Sisustustyynyjä nahkanpaloista ja huovasta

Näin kesällä kerran tällaiset nahkasta ja huovasta ommellut,

 viehättävällä tavalla erilaiset  tyynyt

ja tykästyin niihin

-mutten niiden hintaan.

Tyynyt jäivät silloin ostamatta,

mutta niiden kuva piirtyi kuitenkin

 silmieni verkkokalvoille ja muistin sopukoihin talteen.

~~~~

Kun ihanat ihmiset toivat taas kotiovelle asti uudet huonekalukangastilkkusäkit

ja  näin niissä olevat nahkapalat,

tyynyprojekti alkoi etenemään kuin itsestään.

Näiden tyynyjen etupuolet ompelin neljästä nahkatilkusta

ja niissä on nuo yleensä sisäpuolella olevat saumat näkyvissä.

Tausta on huonekaluverhoomosta tilaamaani huopaa. 

Etu- ja takaosan ompelin päällekkäin.

Näkyviin jäävistä reunoista tuli kivat yksityiskohdat tyynyihin.

Minua jännitti aluksi, miten nahkan ompeleminen onnistuu

 ja montako neulaa katkaisen yhden tyynyn ompelussa.

Mutta sepä onnistuikin yllättävän kivuttomasti vanhalla Evallani

eikä neulaakaan katkennut.

Sisään laitoin Pentikin sisustustyynyt (45x45 cm), 

jotka ovat mielestäni laadukkaita ja pysyvät kuosissaan.

Ensimmäiset tyynyt ompelin valkoisesta nahasta

ja tänään siirryin konjakin sävyyn,

johon kyllä tykästyin kovasti.

Tyynyjä onkin nyt syntynyt melkeinpä kuin sieniä sateella.

Olen aivan innoissani näistä ompeluistani

ja maanantaina käyn ostamassa lisää huopaa,

ehkä vaalean harmaata,

ja jatkan "tyynytehtailua", sillä nahkanpaloja on vielä muunkin sävyisenä.

Näitä saattaa löytyä tulevan joulun paketeista!

Ja jonkun voisin kyllä vaikka myydäkin,

ettei täällä pian syty tyynysota! 

Tällaisia syysloman ompeluterveisiä tänä iltana tänne blogiin muistoksi.

Leppoisia lokakuun loppuhetkiä Sinulle! 

Sytytellään kynttilöitä ja nautitaan elämästä.

~~~~~~

Jasmin esitti muuten kommenteissa kysymys-vastaus -postaustoiveen, 

jossa kertoisin itsestäni ja blogistani sekä sen historiasta.

Tein esittelyn syyskuussa Instagramiin

 ja saatanpa lähiviikkoina ottaa kopin tästä  haasteesta.

Nyt voisitte laittaa myös kysymyksiä ko. aiheeseen liittyen.

Tähtiä, kierrätystä

Olipa hyvä,

että otin aluksi suunnittelemani kahden syyslomapäivän

sijaan lomaa koko viikon.

Tämä tuli juurikin tarpeeseen; 

on ollut mukavaa puuhastella tässä kotosalla omaan tahtiin

-aikataulutta, suunnitelmitta.

Olen penkonut muistojani ja omia aarrekätköjä.

Olen tehnyt kätten töitä,

kokeillut ja onnistunut,

mutta myös kokeillut  ja todennut, että eipä tästä tainnut tullakaan päivänvaloa kestävää.

Tämä on ollut minulle juuri nyt parasta, voimauttavinta kotiterapiaa

ja niistä kirjoittelen varmaankin tulevissa postauksissani.

~~~~~~

Eilen aamulla löysin tähtivaloköynnöksen,

joka oli jo päätyönsä tehnyt.

Olin jemmannut sen tietenkin kierrätyksen hengessä ja mukavan inspiraation toivossa.

Leikkasin tähdet johdosta irti ja ripustin siimalla 

makkarimme seinällä olevaan ikkunanpokaan.

Tadaa, ikkunasta näkyy nyt sininen taivas tähtineen.

⭐⭐⭐

 

Saman tähtitaivaan alla me kaikki olemme.

Minä, sinä, hän.

Se yhdistää meitä ja

 luo valoa pimeyteen.

Tähti, tuo ikiaikainen valon lähteen symboli, tuo toivoa.

Se tuo eittämättä mieleen lähestyvän joulun.

Sellaista hiippailua kohti jouluisia ajatuksia tämäkin tähtien ripustelu taisi olla. 

Rakastan valoa,

koska se näyttää minulle tien.

Siedän silti pimeää,

koska se näyttää minulle tähdet.

Tiesitkö

tähtien asuvan

paljon muuallakin

kuin öisellä taivaalla

voit nähdä niitä

lumisten kukkien oksilla

ja silmissäsi

T

Yön tullen,
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

- Edit Södergran -V

Tähdet

Yön tullen,
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

- Edit Södergran -

 

Mökki talviteloille

Eilen ajelimme mökille hyvästelemään menneen mökkikauden

ja laittamaan mökin sekä pihapiirin ns. talviteloilleen.

Siinä hetkessä mielessä kulki monenlaisia tunteita kesästä ja syksystä

-kiitollisuudesta luopumisen kipuun

ja siitä väliltä.

Saimme jälleen kerran viettää 

monia mieleenpainuvia mökkihetkiä 

erilaisilla kokoonpanoilla tuolla Tauvonpaikassamme.

Harras toive ja rukous on,

että ensi kesänä saamme yhdessä palata sinne 

muuttolintujen myötä

ja kokea taas kesän ilon ja syksyn kauneuden.

Syksyllä on niin tyhjän oloista ja haikeaa,

 kun kaikki kaunis on kuollut,

lintujen laulu loitonnut ja

lehdet tippuneet puista.

Kylmä tuntuu luissa ja ytimissä

ja on jotensakin toivoton olo siinä kalseudessa.

Toisaalta on helpottavaa laittaa sinetti 

kesän ja syksyn touhuille

ja sulkea puutarhakalusteet ja -koristeet puojeihin

sekä peitellä ruukkuihin purkittamani perennat talvilevolle.

Kuivan maan veneen kumoaminen on merkki siitä,

että soutelut on soudeltu tältä erää.

Kun sulkee yhden oven,

avautuu voimakkaammin taas uusi näköala.

Nyt on aikaa kotoisille puuhille ja 

yhdessäololle täällä kotosalla.

Pikkuhiljaa voi antautua ajatuksissa joulua kohden

ja heittäytyä hämäränhyssyiseen tunnelmaan.

Muutos on nytkin mahdollisuus.

Ilman talvea minulla ei olisi talviuintiakaan.

Päivän päätteeksi uintipaikalle kävellessäni 

näin tunteitteni kumpuilun pilvinä

ilosta haikeuteen,

kiinnipitämisestä luopumiseen, luovuttamiseen, 

vaaleasta tummaan 

-kuin tuo illan sininen taivas,

joka lepäsi kauniina, puhuttelevana, ohikiitävänä

 tuttujen rantojen yllä.

Viisi joutsenta lensi matalalla

meren yli.

Ensi kesään,

huikkasin valkosiipisten ystävieni perään.

Niin luottavaisina ja päättäväisinä ne matkasivat eteenpäin,

että tulevat varmaan takasinpäinkin,

 kun sen aika on.

 

Callunoita sisälle

Kirjoittelin viimeksi, 

että havahduin tähän syksyyn ja syksyn päivittämiseen hitaasti.

Ulkokukkani kestivät yllättävän hyvinä lokakuulle asti

eikä minulla tullut hommattua tänä syksynä kanervia ulkoruukkuihin.

Mutta vielä ehdin.

Kauppaan oli tullut syksyn viimeinen erä Callunoita

ja nappasin sieltä mukaani kaksi ruukkua viikonloppukukiksi.

Minulla on ollut niitä ennenkin sisällä 

ja ne sopivat oikein hyvin tähän aikaan vuodesta sisäkukkinakin.

Valkea on aina kaunis väri kukissa ja se sopii sisustukseen kaikkina vuodenaikoina.

 Calluna kestää aikansa,

varmasti pitempään kuin joku leikkokukkakimppu.

Hiuslakkasuihkaus antaa lisäkestoa kukalle.

Ja toki sitä pitää pikkuisen kastellakin.

Vessan "lappapuuronpunainen" Calluna sointuu

ihanasti samansävyiseen pieneen mattoon, käsipyyhkeeseen,

tuikkuun ja käsisaippuapulloon,

jotka löytyivät "ihastumistykästymisheräteostona" Jyskístä.

Tämä vaaleanpunaisen sävy on minusta niin lämpöinen ja pikkuisen romanttinenkin.

Pienten ostosten myöten pikkulaan tuli uusi, lämmin tunnelma.

Tällaisia pieniä kauniita ihania asioita  ja lempeitä sävyjä tässä nyt tarvitsenkin,

kun pilvet roikkuvat matalalla,

 tuuli tuivertaa ja vihmoo vettä.

Olen ripotellut ajastimellisia tuikkukynttilöitä hyllyille ja tasoille.

On helppoa, kun ne syttyvät kuudeksi tunniksi ja sammuvat sitten itsekseen.

Lepattavan liekin ansiosta ne näyttävät lasiastioissa ja tuikkukipossa

erehdyttävästi oikeilta

-ja ennen kaikkea ovat turvallisia.

Tällaisissa tunnelmissa tänä maanantaina täällä.

Mukavaa viikon jatkoa!

Täällä matkataan kohti syyslomaviikkoa! 

 

Diy kolmijalkainen betonijakkara

Syksy on edennyt jo pitkälle

ja minä olen venytellyt siinä mukana päivästä päivään.

Tänään siihen venymiseen ja aikailuun tuli jonkinlainen roti,

kun töistä tultuani innostuin siivoamaan vähän perusteellisemmin alakertaa

ja sehän poikii monestikin kivoja sivujuonteita.

Siivousmoodin sivutuotteena saattaa tulla tehtyä näppärästi sellaisia asioita,

joita on viikkokaupalla aikonut ja yhä uudelleen aikonut.

Tänään kannoin viherkasvini suihkuun.

Vauhtiin päästyäni vaihdoin kerrattain tuunaamani kukkapöydän  tilalle 

 kesällä valamani betonijakkarat.

Minullahan on ollut aikaisemminkin tämäntapaiset jakkarat,

joissa oli seipäistä tehdyt jalat.

Nämä ovat nyt sirommat harjanvarsiversiot,

jotka ovat vielä käsittelemättä

-ja saattavat jäädäkin.

~~~~~~

Täältä ainakin löytyy yksi ohje tällaiseen jakkaraan, klik

Olen niin mielissäni näistä helppohoitoisista,

kesällä välillä oman onnensa nojassakin pärjäilleistä viherkasveista.

Minulla on edelleen palmuvehka, viirivehka, 

kaksi anopinkieltä,

amazonin lilja, pieni jukkapalmu, ylivuotinen saint paulia,

 kukkapenkistä viikolla löytynyt joulukaktus,

jossa näyttäisi olevan nuppuja 

sekä kultaköynnös ja uusimpana muratti.

Nämä ovat oikeita luottokasveja

ja nämä saavat riittää minulle tällä erää.

Kukkien lehdet näyttävät nyt niin kiiltäviltä ja virkistyneiltä.

Viherkasvit tuovat kotiin väriä ja mukavaa jatkumoa kesän vihreydelle

sekä puutarhan kukkien hoidolle.

Katse on kääntynyt kotiin! 🌿

 

Kynsikkäät lapselle

Mummu, osaatko sinä tehdä sellaisia lapasia, joissa näkyy sormet,

kysyi lapsenlapsi kesällä kerran.

Kylmien ilmojen myötä muistin pojan haasteen 

ja neuloin ’mutu’ -tuntumalla Seitsemän veljestä -langasta 

kainon pyynnön mukaiset käsien lämmittimet poikaselle. 

Tällaisia pieniä toiveita on mukava toteuttaa. 

Pojan käsi ei ollut saapusalla eikä mummun mitattavissa.

Otin "noin" -mittoja lasten sormikkaasta.

Resoriin loin 36 silmukkaa

ja neuloin kaksi nurin, kaksi oikein 17 kierrosta.

Lisäsin suoraan neuleeseen silmukan jokaisen puikon loppuun (=40)

ja ennen peukalon paikkaa neuloin 13 kierrosta.

Peukaloon varasin kuusi silmää

ja sen jälkeen jatkoin suoraa neuletta 8 kierrosta.

Kavensin neljä silmukkaa joka puikolla ja tein resoria 10 kierrosta.

Peukaloon nostin aukon molemmilta sivuilta pari silmukkaa 

ja tein pätkän suoraa sekä resoria peukalon lämmikkeeksi.

Tästä tuli tällainen "karvalakkimalli" kymmenvuotiaalle,

mutta ajanee asian.

Marjaomenapuu on tiputtanut lehtensä.

Punaiset omenat tuovat vielä pirteää väriä harmaaseen lokakuiseen päivään.

Pikaisella takapihan kuvauspiipahduksella

söin  muutaman omenan 

ja olivatpa ne hyviä.

Syksyn syvästi kypsyttämiä. 

 

Siiponjoen luontopolulla patikoimassa

Olla omasta arjestaan irti

tehdä jotain muuta

ajatella toisia ajatuksia

astella hitaampia askelia.

Olla levossa itsensä kanssa

edes suurin piirtein samaa mieltä

nukahtaa kun nukuttaa

ja herätä kun ei enää nukuta.

Jo siinä on riittävästi matkaa

yhdelle lomalle.

Tekee hyvää

hukata päivät

tehdä tavallisia

toisessa tahdissa

katsella eri ikkunoista

kulkea muiden teitä

seota rytmistä

huomatakseen hyräilevänsä

onnellisten aikojen 

sävelmiä.

Joskus kaikkialla kukkii hyvä

hyvä päivä ja hyvä mieli

mikään ei kiristä

jalat mahtuvat lahkeisiin

ajatukset seisahtuvat risteyksiin

ja sydämelle 

kelpaavat pientareet

perille pääsyn sijaan.

Ilon kautta on paras reitti

tuntemattomille teille

hymy huulilla

naurusta tankaten

sillä kyllä huoli osaa

kohdalle käydä

murhe löytää aina mutkansa

mutta ilo kantaa ihmistä

kevyesti ja leikitellen

voimakkailla harteillaan

melkein tanssien. 

Älä mieti huomista silloin

kun päivä vielä paistaa

kilpaile kukkien kanssa

katso kuinka varsin rennosti 

ne huojuvat huolia vailla 

nauttien hetkestään

niin kuin jokainen niistä

tietäisi enemmän elämästä

enemmän hyvästä

jonka kylkeen sopii

tuulellakin nojata.

Kun huomaa ohimennen 

olevansa pikkuisen onnellinen

ihan vähän ilahtunut

muuten vain mielissään

silloin pitää äkkiä

napata hetkestä kiinni

tehdä siitä oikein suuri numero

alleviivata ja korostaa keltaisella

päällystää post-iteilla

että sitten elämää selatessaan

löytäsi helposti ne kohdat

ja muistaisi kuinka

monella tapaa

onni oli.

Välillä onni oikein 

kohisee korvissa

virtaa niin ettei meinaa

ajatuksiaan kuulla

ei tahdo millään

huomata huolia

ei muista murehtia

maailman menoa

ei mieti rahaa eikä aikaa

ei katso ikää eikä näe vaivaa

on vain se onni

oikein kovasti

kohiseva onni

ja taustalla 

aivan tavallinen arki.

Olimme mieheni kanssa kahdestaan pienellä viikonloppulomasella Kalajoella

ja iloksemme sää oli aurinkoinen. 

Kiersimme eilen helppokulkuisen Siiponjoen luontopolun, 

joka tarjosi meille monenlaista maastoa;

 mäntymetsikköä, suomaisemaa ja kallioita

 sekä jokirannan kauneutta ja hyvät taukopaikat.

Kahdenkymmenen kilometrin matkalla oli aikaa ja tilaa 

sekä omille että yhteisille ajatuksille.

Kuvien väleihin lainaamani Elina Salmisen ajatukset kuvastavat oivalla tavalla 

tuntemisiani juuri nyt,

pienen irtioton merkitystä,

yhdessä olemisen ja tekemisen tärkeyttä

sekä ennen kaikkea kiitollisuutta 

tästä hetkestä ja yhteisestä polusta.

💕