Gluteenittomia munkkeja ja omenanpuun kukkia vapuksi

Kevät on täällä. 🤍

Aurinko paistaa ja maljakkossa hyötämäni omenapuun oksa on alkanut 

kukkimaan juuri sopivasti vapuksi,

aavistuksen omaiseksi tuulahdukseksi tulevasta ihanasta ajasta.

Tuo omenapuun kukinto on yksi kauneimmista kukinnoista

ja on niin harmi, että se on kovin lyhytaikainen ilo.

Omenapuun kukintojen myötä muistin tämän edesmenneen taiteilijan, 

Matti Korhosen keväisen taulun "Omenankukat".

ja ripustin sen kaapin kätköistä eteisen seinälle.

Se tuntui juuri nyt sopivan tähän

kukkivan oksan ja huilunsoittajapojan seuraan.  

Tämä tussityötekniikalla tauluja tehnyt taiteilija oli muuten aikanaan kuvaamataidon opettajani 

ja kotipitäjäni värikäs persoona taiteilijakodissaan Hunningolla.

Viikko sitten leipasin gluteenittomia munkkeja tällä Leipurit.fi sivuston pullaohjeella,

jonka olen todennut parhaaksi tämän astisista gluteenittomista pullaresepteistä.

Munkit onnistuivat sanoisinpa jopa täydellisesti.

Yksinkertaisen taikinan tekeminen onnistuu kätevästi tavallisella sähkövatkaimella.

Lisäsin taikinaan yhden teelusikallisen vanilliinisokeria.

Siitä tuli kiva donitsimainen lisämaku. 

Kannattaa muistaa taikinaa tehdessä, että mainittu jauhomäärä riittää

ja se on esimerkiksi Semperin jauhoissa yksi paketillinen.

Pyöräytin reiät munkkeihin leipoessani 

ja kohotin niitä tunnin verran uunipellillä liinan alla kodinhoitohuoneen  lattialämmössä,

 josta olen löytänyt näille gluteenittomille hyvän kohotuspaikan ja -lämmön

ja munkitkin kohosivat kuohkeiksi. 

Paistamiseen olen käyttänyt nykyään Borgesin rypsi- ja ekstra-neitsytoliiviöljyn (20 %) sekoitusta.

Ihana tämä keväinen munkkiperinne!

Munkit maistuvat niin herkuilta

tuoreeltaan ja toki myöhemminkin

pakkasesta sulatettuina ja sokeroituina.

Mutta onhan niissä oma hommansa,

että saavatkin olla kerran vuodessa tehtäviä herkkuja. 

Kevätbongaus jatkuu.

Munkit ja sima,

pyrstöään keikuttanut västäräkki,

harmaan tienposken keltainen väriläiskä, 

 pienten aurinkojen, leskenlehtien valo, 

nokkosperhosen kevättanssi yli pihanurmen.

Vapun iloa ja kevään riemua Sinulle ja läheisillesi.

Vuorikiipeilijä -neule

Niin on sitten takatalvikin koettu ja siirryttiin

keväämmältä tuntuvampaan aikaan.

Sain viime viikonloppuna valmiiksi viimeisimmän neulepaidan,

jonka kerkesimme kuvata vielä lumisessa kotipihassa.

Neuloin sen  nuorimmalle tyttärelleni hänen toiveväreistään ja -mallillaan,
Novitan Vuorikiipeilijä -neuleen ohjeella

pikkuisen Riddari -neuleen silmukkamääriä soveltaen

 ja kuvioihin omaa ajatusta lisäten.

Lankoina tässäkin paidassa on islantilainen villa,  Lettlopp,

ja sen sävyt punainen 9434, valkea 0051 sekä harmaat 0054 ja 0057.

Pikkuisen säätöä oli ja piti välillä purkaakin,

mutta lopputulos tuntui olevan mieluinen.

Tuo kirkkaan punainen väri on juuri Hänelle sopiva tehosteväri.

Neuleen valmistuttua hiojen suut ja helma alkoivat tuntumaan kovin harmailta 

yläosaan verrattuina.

Olin lisännyt kaarrokkeen ylimmäisen pallokuvion keskelle punaiset silmukat,

pienet sydämet 

ja päätin silmukoida samanmoiset myös hiansuu- ja helmakuvioon.

Näin ei varmaan ruukata tehdä islantilaisiin neuleisiin,

mutta minä tein,

Tämä voi olla vaikka tauvonpaikkalainen tapa.

❤️❤️❤️

Punaiset silmukat ovat selmin nähtäviä

sydämellisiä, lämpimiä ajatuksia Hänelle.

Niitähän näihin paitoihin nyt tulee neulottua Heille tulevien päivien varaksi.

Nuo pikkuisen sydänsilmukat kuulema kruunasivat paidan! 

Näitä paitoja (4 valmista) on ollut kiva tehdä. 

Pikkuhiljaa neuloskelen tässä ja neuloessa opin koko ajan uutta.

Vaaleaharmaapohjainen neule on puikoilla ja kuviohin tulee kahta eri harmaata sekä valkeaa.

Minua jänskättää vähän,

kuinkahan monta harmaan sävyistä paitaa minulta vielä toivotaan.

Yhteensä yhdeksänkö?

🖤

Ei se haittaa.

Harmaita lankojakin voi "säveltää" eri rytmeissä kuvioon.

Kotikutoinen neule on lopulta kuitenkin joka kerta ainutlaatuinen,  omannäköinen

ja se on pääasia.

Toivottavasti kohta tarkenemme vähemmillä ja ohuemmilla vaatteilla,

vaikka kyllä tälle paidalle voi olla käyttöä Suomen kesässäkin.

Vuorikiipeilijä paidan pieniä sydämellisiä ajatuksia Sinullekin!

❤️❤️❤️

 

Orvokkien räntäkaste

Kevät,

tämä ihana odotettu aika on nyt täällä.

Monenlaisena, 

vaihtelevana, yllättävänä. 

Viikko sitten lämpimänä, aurinkoisena, ulos houkuttelevana

ja tänä viikonloppuna räntäisenä, viileänä ja harmaana.

Ostin viikko sitten kevätpäivien piristykseksi puutarhalta orvokkiamppeleita.

Tuo orvokkien kaipuu on tullut monena keväänä juurikin huhtikuun puolivälissä

Facebookin päivitysnostojen mukaan.

Orvokit ovat luottokukkia,  kylmääkin kestäviä kukkasia,

joilla saa jatkettua kesäaikaa niin keväästä kuin syksystäkin.

On siinä toki aina kuihtuneiden kukkien  nyppimistä, 

mutta aina se vaiva näkyy talven aikana unohtuvan. 

 

Laitoin kaksi orvokkiamppelia talon päädyn ikkunalaudoille.

Aamulla on lohdullista säästä huolimatta raottaa makkarin verhoja

 ja nähdä keväiset kukat siinä ikkunalla.

Niin tänä aamunakin,

kun räntää tulla lottuutti oikein valkeanaan.

Orvokkien lila lohdutti siinä, että kyllä tästä vielä  kesä tulee

ja me kestetään tämä räntä, 

tämä märkyys ja harmaus.

Puutarhapöydän amppeli oli saanut taivas allaa taalisen räntäkasteen ja kylmäkäsittelyn.

Näin on käynyt joskus menneinä keväinäkin,

mutta siitäpä orvokit ovat saaneetkin  vaan lisäpuhtia kasvuun ja säiden kestämiseen. 

Orvokkini tummasilmä,

kultasydän pieni.

Katsot aina lempeästi,

kun käy luokses tieni.

Kevät on täällä.

Se hullaannuttaa ja innostaa taas puutarhahommiin

sekä kasvun ihmeen ja luonnon heräämisen luonnon  seuraamiseen,

Krookuksien ja narsissien lehtien kärjet kurkistivat jo mullasta,

mutta vielä hetkeksi peittyivät valkean vaipan alle.

Räntäsateen jälkeen tulee vielä poutasää

ja aurinko pilkistää.

Hyvää kannattaa odottaa! 

🌸

 

Vanha kirjoituspöytä ja tuoli kotikonttoriin

Koti muuttuu lapsien ja vuosien myötä.

Meilläkin kodin neliöt olivat välillä tiukastikin käytössä ja asuttuna,

mutta nyt tuntuu väljyyttä olevan sekä ala- että yläkerrassa.

Entinen lastenhuone on tyhjentynyt lapsista,

mutta lelut ovat jääneet kaappiin lastenlasten käyttöön.

Mieheni mieli saada tähän vapautuneeseen tilaan oman työpisteen.

Löysimme puisen kirjoituspöydän 

paikallisesta vanhojen tavaroiden liikkeestä, Vanhasta Edwardista.

Samanlaisen jykevän pöydän, jollainen hänellä on ollut vuosikymmeniä sitten työpaikallaan.

Nostalgisia muistoja,

paluita entiseen

uusia tuulien lomassa.

Elämän kohokohtia.

Mökin vintillä oli jemmassa vanha puinen tuoli.

Tuunasin puuosat öljyllä ja

laitoin tuolille kolme senttisen superlonin pehmukkeeksi.

Verhoilin tuolin huonekalukankaalla,

jonka kiinnitin kankaan nitojalla tuolilevyn pohjaan.

On ollut muuten  ihanan riittoisa se kerrallinan huonekalukangaspussi,

jonka sain kierrätyslahjana.

Kiitos Elsa! 

Elämä jättää jälkensä kaikkeen,

tuoliinkin.

Jätin tietoisesti näkyviin nuo elämän tuomat kolhut tuohon tuolin selkänojaan,

vaikka ensin ajattelimme hipaista niitä pikkaisen.

Näin lastemme entisestä huoneesta on vähitellen muotoutunut

sulassa sovussa toimiva

lastenlasten leikkihuone ja papan työhuone.

Puunsävy tuntuu hyvälle ja rauhoittavalle, kauniille.

Pöytä ja tuoli  tuovat huoneeseen selkeyttä ja yhtenäisyyttä.

Tammenvärinen vitriini ei tunnu enää niin yksinäiseltä ja hukassa olevalta uuden työpisteen vierellä.

Nakkasin äsken vielä olkkarin neulepeiton ja tyynyn kesäajaksi tuonne sohvalle.

Ne tuntuvat kuuluvan nyt tuon huoneen väriskaalaan.

Kierrättämällä saa kyllä  aivan uudennäköistä ja kaunista.

Huone näyttää nyt minun silmissä aivan uudelta 

ja ihana, että se on taas aktiivisemmassa käytössä.

Aurinko paistaa ihanasti.

Perjantai-iltapäivän hetki.

Takana työviikko, edessä viikonlopun kivat jutut.

Ei hullumpi hetki.

Viikonlopun iloa meille kaikille! 

🔆

 

Solmutrikoopanta

Täälläpäin ei ole tällä hetkellä kangaskauppaa, josta saisi ostaa trikookangasta,

mutta täällä on koti, josta löytyi  muun muassa kaksi pieneksi käynyttä trikoopipoa pantavärkiksi.

Nuo molemmat pipot ovat olleet tympeitä käytössä,

kun niitä on pitänyt vähän päästä nykiä reunoista alaspäin ja korville.

Turha  oli jättää noitakaan pipoja on odottamaan siinä toivossa, josko pääni pienenisi,

joten laitoin ne uuteen malliin. 😉

Ommella surautin tuosta pirtsakasta, kitsahtaneesta lenkkipipostani lenkkeilypannan

ja sinivalkoraidallisesta piposta korvien lämmittimen kevättakin kaveriksi.

Tänään kylläkin tuuli ja tuiversi ja oli kovastikin pipokeli,

mutta kohta on ihana lähteä kepeästi panta päästä ulkoilemaan.

Pantojen solmun mallin kävin muistin virkistämiseksi 

ja ompelusten onnistumisen varmistamiseksi kurkkaamassa täältä

Kätevä malli,

nopea ompelus!

Ja edullinen.

Yritin etsiä myös käyttämätöntä, napakkaa tuubihuivia,

josta voisin tehdä myös pannan pari. 

Se jäi nyt odottamaan toista ompeluinspiraatiota ja muodonmuutosta.

Ensimmäinen pantatilaus tulikin muuten juuri puhelimeen,

joten pitääpä alkaa etsimään se musta tuubihuivi ja haalimaan noita värkkejä lisää kasaan! 👌

Että tällaista tänään.

Pientä mukavaa.

Itselle. 

Ja parasta tässä oli inspiroituminen,

aikaansaaminen,

kierrätys.

Hyvä mieli. 

🙂

 

Sekametelisoppaa ja sipuli keittiön ikkunassa

Lauantaiehtoon piipahdus tänne blogiin

ja keväinen tervehdys Sinulle sekä muistiinmerkintä itselleni.

Tämä pääsiäisen jälkeinen "tynkäviikko" vierähti niin nopsaan,

että hups vaan ja olemme taas viikonlopussa.

Kevät on ihmeellistä aikaa.

 Se voimauttaa ja  virkistää,

laittaa liikkeelle ja tarttumaan toimeen.

Otin aamulla tavoitteekseni kevään tekemisen eteisiin

siivoamalla ne perusteellisemmin ja pesemällä talvivaatteita pois.

Pitäydyin siinä ajatuksessa,

enkä alkanut urakoimaan muita kohteita tänään.

Näin säilyy mukavampi mieli

ja jää energiaa muihinkin puuhiin.

Ikä tuo viisautta näihin kotihommiinkin

ja pikkuhiljaa tässä voi kohennella paikkoja,

kohta kerrallaan.

Nyt on mukava tulla kotiin,

kun kenkiä on eteisessä vähemmän 

ja naulakkokin näyttää keveämmältä keväisten, ohuempien takkien kanssa.

Vähän on paljon

ja toisaalta niin pienistä jutuista tulee hyvä mieli.

Keväisiin puuhiini kuuluu keittiön kapan vaihtaminen.

Entinen kevätverho ei tuntunutkaan sopivan tähän kevääseen.

Pistäydyin pääsiäisen alla kaupungille toiveenani löytää jotain pienikuvioista kangasta,

jossa olisi vaaleanpunaista.

Ja löytyihän sieltä reilu metri tätä Kompottia,

joka kankaan esittelyn mukaan on 

"sekametelisoppa kaiken maailman hedelmistä ja joukossa yksi sipulikin". 

Pakan loppu oli riittävästi minulle, kaksi korkeutta

ja sain ommeltua siitä kapan lisäksi leivonta- ja koriliinan 

sekä päällystettyä vanhan  patalapun.

Sain myös haastetta, jota en onnekseni kaupassa hoksannut;

kuvioiden "istuttamisen" vierekkäin, kun se yksi leveys ei piisaa meidän ikkunaan.

Mutta  onnekseni sain "sekahedelmät ja sipulit" asettumaan sievästi saumaan.

Minulla ei olekaan koskaan ollut näin keittiöteemaista kangasta tuossa ikkunassa

ja olen tosi innoissani tästä kapasta ja sen sävyistä.

Pitää vielä aktivoitua etsimään vaaleanpunaiset tyynyt kaapin kätköistä

tuohon olkkarin sohvalle.

Sitten kevät on tullut kotiimme.

Tästä ikkunasta seuraan kevään etenemistä.

Lumikasat ovat sulaneet ennätysnopeaan 

ja sulamisvedet ovat häipyneet mukavasti pakkasöiden 

sekä tuulen ja auringon ansioista.

Maisema on ollut monena.

Eilen satoi sakeanaan räntää,

uutta lunta, vanhan surmaa

ja tänään paistoi aurinko.

Välillä sataa ja paistaa yhtäaikaa.

Äitini tuoma keltainen ruukkuruusu tuo keväistä väriä ja iloa päiviini ja keittiööni

 sekä kuljettaa ajatuksiani kohti kesää ja kesäkukkia.

Kevään ihanuutta ja pirteyttä päiviisi.

Nautitaan hetkistä,

niin rännästä kuin auringosta,

tuulesta ja sateesta.

Ne kaikki vievät meitä kesää päin.

💛

 

Riddareita

Toinen pääsiäispäivä valkeni harmaana, koleana ja sateisena.

Poikamme tuli piipahtamaan tyttäriensä kanssa ja 

samalla hän saa mukaansa neulomani villapaidan.

Neulepaita pääsee viikon päästä kalareissulle testiin.

Tämä on toinen neulomani riddari, jonka ohje löytyy Islantilaisia neuleita -kirjasta.

Olen innostunut näiden neulomisesta

ja monta neulottavaa kuulema odottaa vuoroaan. <3

Elämä on yllätyksiä ja neulomisen maailma on tarjonnut mieluisen yllärin siitä,

että minäkin osaan tehdä näitä ja että minulta löytyy tarvittavaa sinnikkyyttä.

Elämä on myös haasteita ja kokoaikaista oppimista.

Haasteita kannattaa ottaa vastaan ja lähteä omalta mukavuusalueelta pois.

Neuloessa olen oppinut koko ajan lisää neulomisen saloista

 ja Facebookin islantilaisten neuleiden ryhmästä

olen saanut kivoja vinkkejä neuleisiin.

Vaikka islantilaiset Lettlopp- villalangat ja pyöröpuikot ovat olleet "lähes kiven alla"

olen saanut ostettua niitä oman kaupungin kivijalkamyymälästä,  

Kuutostiimistä tarpeeseeni.

Neulominen on tuonut paljon tekemisen iloa päiviini ja siinä samalla olen kuunnellut äänikirjoja.

Viimeisimpinä olen ollut Täällä Pohjantähden alla -teosten maailmassa kolmen äänikirjan myötä.

Vaikuttava aikamatka menneeseen aikaan

ja samalla istumalla on tullut tehtyä 

”kaksi kärpästä yhdellä iskulla".

Olen neulonut nyt kaksi islantilaista neulepaitaa ja

kolmas on puikoilla kaarrokevaiheessa.

Tämä Riddari -malli on helppo malli aloittajalle ja siinä on selkeä ohje.

Jos jaksaisi ajan kanssa neuloa jokaiselle tällaisen,

niin olisihan se lämmin ajatus ja muisto äidiltä sekä ajaton vaate sen kantajalle. 

Sepä jää nähtäväksi! <3

Lumet ovat sulaneet vinhaa vauhtia pääsiäisen aikana.

On ollut kiireetöntä yhdessäolon aikaa erilaisilla kokoonpanoilla.

Mukavaa alkavaa arkea ja vuoden juhlattomampaa puolta.

 

Mökin pääsiäinen

Viime lauantaina kävimme mökillä "rauhoittumassa"

ja mökkikautta aloittelemassa.

Innostuin katselemaan vanhoja Kotiliesiä.

Maalis-huhtikuun lehtien kansista löytyi kauniita pääsiäiskuvia

kymmenien, kymmenien vuosien takaa.

Vanhimmat lehdet taisivat olla vuodelta 1935

ja nuo kannet olivat kyllä kuin pieniä tauluja nykylehtien kansien rinnalla.

Nostin muutaman lehden esille tuvan "pääsiäiskattaukseen".

Kevät teki tuloaan mökilläkin,

mutta pajunkissat olivat piilossa.

Ne eivät olleet vielä lähitienoilla avautuneet

ja siellä missä niitä näytti olevan, ne olivat korkeiden pensaiden latvoissa

tai valtaisien lumikinosten takana minun ulottumattomissa.

Muutaman kissaisen oksan löysin lipaston päälle

ja tuvan pöydälle taitoin lepän oksia.

 Niitä minä ruukaan kerätä aina keväällä maljakkoon.

Se on minun pääsiäisperinteeni.

Mökin viime kesäiset pelargoniat ovat olleet talvehtimassa tuvassa.

Mullat olivat rutikuivia,

mutta niin vain kukissa oli elämä tallella

ja terhakat lehdet puskivat siellä esiin. 

Vaihdoin niille uudet mullat ja toivottelin hyvät kasvukaudet.

Ihana, jos saan ne kukkimaan kesäksi! 

Aurinko heräili iltapäivällä

ja piirteli terävästi tuvan lattiaan ikkunaruudut.

Olimme kellojen kanssa kesäaikaan siirtymisen kynnyksellä. 

Auringon valo ja lämpö

sekä mullasta pilkistävä vihreä loivat tupaan kesää odottavan mielen.

Olisin voinut jäädä siihen tunnelmaan ja rauhaan pitemmäksikin aikaa.

Mutta 

-hetkikin voi olla onnen tuokio.

Pääsiäisen juhla ja kevään ihme ovat läsnä mökillä ja kotona,

kaikkialla.

Kevät,

uuden alku.

Roudan alta ja mullasta nousee uusi elämä.

Se on aina ihmeellistä, 

lohdullista.

Se on toivon ja ilon näkymä,

jota kohti on kannattanut tähyillä talven tuiskussa ja kylmyydessä.

Rauhaisaa ja aurinkoista pääsiäisen aikaa Sinulle

ja läheisillesi.