Mökin syksyä

Kävimme ulkoilumielessä mutkan mökillä 

ja samalla laitoimme pihaa ns. talviteloille. 

Oli oikeinkin happirikas ilma; 

satoi sakeaa tihkusadetta liki koko ajan. 

Toisaalta se oli sellaista mukavaa, lempeää sadetta, 

että kunnon kamppeilla on oikeinkin hyvä sää ulkoilla.

Koivun kelta sävytti vahvasti maisemaa,

joskin koivuissakin on erilaisia yksilöiltä;

jotkut olivat vielä melkeinpä vihreitä 

ja jotkut jo aivan paljaita. 

 

Katso, koivut ovat kesäpuita, 

kuuset kuuluvat talveen. 

Ja männyt,

ne miettivät kevättä. 

-Eeva Heilala-

🍂🍂

Mitkähän ovat sitten syksypuita?

Laitoin ensimmäistä kertaa syksyä tälle mökin 

uudelle, söpölle maitolaiturille. 

Se oli mieheni kesälomaprojekti. 

Sellainen diy -juttu, 

josta hän on pitkään haaveillut

ja nyt kesän aikaan hän sai sen naputeltua

-"ihan omasta päästä".

Koivukujan päässä reilusti yli kymmenen vuotta 

 tervetulotoivotuksena ollut vanha ovi olikin tullut jo tiensä päähän 

ja maitolaituri sai siitä veroisensa paikan. 

Kuva tuosta ovesta on ollut muuten blogini ensimmäisessä postauksessa 

eli hyvin se olikin palvellut

ja säitä kestänyt. 

Pari pientä kuusta ja joulun vihreää sai sijansa 

ruosteen ja ajanpatinan rinnalta. 

 Pieni kuusi vei väistämättä ajatustani 

jo jouluisiin tunnelmiin; 

bongasin sievän pikkukuusen kotiportaan viereen! 

Mitä siitä, kun syksy saapuu,

ja västäräkki on poissa, 

kun lentävät kotipääskyt 

vieraissa maailmoissa. 

Mitä siitä, kun tuuli riipii 

lehtiä vaahteran.

Me elimme kuuman kesän 

ja elokuun hehkuvan. 

Mitä siitä, kun kaikki muuttuu

niin varkain ja hiljalleen, 

kun sisälläni on kesä, 

sen elää saan uudelleen. 

Ja sinikellojen soiton

mieleeni talletin. 

Se kaikki on aina tässä.

Sen kaiken saan takaisin. 

-A-M Kaskinen-

🍂🍂

Päätin taas yrittää ja olla toiveikkaana siitä,

että saisin siirrettyä tästä kesästä jotakin tulevaan kesään. 

Nostin kauniin sävyiset pelargoniat talvehtimaan tupaan, 

jossa on peruslämpö noin kymmenen asteen tienoilla. 

Yritin lueskella netin syövereistäkin talvettamisohjeita.

Yksi vannoi pimeään ja toinen viileään, 

joku laittaa pelakuut muovipussiin naulakkoon 

ja unohtaa ne sinne helmikuulle asti,

yksi vie tupaan ja hoitaa viherkasvin tavoin,

joku antaa kukkansa toisen hoitoon. 

Saapa nähdä miten kukkieni käy?

Oletko sinä talvettanut kesän kukkijoita?

🍂🍂

Syksyn sävyttämät terveiseni sinulle hämärtyvästä lauantai-illasta! 

 

Vanhat ikkunanpokat

Mökin remontista jäi aikanaan paljon vanhoja ikkunoiden pokia, 

joista osan olen myynyt kirppiksellä ja vielä niitä on jäljellä. 

Viime viikolla oli meillä molemmilla oli sellainen 

"mille sitä alettaisiin" -olo ja luova hetki, 

jolloin päätimme työstää noita kolmiosaisia kuistin vanhoja ikkunoita 

muistoksi pihapiiriin.  

Ikkunalasien poistaminen,

pokien yhdistäminen ruuvilla toisiinsa 

sekä lauta yläosaan suojaamaan sateelta, 

ikkunalauta sekä hipaisu maalia niihin. 

Puojirakennuksen seinustan tyhjentäminen. 

Siinä se nyt sitten on.

Ikkuna, 

jonka ympärille.

metsän reunaan voisi ensi kesänä 

kehitellä pöytäryhmän. 

Ikkunapokan taakse voisi virittää pitsiverhon,

että ei pelkkää punaista seinää tarvitse katsella. 

Tuo valkoinen penkki,

kerrallinen roskalavalöytö kaipaa rappausta ja maalausta

ja se näyttäisi löytävän uuden paikan tuosta seinustalta.

Tämä jää ns. vaiheeseen tältä kesältä, 

mutta siitähän sitä on hyvä sitten jatkaa,

jos on intoa ja voimia. 

Tämmöistä ruostetta ja ajanpatinaa meiltä löytyy. 

Meistä vanha on mukavan näköistä sekä huoletonta.  

Nämä ovat välillä tämmöisiä 

"onko näissä järkeä" -värkkäyksiä 

ja hetken inspiraatioita, 

meidän voimavarajuttuja. 

Näitä on kiva väkertää yhdessä. 

Katolla on peltinen kattoviiri.

jossa on vuosiluku 1967 

eli on tälläkin rakennuksella jo ikää.

~~~~~~~~

Pihapuuhastelut mökiltä alkavat olla vähitellen tehtynä.

Tällä viikolla alkoi syyskausi paikallisessa opistossa

 ja minä menin mukaan kahteen "piiriin".

Olen innoissani niistä ja uskon molempien tuovan 

kivoja käsillä tekemisen juttuja sekä uusia tuulia. 

Oletko sinä aloitellut jonkun harrastuksen?

Mistä sinä saat intoa ja iloa alkavaan syksyyn?

🍂🤎🍂

Projekti

Projektit voivat olla kyllä moninaisia.

Joskus ne saattavat toteutua ja edetä ilman sen suurempia suunnitelmia ja aikailuja. 

Toisen kerran joku projektin alkuun saaminen kestää syystä tai toisesta pitempään.

Rakensimme v.2015 hetken innostuksesta 

heinäseiväsaidan pihasaunan vilvoittelualueen suojaksi. 

Siinä se seisoi tuulessa ja tuiskussa liki kymmenen vuotta,  

kunnes toissa vuoden marraskuussa Jari -myrsky otti ja kaatoi sen kumoon.

Harmittihan se silloin!  

Silmä oli siihen niin tottunut! 

Purimme tuhoutuneen aidan viime keväänä sillä ajatuksella,

että toki seipäistä tehdään uusi aita.  

Mutta eipä saatu tehtyä sitä viime kesänä eikä syksynä.

Sen aika olikin tänä keväänä, 

eilen, 

 toukokuun viimeisenä lauantaina.

Projekti eteni tyyliin "tuumasta toimeen". 

Aamulla päätimme hakea kaupungista aitatolpat ja laudat. 

Siitä se sitten lähti melkeinpä samalla "tatsilla" kuin silloin esimmäisellä kerralla. 

Ilman sen suurempia suunnitelmia ja mittilointeja 

ruuvasimme seipäät paikoilleen. 

Siinä aita on taas ilmojen puhuteltavana 

ja tuomassa omaa tunnelmaansa saunan seutuun.

Nämä seipäät ovat varmaan 40-50 -luvulta.

Ohuita ja vänkkyräisiäkin, 

auringon polttamia, tuulien  tuivertamia ja sateiden pieksämiä aikansa tarvekaluja.  

Tykkään tosi paljon noista neuvokkaista naulan varassa pyörivistä, 

ajan hiomista puukappaleista,

joita on seipäissä. 

Lapsuudessani seipäissä oli reikiä, joihin pistettiin puutappi.

Ne tapit ja nämä puukapulat jättivät heinät ilmavammin seipäälle. 

Kyllä ihmiset ovat hoksanneet kaikenlaisia juttuja. 

Sen lisäksi, että tämä heinäseiväsaita on kaunis ajanpatinoima elementti,

tässä on mukana aimo annos menneen ajan ja tämän pientilan työn historiaa. 

Tämä oli mukava kesän avaus ja pihapiirin kohennus,

kun saimme seipäät saunan päästä sijoilleen. 

Tällä vihdoin ja viimein finaaliin viedyllä aitaprojektilla ehdin kuin ehdinkin osallistua 

Kristiinan haasteeseen "projekti". 

💛

Huomenna onkin jo kesäkuu.

Kesän kauneutta ja ihanuutta sinulle ja minulle! 

 

Jo joutui armas aika

En aio ottaa tässä kantaa viime päivien puheenaiheeseen, Suvivirteen,

joka mielestäni kyllä kuuluu eittämättä kevääseen. 

Sen sijaan laitan teille terkut mökiltä, 

jonne kesä on joutunut sitten viime käynnin. 

Tuomi kukkii ja linnut laulaa,

on lämmintä ja vihreys on vallannut pihapiirin. 

Tulimme tänne "viettämään luppoaikaa"; 

juhlistamaan sitä,

että miehelläni oli tänään viimeinen työpäivä 

ja pitkä työrupeama oli sitten siinä.

Jo joutui armas aika. 

Alkaa erilainen elämän jakso hänellä 

ja minulla siinä rinnalla. 

Mille sitä aletaan 

ja mitä tehtäisiin?

~~~~

Mökillä on kyllä monenlaista kapistelua ja kohentamista 

sekä aina löytyy myös puusavottaa. 

Tehdään sitä mikä milloinkin huvittaa ja innostaa

tai ollaan tekemättä.

Nautitaan tästä hetkestä! 

Tänään kylvin pikkuisen maissia kesäpäivien kestäväksi vihreydeksi 

ja salaattia mökkipäivien varalle. 

Humalat olivat intoutuneet kasvamaan omille teilleen 

ja niitä piti ohjailla oikeille uomilleen. 

Tämä onkin ensimmäinen yömökkeily tälle kaudelle. 

Tästä lähtee kesä,

jossa meillä on enemmän vapaata kuin koskaan. 

Tämä tuntuu ilolle, vapaudelle 

ja oikeastaan myös sille, 

että onko tämä tottakaan. 

Jokaisessa päivässä asuu 

elämän suuri onni. 

Jokaisessa päivässä on aina jotakin hyvää,  

joissakin päivissä tuplasti onnea ja iloa. 

Näihin vanhan tyynyliinan ajatuksiin on 

levollista ja turvaisaa päättää tämäkin päivä.

💛

Huomenna monessa kodissa juhlitaan koulun loppumista

ja ammattiin valmistumista. 

Onnea ja iloa! 

Terveisiä lomaviikolta

Olen viettänyt täällä harvinaisen rauhallisia mökkipäiviä. 

On ollut vissiinkin sitä paljon puhuttua omaa aikaa,

kun olen ollut täällä mökillä itsekseni päivät pitkät. 

Tällaisia päiviä ei ole kyllä ollut näiden 

29 mökkivuoden aikana montaakaan. 

Olen hidastanut tietoisesti. 

Ollut vaan ollut, 

katsellut ja kuullostellut. 

Olen tehnyt sitä,

 mikä on tullut vastaan ja innostanut.

Istunut ja ihmetellyt. 

Käynyt pyöräilemässä. 

Välillä on tullut sellainen olo, 

että onko tämä tottakaan ja voiko näin edes olla näin. 

Tänä keväänä olen katsonut sattuneista syistä mökin siivouksia läpi sormien. 

Eteisen siivosin perusteellisemmin. 

Siitä tulee aina mukava kesätunnelma 

ja tällä kertaa "narraus",

että koko mökissä olisi isomminkin siivottu. 

Ajatukset ovat arvatenkin kulkeneet menneissä kesissä,

ruuhkavuosien päivissä ja  vuosissa

sekä arkisissa touhumuistoissa 

ja mökkipäivien sattumuksissa.  

 

Tulimme vuosikaudet ja -kymmenet tänne perheellä.  

Meillä oli monenikäistä mökkeilijää omasta takaa 

ja välillä lasten kavereitakin mukana. 

Jossain vaiheessa joku lapsista halusi jäädäkin kotiin. 

Se oli oma vaiheensa ja 

toi omanlaista järjestelyä. 

Kesä kesän jälkeen tilanne on elänyt, 

muuttunut ja 

saanut omia sävyjään. 

Jokainen mökkikesä on ollut omanlaisensa 

ja ne ovat jättäneet jälkensä tänne 

ja muistojen sopukoihin. 

Niistä voin lukea mökkikirjojen muistiinpanoista.  

Nuorimmainen tuli yksi ilta saunomaan ja 

totesi jääkaappiin kurkattuaan huolestuneena, 

"eihän teillä ole ruokaakaan".

Olimme nimittäin ostaneet eväät vain meille kahdelle,

täsmäostokset. 

 

Olikin kiva, kun porukat tulivat sunnuntaina syötävien kanssa. 

Eihän tänne osaa enää kovin isolle sakille purtavaa varatakaan, 

eikä toki tarvitsekaan. 

Vieraat kulkee ajallaan 

ja talo elää tavallaan. 

Mökkielämän alkuvaiheessa tuli kierrätettyä liinavaatteita

kotoa tänne ja niitä on vuosien saatossa kertynyt kasapäin. 

Tänä aamuna päätin järjestää liinavaatekaappia reilummalla kädellä. 

Laitoin jo ennen puuhaan ryhtymistä

Facen kirppikselle kuvan kaappinäkymästä 

ja kysymyksen "haluaako joku näitä uusiokäyttöön". 

Heti tuli muutama innokas kierrättäjä jonoon 

ja se kyllä innoitt minua karsimaan jemmoja. 

Laitoin myös perheryhmään kuvan muutamista lakanoista 

ja tekstin, että näiden mukana lähtee monta muistoa. 

Yllätyksekseni pojat innostuivat varaamaan 

pussilakanoita ja tyynyliinoja

asuntovaunuihinsa. 

 "Rekkalakanoissa kyllä 5/5 yöunet aikanaan."

"Määkin kelpuutan jotku lakanat, huippuja. "

"On muuten pehmeitä! "

Se tuntui kyllä hellyttävälle, 

että mökkilakanat pääsivät vielä siivittämään pienten lomalaisten unta. 

Muutos se on pienikin muutos. 

Ja iso ilo. 

Ennen ja jälkeen. 

Järjestelin myös liinajemmani, 

josta en kyllä raskinut laittaa oikein mitään pois.

Käsintehtyjä ja tehdaskutoisia. 

Vanhoja ja uusia. 

Virkattuja,

brodeerattuja, 

merkattuja, 

isoja ja pieniä kankaisia liinoja, 

poppanoita,

lyhyitä ja pitkiä.

Eihän sitä koskaan tiedä, 

jos vielä ne kaikki löytävät pöydän ja pääsevät vielä pöydälle. 

Vaikka tokkopa sentään! 

Yhden 80x80 senttisen valkean brodeeratun liinan laitoin kiertoon.  

Halkaisin sen ja ompelin kaistaleen valkeaa lakanakangasta lisäleveydeksi. 

Tein verhot navettarakennuksen ikkunaan, 

jonka verho oli tullut tiensä päähän.

Mielenkiintoista sinänsä miten verho hiutuu ja kuluu ikkunassa niin,

että siihen tulee reikiä.

Toki taisi olla aikanaan vanhat kesäiset verhot,

mitkä ripustin sekä navetan ja puojin ikkunoihin.

Tulipa nyt pienten verhojen verran laitettua juhannusta! 

Arjen iloa ja onnellisuutta. 

Pieniä juttuja eri miljöössä. 

Olen oivaltanut ennenkin, 

että joutenolosta nousee energiaa ja inspiraatiota. 

Jatkan maltillisella linjalla.

Tiedä mitä tässä tulee tehtyä, kun aikansa ottaa rennosti. 

🔆

Tuomen kukinta alkaa olla finaalissa.

Laitoin kukkaisoksat tuonne purkkiin,

kun pakkaavat aina karistamaan liinalle.

Sieltä näkyvät ja tuoksuvat.

Tuovat kesäistä tunnelmaa. 

Kaikkea ihanaa juhannuksen aluspäiviin! 

Nautitaan hetkestä! 

 

 

Vihdoinkin täällä

Vihdoinkin täällä. 

Ne on sanat, 

jotka kuvaavat tätä hetkeä

ja odotuksen täyttymystä. 

Olemme vihdoinkin ennättäneet tulla yökuntiin mökille.

On ollut koleaa säätä ja niin ohjelmallisia 

viikkoja ja viikonloppuja,

että mökillä oleminen on jäänyt minimiin. 

Kesä on edennyt täällä ja vihreys täyttänyt pihapiirin. 

Ruoho oli arvatenkin kasvanut melkoiseen mittaan 

ja vaati heti leikkaamista. 

Humalat olivat köynnöstäneet pensaan oksille ja  maata myöten, 

kun en ole ollut niitä ohjailemassa tikkaille ja telineille.

Harmi sinänsä,

mutta pääasia, että ovat kasvaneet! ;) 

~~~~~

Istutin tämän päivän 

ja lähestyvän juhannuksen iloksi 

suloisen sävyiset pelargoniat. 

Melkeinpä mökin väriset!

Jari -myrsky oli muuten kaatanut tuon

koivukujan alkupäässä olevan ovenkin. 

Sen olemme ehtineet yhtenä iltana käydä kunnostamassa.

Jospa se pysyisi siinä seuraavat kymmenen vuotta pystyssä! 

Laitoin humalaa varten patinoitunutta piikkilankaa

tyrkylle, josko se lähtisi siihen kiipeämään. 

Ja sitten tämän perjantain kohokohta oli se,

että ehdin näkemään ja kokemaan tuon 

mökin päädyssä olevan vanhan tuomen kukinnan. 

Minusta nuo valkoiset kukat mökin vadelman väristä seinää vasten on ollut 

aina kesän alun parhautta ja huikaisevaa kauneutta. 

Tässäpä tännekin muistoksi kesäillan kaunis hetki 

ja kukkaisajatus Sinulle blogini lukija. 

 

Saunoimme äsken kesän ensimmäisen vastan kera. 

Nyt ramasee suloisesti! 

Huomiseksi on luvattu kaunista säätä ja lämpöä. 

Se tuntuu juuri nyt hyvälle.

Ja ajatus siitä, että ensi viikolla on lomaa,

tuntuu vielä paremmalle. 

Voin jäädä tänne pitemmäksi aikaa;

jopa juhannukseen asti. 

🌺🌺

Viikonlopun iloa Sinulle 

ja kesän ihanuutta! 

 

Mökkikauden päättäjäiset ja kanervainen diy juttu

Mökkikauden päättäjäiset ovat aina omalla tavallaan 

paluuta syksyiseen arkeen

kesän juhlasta ja kesäisistä päivistä. 

Tällä kertaa elokuun viimeinen viikonloppu oli meilläpäin 

puitteiltaan kuin piste kesäiin päälle;

aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta,

oli tyyntä 

ja elohopea kiipesi reilusti kahdenkymmenen paremmalle puolen.

Oli sellainen "vielä kerran kesäpäivä"

ja "tällaista se kesä on parhaimmillaan" -tunnelma.

Oli niin ihana touhuta pihalla

ja käydä kävelyllä,

että kuvatkin jäivät melkein ottamatta.

Vaikka niinhän se on, että sydämellä näkee ja tuntee parhaiten.

Sinne ne parhaimmat muistot ja tunnelmat lopulta jäävät.

Tämä valon ja varjon leikki.

Se on minusta aina vaan yhtä kiehtovaa ja pysäyttävää.

Se, miten varjot  kasvavat, venyvät,

tummuvat, vaalenevat, häipyvät,

muuttavat suuntaa,

kävellessä ovat välillä edessä, takana ja sivulla.

Aivan niinkuin ilo ja murhe aaltoilevat 

elämässämme toinen toisiinsa sulautuen.

Kävimme kävelyllä rannassa. 

Metsätien reunoilla olevat tantereet olivat punaisenaan puolukoita,

jotka saavat kypsyä vielä viikon pari rauhassa.

Toivon, että metsätien sydämellinen sieni tuo meille 

onnekkaita ja onnellisia syyspäiviä.

Päivä oli lämmin, mutta illassa oli jo syksyinen viileys.

Vietimme lauantain iltahetken mökillä 

muutaman nuoremme ja lastenlapsemme kanssa 

leppoisassa kynttilätunnelmassa.

Yksi kynttilä paloi lasikulhossa,

joka oli kanervoista väkertämässäni "pesässä".

Mieheni teki keväällä minulle noita pohjia pajunkissojen aikaan.

Ajattelin silloin tehdä niistä narsisseille purkinsuojat.

Ajatus oli jäänyt silloin puolitiehen, 

mutta kanervoiden kukkimisen aikaan ne pääsivät kuitenkin testiin.

Kieputin oksia 

vuorotellen ruuvin taakse ja eteen asetellen.

Ruuvien päät piilotin liimaamalla niihin kanervanoksat

kuumailmapyssyllä.

Tähän "loimeen" sopisivat myös pitkät naulat

ja niitähän pitää olla pariton määrä.

Pohjaleikko voisi olla reilumman kokoinen kukkaistutusta (muovivuoraus sisään)

 tai  isompaa lasiastiaa varten.

Olisi kiva kokeilla syksymmällä tähän juttuun 

 puolukanvarpuja ja koivunoksia,

joulunaikaan havuja

ja keväällä vihdoin niitä pajunkissoja.

~~~~~~~~~

Ja vielä siitä arkeen paluun ihanuudesta

Mietteitä maalta -ajatusta lainaten

Ethän vähättele voimaasi, arki.

Koska lopulta luoksesi palaavat kaikki.

Päivettynein kasvoin,

hieman harhailevin ajatuksin

etsimme kelloja, kalentereita

ja oikeaa ryhmiä.

Vaihdamme voileipäkakut jauhelihakeittoon.

Ethän vähättele voimaasi, arki.

Koska lopulta sinun harteillasi 

onkin kaikki.

Tuot meille turvaa,

ja kerrot kuinka kaikki,

onnikin,

on näissä hetkissä.

Ohikiitävissä silmänräpäyksissä.

Ja sinun vahvoilla harteilla

meillä on hyvä olla.