27. helmikuuta 2021

Hailuodon paita Nalle-langasta



Kuukausi sitten sain inspiksen ja kannustuksen 
Hailuodon paidan neulomiseen.




Neuleen työstäminen oli mielenkiintoinen tutustumismatka
joita taitavat, käytännön läheiset ihmiset ovat 
paitaan sisällyttäneet.

Valitsin Nalle -langan, koska mieheni halusi paidan, 
jota voi pitää sisälläkin ja
joka ei ole kuuma ja kutittava.
jonka mukaan neuloin paidan. 
Tähän paitaan ( L koko)  kului 700 g lankaa.








Pidin neuletta äidin oppien mukaan kosteiden pyyhkeiden välissä
ja siellä se kivasti yön aikana tasoittui.
Toki eihän se ihmeitä tee.
Käsityön ja aloittelijan käden jälki näkyy neuleessa. <3




Tämä neule oli minulle haaste,
jonka sain selätettyä Novitan selkeän ohjeen,
Facebookin Tikkuröijypiirin 
sekä paikallisen neulojaystävän vinkkien avulla hyvissä ajoin ennen synttäreitä.

Olen iloinen tästä projektista ja 
siihen heittäytymisen rohkeudesta sekä lopputuloksesta.
Tein melkoisen neuleloikan perussukista tämän paidan neulomiseen.
Ja tätä ennen olen virkannut miehelleni vain yhden pipon.




Neule pääsi käyttöön jo tänään, 
kun kävimme ulkoilemassa nuortemme kanssa mökillä. 

Paidan saaja on mielissään  paidasta;
silmukoista, jotka tikutin hänen lämmöksi ja 
maaliskuiseksi synttärilahjaksi.

Olkapäälle löytyi nappipurkista kuusi kierrätysnappia,
yksi kullekin vuosikymmenelle.



Punoin silmukoiden väleihin ja helmineuleen lomaan
pitkän yhteisen taipaleen muistojen nauhaa, 
 lämpimiä ajatuksia, rakkautta ja kiitollisuutta.
Ja ennen kaikkea onnensäikeitä tulevien päivien ja vuosien varalle.


<3













20. helmikuuta 2021

Keittiön käsipyyhe




Inspiroiduin tänä aamuna
ompelemaan keittiön käsipyyhkeisiin pidikkeet,
joilla ne saa ripustettua kaapin oven ripaan
ja ehkäpä  myös pysymään siinä.

Motivaattorina ompeluinspikselle oli se,
että ovenripaan kiinnitettävä nipsusydän oli tullut tiensä päähän
ja käsipyyhe on ollut viime viikot tuuliajolla milloin missäkin.
Lähinnä keittiön pöydällä,
oven reunan päällä, niin ettei ovi mene kiinni,
ruokapöydän penkillä, lattialla,
muutamia miesväen kanssa eläessä syntyviä luovia ratkaisuja mainitakseni. <3

Ja tänä aamuna uusi käsipyyhe oli ylennetty keittiöluutuksi.
Siinä meni sitten minun sietokyvyn raja ja päätin, että asialle täytyy tehdä jotakin.




Ompelin kangassuikaleesta noin 8 senttien nauhan,
jonka keskikohtaan tein ompeleen ryhdittämään lenkkiä.
Kiinnitin lenkin pitkän sivun keskikohtaan pyyhkeen oikealle puolelle.




Taitoin rensun ja ompelin päältä
eli edellinen ommel jäi tuonne alle.
 Sen jälkeen kiinnitin napin "nurjalle puolelle".




Tadaa.
Siinä se sitten on.
Ei mikään perintökäsityö,
vaan ihan keittiön toimivuuteen pikaisesti surautettu arjen käyttötekstiili.






Muistin tässä, että meillä on ollut joskus keittiössä sellainen pyyhe,
 jonka kapeaan päähän on ommeltu kankainen, kymmensenttinen ripustuskannake.
Minusta siinä mallissa alaosa pyyhkeestä jää melkeinpä käsien ulottumattomille.
Tässä koko pyyhe tulee käyttöön.






Kerrattain oli jossakin somen palstalla keskustelua keittiön käsipyyhkeistä,
niiden hygieenisyydestä ja  säilyttämispaikoista
ja jäi mieleen, että se ei saisi näkyä. 

Minusta kuitenkin keittiöaltaan alla 
olevan kaapin oven ripa on  - ei ehkä kaunein- mutta toimivin paikka.
Meilläkin on oven sisäpuolella ripustuskoukkukin,
mutta se ei ole oikein toiminut
ja sähköuunin ripaakin on kokeiltu.

Missä sinun keittiön käsipyyhe roikkuu vai käytätkö käsipaperia?




Tällainen arkinen aihe tänään,
mutta arkeahan tämä elämä enimmiltään on 
ja se on mukava, että arki toimii.

Ja oli kyllä mukava ommella pitkästä aikaa
ja tuli hyvä mieli ompeluksista.
Joskus vähän on paljon
ja käsillä tekeminen on palkitsevaa. 




 

15. helmikuuta 2021

Ystävästä, ystävälle




Ei kukaan meistä kanna
tulta itsessään.
Ei kukaan omin voimin
loista hämärään.

Jos liekkiä ei ole,
ei ole kynttilää.
Me loistamme, kun toinen 
meidät sytyttää.
 
-Anna-Mari Kaskinen-




Ystäväni,

sinä tiedät
rosoiset kohtani
etkä niitä kavahda

sinä tiedät 
hetket jotka tekevät 
maailmastani täydellisen

sinä tiedät
minusta paljon
joskus enemmän 
kuin minä itse

mutta tiedätkö senkin
että sinä teet
maailmastani kauniimman

tiedätkö 
kuinka sanoissasi on voimaa
ja hiljaisuudessasi viisautta

tiedätkö
että ilman sinua palapelistäni
uupuisi yksi pala, kaunis pala

tiedätkän
sillä minä tiedän




Ystäväni

Sinä vilahdat usein ajatuksissani
monen mutkan takaa kurkistat
tulet toistuvasti mieleeni

että kuinka siellä sujuu
näkyykö ikkunoistasi taivas
kuuluuko linnunlaulu
vai katseletko liian kauas

ihan lähellä olet nytkin
melkein kuin vilkuittaisimme
risteyksen yli vaikka olet
etäällä ikävän päässä

silti niin likellä
sydämessä.

-Elina Salminen-




Ystävänpäivän jälkeisen maanantai-illan hämärä.
Pöydillä on useampia ystävänpäiväkimppuja muistona
lasten ja heidän perheittensä vierailuista.
.
Poskipäilläni pakkasen purema puna ja jaloissa terveellinen väsymys,
 kun kävin  äsken uskollisen ystäväni kanssa tarpomassa meren jäällä.
Sydämessä läikähtää vieläkin, kun posti toi ystävältäni matkojen takaa terveisiä.
Sain paketin, jossa oli  paljon sydämellisiä ajatuksia, kekseliäisyyttä ja vaivannäköä.
Ja kuin helmenä muistamisten joukossa oli kirje,
kaksisivuinen kirje,
jonka saaminen nykyään on kyllä juhlahetki.




On onnellisen päivän ilta.

Kiitollisena  rakkaista läheisistä ja ihanista ystävistä 
lähellä ja kaukana,
ajatuksen mitan päässä,
istahdin tähän koneelle laittamaan näitä ajatuksia ylös.

Aivan kuin talteen ja muistoksi sen päivän varalle,
että yksinäisyyden tunne joskus tulee. 

Muistutan itseäni siitä,
että ystävänpäivä on jokainen päivä.
Että joskus minäkin osaisin ja hoksaisin yllättää jonkun ystävistäni
vaikkapa kirjeellä. 
Että laittaisin hyvän kiertämään. 

Ehkä juuri nyt meistä jokainen tarvitsee entistä kipeämmin
muistamista,
ajatusta siitä, ettei ole yksin.
Kun kaukana on ystävän käden kosketus.

❤️




12. helmikuuta 2021

Gluteenittomat pullat


Täälläkin päästiin talvisten kausiherkkujen elikä 
laskiaispullien makuun.
jolla leipoutui hyvin kohonneet, pehmoiset 
gluteenittomat pullat.





Kotoisasti ja  arkisesti lusikoin mansikkahilloa ja kermaa pullahatun alle
ja kylläpä laskiaispulla maistuikin hyvälle.

Olen sulatellut muutamana päivänä itselleni päiväkahvipullat
ja todennut pullien olevan melkeinpä "oikeiden pullien" veikkasia.

😋

Ohje gluteenittomiin peruspulliin löytyy Leipurit.fi -sivustolta
ja kannattaa tosiaankin noudattaa ohjetta, 
vaikka ehkä tekisi mieli jauhoja lisätä.

Taikina on ohjeenkin mukaan märkää,
mutta se leipoutui hyvin
ja "märkyys" ilmeisesti takasi pullan pehmeyden.
Yksi Semperin Fin mix-jauho sisältää muuten juuri tuon 
yhden annoksen tarvitseman jauhomäärän, 8 dl.






Viikonloppuna on laskiassunnuntai ja ystävänpäivä;
 tarjolla kaksinkertaisesti helmikuista iloa.

Näiden pullakuvien myötä tarjoilen sinulle virtuaaliset pullakahvit
ja toivottelen ihanaa viikonloppua.

Kiitos, että olet mukanani täällä blogissa
 jakamassa elämäni arkea ja juhlaa.
Ilman satunnaisia ja vakituisia seuraajia blogin pitäminenkin olisi 
merkityksettömämpää, tylsempää, yksinäisempää. 

Ystävät ovat kuin tähtiä,
aina olemassa, vaikkei niitä aina näe.

⭐️⭐️⭐️

7. helmikuuta 2021

Kohtauspaikkana saari



Arjen iloa! 

Eilen oli taas huikaisevan kaunis helmikuinen talvipäivä.
Aurinko toi päivään kevättalven valoa ja silmiä häikäisevaa kirkkautta.
On ollut pitkään tuulettomia päiviä ja puissa on paksu lumikuorrutus.
On niin lumisen puhdasta kaikkialla.

Kun kuulimme nuoren perheen suuntaavan lähisaareen toiselta rannalta,
päätimme mekin papan kanssa kävellä Konikarin laavulle.
Makkarat ja kahvit maistuvat aina ulkona ja hyvässä seurassa. 
Tärkeintä oli nähdä pitkästä aikaa livenä
ja jollakin tapaa huolettomasti luonnon helmassa.

Jäällä oli tosi paljon ulkoilijoita.
Aavoille selkosille katsoessa näkyi joka puolilla pieniä mustia pisteitä,
kuin muurahaiset olisivat olleet liikkeellä. 

Ja nämä sinivalkoiset maisemat.
Niihin en väsy koskaan.
Niistä jää aina muistijälki  mieleen, mutta mukava niitä on tallentaa kuvamuistoiksikin.








Pappa intoutui näyttämään lapsenlapsille,
minkälaiset halvat huvit hänellä oli lapsena.
Ja olihan lapsilla hauskaa,
kun pappa tönäisi lumipuuta ja lumet karisivat papan päälle.
Sen jälkeen olisikin sitä lumisadetta hetken aikaa pienten toimesta. 
Yhdenlaista perinteen siirtoa tämäkin.
Niin pieneltä tuntuva asia. 
Talvinen ilo.
Muisto.
Elämys.








Tilanne merellä muuttuu tuokiossa.
Saareen kävellessämme oli tosi kirkasta ja selkeää,
mutta hetken päästä saaren kupeet  ja  rantaviivan peitti ohut sumuverho.
Se teki maisemasta utuisen kauniin, 
mutta sakeutuessaan se tekee kulkemisen myös haastavaksi. 
Tällä kertaa sumu kuitenkin hälveni yhtä pian kuin laskeutuikin.





Tänäänkin ajattelimme mennä retkelle saareen,
jossa on hyvät puitteet tapaamiseen.

Nyt näyttää vielä siltä, että aurinko saattaa tänään olla piilosilla harmaiden pilvien takana.
Tärkeinä on kuitenkin hyödyntää ulkoilumahdollisuus jäällä,
nauttia talvesta ja olla yhdessä.

Ihanan leppoista sunnuntaita Sinulle
ja talven iloa! 

2. helmikuuta 2021

Melkeinpä kuin mannapuuroa!


 

Vuorossa arkista puuropäivitystä
ja puurovinkkiä! 

 Minulla teki nimittäin mieli mannapuuroa.
Ja kun talossa on yksi gluteeniton sekä vehnätön,
keitin sentapaisen puuron karkeista riisijauhoista.

Puuro maistui voisilmän kanssa yhtä herkulliselta kuin mannapuuro,
lapsuutemme herkku ja arkiruoka.

Ja muisteltiinpa siinä sitten, 
että ennen kotona saattoi olla ruoka-aikaan tarjolla 
ohraryyni- ja ohrajauhopuuroa,
ruispuuroa,
talkkunaa, 
puolukkapuuroa mannaryyneistä ja ruisjauhoista,
makaroonivelliä,
pinaattivelliä
ja toki kaurapuuroakin. 




Minkälaisia puuromuistoja sinulla on?
Onko puuro sinulle maullaan?
Oletko sinä kokeillut näitä riisijauhoja mannaryynien sijaan?