27. toukokuuta 2022

Gluteenittomat sämpylät



Vuosilomapäivä helatorstain jälkeen 
mahdollisti ns. pitkän viikonlopun
ja tämän päivän sadesää puolestaan innosti touhuamaan tässä keittiön tuntumassa.

Pientä siivoilua ja leipomista.
Sellaista näkyvää ja tuoksuvaa tekemistä,
josta tuli tosi hyvä mieli
ja hyvän päivän tuntu.






Tämä näppärä sämpyläohje on Virtasalmen Viljatuotteen jauhopussin kyljestä.
Siitä on tullut minulle gluteenittomien sämpylöiden luottoresepti
ja tuo vaalea jauhoseos on koostumukseltaan hyvä muuhunkin leipomiseen.

Tämä ei muuten ole yhteistyöpäivitys,
vaan ihan vaan hyvän mielen ajatuksia gluteenittomasta leivonnasta ja 
sämpylän tuoksuisesta illasta. 

~~~~~~

Nämä sämpylät valmistuvat  "käsiä sotkematta".
Olen vatkannut 2 x annoksen vatkaimella.
 "Höttötaikinasta" tulee  18-24 sämpylää.






Me "lutteettomat" makustelimme äsken lämpimäissämpylöitä 
ja totesimme niiden olevan maukkaita ja suunmyötäsiä.

Totesin itsekseni tänään olleen pitkästä aikaa sellainen päivä,
että olen saanut tehtyä ilon kautta kotihommia
ja moni asia on tullut järjestykseen.

Kevät tekee ihmeitä ihmiselle! 








 

21. toukokuuta 2022

Vaaleanpunaisen aika



Toukokuinen lauantai, jonka olen viettänyt ihan itsekseni
touhuillen omaan tahtiin ilman sen suurempia suunnitelmia.

Eilen ostamani Pioni -kimppu on tuonut kauneutta päivääni
ja se innosti minua tänään sävyttämään kotia toukokuiseen tunnelmaan.








Lipaston päällä olevassa maljakossa on ystävältäni syntymäpäivänäni saamani kimppu,
josta napsin kuihtuneet oksat pois
ja laittelin täydennykseksi  äitienpäivältä asti säilyneitä ruusuja.
Pienellä tuunauksella siitä tuli vielä ihanan pirteä kimppu. 




Vaaleanpunainen on minun kevääni ja kesäni väri.
Laittelin tyynyihin vuosien varrella kertyneitä  vaaleanpunasävyisiä tyynynpäällisiä
ja keittiöön ripustin viimekeväisen Kompotti-kapan.
Vanhassa on vara parempi, sanotaan,
Egologinen vire;
ei tarvinnut lähteä ostamaan uusia eikä alkaa ompelemaankaan.
Ja mieletön ajan- ja vaivansäästö.


Päivitin keittiön käsipyyheitä päivitin, kun minulla ei ollut ainuttakaan vaaleanpunaista.
Nyt oli kiva saada jotain romanttista tähän arkiseen "työpisteeseen".
Laitoin pitsinpätkistä ripustuslenkut pyyhkeisiin.
Tämä kiinnityssysteemi on muuten ollut toimiva pyyhkeen ripustamiseen keittiössä.

Näiden ompelemisesta olen postannut tänne, klik.



Kevät tuli kotiin näiden pienten juttujen myötä.

On ollut arjen juhlahetki,
jonka myötä hiljaisuus on puhutellut.
Ihana, kun he tulevat tahoiltansa kotiin.

Veikkaampa, että miekkoset eivät näitä minun sävytyksiä hoksaa!
Mutta ei se haittaa.
Tuovat oman sävytyksen tullessaan tänne kotiin!




Olisi kiva kuulla, mikä on sinun kevääsi väri?
Vaihteletko sinä tekstiilejä vuodenaikojen mukaan?


 

18. toukokuuta 2022

Kevään ykkösjuttu

Uusi kevät on aina odotettu
ja monella tapaaa innostava.
Silloin puhaltaa uudet tuulet 
-ja se, jos mikä on ihanan piristävää.




Useampana keväänä olen siirtynyt kävelyyn ja juoksemiseen 
talvikuukausien salijakson jälkeen.
Nyt helmikuussa heitin miehelleni ajatuksen pyörien hankkimisesta
ja yhteisen pyöräharrastuksen aloittamisesta.

Hän innostui aloitteestani ja 
maaliskuun lopulla meillä oli hankittuina sähköavusteiset pyörät.
Pääsimme silloin hetimiten ajelemaan ensimmäiset lenkit, 
mutta sitten tuli vielä harmiksemme kylmä jakso ja lumisateita;
jouduimme jättämään homman hetkeksi tauolle suosiolle.




Lenkkeilemällä nämä kodin ja mökin lähitienoot ovat tulleet tutuiksi
ja onkin ollut mielenkiintoista päästä
pyörillä kauemmaksi kotikulmilta;
teille tuntemattomille, tietämättömille.

Olen pyöräillyt viime viikkoina sellaisilla seuduilla, 
etten ole niillä main kulkenut täällä asuessani 
näiden reilun kolmenkymmenen vuoden aikana.

Olen tuntenut kevään tuoksut ja 
olen kuullut lintujen moninaisen laulut.
Olen ehtinyt huomata veden iloisen juoksun ojissa ja puroissa.

Olen nähnyt hoidettuja ja hoitamattomia pihapiirejä,
kauniita koteja ja aikansa eläneitä talovanhuksia.
Olen ajanut virallisia pyöräteitä ja päällystämättömiä sorateitä 
sekä isojen teiden reunassa peläten ohikiitävien autojen ilmanvirtaa 
ja toivonut pääseväni pian kääntymään maaseudun rauhaan pienelle idylliselle kylätielle.



 
Olen käynyt ajelemassa itsekseni omaan tahtiin.

Olen ajanut  hänen edellään
ja hänen perässään
-ja iloinnut.

Olen ollut ihan mielissäni 
 siitä innosta, millä hän lähti tähän liikuntahaasteeseen
ja siitä toisiamme tsemppaavasta innosta millä me lähdemme yhdessä liikenteeseen.

Tänä keväänä oli pyöräilyn aika.

Nyt mennään "mutkaista tietä näkymättömiin" ja ihmetellään kaikkea vastaantulevaa.
Poljetaan myötä- ja vastatuuleen.
Avarretaan kotiseudun tuntemusta ja pidennetään lenkkejä.
Onneksi pyörissä on sähköavusteisuutta.
jota voimme ottaa käyttöön tarpeen mukaan.




Kunto on kivasti kohonnut näillä lenkeillä,
jotka ovat olleet nyt keskimäärin reilun 30-40  kilometrin pituisia.

On mielenkiintoista seurata pyörän mittarista kilometrien kertymistä
ja urheilukellosta "dataa",
joka näyttää pyöräilyn olevan ihan kelpoliikuntaa.
Kotona pitää muistaa kyllä huolehtia hartioitten pyörittelystä ja venyttelystä.




Oletko sinä löytänyt tänä keväänä ehkä jonkun uuden liikuntaharrastuksen
 tai muun mukavan tekemisen?


~~~~~~


Toukokuun ja tämän viikon puoliväli.
Lepopäivä liikunnasta.
Se on tärkeä muistaa,
vaikka pyöräily onkin nyt niin mukavaa!








13. toukokuuta 2022

Kasvutilaa Hortensialle






Sain lapsuuden Ystävältäni kukkalähetyksen,
 kauniin Hortesian.
Hoivasin sitä, annoin lannoitevettä,
mutta kukinnon hennot lehdykäiset käpreentyivät kuitenkin pian.

Onneksi hoksasin, että ruukkuhan oli auttamattoman pieni.
Kukan juuret olivat kasvaneet tiukasti toistensa ympärille 
ja etsivät  jo epätoivoisesti ruukun
pohjareikien kautta tilaa.

Oli täysi työ saada juuripalloa "murrettua" ja juuria irtaalleen toisistaan
jotta juuret löytäisivät uuteen multaan kasvua jatkamaan
eivätkä jäisi kiertämään siihen tiukkaan juurimassaan.




Hortensiaa hoivatessa ja parempia kasvuolosuhteita järjestellessä
ajatus kulki ihmiseen ja  ihmisen ruukkuun,
joka sekin saattaa välillä olla kovin täynnä.

Niin täynnä ja ahtaana,
 ettei ulospääsyä näy eikä tilaa tunnu olevan omille tarpeille ja omalle kasvulle.

Jospa silloin joku näkisi lakastumisen merkit
ja rohkenisi puuttua asiaan.
Tulisi avuksi purkamaan arjen paineita,  riittämättömyyden tunnetta
ja mitä ne kivistävät asiat ikinä ovatkaan.


Mikä rikkaus onkaan jakaa eämää
paloiksi ystävän kanssa
pilkkoa pieniksi suuria huolia
kuulla toisen äänessä ymmärrys

Aivan kuin toinen näkisi puolesta lauseesta
sanojen taakse, lukisi vuosien sivuilta
syyt ja selitykset ja silti aina
ajattelisi ensiksi hyvää

Kutsuisi katseellaan kylään
niinkuin sen sydämen kammarissa
olisi jatkuvasti tilaa
ja lattialla siskonpeti
-Elina Salminen-




Ilokseni löysin tämän viime kesänä valamani,
vielä käyttämättömän ruukun.
Se on mielestäni yksinkertaisuudesssaan yksi kauneimmista mitä olen tehnyt.

Tuossa betonisten aarteiden äärellä tuli mieleen,
että pitäisikö taas ostaa säkki pari S30 kuivabetonia ja tehdä uusia luomuksia.
Nämä kun ovat niin kestäviä
ja betonin harmauden rinnalla kukkien kauniit, raikkaat värit pääsevät oikeuksiinsa.

Pitäisikö?
Ei, kun olisi kiva.

Noita minun betonisia kokeiluja  löytyymuuten  tunnisteen "betoniaskartelu" takaa. 







Kevään iloa Sinulle
ja ihania oivaltamisen hetkiä kasvun ja luonnon
ihmeiden äärellä!





 

7. toukokuuta 2022

Keväiset juhlat



Mieleni on herkkä kevään kauneudesta
ja  kaiken kauniin nupulla olemisesta
sekä tästä toukokuun toisesta viikonlopusta,
ystävien läksiäisistä ja 
keväisistä juhlapäivistäni, 
joihin kiteytyy paljon ajatuksia, 
tunteita ja tunnelmia.

Eletyn elämän ynnäämistä ja äitienpäivän juhlaa.
Kiitoslaulun aika.






 YLISTYSLAULU ELÄMÄLLE


Tänään, kun auringon kuumat ja häikäilemättömät

hyväilyt jälleen kerran

ovat herättäneet eloon 

koko luomakunnan,

ja maailma on räjähtänyt täyteen

luomisen rajua riemua,

juuri tänään

tahtoisin laulaa ylistyslaulun

sinulle, elämä.


Tahtoisin laulaa

lasinkirkkaan laulun,

jonka sävel soi kuulaana ja kauniina

niin kuin mustarastaan huilu

himmeässä kesäyössä.


Tahtoisin laulaa

yksinkertaisen laulun,

jonka jokainen sana on tosi ja aito,

niin kuin koivun tuoksu

ensimmäisen kevätsateen jälkeen.


Tahtoisin laulaa näin:

Rakastan sinua, elämä,

rakastan silloin kun annat,

kun ruhtinaslahjojesi runsaus

ryöppyää ylitseni,

kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden

lämpö

lankeavat osakseni,

ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.


Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua

silloinkin, kun sinä otat,

kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,

kun kiellät jotain keskeistä,

jotain, jota ilman on autiota elää,

tai pakotat minut hyväksymään

kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.


Sillä saaminen ja luopuminen,

tuleminen ja lähteminen,

alku ja loppu,

kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, elämä,

ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta, 

itkusta ja naurusta,

ilosta ja tuskasta,

rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta,

kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta,


sillä katoamisen ja kuoleman varjon alla

täyttää sydämeni riemuitseva kiitollisuus:

olen saanut olla ihminen.

-Raili Malmberg-




Noissa ystäväni eilen lukemissa 
runon sanoissa ja säikeissä tuntui olevan paljon niitä teemoja,
mitä minäkin tänään mietin.

Kiitos rakkaistani lähellä ja kaukana.
Kiitos arjesta ja juhlasta.
Keväästä ja syksystä.
Kivusta ja lohdutuksesta.

Kiitos elämästä;
"olen saanut olla ihminen"!




Jokainen päivä, jokainen kevät, jokainen "välivuosi" on lahjaa.
Ja jokainen läheinen, jonka kanssa saan jakaa elämääni.

Onnea!
Olet parhaassa iässä silloin,
kun osaat nauttia
elämästäsi!

Kun posti toi eilen tuolla tekstillä olevan 
syntymäpäiväkortin rakkaalta äidiltäni,
sydämessäni läikähti
ja ilo valtasi mielen 
-ja kaiho.

Ihana äiti. 💓

Äidin kädet
kämmenpuolelta silkkiset
päältä jo hieman ryppyiset
Tuhansittain neuleita kutoneet
Sadoittain kukkia istuttaneet

Kämmeniensä silitystä 
on yhtäkkiä ikävä
-Una Reinman-






Toukokuun toisen viikonlopun 
lämmin ajatus Sinulle!
Ja erityisesti omalle Äidille!









 

3. toukokuuta 2022

Verhopidikkeet helmistä


Toukokuun alku on ollut hurjan kylmä ja luntakin on satanut.
Tänään iltapäivällä ilma lämpeni vähän;
 aurinko paistoi ihanasti tuoden keväisen tuulahduksen.

Innostuin pihahommiin,
joissa aika kului kuin siivillä.
Aina tuli eteen jotakin kohennettavaa ja rapsutettavaa.
Tuntui, että tässähän alkaa herätä talviunesta.

~~~~

Tulin tänne pikaisesti laittamaan kevätterveiseni
sekä postaamaan nämä viimeisimmät askartelemukseni muistiin.








Tein makuuhuoneemme verhoihin verhonpidikkeet
pujottamalla kymmenen 20 millistä helmeä pyöreään kuminauhaan.

Pientä sievää,
joka antoi verhoille ryhtiä ja huoneeseen uutta ilmettä. 
Ne sopivat kivasti bambuiseen riippuvalaisimeen,
jota en saanut oikein mahdutettua kuvaan ja aurinkokin haastoi minun kuvaamista.






Kevät
-uuden alku.

Minä niin tykkään noista sanoista.
Ne ovat niin toiveikkaita ja innostavia.

Niissä on aurinkoa, 
pieniä silmuja, kasvua,
valoisia aamuja ja iltoja.

Kaikki puhkeaa kukkaan,
myös oma mieli.


🌼🌼


Ihanaa kevättä Sinulle 
ja kevään iloa!