Talviloman aika

 "Olen hiihtelemässä."

Jätin tänään sähköpostiini automaattisen vastausviestin.

70 -luvullahan tätä lomapätkää sanottiin hiihtolomaksi.

Nyt olemme toki talvilomalla.

En kuitenkaan hiihtele koko viikkoa,

joskin olen sitä jo mukavasti aloitellut viime talvena ostamillani karvapohjasuksilla.

Ne ovat osoittautuneet oiviksi hiihtimiksi

ja mikä parasta,

minä olen selättänyt kouluvuosien kammon hiihtelyyn.

Olen käynyt tällä viikolla useamman kerran merellä.

Välillä meren jää ja taivaan ranta tuntuvat muuttuvan yhdeksi samaksi pinnaksi,

jossa saari näyttää horisontin paikka ja etappia.

Aava meren selkonen takaa vapauden tunteen.

Työpäivän jälkeisillä hiihtoreissuillani olen saanut nauttia 

taivaan rannan muuttuvasta taidenäyttelystä.

On ollut aivan  mahtava, että saimme merelle kantojään 

ja pääsimme nauttimaan kaupunkimme talvisesta olohuoneesta.

Edes hetkeksi.

Kuistilla on vielä talvinen kattaus.

Pienet sievät karvareunaiset luistimet vinkkaavat, 

että talvilomalla voisi luistellakin.

Parista vanhasta talvisesta ostokranssista nappaamani

lumienkelit leppuuttavat jalkojaan vielä hetken.

Aurinko paistaa.

Viikonlopuksi on luvattu mukavaa ulkoilusäätä.

Suunnitelmissa monenlaista talviliikuntaa

ja yhdessäoloa,

retkeilyä ja kevättalvesta nauttimista.

Mukavaa viikonloppua Sinulle

ja talvilomalaisille voimauttavia ja levollisia päiviä 

itsestä mukaville tuntuvien asioiden äärellä.

Kranssi täynnänsä vihreyttä

Tänään on ollut hyvä päivä.

Minulla on ollut aikaa omille jutuilleni koko päivän.

Vapaapäivän parhautta on ollut kranssivärkkien hakeminen

ja niiden työstäminen.

Olin ajatellut hakea lisäksi eucalyptyksen oksia kaupasta,

mutta en sitten malttanutkaan.

Toisaalta myös ajattelin, 

että tämmöisenä tämä on juuri minun näköinen,

luonnonmukainen versio kotimme oveen.

Puolukan ikivihreitä varpuja,

mustikanoksia,

 pikkiriikkisen katajaa 

ja kuusen oksia.

Niistä tein sekakimppuja

ja laitoin  niitä sisälaitaan, ulkolaitaan, keskelle vuorotellen.

Nuo vihreiden sävyt,

puolukan pyörehtävät lehdet, 

havujen piikkisyys,

mustikanvarpujen silmut.

Tämä kranssi on pienten yksityiskohtien liitto, 

yhteinen kauneus.

Kranssista tuli

ihanan eläväpintainen,

parhaimmista materiaaleista tehty.

Luonnollinen.

Sain laitettua nyt ledvalot tuohon syksyllä tekemääni

kelo-oksakranssiin.

Lisään siihen vielä jotain jouluista,

kun on niiden aika.

Pikku hiljaa kattaus täydentyy kuistillakin.

Olin niin mukava huomata oma levollisuus ja kiireettömyys siinä touhutessa.

Silmä ehti näkemään  muun muassa 

puolukanvarvun ulko-oveen heittämän kauniin varjon.

Se peilautui kuistin valojen ansioista,

mutta iltapäivällä paistoi myös aurinko 

ja oli aivan uskomaton marraskuinen Liisan päivä.

Oli aivan mahtava uintikeli.

Kuntosalin jälkeen uiskentelin muutaman minuutin ajan

ja ihmettelin vedestä käsin 

Pikkulahden rantojen kauneutta ja päivän valoa.

~~~~~

Viikonlopun iloa Sinulle

ja tervetuloa uusille lukijoille.

 

Betonissa kastellulla kankaalla tuunattu ruukku

Useampana kesänä betoniaskartelukärpänen on puraissut,

ennemmin tai myöhemmin,

vaikka luulinkin sen lentäneen jo minun ohitseni.

Varastosta löytyi innostukseksi viime kesäinen kuivabetonisäkki,

joka oli hyvä käyttää jo pois

ja pitihän se uusi säkkikin lopulta käydä ostamassa.

Olipa mukava taas puuhata tuossa oman askartelupuojin tienoilla

ja katsella jemmaamiani kipposia ja kapposia "sillä silmällä".

Tein muutaman ruukun sankkoihin  

sekä ruusuja silikonivuokaan.

Kun laitoin kuvia Instaan tekeleistä,

tuli toive tehdä näistä betoniaskarteluista päivitys tänne

ja tässä se nyt tulee.

Puojin nurkasta löytyneestä 

keskeneräisestä projektista teen oman postauksen myöhemmin.

~~~~

Eteeni tuli taas kerran ruskea muoviruukku,

johon olen yrittänyt valaa betoniruukun pari kertaa huonolla menestyksellä.

Sisäruukku on nimittäin  mennyt alaosassa liian lähelle

päälyruukkua ja valu on sitten särkynyt.

Meinasin laittaa ruukun jo poislähtevään kasaan,

kunnes hoksasin, että sen voisi päällystää sementoidulla kankaalla.

Kun se  oli niin kauniin mallinenkin.

Tuli mieleen, että "aika tavaran kaupihtee"

kun vaatekaapista löytyi tuunaukseen sopiva vanha pitsipaitani.

Leikkasin paidan kainaloiden kohdalta poikki ja 

kavensin vähän harsimalla yläosaa kohti.

Harsin yläreunaan kiristyslangan,

jolla sain reunan suppuun ja 

rypistyksen avulla kangas asettui hyvin ruukun alle.

Upotin pitsikankaan veteen kostumaan

ja tein S30 betonista betonivellin,

jossa pyöritin kankaan perusteellisesti.

Sen jälkeen asettelin sementoidun kankaan ruukun päälle 

ja paidan helmaosan asettelin  ruukun sisälle tasaisesti.

Jälkiviisaana totean,

 että tuon ruukun olisi voinut ehkä maalata ennen kankaan laittamista sementillä harmaaksi

ja ainakin ne pari tarraa olisi voinut hinkata pois

-mutta tämä ruukku on nyt tässä.

Lämpimän sään ansiosta ruukku kuivui tosi pian

ja pääsin kuvaamaan sen mökiltä löytyneen verikurjenpolviruukun kanssa. 

Eli tämä voisi olla joko suojaruukku tai kukkaruukku,

jonka pinnalle suihkautan lakkaa ennen varsinaista käyttöönottoa.  

~~~~

Oletko sinä kokeillut betoniaskartelua?

Tämä on nimittäin aika mukavaa hommaa,

jossa löytyy aina uusia ideoita kokeiltavaksi.

Toki sotkua tulee,

mutta näin kesäaikana on kätevää ulkona vesihanan lähellä touhuta.

Tästä tuli vaihteeksi tällainen erilainen betoniaskartelu muoteissa tehtyjen jälkeen. 

Ajatukseni työstää jo säkkikangasta toisen muoviastian päälle.

Siitä tulisi kyllä kaunis valettu betoniruukkukin,

mutta en ole löytänyt siihen sopivaa sisäruukkua.

Kahtellaanpa, miten sen ajatuksen käy!

Kesäloman viimeinen viikonloppu on lauantaiehtoossa.

Olemme saaneet nauttia täällä kahdestaan kiireettömyydestä,

 elokuisista hellepäivistä ja 

meren raikkaasta uintivedestä sekä

keltaisenaan kukoistavasta pellosta mökin ympärillä.

 taivaan sinestä,

metsän vihreydestä, 

perhosten lennosta ja 

kaikesta siitä kauniista mitä luonto elokuussa tarjoaa.

On ollut ihana loma.

Olen saanut tehdä käsilläni moninaisia asioita,

olla yhdessä perheeni kanssa erilaisilla kokoonpanoilla 

ja pari pätkää ihan itseksenikin.

Päällimmäisenä on  kiitollisuus kesän lämpimistä päivistä,

kauneudesta

ja mukavasta levollisuudesta.

Maanantaina on mukava avata työn portti

ja aloittaa arkinen aherrus työn ääressä.

Onneksi kesää on jäljellä

 työpäivien jälkeenkin! 

Kaikkea ihanaa koteihinne,

kesäloman jälkeisiin päiviin ja niihin tilanteisiin, 

mitä saapuva syksyyn taittuva kesä tuokaan tullessaan.

 

Riddareita

Toinen pääsiäispäivä valkeni harmaana, koleana ja sateisena.

Poikamme tuli piipahtamaan tyttäriensä kanssa ja 

samalla hän saa mukaansa neulomani villapaidan.

Neulepaita pääsee viikon päästä kalareissulle testiin.

Tämä on toinen neulomani riddari, jonka ohje löytyy Islantilaisia neuleita -kirjasta.

Olen innostunut näiden neulomisesta

ja monta neulottavaa kuulema odottaa vuoroaan. <3

Elämä on yllätyksiä ja neulomisen maailma on tarjonnut mieluisen yllärin siitä,

että minäkin osaan tehdä näitä ja että minulta löytyy tarvittavaa sinnikkyyttä.

Elämä on myös haasteita ja kokoaikaista oppimista.

Haasteita kannattaa ottaa vastaan ja lähteä omalta mukavuusalueelta pois.

Neuloessa olen oppinut koko ajan lisää neulomisen saloista

 ja Facebookin islantilaisten neuleiden ryhmästä

olen saanut kivoja vinkkejä neuleisiin.

Vaikka islantilaiset Lettlopp- villalangat ja pyöröpuikot ovat olleet "lähes kiven alla"

olen saanut ostettua niitä oman kaupungin kivijalkamyymälästä,  

Kuutostiimistä tarpeeseeni.

Neulominen on tuonut paljon tekemisen iloa päiviini ja siinä samalla olen kuunnellut äänikirjoja.

Viimeisimpinä olen ollut Täällä Pohjantähden alla -teosten maailmassa kolmen äänikirjan myötä.

Vaikuttava aikamatka menneeseen aikaan

ja samalla istumalla on tullut tehtyä 

”kaksi kärpästä yhdellä iskulla".

Olen neulonut nyt kaksi islantilaista neulepaitaa ja

kolmas on puikoilla kaarrokevaiheessa.

Tämä Riddari -malli on helppo malli aloittajalle ja siinä on selkeä ohje.

Jos jaksaisi ajan kanssa neuloa jokaiselle tällaisen,

niin olisihan se lämmin ajatus ja muisto äidiltä sekä ajaton vaate sen kantajalle. 

Sepä jää nähtäväksi! <3

Lumet ovat sulaneet vinhaa vauhtia pääsiäisen aikana.

On ollut kiireetöntä yhdessäolon aikaa erilaisilla kokoonpanoilla.

Mukavaa alkavaa arkea ja vuoden juhlattomampaa puolta.

 

Omaa aikaa; ilta itsekseen

Elokuun viimeinen perjantai

ja ns. kesäkauden lopettajaiset.

Miesväki on mökillä savusaunomassa

ja minä nautin täällä kotona itsekseni olosta.

Kävin päivällä pitkän lenkin 

ja sen jälkeen meressä uimassa.

Tein  asiat tietoisesti tässä järjestyksessä,

jotta kerkesin nauttia aurinkoisesta säästä 

ja jotta minulla on ollut aikaa olla ja puuhastella täällä kotona ihan omassa rauhassa.

En minä tietenkään ole osannut ihan vain ns. lonkkaa vetää,

vaan siivoilin vähän

ja piipahdin pyörällä Tokmannilla pikkuostoksilla.

Oli juuri sellainen olo,

että nyt on viimein aika siivota kesän tomut ja 

kaarratella syysvärejä

sekä kynttiläkautta kohden.

Ostin okran värisen krysanteemikimpun

ja hetken mielijohteesta myös neljän euron tyynynpäällisen samaan sävyyn.

Niillä sain ensiapua illan syystunnelman kaipuuseen.

Kerrottu ahkeraliisa kukoistaa vielä kauniisti ja 

siirsin turkestanian maksaruohon sen kaveriksi kukkapöydälle.

Kynttilän laitoin

tienviitaksi saunojille tulla kotiin,

sillä illat ovat jo kovasti pimentyneet. <3

Miten sitä voikaan olla  pienestä hetkestä onnellinen.

Hiljaisuus ja 

pienten asioiden touhuaminen omassa rauhassa

oli parasta juuri tänään.

Ja nyt jo odotan,

että tulisivat.

Kaksi kuppia kahvia taitaa kuitenkin riittää;

ilta on tänään pitkä.

Mukavaa elokuun viimeistä viikonloppua Sinulle.

Norjanangervon risuista kranssi

Pojat leikkasivat pihastamme rumiksi ryöstäytyneet koristepensaat, Norjanangervot alas.

Pitihän niitäkin oksia mielenkiinnosta kokeilla, 

miten ne kuontuu ympyrän muotoon.

Ja taipuihan ne!

Oksien kärjet olivat täynnänsä pieniä  harottavia oksia, mutta kranssi siitä tuli.

En osannut jättää niitä oksien päitä villisti kranssin ulkopuolelle,

vaan "parturoin" ne pois.

Kranssista kuvia napatessani tuli mieleeni,

että jokohan ne  Tau(v)onpaikassa vierailevat aivan väsyvät näihin

kranssi -postauksiin.

Laitan nyt kuitenkin tämän kuvan tänne muistoksi.

Tämä on tunnisteiden mukaan 22. kranssikokeilu. :)

Kevättä on ilmassa,

vaikka vähän avitettuna.

Alkuviikosta hain tuomen oksia maljakkoon

ja hetimiten sieltä alkoi puhkeamaan vihreitä lehtisilmuja.

Oletko sinä hyötänyt tänä keväänä oksia?
Mustikanvarpuja,
koivunoksia,
pajua,
entä punaherukanoksaa tai syreeniä?

Vuoroin vieraissa,

niinhän sitä sanotaan,

ja vierailla voi nyt vaikka näin.

Lähden nyt blogikierrokselle tällä kannettavalla,

kun harmikseni kännykällä en pääse kommentoimaan blogikavereitteni postauksia.

~~~~~~

Hei taas, palataan!
Kaikkea hyvää tulevaan viikkoosi!