15. lokakuuta 2021

Diy kolmijalkainen betonijakkara






Syksy on edennyt jo pitkälle
ja minä olen venytellyt siinä mukana päivästä päivään.

Tänään siihen venymiseen ja aikailuun tuli jonkinlainen roti,
kun töistä tultuani innostuin siivoamaan vähän perusteellisemmin alakertaa
ja sehän poikii monestikin kivoja sivujuonteita.
Siivousmoodin sivutuotteena saattaa tulla tehtyä näppärästi sellaisia asioita,
joita on viikkokaupalla aikonut ja yhä uudelleen aikonut.






Tänään kannoin viherkasvini suihkuun.
Vauhtiin päästyäni vaihdoin kerrattain tuunaamani kukkapöydän  tilalle 
 kesällä valamani betonijakkarat.

Minullahan on ollut aikaisemminkin tämäntapaiset jakkarat,
joissa oli seipäistä tehdyt jalat.
Nämä ovat nyt sirommat harjanvarsiversiot,
jotka ovat vielä käsittelemättä
-ja saattavat jäädäkin.

~~~~~~

Täältä ainakin löytyy yksi ohje tällaiseen jakkaraan, klik




Olen niin mielissäni näistä helppohoitoisista,
kesällä välillä oman onnensa nojassakin pärjäilleistä viherkasveista.

Minulla on edelleen palmuvehka, viirivehka, 
kaksi anopinkieltä,
amazonin lilja, pieni jukkapalmu, ylivuotinen saint paulia,
 kukkapenkistä viikolla löytynyt joulukaktus,
jossa näyttäisi olevan nuppuja 
sekä kultaköynnös ja uusimpana muratti.

Nämä ovat oikeita luottokasveja
ja nämä saavat riittää minulle tällä erää.






Kukkien lehdet näyttävät nyt niin kiiltäviltä ja virkistyneiltä.
Viherkasvit tuovat kotiin väriä ja mukavaa jatkumoa kesän vihreydelle
sekä puutarhan kukkien hoidolle.

Katse on kääntynyt kotiin! 🌿














 

6. lokakuuta 2021

Kynsikkäät lapselle





Mummu, osaatko sinä tehdä sellaisia lapasia, joissa näkyy sormet,
kysyi lapsenlapsi kesällä kerran.

Kylmien ilmojen myötä muistin pojan haasteen 
ja neuloin ’mutu’ -tuntumalla Seitsemän veljestä -langasta 
kainon pyynnön mukaiset käsien lämmittimet poikaselle. 
Tällaisia pieniä toiveita on mukava toteuttaa. 




Pojan käsi ei ollut saapusalla eikä mummun mitattavissa.
Otin "noin" -mittoja lasten sormikkaasta.

Resoriin loin 36 silmukkaa
ja neuloin kaksi nurin, kaksi oikein 17 kierrosta.
Lisäsin suoraan neuleeseen silmukan jokaisen puikon loppuun (=40)
ja ennen peukalon paikkaa neuloin 13 kierrosta.
Peukaloon varasin kuusi silmää
ja sen jälkeen jatkoin suoraa neuletta 8 kierrosta.
Kavensin neljä silmukkaa joka puikolla ja tein resoria 10 kierrosta.

Peukaloon nostin aukon molemmilta sivuilta pari silmukkaa 
ja tein pätkän suoraa sekä resoria peukalon lämmikkeeksi.

Tästä tuli tällainen "karvalakkimalli" kymmenvuotiaalle,
mutta ajanee asian.




Marjaomenapuu on tiputtanut lehtensä.
Punaiset omenat tuovat vielä pirteää väriä harmaaseen lokakuiseen päivään.

Pikaisella takapihan kuvauspiipahduksella
söin  muutaman omenan 
ja olivatpa ne hyviä.
Syksyn syvästi kypsyttämiä. 



 

3. lokakuuta 2021

Siiponjoen luontopolulla patikoimassa






Olla omasta arjestaan irti
tehdä jotain muuta
ajatella toisia ajatuksia
astella hitaampia askelia.

Olla levossa itsensä kanssa
edes suurin piirtein samaa mieltä
nukahtaa kun nukuttaa
ja herätä kun ei enää nukuta.

Jo siinä on riittävästi matkaa
yhdelle lomalle.




Tekee hyvää
hukata päivät

tehdä tavallisia
toisessa tahdissa

katsella eri ikkunoista
kulkea muiden teitä

seota rytmistä
huomatakseen hyräilevänsä
onnellisten aikojen 
sävelmiä.




Joskus kaikkialla kukkii hyvä
hyvä päivä ja hyvä mieli

mikään ei kiristä
jalat mahtuvat lahkeisiin
ajatukset seisahtuvat risteyksiin

ja sydämelle 
kelpaavat pientareet
perille pääsyn sijaan.





Ilon kautta on paras reitti
tuntemattomille teille
hymy huulilla
naurusta tankaten

sillä kyllä huoli osaa
kohdalle käydä
murhe löytää aina mutkansa

mutta ilo kantaa ihmistä
kevyesti ja leikitellen
voimakkailla harteillaan
melkein tanssien. 




Älä mieti huomista silloin
kun päivä vielä paistaa

kilpaile kukkien kanssa
katso kuinka varsin rennosti 
ne huojuvat huolia vailla 
nauttien hetkestään

niin kuin jokainen niistä
tietäisi enemmän elämästä

enemmän hyvästä
jonka kylkeen sopii
tuulellakin nojata.




Kun huomaa ohimennen 
olevansa pikkuisen onnellinen
ihan vähän ilahtunut
muuten vain mielissään

silloin pitää äkkiä
napata hetkestä kiinni
tehdä siitä oikein suuri numero
alleviivata ja korostaa keltaisella
päällystää post-iteilla

että sitten elämää selatessaan
löytäsi helposti ne kohdat
ja muistaisi kuinka

monella tapaa
onni oli.




Välillä onni oikein 
kohisee korvissa
virtaa niin ettei meinaa
ajatuksiaan kuulla

ei tahdo millään
huomata huolia
ei muista murehtia
maailman menoa
ei mieti rahaa eikä aikaa
ei katso ikää eikä näe vaivaa

on vain se onni
oikein kovasti
kohiseva onni

ja taustalla 
aivan tavallinen arki.




Olimme mieheni kanssa kahdestaan pienellä viikonloppulomasella Kalajoella
ja iloksemme sää oli aurinkoinen. 
Kiersimme eilen helppokulkuisen Siiponjoen luontopolun
joka tarjosi meille monenlaista maastoa;
 mäntymetsikköä, suomaisemaa ja kallioita
 sekä jokirannan kauneutta ja hyvät taukopaikat.

Kahdenkymmenen kilometrin matkalla oli aikaa ja tilaa 
sekä omille että yhteisille ajatuksille.

Kuvien väleihin lainaamani Elina Salmisen ajatukset kuvastavat oivalla tavalla 
tuntemisiani juuri nyt,
pienen irtioton merkitystä,
yhdessä olemisen ja tekemisen tärkeyttä
sekä ennen kaikkea kiitollisuutta 
tästä hetkestä ja yhteisestä polusta.
💕