Ystävästä, ystävälle

Ei kukaan meistä kanna

tulta itsessään.

Ei kukaan omin voimin

loista hämärään.

Jos liekkiä ei ole,

ei ole kynttilää.

Me loistamme, kun toinen 

meidät sytyttää.

 

-Anna-Mari Kaskinen-

Ystäväni,

sinä tiedät

rosoiset kohtani

etkä niitä kavahda

sinä tiedät 

hetket jotka tekevät 

maailmastani täydellisen

sinä tiedät

minusta paljon

joskus enemmän 

kuin minä itse

mutta tiedätkö senkin

että sinä teet

maailmastani kauniimman

tiedätkö 

kuinka sanoissasi on voimaa

ja hiljaisuudessasi viisautta

tiedätkö

että ilman sinua palapelistäni

uupuisi yksi pala, kaunis pala

tiedätkän

sillä minä tiedän

Ystäväni

Sinä vilahdat usein ajatuksissani

monen mutkan takaa kurkistat

tulet toistuvasti mieleeni

että kuinka siellä sujuu

näkyykö ikkunoistasi taivas

kuuluuko linnunlaulu

vai katseletko liian kauas

ihan lähellä olet nytkin

melkein kuin vilkuittaisimme

risteyksen yli vaikka olet

etäällä ikävän päässä

silti niin likellä

sydämessä.

-Elina Salminen-

Ystävänpäivän jälkeisen maanantai-illan hämärä.

Pöydillä on useampia ystävänpäiväkimppuja muistona

lasten ja heidän perheittensä vierailuista.

.

Poskipäilläni pakkasen purema puna ja jaloissa terveellinen väsymys,

 kun kävin  äsken uskollisen ystäväni kanssa tarpomassa meren jäällä.

Sydämessä läikähtää vieläkin, kun posti toi ystävältäni matkojen takaa terveisiä.

Sain paketin, jossa oli  paljon sydämellisiä ajatuksia, kekseliäisyyttä ja vaivannäköä.

Ja kuin helmenä muistamisten joukossa oli kirje,

kaksisivuinen kirje,

jonka saaminen nykyään on kyllä juhlahetki.

On onnellisen päivän ilta.

Kiitollisena  rakkaista läheisistä ja ihanista ystävistä 

lähellä ja kaukana,

ajatuksen mitan päässä,

istahdin tähän koneelle laittamaan näitä ajatuksia ylös.

Aivan kuin talteen ja muistoksi sen päivän varalle,

että yksinäisyyden tunne joskus tulee. 

Muistutan itseäni siitä,

että ystävänpäivä on jokainen päivä.

Että joskus minäkin osaisin ja hoksaisin yllättää jonkun ystävistäni

vaikkapa kirjeellä. 

Että laittaisin hyvän kiertämään. 

Ehkä juuri nyt meistä jokainen tarvitsee entistä kipeämmin

muistamista,

ajatusta siitä, ettei ole yksin.

Kun kaukana on ystävän käden kosketus.

❤️