Äidin ajatuksia viikolta ja viikonlopulta

Eilen aurinko paistoi jo ihanan keväisesti, innostavasti.

Tuli mahtava siivousfiilis.

Yllätyksekseni löysin itseni siivoamasta kodinhoitohuoneen kaappeja
ja siinä samassa inspiraatiossa tuli korjattua muutama rikkinäinen vaatekin!
Joskus hommat vain sujuvat ilman ennakkosuunnitelmia!

Hyvän työrupeaman jälkeen piipahdin kirppiksellä, 

josta löytyi kaunis lasilautanen ja keräämääni sarjaan pieni lasipullo.

Niitähän ei koskaan voi olla liikaa
ja niille aina on käyttöä! ;)

Pentikin liikkeestä löysin vihdoinkin vaaleanpunaiseen ikävääni pellavaisen tyynynpäällisen

ja ostin kauniin harmaan kaverin sille poistohintaan, 

vaikka harmaatahan minulla kyllä on omasta takaakin.

Jotta saisin kestävät kukat, poikkesin kukkakauppaan.
 Valitsin tällä erää terttuneilikoita ja 

isolehtisen eucalyptuksen oksan.
Pieni kirppislöytöpullokin pääsi heti käyttöön maljakkona. :)

Näistä lauantain touhuista 

ja pienistä sievistä asioista tuli tosi hyvä mieli.
Niistä on iloa pitkään.

Tällä viikolla on  meidän kotipesän reunalla taas risahdellut, 

kun yksi lapsista muutti "työn perässä" lähikaupunkiin.

Minulla näihin hetkiin liittyy paljon äidin tunteita. <3

Kun minun tehtäväni olisi "tuupata" lähtijä lentoon

hänen siinä  pesän reunalla siipiään oikoessa,

minä haluaisin vielä kerran vetää takaisin 

turvaan

kodin lämpöön ja suojaan

huolettomuuteen.

Mutta  niin vain on ja oli taas kerran "kovetettava" itsensä ja sanottava

hyvää matkaa

sinä pärjäät

eväät on repussa

juuret on annettu

nyt kantavat siivet.

Luotettava, että ne  kantavat.
Uskottava, että kaikella on aikansa.

<3

Elämäni rikkaus on

lapset

ja elämä, joka jatkuu eri tasoissa, eri suunnilla, 

uusissa, muuttuvissa elämäntilanteissa,

Elämässä on monenlaisia sävyjä,
tunteita ja tunnelmia,
lähtöjä ja palaamisia,
arkea ja juhlaa.
Ja ne herättävät aina ainutkertaisia tunteita.
Niin nytkin! <3

Tässä me kasvamme ja sopeudumme uusiin vaiheisiin 

-minä ja hän-

yhdessä lastemme ja heidän perheiden rinnalla.
Ja samalla ihmettelemme vanhempina ajan kulua. <3

Tammikuun viimeinen sunnuntai.
Aamulla on taas aika avata työn ovia
ja kohdata arjen haasteita.

Kaikkea hyvää tulevaan viikkoosi
ja keskipäivän auringon iloa.

-Kaisu-

Vanha ikkunanpoka

Vielä istahdan  hetkeksi tähän kirjoittelemaan,

vaikka olen ollut eilen ja tänään jo pitkään "tietsikalla"

Olen nimittäin tehnyt kuvakirjaa viime kesäisistä valokuvista.

Ihania kuvia, sydäntä sykähdyttäviä kesämuistoja.

Ajatukset kulkivat kesään
ja se piristi tänään,

kun pakkanen paukuttelee nurkissa.

Tapetoimme meidän makuuhuoneen vuosi sitten ja  päätyseinä on ollut sen jälkeen tyhjillään.
Kokeilin seinälle enkelinsiipiä ja jouluna siinä oli pillikranssi.

Pari viikkoa sitten siirsin tämän ikkunanpokan tuohon sängyn päätyyn
ja luulen,että se jää nyt siihen. ;)
Ja vaatehuoneesta otin esille äitini kutoman villaisen peiton.
Siihen on ihana käpreentyä. <3

.

Tämä ikkunanpoka on ollut mökillä aikanaan vanhan ulko-oven päällä kuistilla.

Olen miettinyt, että mitenkähän se talon isäntä on malttanut "timbrata"
40 -luvun lopulla tällaisen kauniin yksityiskohdan sinne oven päälle. 

Siinä se on ollut  kaunistuksena ja toki sen kautta on virrannut valoa mökin eteiseen.
Vai liekö ovi ollut liian matala ja on tarvinnut tehdä jotain "tilkettä" sinne yläpuolelle?!

Ihana poka tämä on! 

Siinä on säilynyt alkuperäiset ikkunalasit ehjinä, vaikka kovin heikkoa tuo lasi kyllä on.

Laitoin  valopallot tunnelmavaloksi ,

mutta keväämmälle minulla on joitakin muita suunnitelmia siihen.

~~~~~~~~~~~~~

Silmät alkavat jo luppasemaan.
Pitänee lähteä elpymään.

Hyvää yötä!


~~Kaisu~~

Kinkkunyyttejä torttutaikinasta

  Pakasteesta löytyi vielä torttutaikinaa.

Tein siitä Sarin kotona -blogin innoittamana 

pieniä suolaisia eiliselle iltapalalle.

 Uutta minulle oli näissä paistaminen muffinssipellillä!

Niistä tuli minusta kivan mallisia
ja ne olivat mehevämpiä kuin perinteiset kinkkurullat.

Jos pakasteesta löysin taikinan,

niin jääkaapista otin sitten kaikki löytyneet "höppeet" täytteeseen.

Ja ne sattuivat olemaan hyvin perinteisiä vaihtoehtoja;

tuorejuustoa

paprikaa

kinkkusuikaleita

juustoraastetta

ja 

päälle pizzamaustetta.

Lapset tykkäsivät näistä nyyteistä

-arvatenkin.

Ja se oli hyvä se, 

sillä tavoite olikin vähän herkuttaa heitä loppuviikolle kaarratettaessa. <3

Oikein rentouttavaa ja virkistävää viikonloppua

kaikille täällä piipahtaville.

-Kaisu-

DIY tuubihuivi neulomalla

Olen saanut neulottua omaksi ilokseni tällaisen tuubihuivin.

Monelle tämä olisi toki ns. "piece of cake",

mutta minulle aika lailla suuri saavutus ja ilonaihe.

Neulominen ei ole oikein minun juttu.
Tai ehkä ei ole ollut tarvetta.

Muutama vuosi sitten tein itselleni kaulurin.

Epäonnekseni se joutui vahingossa  pyykkikoneeseen 

ja huovuttui pieneksi patalapuksi! ;)

Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa neulomisessa.

Onni on kyllä  omistaa äiti / mummu, joka pitää meidät sukissa ja lapasissa.

Ilmeisesti tässä on käynyt niin, että "neulomisgeeni" on hypännyt sukupolvien ketjussa minun yli.

Nimittäin tyttäreni oli neulonut minulle ihanat valkeat helmineulesukat joululahjaksi;
hän on innostunut kutomisesta.

Hyvä näin, että taito säilyy ja kulkee kuitenkin suvussa eteenpäin.<3

Tästä tuubihuivista vielä.

Langan ostaminen oli hetken mielijohde harmaan palmikkoneuleisen pipon ostamisen yhteydessä
ja pakkohan se 150 g oli neuloa pois.

Loin pyöröpuikolla 120 silmää.

Vähempikin olisi varmaan riittänyt.

Siinä kutoessani kaventelin neuletta silloin tällöin 

ja lopputuloksena on tällainen ylöspäin kapeneva tuubi.

Se laskeutuu kivasti olkapäille ja kapenee kaulalle.

Tykkään tästä.

Että sellainen tuubihuivin tarina.
Ja tuubihuivin kutoja.

~~~~~~~~~~~~~~

Minulla on ollut tässä monia energisia ja hyvän mielen päiviä. :)

Olen nimittäin lisännyt liikuntaa ja käynyt kuntosalilla heti töiden jälkeen.

Olen kokenut sen minulle sopivaksi järjestykseksi.

Liikunta antaa hyvää mieltä ja voimaa iltahommiin.

Ei tarvitse huolehtia enää kotona, milloinkahan sitä lähtisi liikkumaan

-ja siinä jahkatessa saattaa vielä jäädä lähtemättäkin.

Mukavaa torstai-iltaa!
Viikonloppu häämöttää taas.

-Kaisu-

Kortteilua

Tuulistakin tuulisempi torstai.

Lumi lentää ja on hyisen kylmää, vaikka asteita ei paljoakaan ole.

Kävin heti töiden jälkeen liikkumassa

ja nyt on ollut ilta kotoilua.

Ja kortteilua.

Minulla on nimittäin ollut ajatuksissa muutaman kortin laittaminen postiin.

Asia on aina vain siirtynyt, siirtynyt, jopa unohtunutkin.

Tänään muun perheen lähdettyä viikottaiselle uimahallireissulle

otin korttivärkkilaatikon ja paperileikkurin esille.

Laatikosta löytyneistä materiaaleista sitten "silppusin" tällaisia leikkaa-liimaa kortteja. 

Niissä ei toki mitään erityistä tekniikkaa  tai  haastetta ollut,

mutta ajatushan se on tärkein.

Ja diy! <3

Kortteissa  on ystävänpäivään viittaavia teemoja

- perhosen lentoja ja sydämiä.

Näistä tuli tällaisia "ystävä-kortteja", joihin voin sisälle kirjoittaa vaikka pienen kirjeen.

"Ystävyys on kuin perhosen lento,

niin hauras, kaunis

ja ihmeen hento..."

~~~~~~~~~~~

Tuossa touhutessa vierähti mukavasti iltahetki. 

Ja enhän minä malttanut kameran kanssa odottaa huomista päivänvaloa,

vaan hetimiten nappasin kuvat ja tallensin nämä tänne blogiin

ja toki samalla halusin jakaa teille tämän askarteluhetken iloni.

Niin harvoin, 

liian harvoin,

 tulee nykyään tehtyä kortteja.

Ja se on itseasiassa mukavaa hommaa.

Nyt on kuitenkin muutama jemmassa!

Torstai-illan tervehdys!

~~Kaisu~~

Hennon vaaleanpunaisen ikävä

On ollut loppiaisen pidentämä viikonloppu

ja sen ihania kotipäiviä,

onnellisia hetkiä,

kiireettömyyttä,

uuden vuoden ja valon tuomaa virtaa.

Viikonlopuksi ostin pitkästä, pitkästä aikaa vaaleanpunasävyisiä tulppaaneja.

Ne näyttivät niin kauniilta, herkiltä tuossa maljakossa

ja niiden rinnalla tyynyt ja sisustus kaikkinensa tuntuivat kovin harmaille.

Minulle tuli vaaleanpunaisen värin kaipuu.

Lähdin kangaskauppaan varmana,

että ompelen illan päälle meille uudet tyynyt.

Helpommin sanottu kuin tehty!

Ei ollut sopivaa sävyä, ei.

Piipahdin kuitenkin vielä pariin kauppaan.

Toisesta löysin ilokseni YHDEN -40 % tyynyn

ja sieltä löytyi sävyyn kynttiläkin. :)

Nyt on tunnelma kohdillaan. 

Vanha, vuosien takainen värirakkaus on palannut kotiin.
Siinä värissä on keveyttä ja onnellista valoa
niin kuin näissä alkuvuoden päivissä,
taivaan rannan väreissä.

<3

Huomenna alkaa tavallinen arki;

koulut ja muu säännöllinen elämä.

Se on tervetullut  asia!

Ihanaa tammikuun kahdeksatta päivää!

Miten sinun alkuvuotesi on alkanut?

-Kaisu-

Joulun jälkeen

Loppiainen.

Kovin on tänään hiljaista täällä kotosalla.
Kaikki omissa touhuissaan.

Viimeinen lomalainen pakkasi tavaransa, autonsa ja lähti omaan arkeen. <3

Pakkasta on piisalle asti

-vähempikin riittäisi,

Onneksi on tulisija;

 tulen humina ja kuivien puiden ritinä ja rätinä rauhoittaa

ja leivinuunin lämpöön on hyvä paeta kylmää. 

Eilen töistä kävellessäni taivaan ranta oli ihanan vaaleanpunainen.

Aurinko oli näyttäytynyt lohdullisesti keskipäivällä
hetken verran

ja valanut uskoa, että  valo voittaa pimeän.

Siinä kävellessäni päätin, 

että tällä kertaa meidän joulu riisutaan ennen loppiaista.
Joulutunnelma oli jo niin väljähtynyt.
Joululintu sai laulaa oksallaan tämän joulun viime laulunsa.

Todeksi tuli Maaria Leinosen runon säikeet,

Onni odotuksessa ja muistoissa

suurempi kuin täyttymyksessä,

on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi

vaan ei joulun tarvitse olla

eikä olekaan, jos oikea -

se jatkuu

jotain säilyy

      pysyy

      säteilee

ensi jouluun

      joulusta jouluun.

Oikea joulu jotain muuta

enemmän kuin sammuva kynttilä

       kuihtuva kuusi...

Joulua on niin ihana laittaa  pikkuhiljaa,

tunnelmoiden,

hitaasti kiiruhtaen kohti joulua.

Mutta kun se joulun h-hetki on lasten kanssa ohi,

 alkaa katse tähytä kohti valoa ja kevättä.

Joulun siivoaminen sujuu niin rivakasti 

ja se tuo kotiin tilan ja uuden ajan tuntua. <3

Tähti jäi vielä ikkunaan 

ja kodinikkuna sekä valokranssi.

Ne saavat tuoda valoa vielä tämän tammikuun pimeän selkosen yli.

Meillähän oli eka kerran se tekokuusi,

joten erilainen oli kuusen purkukin.

Ei neulasia, ei pahaa siivoa niistä.

Sain yllättäin joulunpurkajaiskaveriksi ison pojan.

Yhteinen ohikiitävä hetki siiinä kuusen ympärillä hänen kanssaan, 

yhdessä, rinnatusten,

vielä joulun lämpöä sydämessä.

<3

Laitoimme koristeet tuttuun laatikkoon odottamaan uutta joulua.

Kauniisti, arvokkaasti.

Niissä on menneiden joulujen ja muistojen kirjo mukana;
niiden myötä tulee aina joulu ja joulun tuntu,

Latvatähteä asetellessa jätin laatikkoon jo myös ajatuksen tulevasta joulusta.

Tuttu tähti ei ehkäpä ole enää ensi jouluna "virassaan",

sillä aloitin jo ensi joulun valmistelut tilaamalla siskoltani virkatun latvatähden! :)

Olohuoneen pöydällä on ollut tänä jouluna sydämellinen liina.

Posti toi sen joulun alla juurikin sopivasti joululiinan miettimisvaiheeseen.

Lämpimiä ajatuksia mieheni siskolta,

joka aina hoksaa ihanasti ilahduttaa pienillä postiyllätyksillä. <3

Kirppikseltä löytyi sydänvuoka

ja samaisella kerralla nappasin mukaani 20 centin arvoisen raastinraudan.

Poika (17 v.) totesi autoon mentyäni, että onko sitä romua pakko kerätä.

En minä siihen osannut mitään sanoa! <3

Sehän oli miehinen, huumorinsävytteinen näkökulma asiaan.

Kietaisin rusetin "romun" kylkeen ja laitoin tuikun sesn sisälle palamaan.

Sehän näyttää tosi kauniilta, totesi lapsenlapseni, joka oli kuullut keskustelun autossa.

Niin minustakin, ajattelin!
Yhdenlainen pläkkilyhty. 

Keväällä vuoka ja raastin pääsevät mökille  muiden samanmoisten joukkoon.

Tai ehkäpä valan tuolla vuokalla sydämiä betonista.

Kohtahan sitä nimittäin ollaan ystävänpäivässä!

Ja raastimesta voisi tehdä lyhdyn lisäksi vaikkapa puun oksalle tuulikanteleen oloisen kellon...

Tai, tiedä sitten, mitä tuosta tulee.

Jos ei tule mitään, lupasin pojalle viedä sen kierrätykseen.

Joulukukista on ollut paljon iloa.

Viimeiset hyasintin kukinnot leikkasin maljakkoon .

Vielä pienen hetken ilahduttavat siinä.

On sitten otettu iloa euron hyasintistä  koko hinnan edestä! 

Näillä joulun jälkeisillä ajatuksilla ja tilannekatsauksilla tervehdin tänään.

Olen saanut joulun aikaan monia ihania viestejä ja kauniita sanoja 

blogini tiimoilta kommenteissa ja yksityisviesteissä.

Kiitos niistä.

Olen iloinnut niistä ja kätkenyt ne sydämeeni. <3

~~Kaisu~~