Ruusutaulupäivityksen yhteydessä
aioin kirjoittaa mökin oikeista ruusuistakin tänne.
Mukava saada näiden taustat sekä tarinat muistoksi tänne itselleni ja jälkikasvulleni.
Mökin maaperä on tosi hiekkainen,
mutta nämä ruusut ovat kotiutuneet sinne kivasti
vuosien saatossa.
Keväisin olen nakannut kananlantaa ruusujen juurelle.
Sen kummemmin en ole osannut niitä hoitaa.
Mökin myötäjäisinä tuli juhannusruusu,
joka kasvaa entisillä sijoillaan kuistin ikkunan alla.
Se on kukkiessaan kuin morsiamen huntu,
valkea ja kaunis.
Tänä kesänä tosin kuivuus vähän verotti sen kukintaa,
mutta saimme kuitenkin ihastella tätä perinteistä juhannuksen kaunistajaa,
jonka yksi oksa kurkotteli pilviä kukkimisensa huumassa!
Tämän vaaleanpunaisen ruusun alun olemme hakeneet mökin naapurin pihasta,
samanlaisesta maaperästä
ja se on menestynyt hyvin.
Vapaasti ja villisti se on saanut levittäytyvä pihapihlajan juurella.
En tiedä, onko tämä Nukkeruusu.
Tässä ruusussa on kaunis, herkkä, yksinkertainen kukinto
ja syksyn tullen sitä koristaa pienet punaiset kiulukat.
Tunnistaako joku tämän, että saisin nimen tälle kaunokaiselle!
Tämä ruusu on kulkeutunut mökille kaupungista.
Ei vaan ole Kurtturuusu?
Onko Hansa?
Sen todella piikkisten oksien kauniit kukinnot pidättelivät minua
luonaan pitkään eräänä heinäkuisena iltana.
Ihastelin ja ihmettelin kukkien kerroksellisuutta monesta kuvakulmasta.
Tällä ruusulla on niin täyteläinen kukinto!
Ja ei niin positiivisena piirteenä hyvin leviävä kasvutapa.
Piikkisiä oksia nousee sieltä täältä ja
ne ovat ovat tympeitä nurmikolla paljaiden jalkojen alla.
Ajelenkin niitä surutta kulkuväyliltä ruohonleikkurilla pois.
Savusaunan kuistin edessä kukkii ensimmäistä kesää punaisenaan Valamon ruusu (?) ,
jonka alkuja toin lapsuudenkodin ruususta.
Ruusupenkkiin oli kylväytynyt luonnon päivänkakkaraa,
oikein isomykiöistä lajia.
Se oli jotenkin hellyttävä yhdistelmä ja minulle merkityksellinen asetelma,
sillä tämä ruusu on alun alkujaan kotipitäjäni pappilan pihasta,
jossa vanhempani on vihitty 57 vuotta sitten
ja äidilläni on ollut hääkimpussaan kedolta kerättyjä päivänkakkaroita. <3
Lapsuuskotini naapurista saamani Punalehtiruusu on kotiutunut aivan mahtavasti meille.
Tänä kesänä en melkein ehtinyt mukaan sen kukintaan;
ruusun kukka on niin herkkä ja hento ja
terälehdet tippuvat pian tuulessa pois.
Ruusujani katsellessani ja ihastellessani
olen hoksannut niissä olevan muutakin kaunista kuin vain se täydellinen ruusun kukka.
Keväällä oksien punaiset lehtisilmut merkkaavat ruusun selviytyneen talvesta.
Lehtivihreän ja lehtien versomisen näkeminen piikkisissä oksissa sekä
kukan nuppujen kasvun ja niiden avautumisen seuraaminen
on hiljaista kauneuden matkaa ennen ruusujen täydellistä kukkaan puhkeamista.
Maahan pudonneissa terälehdissäkin on herkkyyttä;
viestiä siitä, että ohikiitävä täydellinen hetki on ohi.
Näissä ruohon sekaan tippuneissa yhden kauniin ruusun osasissa on viipyilevää kauneutta,
kauneuden muistoja.
Ne ovat täydellisiä terälehtiä, joiden kerrostumasta kukka aikanaan muodostui.
Ja tämä pienen pienistä yksityiskohdista oleva kukan heteinen keskusta,
joka on aikansa pitänyt terälehdistä kiinni.
Se on lopulta antanut kaikkensa maan syliin.
tulevien ruusunkukkien karikkeeksi,
voimaksi,
luonnon kiertokulkuun.
Tai tämä juhannusruusun kukka,
joka kuivui heinäkuun helteessä.
Sen paikalle muotoutui kesän päätteeksi ruusunmarja,
seuraavaksi kasvun ihmeeksi ja pihan kaunistukseksi.
Heinäkuisena päivänä ruusun puna ja lehtien vihreys
saivat täydellisen peilauspinnan
betonimaljakon rouheaa harmaata pintaa vasten.
Kohta voi poimia maljakkoon ruusun marjaisia oksia.
Nekin ovat kauniita.
~~~~~~
Tällaisia ruusumuisteloja kirjoittelin teille tänään,
kun ajelimme Kemijärveltä poikamme valapäivästä.
Millaisia ruusuja sinulla on?
Onko niillä jotain tarinoita?
