussa 

kuvioimat kangaspalaset. 

Olen jemmaillut niitä, josko joskus keksisin niille käyttöä.

Aika tavarat kaupihtee, sanotaan ja 

nyt nuo tilkut on tuotteistettu.

Patalaput lähtevät arvatenkin tyttären kotiin 

ja muistoksi kerrallisesta kurssista sekä äidin jemmailusta.

Siinä touhuillessani tulit mieleeni myös sinä, blogiystäväni.

Päätinkin laittaa  nuo valkeat ikealaisesta kankaasta ompelemani ja

tummat, Marimekkokankaiden jämistä tilkuttamani patalaput 

sekä tuunaamani Ikean pienet pyyhkeet 

voittovaihtoehdoiksi 

♥ Pieniin ystävänpäiväarpajaisiini ♥

Elikä 

-minkä sinä haluaisit noista kolmesta ,

jos onnenkantamoinen suosii sinua

arpoessani voittajan 18.2. klo 19.

Laita kommenttikenttään voittotoiveesi lisäksi myös joku tunniste.

Voit osallistua myös Facebookin Tau(v)onpaikka-tilillä. 

Päivitän voittajan tämän päivityksen loppuun! 

♥

Voitto osui kommentille 

Marimekko patalaput ilahduttaisivat minua ❤ 

Olet kyllä todella taitava käsistäsi.
T:Tiina

Onnea ja Iloa Sinulle, Tiina.

Laitatko yhteystietosi sähköpostiini! 

 

Kiva pannan neuleohje

Hyvän päivän iltahetki pieneen postaukseen. 

On niin tyytyväinen mieli,  

kun saatiin tehtyä työpäivän jälkeen pientä möbleerausta tässä kotona 

ja moni pieni asia tuli nyt kuin huomaamatta tehtyä yhdessä. 

Arjen iloa,  

kun tällainen flowtila sattuu kohdalle keskellä viikkoa! 

Näillä keleillä on ollut ihana käpreentyä sohvan nurkkaan kutimen kanssa.

Neuloin vastikään yksistä ylijäämälangoista pantoja, 

joihin löysin mukavan, 

helpon ja nopeatekoisen pantaohjeen täältä, klik 

 Dropsin Brushed Alpaca Silk ja Alpaca mix rinnakkain neulottuna

teki suloisen pehmeän ja lämpimän lopputuloksen. 

Minusta tämä malli on istuva

ja panta asettuu kivasti otsalle.

Tykkään tästä ehkä aavistuksen enemmän kuin siitä pannasta,

missä päät ommellaa limittäin toistensa lomiin. 

Makuasia -ja tietenkin pääasiakin;

mikä istuu kenenkin päähän parhaiten.

Tänään elohopea oli painunut -30 asteen huiteille. 

Näillä pakkasilla ei oikein tarkene pannalla, 

mutta kyllä näillekin vielä tulee käyttöä.

Yhden omin jo itselle ja 

pari nakkaan lahjalaatikkoon 

(#lahjalaatikko2024). 

Aika nämäkin kaupihtee! 

~~~~~

Tämä oli pieni välityö. 😉

Minä olen yrittänyt pitäytyä yhden käsityön tekemisessä,

mutta nyt huomaan, että alkaa olla useampi työ rinnakkain.

Miten sinulla?

Jämät ja jemmat käyttöön -haaste

Nyt löytyi minunnäköinen ja innostava haaste tälle vuodelle.

Ystäväni Pikku Akka nimittäin avasi blogissaan käsityövuoden  2024 

#jämätjajemmatkäyttöön - haasteella. 

Ja niitähän jemmoja ja jämiähän löytyy! 

Lähden mukaan tuohon haasteeseen näillä pikkuisilla leggareilla.

Kirppikseltä löytynyt Metsolan kangaspala 

oli mummun ompelupöydällä jemmassa odottamassa inspiraatiota 

sekä kaavaa eli pikkupojan sopivan kokoisia leggareita,

joiden mukaan tein sitten nuo hiirihousut.

Kankaan jämistä leikkasin  

nuo hellyttävät ja hyväntuuliset hiirulaiset.

Leikkasin kirppikseltä löytyneiden housujen lahkeista sisäsaumat auki. 

Silityskankaalle kiinnittämäni kuvan tikkasin 

tiheällä siksakilla kiinni polvien kohtaan.

Ompelin saumat takaisin kiinni 

ja lisäsin lahkeisiin kaksinkertaisella kankaalla kasvunvaraa.

Olin innoissani! 

Tällaisia on kiva tehdä. 

Niin ihania nämä nykyiset kuosit 

väreiltään, kuvioiltaan ja laadultaan.

Tuosta legginsien korkuisesta palasta tuli paljon iloa ja 

mukavat käyttövaatteet.

Hiirien kuvia jäi vielä jemmaan.

Että ei jemmat heti lopu! 

~~~~~~

Innostaako sinua tämä haaste?

Tuletko mukaan?

 

Jouluvalmisteluja

Joulunviettoon kuuluu monenmoista miettimistä, 

etenkin silloin, kun koolla on isompi joukko.

Juhlan ja mukavan yhdessäolon sujumiseksi pitää miettiä etukäteeen 

tavallisia arkisia kuvioita, 

kuten aikatauluja,

nukkumapaikkoja,

keittiövuoroja,

suolaisia ja makeita,

ja sitä, mitä kukanenkin tuo.

Kaikesta valmistelusta ja touhuamisesta kehkeytyy pikkuhiljaa 

 juhlamieli, juhlan tuntu ja yhteinen juhla. 

Tänä aamuna tuli mieleeni niinkin arkinen asia kuin tiskit.

Tiskipöytä täyttyy helposti juomalaseista ja mukeista,

kun on jano yllättää tuon tuostakin makeiden ja suolasten välissä.

Meillä ole niin montaa erilaista mukia, 

että jokainen voisi valita nimikkokuppinsa ja 

kertakäyttöastiat ei ole minun juttu.

Nimikoin joulun vieraille pyykkipojan,

jonka saa laittaa omaan mukiinsa tai lasiinsa joulunpyhinä

ja vielä sitten halutessaan muistoksi omaan kotiinsa.

Mökillä tällaiset pyykkipojat ja myös nimikkomukit ovat toimineet hyvin.

Olisiko sinulla joku muu idea?

Jouluaattoa ja vilinää, vilskettä odotellessa tässä! 

Lasten jouluilosta tulee paras joulumieli! 

Kaksi yötä jouluun on!

❤️

Kuusikossa

Kuusikossa on minusta kaunis sana.

Se tuo mieleeni näin joulun alla talvisen kuusimetsän,

 pieniä kuusen taimia isojen kuusien katveessa,

kevyttä lunta vihreillä oksilla ja 

eläinten jälkiä hangella.

Talvinen metsä ja metsän joulu ovat perinteinen suomalainen 

mielenmaisema joulusta.

Siellä kuusikossa hiippailee satujen joulutontut 

ja  jouluenkeli, joka laulun sanojen mukaan "hiihtää hiljaa kuutamolla". 

Sinne metsän siimekseen metsän väki kokoontuu viettämään joulua.

Ostin viikolla elämäni ensimmäisen jouluisen/talvisen 

tuplapussilakanan Tokmannilta.

En halunnut tonttuja enkä sydämiä enkä punaista.

Tykästyin tuohon kuusikuviointiin.

Nyt nukumme sitten kuusikossa ja uni on kyllä maittanut.

 

Lakanasetin myötä innostuin ompelemaan kuusia

 makkarin seinällä olevaan ikkunanpokaan.

Päivitin saman tien vuosien takaisen käpykranssin pienellä kuusella.

Ehkäpä menemmekin tällä ovikoristeella jouluun ja talveen.

Kuusia siellä,

kuusia täällä.

Kuusikko -verhokappa keittiössä,

 pieniä kuusentaimia maljakoissa ja 

kuusikynttilöitä hyllyllä.

Porraspielen pieni kuusi on saanut lumihunnun harteilleen ja 

jouluiset valot tuikkivat pehmeästi lumen alta.

Kuuset saattelevat minua jouluiseen tunnelmaan.

Joulukuusikin tavallinen puu

huomaamaton kaltaistensa joukossa

vain osa arkista metsää

ja sitten yhtäkkiä

ihan erilainen

tärkeä

joulupuu 

tähdin 

kynttilöin.

-Maaria Leinonen-