Keittiön käsipyyhe

Inspiroiduin tänä aamuna

ompelemaan keittiön käsipyyhkeisiin pidikkeet,

joilla ne saa ripustettua kaapin oven ripaan

ja ehkäpä  myös pysymään siinä.

Motivaattorina ompeluinspikselle oli se,

että ovenripaan kiinnitettävä nipsusydän oli tullut tiensä päähän

ja käsipyyhe on ollut viime viikot tuuliajolla milloin missäkin.

Lähinnä keittiön pöydällä,

oven reunan päällä, niin ettei ovi mene kiinni,

ruokapöydän penkillä, lattialla,

muutamia miesväen kanssa eläessä syntyviä luovia ratkaisuja mainitakseni. <3

Ja tänä aamuna uusi käsipyyhe oli ylennetty keittiöluutuksi.

Siinä meni sitten minun sietokyvyn raja ja päätin, että asialle täytyy tehdä jotakin.

Ompelin kangassuikaleesta noin 8 senttien nauhan,

jonka keskikohtaan tein ompeleen ryhdittämään lenkkiä.

Kiinnitin lenkin pitkän sivun keskikohtaan pyyhkeen oikealle puolelle.

Taitoin rensun ja ompelin päältä

eli edellinen ommel jäi tuonne alle.

 Sen jälkeen kiinnitin napin "nurjalle puolelle".

Tadaa.

Siinä se sitten on.

Ei mikään perintökäsityö,

vaan ihan keittiön toimivuuteen pikaisesti surautettu arjen käyttötekstiili.

Muistin tässä, että meillä on ollut joskus keittiössä sellainen pyyhe,

 jonka kapeaan päähän on ommeltu kankainen, kymmensenttinen ripustuskannake.

Minusta siinä mallissa alaosa pyyhkeestä jää melkeinpä käsien ulottumattomille.

Tässä koko pyyhe tulee käyttöön.

Kerrattain oli jossakin somen palstalla keskustelua keittiön käsipyyhkeistä,

niiden hygieenisyydestä ja  säilyttämispaikoista

ja jäi mieleen, että se ei saisi näkyä. 

Minusta kuitenkin keittiöaltaan alla 

olevan kaapin oven ripa on  - ei ehkä kaunein- mutta toimivin paikka.

Meilläkin on oven sisäpuolella ripustuskoukkukin,

mutta se ei ole oikein toiminut

ja sähköuunin ripaakin on kokeiltu.

Missä sinun keittiön käsipyyhe roikkuu vai käytätkö käsipaperia?

Tällainen arkinen aihe tänään,

mutta arkeahan tämä elämä enimmiltään on 

ja se on mukava, että arki toimii.

Ja oli kyllä mukava ommella pitkästä aikaa

ja tuli hyvä mieli ompeluksista.

Joskus vähän on paljon

ja käsillä tekeminen on palkitsevaa.