30. lokakuuta 2021

Sisustustyynyjä nahkanpaloista ja huovasta



Näin kesällä kerran tällaiset nahkasta ja huovasta ommellut,
 viehättävällä tavalla erilaiset  tyynyt
ja tykästyin niihin
-mutten niiden hintaan.

Tyynyt jäivät silloin ostamatta,
mutta niiden kuva piirtyi kuitenkin
 silmieni verkkokalvoille ja muistin sopukoihin talteen.

~~~~

Kun ihanat ihmiset toivat taas kotiovelle asti uudet huonekalukangastilkkusäkit
ja  näin niissä olevat nahkapalat,
tyynyprojekti alkoi etenemään kuin itsestään.






Näiden tyynyjen etupuolet ompelin neljästä nahkatilkusta
ja niissä on nuo yleensä sisäpuolella olevat saumat näkyvissä.
Tausta on huonekaluverhoomosta tilaamaani huopaa. 

Etu- ja takaosan ompelin päällekkäin.
Näkyviin jäävistä reunoista tuli kivat yksityiskohdat tyynyihin.

Minua jännitti aluksi, miten nahkan ompeleminen onnistuu
 ja montako neulaa katkaisen yhden tyynyn ompelussa.
Mutta sepä onnistuikin yllättävän kivuttomasti vanhalla Evallani
eikä neulaakaan katkennut.

Sisään laitoin Pentikin sisustustyynyt (45x45 cm), 
jotka ovat mielestäni laadukkaita ja pysyvät kuosissaan.






Ensimmäiset tyynyt ompelin valkoisesta nahasta
ja tänään siirryin konjakin sävyyn,
johon kyllä tykästyin kovasti.




Tyynyjä onkin nyt syntynyt melkeinpä kuin sieniä sateella.
Olen aivan innoissani näistä ompeluistani
ja maanantaina käyn ostamassa lisää huopaa,
ehkä vaalean harmaata,
ja jatkan "tyynytehtailua", sillä nahkanpaloja on vielä muunkin sävyisenä.

Näitä saattaa löytyä tulevan joulun paketeista!
Ja jonkun voisin kyllä vaikka myydäkin,
ettei täällä pian syty tyynysota! 




Tällaisia syysloman ompeluterveisiä tänä iltana tänne blogiin muistoksi.

Leppoisia lokakuun loppuhetkiä Sinulle! 
Sytytellään kynttilöitä ja nautitaan elämästä.

~~~~~~


Jasmin esitti muuten kommenteissa kysymys-vastaus -postaustoiveen, 
jossa kertoisin itsestäni ja blogistani sekä sen historiasta.
Tein esittelyn syyskuussa Instagramiin
 ja saatanpa lähiviikkoina ottaa kopin tästä  haasteesta.
Nyt voisitte laittaa myös kysymyksiä ko. aiheeseen liittyen.



27. lokakuuta 2021

Tähtiä, kierrätystä








Olipa hyvä,
että otin aluksi suunnittelemani kahden syyslomapäivän
sijaan lomaa koko viikon.
Tämä tuli juurikin tarpeeseen; 
on ollut mukavaa puuhastella tässä kotosalla omaan tahtiin
-aikataulutta, suunnitelmitta.

Olen penkonut muistojani ja omia aarrekätköjä.
Olen tehnyt kätten töitä,
kokeillut ja onnistunut,
mutta myös kokeillut  ja todennut, että eipä tästä tainnut tullakaan päivänvaloa kestävää.

Tämä on ollut minulle juuri nyt parasta, voimauttavinta kotiterapiaa
ja niistä kirjoittelen varmaankin tulevissa postauksissani.

~~~~~~

Eilen aamulla löysin tähtivaloköynnöksen,
joka oli jo päätyönsä tehnyt.
Olin jemmannut sen tietenkin kierrätyksen hengessä ja mukavan inspiraation toivossa.
Leikkasin tähdet johdosta irti ja ripustin siimalla 
makkarimme seinällä olevaan ikkunanpokaan.
Tadaa, ikkunasta näkyy nyt sininen taivas tähtineen.

⭐⭐⭐
 

Saman tähtitaivaan alla me kaikki olemme.
Minä, sinä, hän.
Se yhdistää meitä ja
 luo valoa pimeyteen.

Tähti, tuo ikiaikainen valon lähteen symboli, tuo toivoa.
Se tuo eittämättä mieleen lähestyvän joulun.
Sellaista hiippailua kohti jouluisia ajatuksia tämäkin tähtien ripustelu taisi olla. 




Rakastan valoa,
koska se näyttää minulle tien.
Siedän silti pimeää,
koska se näyttää minulle tähdet.




Tiesitkö
tähtien asuvan

paljon muuallakin
kuin öisellä taivaalla

voit nähdä niitä
lumisten kukkien oksilla

ja silmissäsi







T


Yön tullen,
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

- Edit Södergran -V


Tähdet

Yön tullen,
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

- Edit Södergran -




 

24. lokakuuta 2021

Mökki talviteloille




Eilen ajelimme mökille hyvästelemään menneen mökkikauden
ja laittamaan mökin sekä pihapiirin ns. talviteloilleen.

Siinä hetkessä mielessä kulki monenlaisia tunteita kesästä ja syksystä
-kiitollisuudesta luopumisen kipuun
ja siitä väliltä.
Saimme jälleen kerran viettää 
monia mieleenpainuvia mökkihetkiä 
erilaisilla kokoonpanoilla tuolla Tauvonpaikassamme.

Harras toive ja rukous on,
että ensi kesänä saamme yhdessä palata sinne 
muuttolintujen myötä
ja kokea taas kesän ilon ja syksyn kauneuden.




Syksyllä on niin tyhjän oloista ja haikeaa,
 kun kaikki kaunis on kuollut,
lintujen laulu loitonnut ja
lehdet tippuneet puista.
Kylmä tuntuu luissa ja ytimissä
ja on jotensakin toivoton olo siinä kalseudessa.

Toisaalta on helpottavaa laittaa sinetti 
kesän ja syksyn touhuille
ja sulkea puutarhakalusteet ja -koristeet puojeihin
sekä peitellä ruukkuihin purkittamani perennat talvilevolle.
Kuivan maan veneen kumoaminen on merkki siitä,
että soutelut on soudeltu tältä erää.



Kun sulkee yhden oven,
avautuu voimakkaammin taas uusi näköala.

Nyt on aikaa kotoisille puuhille ja 
yhdessäololle täällä kotosalla.
Pikkuhiljaa voi antautua ajatuksissa joulua kohden
ja heittäytyä hämäränhyssyiseen tunnelmaan.
Muutos on nytkin mahdollisuus.
Ilman talvea minulla ei olisi talviuintiakaan.




Päivän päätteeksi uintipaikalle kävellessäni 
näin tunteitteni kumpuilun pilvinä

ilosta haikeuteen,
kiinnipitämisestä luopumiseen, luovuttamiseen, 
vaaleasta tummaan 
-kuin tuo illan sininen taivas,
joka lepäsi kauniina, puhuttelevana, ohikiitävänä
 tuttujen rantojen yllä.

Viisi joutsenta lensi matalalla
meren yli.
Ensi kesään,
huikkasin valkosiipisten ystävieni perään.

Niin luottavaisina ja päättäväisinä ne matkasivat eteenpäin,
että tulevat varmaan takasinpäinkin,
 kun sen aika on.



 

18. lokakuuta 2021

Callunoita sisälle



Kirjoittelin viimeksi, 
että havahduin tähän syksyyn ja syksyn päivittämiseen hitaasti.
Ulkokukkani kestivät yllättävän hyvinä lokakuulle asti
eikä minulla tullut hommattua tänä syksynä kanervia ulkoruukkuihin.

Mutta vielä ehdin.
Kauppaan oli tullut syksyn viimeinen erä Callunoita
ja nappasin sieltä mukaani kaksi ruukkua viikonloppukukiksi.
Minulla on ollut niitä ennenkin sisällä 
ja ne sopivat oikein hyvin tähän aikaan vuodesta sisäkukkinakin.




Valkea on aina kaunis väri kukissa ja se sopii sisustukseen kaikkina vuodenaikoina.
 Calluna kestää aikansa,
varmasti pitempään kuin joku leikkokukkakimppu.
Hiuslakkasuihkaus antaa lisäkestoa kukalle.
Ja toki sitä pitää pikkuisen kastellakin.




Vessan "lappapuuronpunainen" Calluna sointuu
ihanasti samansävyiseen pieneen mattoon, käsipyyhkeeseen,
tuikkuun ja käsisaippuapulloon,
jotka löytyivät "ihastumistykästymisheräteostona" Jyskístä.

Tämä vaaleanpunaisen sävy on minusta niin lämpöinen ja pikkuisen romanttinenkin.
Pienten ostosten myöten pikkulaan tuli uusi, lämmin tunnelma.
Tällaisia pieniä kauniita ihania asioita  ja lempeitä sävyjä tässä nyt tarvitsenkin,
kun pilvet roikkuvat matalalla,
 tuuli tuivertaa ja vihmoo vettä.




Olen ripotellut ajastimellisia tuikkukynttilöitä hyllyille ja tasoille.
On helppoa, kun ne syttyvät kuudeksi tunniksi ja sammuvat sitten itsekseen.
Lepattavan liekin ansiosta ne näyttävät lasiastioissa ja tuikkukipossa
erehdyttävästi oikeilta
-ja ennen kaikkea ovat turvallisia.




Tällaisissa tunnelmissa tänä maanantaina täällä.
Mukavaa viikon jatkoa!
Täällä matkataan kohti syyslomaviikkoa! 























 

15. lokakuuta 2021

Diy kolmijalkainen betonijakkara






Syksy on edennyt jo pitkälle
ja minä olen venytellyt siinä mukana päivästä päivään.

Tänään siihen venymiseen ja aikailuun tuli jonkinlainen roti,
kun töistä tultuani innostuin siivoamaan vähän perusteellisemmin alakertaa
ja sehän poikii monestikin kivoja sivujuonteita.
Siivousmoodin sivutuotteena saattaa tulla tehtyä näppärästi sellaisia asioita,
joita on viikkokaupalla aikonut ja yhä uudelleen aikonut.






Tänään kannoin viherkasvini suihkuun.
Vauhtiin päästyäni vaihdoin kerrattain tuunaamani kukkapöydän  tilalle 
 kesällä valamani betonijakkarat.

Minullahan on ollut aikaisemminkin tämäntapaiset jakkarat,
joissa oli seipäistä tehdyt jalat.
Nämä ovat nyt sirommat harjanvarsiversiot,
jotka ovat vielä käsittelemättä
-ja saattavat jäädäkin.

~~~~~~

Täältä ainakin löytyy yksi ohje tällaiseen jakkaraan, klik




Olen niin mielissäni näistä helppohoitoisista,
kesällä välillä oman onnensa nojassakin pärjäilleistä viherkasveista.

Minulla on edelleen palmuvehka, viirivehka, 
kaksi anopinkieltä,
amazonin lilja, pieni jukkapalmu, ylivuotinen saint paulia,
 kukkapenkistä viikolla löytynyt joulukaktus,
jossa näyttäisi olevan nuppuja 
sekä kultaköynnös ja uusimpana muratti.

Nämä ovat oikeita luottokasveja
ja nämä saavat riittää minulle tällä erää.






Kukkien lehdet näyttävät nyt niin kiiltäviltä ja virkistyneiltä.
Viherkasvit tuovat kotiin väriä ja mukavaa jatkumoa kesän vihreydelle
sekä puutarhan kukkien hoidolle.

Katse on kääntynyt kotiin! 🌿














 

6. lokakuuta 2021

Kynsikkäät lapselle





Mummu, osaatko sinä tehdä sellaisia lapasia, joissa näkyy sormet,
kysyi lapsenlapsi kesällä kerran.

Kylmien ilmojen myötä muistin pojan haasteen 
ja neuloin ’mutu’ -tuntumalla Seitsemän veljestä -langasta 
kainon pyynnön mukaiset käsien lämmittimet poikaselle. 
Tällaisia pieniä toiveita on mukava toteuttaa. 




Pojan käsi ei ollut saapusalla eikä mummun mitattavissa.
Otin "noin" -mittoja lasten sormikkaasta.

Resoriin loin 36 silmukkaa
ja neuloin kaksi nurin, kaksi oikein 17 kierrosta.
Lisäsin suoraan neuleeseen silmukan jokaisen puikon loppuun (=40)
ja ennen peukalon paikkaa neuloin 13 kierrosta.
Peukaloon varasin kuusi silmää
ja sen jälkeen jatkoin suoraa neuletta 8 kierrosta.
Kavensin neljä silmukkaa joka puikolla ja tein resoria 10 kierrosta.

Peukaloon nostin aukon molemmilta sivuilta pari silmukkaa 
ja tein pätkän suoraa sekä resoria peukalon lämmikkeeksi.

Tästä tuli tällainen "karvalakkimalli" kymmenvuotiaalle,
mutta ajanee asian.




Marjaomenapuu on tiputtanut lehtensä.
Punaiset omenat tuovat vielä pirteää väriä harmaaseen lokakuiseen päivään.

Pikaisella takapihan kuvauspiipahduksella
söin  muutaman omenan 
ja olivatpa ne hyviä.
Syksyn syvästi kypsyttämiä. 



 

3. lokakuuta 2021

Siiponjoen luontopolulla patikoimassa






Olla omasta arjestaan irti
tehdä jotain muuta
ajatella toisia ajatuksia
astella hitaampia askelia.

Olla levossa itsensä kanssa
edes suurin piirtein samaa mieltä
nukahtaa kun nukuttaa
ja herätä kun ei enää nukuta.

Jo siinä on riittävästi matkaa
yhdelle lomalle.




Tekee hyvää
hukata päivät

tehdä tavallisia
toisessa tahdissa

katsella eri ikkunoista
kulkea muiden teitä

seota rytmistä
huomatakseen hyräilevänsä
onnellisten aikojen 
sävelmiä.




Joskus kaikkialla kukkii hyvä
hyvä päivä ja hyvä mieli

mikään ei kiristä
jalat mahtuvat lahkeisiin
ajatukset seisahtuvat risteyksiin

ja sydämelle 
kelpaavat pientareet
perille pääsyn sijaan.





Ilon kautta on paras reitti
tuntemattomille teille
hymy huulilla
naurusta tankaten

sillä kyllä huoli osaa
kohdalle käydä
murhe löytää aina mutkansa

mutta ilo kantaa ihmistä
kevyesti ja leikitellen
voimakkailla harteillaan
melkein tanssien. 




Älä mieti huomista silloin
kun päivä vielä paistaa

kilpaile kukkien kanssa
katso kuinka varsin rennosti 
ne huojuvat huolia vailla 
nauttien hetkestään

niin kuin jokainen niistä
tietäisi enemmän elämästä

enemmän hyvästä
jonka kylkeen sopii
tuulellakin nojata.




Kun huomaa ohimennen 
olevansa pikkuisen onnellinen
ihan vähän ilahtunut
muuten vain mielissään

silloin pitää äkkiä
napata hetkestä kiinni
tehdä siitä oikein suuri numero
alleviivata ja korostaa keltaisella
päällystää post-iteilla

että sitten elämää selatessaan
löytäsi helposti ne kohdat
ja muistaisi kuinka

monella tapaa
onni oli.




Välillä onni oikein 
kohisee korvissa
virtaa niin ettei meinaa
ajatuksiaan kuulla

ei tahdo millään
huomata huolia
ei muista murehtia
maailman menoa
ei mieti rahaa eikä aikaa
ei katso ikää eikä näe vaivaa

on vain se onni
oikein kovasti
kohiseva onni

ja taustalla 
aivan tavallinen arki.




Olimme mieheni kanssa kahdestaan pienellä viikonloppulomasella Kalajoella
ja iloksemme sää oli aurinkoinen. 
Kiersimme eilen helppokulkuisen Siiponjoen luontopolun
joka tarjosi meille monenlaista maastoa;
 mäntymetsikköä, suomaisemaa ja kallioita
 sekä jokirannan kauneutta ja hyvät taukopaikat.

Kahdenkymmenen kilometrin matkalla oli aikaa ja tilaa 
sekä omille että yhteisille ajatuksille.

Kuvien väleihin lainaamani Elina Salmisen ajatukset kuvastavat oivalla tavalla 
tuntemisiani juuri nyt,
pienen irtioton merkitystä,
yhdessä olemisen ja tekemisen tärkeyttä
sekä ennen kaikkea kiitollisuutta 
tästä hetkestä ja yhteisestä polusta.
💕