Kuusikossa

Kuusikossa on minusta kaunis sana.

Se tuo mieleeni näin joulun alla talvisen kuusimetsän,

 pieniä kuusen taimia isojen kuusien katveessa,

kevyttä lunta vihreillä oksilla ja 

eläinten jälkiä hangella.

Talvinen metsä ja metsän joulu ovat perinteinen suomalainen 

mielenmaisema joulusta.

Siellä kuusikossa hiippailee satujen joulutontut 

ja  jouluenkeli, joka laulun sanojen mukaan "hiihtää hiljaa kuutamolla". 

Sinne metsän siimekseen metsän väki kokoontuu viettämään joulua.

Ostin viikolla elämäni ensimmäisen jouluisen/talvisen 

tuplapussilakanan Tokmannilta.

En halunnut tonttuja enkä sydämiä enkä punaista.

Tykästyin tuohon kuusikuviointiin.

Nyt nukumme sitten kuusikossa ja uni on kyllä maittanut.

 

Lakanasetin myötä innostuin ompelemaan kuusia

 makkarin seinällä olevaan ikkunanpokaan.

Päivitin saman tien vuosien takaisen käpykranssin pienellä kuusella.

Ehkäpä menemmekin tällä ovikoristeella jouluun ja talveen.

Kuusia siellä,

kuusia täällä.

Kuusikko -verhokappa keittiössä,

 pieniä kuusentaimia maljakoissa ja 

kuusikynttilöitä hyllyllä.

Porraspielen pieni kuusi on saanut lumihunnun harteilleen ja 

jouluiset valot tuikkivat pehmeästi lumen alta.

Kuuset saattelevat minua jouluiseen tunnelmaan.

Joulukuusikin tavallinen puu

huomaamaton kaltaistensa joukossa

vain osa arkista metsää

ja sitten yhtäkkiä

ihan erilainen

tärkeä

joulupuu 

tähdin 

kynttilöin.

-Maaria Leinonen-

 

Diy onnittelukortit

Tänään on Liisan päivä!

Laitoin onnittelutervehdyksen menemään äidilleni.

Kotonani on ollut tapana muistaa nimipäiviä 

ja vanha äitini vaalii edelleenkin sitä perinnettä.

Liisan päivään on kuulunut vahvasti sanonta "Liisan liukkaat" 

ja jatkumona seuraavalla viikolla olevan Kaisan päivän tiimoilta 

toteamus "Kaisan kaljamat".

Tänä vuonna ei Liisan päivänä ole liukasta ja 

kaljamat jäävät muutaman päivän jälkeen nähtäväksi.

Muistan lapsuudestani, 

että nimipäivä oli tärkeä päivä, jota muistettiin. 

Onnea toivotettiin ainakin sanallisesti  ja joskus pienellä lahjallakin.

Postissa saattoi tulla joku onnittelukorttikin. 

Kotiimme tuli vieraita äidin ja isän nimipäivinä

ja vanhempani kävivät puolestaan ystäviensä luona kahvittelemassa,

jonne me lapsetkin toki pääsimme mukaan.

Jostain syystä mieleeni nousee näistä päivistä krysanteemikimput ja niiden tuoksu.

Ja se, että ne kukat kestivät pitkään maljakossa.

Lapsen mieli ja aistimuistot ovat ihmeellisiä!

 

Nimipäiväperinne on hiipunut aikojen saatossa tai ehkä muuttanut muotoaan,

 mutta useimmat kuitenkin tietänevät oman nimipäivänsä ajankohdan ja 

monet ovat kokeneet merkittäväksi sen, että oma nimi löytyy kalenterista. 

Nimipäivä on hyvä aihe 

onnentoivotuksille ja -halauksille 

sekä henkilökohtaiselle muistamiselle ja arjen juhlistamiselle.

Onnenhetkiä kun ei ole koskaan liikaa!

Pitäisi ehkä itsekin aktivoitua tässä asiassa, 

kun niin harvoin tulee laitettua postin kuljetukseen mitään

ja kuitenkin tiedän miten suuri ilo siitä on sen saajalle!

Askartelin Unikko-kortteja pyyheliinan applikointiin ostamastani kangassuikaleesta 

ja täytyy sanoa, että se tuli käytettyä kyllä melko tarkkaan.

Hoksasin, että voin käyttää puolikkaat kukat liimaamalla  ne kortin reunoihin

ja terälehtiä tyylittelemällä sekä varsia kehittelemällä voin luovasti hyödyntää useimmat kukat.

Tekstin laitan tilanteen mukaan mustalla kapeakärkisellä tussilla.

Ostoset kortit ovat nykyään aika tyyriitä .

Neljän euron kankaasta tuli seitsemän korttia, pyyheliinan unikot 

ja vielä siitä löytyy värkkiä yhteen pikkujuttuun, 

jahka ehdin tehdä ne.

Tekemällä itse voi säästää ja tulipa taas omannäköisiä onnittelukortteja.

Juhlitko sinä nimipäiviä tai muistatko nimipäiväänsä viettävää?

Askarteletko itse kortteja vai ostatko ne?

Tuleeko sinulla ylipäätänsä laitettua korttipostia?

Ja kohtahan on taas joulupostin aika.

Itse olen vähentänyt sitä aika lailla,

mutta eiköhän sitä jokunen kortti tule askarreltua silkan joulutunnelman nimissä. 

Näihin korttitunnelmiin tällä erää!

Nimipäivän iloa 

Liisa, Liisi, Elisa, Elise, Elisabet

ja mukavaa sunnuntain jatkoa! 

🌺

 

Joulunavaus

Tuntuu hurjalle miten syksy on edennyt 

ja olemme jo kaupallisen joulun avajaistunnelmissa.

Tänään ja huomenna on useassa paikassa 

jouluisia tapahtumia.

Odotuksen mieli tarttuu  

ja toki loputtomalta tuntuva pimeys sai minutkin ottamaan varaslähdön 

jouluisiin tunnelmiin.

Laitoin jo isänpäiväksi valokranssit ikkunoihin ja Kuusikko-kapan keittiön ikkunaan.

Kaisun-päivään liittyvä perinne on nyt siltä osin rikottu.

Mutta hyvähän se on elää hetkessä ja fiiliksien mukaan.

Joulun odotus alkaa minusta luontevasti ulkoa ja kuistilta.

Tervetuloa kotiin, meille, meidän jouluun.

Nuo metalliset mökkilyhdyt, joita aikani keräilin,

 ovat olleet tähän asti sisäkäytössä.

Nyt tuumasin, että aikansa kutakin 

ja annoin niille tilan tuohon kuistin kaiteelle.

Ripustin äsken mökkien päälle tähtitaivaan

 rikkoutuneesta valonauhasta jemmaamistani tähdistä.

Ilmavirrassa liikkuvat tähdet antavat valokylään oman ulottuvuuden.

Joku päivä talojen seinustoille saattaa ilmaantua pieniä punanuttuisia tonttuja. 

Joulu on niin salaperäistä aikaa.

Kransseja kertyy ja kertyy, kun en raski nakata niitä poiskaan.

Kohta olisi taas joulukranssin askartelun aika.

Jää nähtäväksi,

onko se tänä vuonna perinteinen vihreistä koottu kranssi

vaiko ihan joku muu malli! 

Täällä  muutama menneiden joulunalusaikojen kranssimuisto;

klik, klak, klikklak ja vielä klikklik

Tuolta vanhasta päivityksestä luin sanat,

että ne , jotka ripustavat joulukoristeet aikaisin, ovat onnellisempia.

Ehkä se onnellisuus on sitä,

että saa nauttia odottamisen ilosta,

valosta ja kynttilöiden tuoksusta, 

valmisteluista, 

kiireettömyydestä ja laskeutua hiljalleen nautiskellen

kohti joulun odotettua juhlaa.

Joko sinä olet kääntänyt katseesi joulua kohden?

 

Diy mehiläisvahakynttilä

Tein tänä syksynä elämäni ensimmäiset mehiläisvahakynttilät

ja sepä olikin kivaa hommaa, jossa tuli nopeasti näkyvää jälkeä.

Ostin värkit pienestä askartelupuodista,  

josta olen ennenkin maininnut täällä.

Sieltä löytyy melkeinpä mitä vaan hoksaa kysyä 

ja kauppias myy tuotteita pienissä erissä eli jokaisen oman tarpeen mukaan.

Ostin  nuo vahalevyt yksittäin ja sydänlangan metritavarana.

Kaupan päälle tuli sydämellinen kohtaaminen ja kuulumisien kyselyt.

Kokeilin ensimmäisenä tuollaisen vahvemman kynttilän tekemistä.

Leikkasin levyn neljään osaan pystypäin. 

Totesin paksuun versioon  menevän aika paljon levyä, 

kun tähän valkoiseen meni viisi levykaistaletta.

Nuukuudessani päädyin seuraavaksi pitkiin, spiraalimaisiin kynttilöihin.

Yhdestä levystä tulee kaksi "kierrekynttilää" ja 

leyy leikataan silloin viistosti kahtia.

Sytytin äsken ensimmäisen kynttilän isänpäivän kahvipöytään ja 

olen iloisesti yllättynyt siitä,

miten kauniisti ja puhtaasti tuo omatekoinen kynttilä palaakaan.

Liekki on syvän oranssinen 

ja kynttilästä leviää huoneeseen hienoinen hunajantuoksu.

Mehiläisvahakynttilän polttamiseen liittyy kuulema 

myös huoneilman puhdistumista edistävä prosessi.

Mielenkiintoista! 

Tiedon innoittamana kävin ostamassa lisää värkkejä.

Näitä on mukava antaa joulutervehdyksenäkin!

Oletko sinä tehnyt kynttilöitä mehiläisvahasta tai polttanut tällaisia?

Onko sinusta niissä eroa peruskynttilöihin?

Marraskuun toinen sunnuntai!

Onnellista juhlapäivä isille, papoille sekä tietenkin myös lapsille.

Meillä on ollut hiljaisempi juhlapäivä, kun sankari on toipilaana.

Saimme kuitenkin "neljään pekkaan" juotua juhlakahvit.

Herkuttelimme hyvin matalalla profiililla tehdyllä kääretortulla, 

jossa oli täytteenä kermaa ja pakastemustikoita sekä -vadelmia.

"Toimii" kuulema ja maistuikin kaikille

-jopa hänelle, joka ei tykkää täytekakuista.

♥♥♥

Kynttilän valossa muistelen omaa isääni 

ja hänen touhukkuutta sekä neuvokkuutta.

Sitä kaikkea, 

mitä hän jätti minulle perinnöksi elämisen taidoissa ja toisten ihmisten kohtaamisessa.

Kiitollisena muistan Sinua Isä! 

♥

Leivonnaisia omenarenkaasta ja voitaikinasta

Viikonloppuna teki mieli leipoa pitkästä aikaa jotakin kahvileipää, 

kun oli vieraitakin tulossa. 

Päädyin hyödyntämään pakasteesta löytyneen taikinapaketin sekä 

hedelmälautasella olleet omenat. 

Tuli tehtyä siis ensimmäiset voitaikinaiset tortut tälle vuodelle! 

Leivoin joskus somen sivuilla näkemiäni omenaisia rinkuloita

muistijäljen perusteella ja ohje on tässä nyt minunnäköisenä.  

1. Ota siemenkota omenaporalla pois.

Leikkaa omenasta vajaan sentin paksuisia viipaleita.  

Isonna reikää terävällä veitsellä ja  

kanelisokeroi omenaviipaleet molemmin puolin.

2. Kauli voitaikinalevy hieman pitemmäksi 

ja leikkaa se neljään pystysuoraan suikaleeseen.

3. Vedä taikinasuikale omenaviipaleen reiän läpi puoliväliin 

ja kieputa päät molempiin suuntiin renkaan ympärille.

Tässäkin tekemällä oppii ja hoksaa, miten kieputus parhaiten sujuu!

4.Paista leivonnaiset 225 asteessa 12-15 minuuttia kauniin ruskeaksi.

Kannattaa kurkata myös, että pohja on paistunut riittävästi.

5. Jäähdytä, ripottele tomusokeria pinnalle ja nauti!

Pyhäinpäivän kolmenlaiset leivonnaiset samasta taikinasta.

Omenaiset rinkulat olivat kiva, hedelmäinen vaihtoehto ja lisä 

perinteisille joulutortuille sekä noille omena-kanelisilmäisille kukkatortuille.

Miniä sanoitti, että maku oli kuin omenaviinerissä. 

Taidanpa leipoa isänpäiväksi näitä herkkuja gluteenittomasta valmistaikinasta.

~~~~~

Minkälaisia herkkuja sinä olet tehnyt voitaikinasta kahvipöytään?

 

Pyhäinpäivänä

Tänään on taas sytytetty tuhansia kynttilöitä 

sekä rakkaudesta, kaipuusta että kiitollisuudesta

 edesmenneiden ihmisten ja yhteisten päivien muistolle.  

 

Kirkkomaan tuhannet kynttilät,

kertovat tarinoita rakkaudesta.

Ikuisesta kaipauksesta.

Pienen hetken ajan marraskuun musta harso,

väistyy valon tieltä.

Silloin enkelit 

seisovat vierellämme.

-Maria Vakkuri-

♥♥♥♥

Meidänkin ajatukset ovat kulkeutuneet taas menneisiin vuosiin ja päiviin .

Siihen menetykseen, mitä silloin koimme 

ja joka on muovannut meidän elämäämme 

omalla pysyvällä tavallaan. 

On olemassa aika ennen sitä elokuista päivää 1987 ja sen jälkeen.

Ja se ajanlasku pysyy meidän vanhempien mielessä. 

Tänään seisoimme pienen poikamme haudalla ja 

sytytimme kynttilän lapsemme sekä isäni ja appivanhempieni muistolle.

Upotimme lyhdyn syvälle hankeen, 

ettei tuuli sammuttaisi kynttilän pientä vapisevaa liekkiä.

Olimme siinä hetken vaiti

ja sitten Hän sanoi ääneen sen mitä molemmat ajattelimme; 

"se oli suuri menetys".

Illalla katselemme taivaalle 

ja etsimme silmiimme kirkkainta tähteä. 

Sanomme sitä johtotähdeksi.

♥

 

Kaarrokemalli nimeltään Dalur

Perjantai ilman viikkosiivousta tuntuu juuri nyt 

luksukselle 

ja ihanalle viikonlopun avaukselle.

Hoksasin nimittäin aamulla ulkoistaa siivoamisen pientä korvausta vastaan pojalleni

ja nyt me molemmat olemme tyytyväisiä;

sekä rahantarvitsija että siivoamisesta tarpeeksi saanut äiti.

Kännykän kuvagalleriasta

löytyi kuvia syyskuussa neulomastani neuleesta.

Tämä klassinen, 1960 -luvulta peräisin oleva kaarrokekuvio on 

Dalur eli laakso

ja ohje löytyy Islantilaisia neuleita-kirjasta.

Minusta on ollut kiva kokeilla lastenlasten paitoihin kirjasta

 paksulle Alafosslopi-langalle suunniteltuja ohjeita. 

Ne toimivat kierroksiltaan hyvin mm. Lettlopista tai

Seitsemän veljestä -langasta  neulottavaan lapsen paidan kuvioon.

Edellisestä paidasta jäänyt ruskea lanka meni aika täpärälle tässä paidassa,

mutta piisasi kuitenkin 

-ja vielä jäikin sydämen verran.

Tämän paidan lankojen sävyt ovat 

beige, hiekka 060,

ruskea, turve 691 ja

luonnonvalkoinen 010.

Tällä hetkellä kaarrokeneulekiintiö on aika lailla tapissaan,

vaikka toiveita vielä on toteutumatta

ja lankojakin on vielä jemmassa.

Yritän kutoa langanloput hetimiten pois. 

Tälle paidalle neuloin perussukat,

joihin sain pientä twistiä neulomalla tuonne perusresorin väliin

muutaman kierroksen välein nurjan kierroksen.

Tuomaan kuviollisuutta ja rytmiä,

sitä jotakin.

Resori ja kuvio jatkui jalkapöydän yli kavennukseen asti.

Vanha äitini hoksautti, 

että kantalapusta kannatta tehdä aavistuksen korkeampi.

Se  neuvo meni kantapään kautta sydämeen;

 opiksi tuleviin päiviin

ja jalkaan istuvien ja jalassa pysyvien sukkien neulomiseksi. 

Nämä kuvat ovat tämän syksyn kuvamuistoja.

Kuvasimme lapsenlapsen kanssa paitaa ulkosalla

ja ihastelimme paidan maanläheisiä sävyjä.

Sinne on nyt paidan kuvion ruskeat töyhtöangervon tupsukat 

ja muut kasvit taipuneet ja vaipuneet kinoksiin.

Toivottavasti nuo kinokset saisivat olla ja pysyä,

vaikka säätiedotus puhuu kyllä toista.

❤

Lumi tuo paljon iloa ja valoa tähän viikonloppuun ja haudoille,

kun sytyttelemme kaipauksen kynttilöitä rakkaiden muistolle.

Kauniiden muistojen ja levollisuuden viikonloppua Sinulle!

❤

Huovutetut tossut

Marraskuu.

Routakuu.

 Vahvaa talven tuntua.

Lokakuulta asti on ollut pakkaspäiviä 

ja tänään pyryttää lunta lisää toden teolla.

Olemme lämmittäneet kotiamme leivinuunilla ja 

sieltä leviää mukavaa lämpöä huoneisiin.

Villaiset sukat ja paidat tuovat mukavaa lisälämpöä talvisiin päiviin.

Tekaisin kokeeksi Lettlopp -lankojen jämäkeristä huovutettavat sisätossukat,

joiden ohjeen sain kauan sitten käsityöystävältäni.

Tämä ohje on ollut kuulema aikanaan 

jossakin Facebookin käsityöryhmässä

ja sillä tulee reilut, nelivitoset (45) tossut.

Luo 8 mm puikoilla  52 silmukkaa.

Neulo resoria 6 krs 1o 1n  ja normi kantapää.

Neulo 47 krs ja sen jälkeen nopea kärkikavennus

eli 2 o ja 2o yhteen koko kierros ja kaksi välikierrosta,

1o ja 2 o yhteen, yksi välikierros,

2 o yhteen koko kierros,

päättely vetämällä lanka silmukoiden läpi.

Lankojen päättely.

Pesu 40 asteessa.

Riippuu koneesta huopuuko tossu ensimmäisessä pesussa vai useammassa.

Tossu venytetään esim.crocsin päälle tai jalkaan.

.

Ohjeen antaja oli tilannut valmiita nahkaisia pohjia 

ja ommellut ne tossujen pohjiin, 

sillä huovutetu tossut voivat olla liukkaat lattialla.

Minä laitoin tossujen pohjaan "jarrut" nestemäisellä 

Sock Stop -sukanpohja-aineella,

jollaista en ollutkaan ennemmin käyttänyt.

Aine oli melko juoksevaa,

mutta tekemäni tiplat sekä sydämet olivat kuivahtamisen jälkeen 

tosi jäsäköitä ja stoppaavat tosi hyvin lattiaan.  

Oletko sinä kokeillut tällaista ainetta sukkien pohjaan?

Tällaiset kotikutoiset ja lämpöiset tossukat ovat ihania

talvisten päivien lämmikkeitä.

Nämä koeversiot tuntuvat olevan mieluiset.

Ehkä teen piakkoin samanmoiset itsellenikin.

Luon aavistuksen vähemmän silmukoita 

ja neulon kierroksia niukemmin.

Tekemällä sekä kokeilemalla oppii tekemään näitäkin! 

Ja jos tulee vääränkokoisia,

nehän voin sujauttaa vaikka pukin pussiin!

♥

 

Diy kynttilänjalka

Tänään on ollut syysloman leppoinen lauantai tässä kotosalla. 

On kuulunut pienten ja isompien poikien askelten ääniä. 

On ollut mukavia hetkiä lautapelien ja lasten leikkien äärellä.

Lumihiutaleiden myötä pikkuinen on laulellut ihanan kuuloista laulua 

"lunta sattaa, lunta sattaa, nyt talvi jo on".

 Lapsen ilo tarttuu!

Ensimmäiset lumihiutaleet ovat aina omalla tavallaan merkittäviä.

Niissä on kaivattua valoa ja ne saattelevat meitä talvea sekä joulua kohti.

Olen sytytellyt kynttilöitä,

jotka ovat välillä sammuneet pienten puhalteluun ja puhkumiseen.

Nyt sovimme, että tuo syksyn keltainen kynttilä saa palaa rauhassa 

tuossa mummun uudessa kynttilänjalassa.

Että saadaan se pikkuhiljaa pois näkyviltä,

kun talvi eittämättä tulee ja toisenväristen kynttilöiden aika.

Löysin paikallisesta Halpa-Hallista 

tuon kivan, marmorisävyisen kukkaruukun ja lautasen. 

Niistä ja kotoa somisteeksi löytyneistä puunsävyisistä helmistä kokosin

kuvissa näkyvän kynttilänjalan. 

Liimasin lautasen pikaliimalla ruukkuun kiinni

ja helmet pujotin pyöreään kuminauhaan, solmin ja 

solmun piilotin helmen sisään.

Tämä idea on jäänyt mieleeni somen sivuilta

ja sen muistan, että lautasen kuului olla isompi kuin ruukun yläosan halkaisija.

Minun lautanen on sentin leveämpi.

Ja minusta tästä askartelemuksesta tuli kaunis! 

Oisko tässä lahjaideaa tuliaislahjaksi tai vaikkapa joulupakettiin?

Tästä tuli tällainen rouhea, aarikkamainen esine, 

joka käy kynttilän lisäksi korokkeeksi myö pienelle viherkasville,

vaikkapa lankaköynnökselle.

Ensi yönä on sitten taas edessä kellon siirto talviaikaan.

Talvi on näköjään päivän sana!

Mukavaa lokakuun loppua Sinulle!

Heijastimien tuunaus

On taas se aika, että päivä lyhenee sekä aamusta että illasta 

ja pimeää piisaa.

Aamun uutisen mukaan ilmaston lämpiämisen myötä 

talvipäivien pimeys voi vaan kasvaa,  

kun lumi tulee vetenä eikä saada lumenvalkoa. 

Lämpenemisestä en nyt kyllä osaa sanoa,

kun on ollut pakkasta jo useampana päivänä lokakuussakin, 

mutta pimeään aikaan pitää vaan varautua monin tavoin.

Tuli mieleeni lehteä lukiessa, 

että tein syyslomapäivän heijastinaskarteluni hyvään aikaan.

Tuunasin nimittäin vanhoja heijastimia,

joissa useimmissa oli perinteinen kalalanka ja hakaneula kiinnitykseen.

Ja se on minusta kyllä äärimmäisen epäkäytännöllinen yhdistelmä.

Kaapista löytyneitä helmiä, nauhaa ja kasa näitä ns.liikelahjaheijastimia. 

Tämä oli taas tällaista pientä ja  helppoa, kierrättävää ja halpaa askartelua. 

Minulla tuo lanka oli sen verran vahvaa, 

että solmimisen jälkeen katkaisin toisen pään parisenttiseksi 

ja ujutin sen liiman kanssa helmen sisään toisen langan rinnalle.

~~~~

Näissä yhdistyi taas huvi ja hyöty.

Mummun jemmat pienenivät taas aavistuksen verran ja 

pienet saavat valita näistä mieluisensa.

Sitten on nämäkin heijastimet kierrätetty liikenteeseen.

Hiutaleheijastin herätti nostalgisia muistoja lapsuudesta

ja ajasta  joilloin nämä tulivat markkinoille.

Sitä ennen heijastimet olivat hakaneulaan kiinnitetyssä langassa rokkuvia,

n.2x6 senttisiä littanoita heijastimia, jotka taipuivat helposti rikki

ja eivät ehkä olleet kaikista heijastavimpia versioita.

Ripustin hiutaleen omaan takkiini! 

Heijastinmuistoksi, turvaksi, somisteeksi!

Syysloman keskiviikko.

Hidas, rauhallinen aamu itsekseni.

Aamun pimeyteen sytyttämäni kynttilä, 

kudin ja puikkojen kilahtelu,

hitaasti nouseva auringon valo.

Ajatusten soljuminen kellon tikityksen rytmittämänä.

ja sitten tämä päivitys.

Tämä on ollut hyvä aamu ja tämä on lomafiilistä parhaimmillaan.

Tästä on hyvä jatkaa päivää, 

Ihanaa päivää Sinullekin!