27. elokuuta 2014

Leikin paikka

Kun hankimme tämän paikan, yksi tärkeä lähtökohta oli saada tilaa lasten leikeille ja mahdollisuus erilaisiin elämyksiin. Kaupunkikotimme on ihanalla paikalla; se rajoittuu kolmelta sivulta puistoon. Kotona on  myös luonto lähellä ja omalla tapaa vapauden tunnettakin. Täällä kuitenkin on erilainen rauha ja tekemisen vapaus.

Vaaleanpunainen mökki oli täällä jo tullessamme. Se on ollut aikanaan talon tyttären  kesäloma-ajan majapaikka. Sittemmin se oli vanhimman tyttäremme "neidonkammari" ja nykyään uudella paikallaan lasten leikkimökki.


 Pappa teki tänä kesänä leikkimökkiin uuden kuistin ennen lastenlasten serkkuleiriä.


Täällä kiehuu leikisti puuro!

Pikku tytöt ovat olleet aivan onnessaan suodattaessaan kahvia kahvinkeittimellä ja tehdessään hiekkamuffinsseja uuniin paistumaan. Mökissä on kahviteltu posliinikupeista ja syöty ihania sireeninlehti -leivoksia. Papalle on löytynyt gluteenitonta kahvileipääkin! Välillä on pikkuinen käsi tarttunut toimeen ja leikki-imuroinut tai ihan oikeasti tiskannut astioita.
On ollut ihana katsoa, miten pienet touhuavat kuten heidän vanhempansa -ja isovanhempansa. <3




Leikkimökissä on paljon  kierrätystavaraa ja oikeita astioita.


Navettaan siivosimme nuorimman tyttäreni kanssa hevostallin.


 Isommassa hevosessa on kottikärryn renkaat, joilla hevosta voi liikutella.
 "Ratsastamaan" pääsee oikean satúlan kanssa.


Pienemmän hevosen pilttuu on navettakeittiön muuripadan vieressä!


Ikkunan takana ruoho on vihreämpää! 

Talon menneen perinteen mukaan tänne kuuluu yksi lasten lempileikeistä  eli kauppaleikki, joka on ns. kauppapuodissa.


Kierrätyskeskuksesta ostamani kassakone 
ja nykyaikainen näppäimistö rintarinnan tiskillä. 


Naulakoissa ja hengareissa roikkuu vaatteita roolileikkeihin...  


...ja kenkätelineessä kenkiä joka lähtöön. :)
Mökin varakengät löytyy täältä kauppaleikistä.


Joku on shoppaillut oikein olan takaa! ;)

<3  <3
Lapsen läheisyys
puuhakkaat pienet sormet:
Niin paljon innostusta,
elämänriemun ruusut poskipäillä.
Ota talteen arkipäivän onni.
<3  <3

Ihanasti Maria Ahlstedt on kirjoittanut tuon ajatuksen.  Täällä on ollut aikaa katsella ja iloita pienten ja isompien leikistä. Leikistä, joka kumpuaa ja versoaa mielikuvituksen ja  lapsen elämän kokemusten pohjalta. 

Ohikiitäviä ovat leikin ajat ja leikkiin antautuminen.
Kukin vuorollaan näillä leikin paikoilla.




26. elokuuta 2014

Työviikon jälkeen syksyisissä tunnelmissa

Vielä on kesää jäljellä nauttia ja ihastella. Tosin ilmassa on jo syksyn tuntu ja tuoksu, joka nousee mökillä viljapellosta. Linnut kerääntyvät  jo sähkölangoille. Siitä tulee haikea olo.
                                                 
Mehumaijalaatikkoni kyljestä olen löytänyt 
syksyyn niin ihanan ajatuksen:

"Päivän kultaamissa pihoissa
tuuli torkkuu vehmailla lehdillä
aurinko venyttelee varjoja vasten
kesä hiljalleen kypsyy."


Ilta-auringon pitenevät säteet luovat syksyistä tunnelmaa pihapiirin ylle.


Savusaunan eteen mieheni "naputteli" vilvoittelupaikan jämäkästä lankusta.

Sisälläkin tuoksui syksyltä. Vilvoittelupaikkaa viimeistellessään  mieheni oli  laittanut kotoa poimimani marjat "tirisemään". Mehustaminen  kun piti siirtää tänä syksynä mökkihommaksi; Mehumaija ei sopinut kotiin hankkimaamme induktiolieteen.



Punaviinimarjat mustikoiden kera täyteläiseksi mehuksi!

Viime kesänä istutin mökille Maurin Makea -nimistä puutarhavadelmaa. Aikalailla huolettomalla huolenpidolla vadelmat ovat siellä olleet, lähes oman onnensa nojassa! Tukikehikkokin jäi rakentamatta, mutta jämäkät varret ovat  pysyneet suht´koht´pystyssä. Olemme saaneet suut makeiksi ja pieni pussukka on juhlakiisselliä varten pakkasessa.


"Maurin makeaa"!


Metsästämme löytyi tänäkin kesänä huikean komeita mustikoita...
.

...ja nyt läheiset tienoot ovat punaisenaan puolukoita. 
Hyytelöä niistä jo saisi, mutta me tähtäämme puolukkasurvokseen. 


Kotona syksy näkyi omenoiden poskien punassa. 
Tämä yhteenkasvanut pariskunta on nuorimman omppupuun satoa. 
Lajiketta en kyllä muista, mutta ihanan makuinen on!

Saunan jälkeen kuljin kameran kanssa pitkin metsiä. Mieli lepäsi lempeässä elokuisessa illassa, sen lämmössä ja ohikiitävältä tuntuvassa tunnelmassa. Ajatus kirmaili väkisinkin neljän kuukauden päässä odottavaan jouluun ja siihen liittyviin askarteluihin. Metsä on täynnä kaikkea ihanaa värkkiä...


Jäkäläiset ajatukset veivät jouluajatuksiin
-väkisin! :)


Nämä kelottuneet oksat saavat ajatukseni aina laukkaamaan. 
Josko tänä syksynä väsään  niistä jotakin?


Kun kulkee hiljaa ja katsoo tarkasti, löytyy ihania luonnon omia asetelmia.


Aurinko on tehnyt tehtävänsä,
vilja on kypsää,
tuuleentunutta.

Kohta on aika heittää haikeat hyvästit menneelle ihanalle, lämpimälle muistojen kesälle. Kesästä voimaantuneena otamme vastaan syksyn, sen väriloiston ja tunnelmalliset kynttiläillat sekä takkatulen lämmön. 

Mutta - ei vielä, sillä kesä kypsyy hiljalleen!

:) Kaisu :)

20. elokuuta 2014

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä

Sininen on ollut kautta aikojen yksi lempivärini. Sininen kuvastaa  minulle merta ja taivasta; se viestittää vapaudesta ja huolettomuudesta.


Sininen huone

Huoneen nimi tulee sisustuksen värimaailman mukaan. Sinivalkoinen oli minulle luonteva värivalinta remontin aikaan tapetteja valitessani. Tämä huone on lasten nukkumapaikka ja mieluisa, valoisa lehtien lukupaikka.


Sängyt saa kerrossängyksikin, mutta tämä malli on mielekkäämpi nukkujalle ja petin petaajalle.
Sängynpeitteet ovat väliaikaisratkaisu; vanha päiväpeite halkaistuna  ja nurinpäin! 


Nämä kapat ja salusiinit ovat tämän kesän ompeluksia. 

Vihdoinkin sain työstettyä edesmenneen anoppini pitsilakanat. Lähes 60 vanhat kapiot, jotka otin talteen aikoinaan. Niistä sain  kauniit ja rakkaat, muistojen täyteiset kapat tähän huoneeseen. Ne ovat nyt arvoisella paikallaan kaikkien olevien ja tulevien ihastella.


Harvalla nykyajan naisella on tällaisia aarteita perinnöksi jättää! <3


Salusiinit ompelin vuosia sitten hyllyjen kätköön laittamistani
 käsinpainetuista pitkistä verhoista. 
Tänne nuo heinät sopivat oikein hyvin.


Kiikkutuoli on mieheni kodin muisto.

Kiikkutuoli on elämää nähneessä kunnossa. Maalin kulumisessa näemme anopin ja apen käsien jäljen; he ovat kuluneen maalin kautta mukana tässä mökkielämässä. <3 Kiikkutuolinmatto on vanha kierrätyspoppana ja harmaaksi maalatulla lautalattialla  on arvatenkin sininen räsymatto.


 Ihana yöpöytä ja sininen lukulamppu luovat tunnelmaa
huoneeseen ja siivittävät siniseen uneen...


Sinisessä unessa laine laulaa, meri on aava ja vapaa.
Taivas on sininen, pumpulipilviä täynnä, lintujen liverrellä ja lentää...



13. elokuuta 2014

Kahden


Lasten kanssa mennään heidän ehdoillaan ja tarpeillaan; 
perushoito kuuluu mökkielämään samalla tavoin kuin kotiarkeenkin.

Muutaman kerran olemme olleet täällä ihan kahdestaan yökunnissa. Ne ovat olleet erityisiä juhlahetkiä, kun on saanut keskittyä aivan vaan olemiseen tai pieneen kivaan puuhasteluun ja olla rakkaimman ihmisen kanssa yhdessä täällä meidän latautumispaikassamme.

Tyttäreni kiteytti viimeiset tunnelmani runomuotoon viestissään:

<3
Elokuun illan hiljaisuudessa
katsomme toisiamme
sammuvan illan läpi.
On aikaa katsoa tarkasti
kaikkien näiden ohikiitäneiden vuosien jälkeen.

Tiedän mitä mietit.
Tiedän, että sinäkin muistat.
Sykkivän arjen,
auringonkultaamat pellavapäät,
pihaa tömisyttäneet askeleet.
Arkisen haaveen olla vain kahden.

Elokuun illan hiljaisuus.
Haikeansuloinen.
<3


Vanha suojelusenkelitaulu 
-koskettava kuva kahdesta kulkijasta.


Kahden.
Kiireetön hetki ja yletön rauha, 
 ilo toisistamme sekä tästä paikasta!


Olemme puuhailleet  omia keskeneräisiä projektejamme
 tai aloitelleet jotain uutta. 


Tai kuunnelleet hiljaisuutta



ja ihmetelleet luonnon kauneutta.



Näihin hetkiin kuuluu olennaisena pienet yllätykset ja hyvä ruoka.


On lahjaa, että ajatukset kulkevat samanlaisia latuja... 


Kahdestaan oleminen on ikiaikainen onnellisuuden tila 
ja monien käsitöidenkin aihepiiri. 
Minusta oli ihanan liikuttavaa kuulla Joutsen -ryijymme historia; 
se on mieheni tädin tekemä ja appeni on toivonut tätä aihetta.

<3 <3 <3
Elämä käy kuin korkeammaksi
milloin ihmisen lasta kaksi
käsi kädessä, toistansa tukien,
katseesta toinen toistensa lukien
kasvavat yhdessä, kasvavat yhteen,
leikkaavat, sitovat yhteisen lyhteen.
                              -Helvi Juvonen-
<3 <3 <3




K <3 A

8. elokuuta 2014

Lukko avataan avaimella, sydän hyvillä sanoilla

Meitä suomalaisia on sanottu hiljaiseksi kansaksi, joka ei paljon puhele eikä näytä tunteita toisille. On ollut kuitenkin ihana huomata nuorempien oppineen ja taitavan tätä juttelemisen ja avoimen vuorovaikutuksen taitoa.



Vanha lukko on monella tapaa puhutteleva; 
sama avain saattaa sopia moneenkin lukkoon.

Meillä kotonakin oli naapurin kanssa samanlaiset ulko-oven avaimet, joita voitiin tarpeen tullen lainailla. Kenenkään ei tarvinnut pelätä omaisuutensa puolesta. Vuorovaikutus naapureiden kanssa oli siltä osin selvää ja reilua. Naapuriapu oli hyvä tapa ja ja kuulumisien vaihtaminen välitöntä kiinnostusta toisten elämästä.


Samat lähestymisensalat sopivat useimpiin meihin  -tarvitsemme aikaa ja tilaa voidaksemme ns. avautua. Meissä on toki erilaisia "ripoja", joista voi nykäistä. Joitakin kiinnostaa urheilu, toista metsästys ja kalastus. Joidenkin yhteinen kieli löytyy politiikasta tai puutarhan ihmeellisestä maailmasta. Joskus toista voi ymmärtää sanoittakin. Inkeri Karvosen sanoin "Läheisyys on läsnäoloa, kimppu eläviä sanoja."

"





Itsekukin voimme olla ajoittain lukossa, jopa takalukossakin. Säppi saattaa olla tiukassa tai "pönkkä" sydämen porstuassa. Tarvitaan herkkää mieltä läheisiltä, jotta lukitun oven taakse pääsee.

Puhelinsoitto,  viesti tai vierailu voivat olla monelle tervetullut päivän piristys arjen touhun keskellä tai lohtu yksinäiseen hetkeen. Puhumattakaan postipojan tuomasta tervehdyksestä, joka saattaa vetää aivan sanattomaksi mielihyvästä. Arjen kohtaamiset voivat olla lyhyitä ja spontaaneja.  Niissä kuunnellaan ja tullaan kuulluiksi. Useimmiten kielen kannat aukenevat ja sanat putoilevat pieninä pisaroina muodostaen lopulta sanojen loputtoman virran.



Anna minulle 
minun jokapäiväinen ystäväni
pari sanaa
pieni hipaisu
katsekin riittäisi
kantamaan sudenhetken yli.
-Anja Porio-


<3:lla Kaisu