Uuden vuoden kynnyksellä

Joulukuun viimeisen päivän sininen hetki lumivalkeaa vasten. 

Vanha vuosi on kaartumassa kohti loppuaan 

ja uusi  vuosi tuntemattomine päivineen astumassa tilalle.

Katse tähyää menneen vuodeen tapahtumiin ja muisti kertailee menneen vuoden 

mukavia muistoja ja arjen harmaitakin päiviä;

niitä hetkiä mistä saa ja pitää olla kiitollinen sekä 

niitä tuokioita, jotka olisivat voineet mennä omasta mielestä toisin,

Uusi vuosi mahdollisuuksineen ja puhtaine allakoineen innostaa edessäpäin 

Hennosti hipaisevat toisiaan,

mennyt ja huominen.

Mennyt muistaa eiliset.

Myös kyyneleet, mutta ei niitä muistelemaan jää.

Kaikki koettu on aitoa elämää.

Huominen haluaisi nähdä jo kauemmas,

vaikka tietää sen olevan mahdoton.

Tietää, että kaikki tärkeä, kaikki, 

juuri tässä hetkessä on.

Hennosti hipaisevat, mennyt ja huominen,

Kiittävät toisiaan.

Ojentavat yhdessä sinulle valoa.

Lähde vain.

Luottavaisesti kulkemaan.

-Mietteitä maalta-

Tänään on soinut mielessäni useampaan kertaan säkeet,

joita vastikään eläköitynyt työystäväni käytti usein korteissaan,

onnittelupuheissaan ja ihan tavallisessa arjessakin.

Etsi aina elämässä kaunista ja hyvää,

sillä hyvä sydämessä kasvaa kultajyvää.

Noissa sanoissa on  uuden vuoden lupauksia 

oivallisempi ajatus ja elämänviisaus.

Jokaisessa päivässä on jotakin kaunista,

merkillepantavaa, muistettavaa

ja meissä jokaisessa on hyvää ja huomioimisen arvoista.

Silloinkin kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle,

yritän katsoa aurinkoon, jotta varjot jääsivät taakseni! 

Sillä se, mihin huomioni kohdistuu, vahvistuu 

ja lopultahan itse voin eniten vaikuttaa omaan elämääni.

Kauniin sanoittaminen, kuvaaminen, 

positiivisten asioiden sanominen ääneen

ja tunteiden sanoittaminen on merkittävä voimavara.

 Sitä  olen harjoitellut menneinä vuosina ja jatkan sen opettelua edelleen. 

 

Ja yritän muistaa sanoa lähimmilleni usein, kuinka paljon heitä rakastankaan!

Tänään katselin tätä jouluna saamaani hyasinttiasetelmaa 

ja kasvun ihmettä talven pimeydessä. 

Kukinnot avautuivat 

valkoisen puhtaina ja kauniina tähän päivään.

Niissä on joulun muisto.

 Välittämistä ja ilahduttamista. 

Kaunis ajatus.

Lämmin tervehdys Anopille! 

Hyasintin tuoksua,

Onnea, Iloa ja Valoa Sinulle 

Uuteen vuoteen ja  

sen jokaiseen päivään ja hetkeen.

Vuoden 2023 luetuimmat postaukset

Vuosi kaarrattelee loppua kohden.

Käsillä on monenlaisten ynnäilyjen aika.

Mielenkiinnosta lähdin kurkkaamaan, 

mitkä ovat blogini vuoden 2023 luetuimmat postaukset eli 

minkälaiset aiheet kiinnostavat lukijoitani.

Äkkiseltään katsottuna tykätyimmät aiheet ovat 

Podiy -juttuja 

sekä kodin juhlahetket ja leipominen.

Arkea, juhlaa,

arjen juhlaa.

Kestoaiheita, 

joista olen aikonutkin täällä kirjoitella.

Minulle merkityksellisä asioita ja  hetkiä,

jotka tuovat iloa ja kannattelevat elämääni.

Niistä on tullut tehtyä päivityksiä blogiin tulevien päivien muistoiksi.

Näitä viime vuoden postauksia (löytyy otsikkoa painamalla) 

on luettu eniten:

1. Diy Kynttilänjalka

2. Diy Kurpitsat

3. Kodin juhlapäivä

4. Neule kuin triojäätelö

5. Diy Kestoliivinsuojat

6. Vauvan tuoksua

7.Savulohipiiras ristijäiskattaukseen

8.Kuppikakku

9.Ompeluksia vastasyntyneiden teholle

10. Työsandaalien tuunaus

Olen viipyuillyt tämän harrastuksen parissa jo lähemmäs 10 vuotta.

Noihin vuosiin mahtuu muutama postaus  ja mukava muisto.

On tuntunut mukavalle,  

kun sivujen availujen määrät ovat nousseet viime kuukausina kovasti 

ja uusia seuraajia on tullut lisää satunnaisten kävijöiden rinnalle.

Kiitos mukana Tau(v)onpaikassa säännöllisesti käyville ja satunnaisille piipahtajille!

Kiitos kommenteista ja kauniista sanoista!

Matka jatkuu ja uusia postauksia ilmaantuu fiiliksen mukaan.

 kerran viikossa pääsääntöisesti!

Ja kiva on kuulla palautetta,

ruusuja ja risujakin,

toiveita ja ajatuksia!

Terveisin,

Tauvonpaikan Kaisu

Missä on tiskirätin paikka?

Paluu joulun jälkeiseen arkeen

ja aika arkiseen aiheeseenkin!

Päättelin äsken langantähteistä virkkaamani tiskirätit, 

pöytäluutut tai keittöliinat.

Ihan millä nimellä sitä itsekukin kutsuneekaan,  

sillä tällä tärkeällä liinasella on niin monenmoisia kutsumanimiä.

Naurahdin tyttärelleni,

että mikään ei ole varmaan niin tärkeää kuin virkata rättejä joulun alla. 

Säästöä, kierrätystä, egoloogisuutta.

Mielenrauhaa, omaa aikaa, 

kauneutta, käytännöllisyyttä.

Lankakorin siivousta.

Noita ainakin se joulunalusajan virkkaus oli! 

Tähän pellavan sävyiseen liinaan tuli 

pylväitä ja kiinteitä silmukoita niin pitkään kuin lankaa riitti.

Mustalla langalla lähdin hakemaan rättiin ilmavuutta ja keveyttä 

kutosen pyöröpuikoilla, 

sillä joskus liinaset ovat liian tiiviitä.

Tämän toimivuutta mielenkiinnolla jään seuraamaan!

Oletko sinä virkannut näitä rättejä eli liinoja? 

Tai saanut ehkä lahjaksi sellaisen? 

 Tykkäätkö käyttää niitä?

Ruskean luutun virkkasin netin ohjeella, 

jota en nyt enää löytänyt.

Tämä aloitettiin kulmasta 

ja sitä myöten tuli tuo kiva kuvio

ja noita "ilma-aukkoja".

~~~~~~

Sitten tuo otsakkeen kysymys;

missä on tiskirätin paikka?

Missä se on sinun keittiössäsi?

Meillä sen paikka on edelleen alati vaihtuva 

ja minun mielestä se on vielä hukassa 

tai sitten  ihan väärä.

Tiskipöydällä, altaan reunalla ja pohjalla, 

hanan päällä.

Ajattelin ostaa tiskipöydän alla olevan kaapin  oveen, sisäpinnalle rivan, 

johon rätin voi ripustaa ilmavasti piiloon.

Käyn katselmassa tarjontaa

kunhan tokenen tästä.

Meillä nimittäin joulupäivien ilo ja riemu  

on vaihtunut sairastuvan hiljaisuudeksi.

Puut ja pensaat ovat peittyneet lumihunnun alle

ja pakkaspäivän kirpakkuus puraisee mukavasti.

Tänään oli vain kuvaushetken verran happihyppelyä.

Katselen talvista kauneutta ikkunasta ja neulon sukkaa.

Tämä on nyt meidän joulurauha ja -lepo.

❤

 

Jouluaattona

Joulu ei ole vain tontut ja kuusi

tai piparit ja kinkku.

Se on jotakin sellaista mitä tuntee vain sydämellään,

jotakin hiljaista, taianomaista, ohikiitävää,

välillä ohutta, tuskin nähtävää.

Elämä opettaa erottamaan olennaisen joulustakin.

Runon sanoin:

Ehkä joulun taika

koskettaa eniten heitä

jotka antavat rauhan 

laskeutua ylleen

kuin lumihunnun

toivottavat hiljaisuuden 

tervetulleeksi,

hyväksyvät kaiken 

mitä se tuo tullessaan

heitä

jotka kohtaavat armon,

antavat sille luvan

täyttää jokaisen 

pölyisimmänkin nurkan

heitä

jotka pysähtyvät kuuntelemaan

kuinka jouluyön 

äänetön tähtitaivas on

ihmeiden sävelmiä täynnä.

-Marju Pakkanen- 

Joulun kauniita, unohtumia hetkiä Sinulle lukijani

ja sydämen joulua!

❤️

Jos tykkäät jouluisista runoista,  

löydät niitä vuoden 2016 joulurunokalenteristani.

Jouluvalmisteluja

Joulunviettoon kuuluu monenmoista miettimistä, 

etenkin silloin, kun koolla on isompi joukko.

Juhlan ja mukavan yhdessäolon sujumiseksi pitää miettiä etukäteeen 

tavallisia arkisia kuvioita, 

kuten aikatauluja,

nukkumapaikkoja,

keittiövuoroja,

suolaisia ja makeita,

ja sitä, mitä kukanenkin tuo.

Kaikesta valmistelusta ja touhuamisesta kehkeytyy pikkuhiljaa 

 juhlamieli, juhlan tuntu ja yhteinen juhla. 

Tänä aamuna tuli mieleeni niinkin arkinen asia kuin tiskit.

Tiskipöytä täyttyy helposti juomalaseista ja mukeista,

kun on jano yllättää tuon tuostakin makeiden ja suolasten välissä.

Meillä ole niin montaa erilaista mukia, 

että jokainen voisi valita nimikkokuppinsa ja 

kertakäyttöastiat ei ole minun juttu.

Nimikoin joulun vieraille pyykkipojan,

jonka saa laittaa omaan mukiinsa tai lasiinsa joulunpyhinä

ja vielä sitten halutessaan muistoksi omaan kotiinsa.

Mökillä tällaiset pyykkipojat ja myös nimikkomukit ovat toimineet hyvin.

Olisiko sinulla joku muu idea?

Jouluaattoa ja vilinää, vilskettä odotellessa tässä! 

Lasten jouluilosta tulee paras joulumieli! 

Kaksi yötä jouluun on!

❤️

Tule joulu meidän kodin näköinen

Tänään se alkoi; 

kauan odotettu joululoma 

ja laskeutuminen joulun juhlaan.

Ajattelin käyväni hetimiten kaupoilla ja hoitavani lahja-asiat reilaan.

Totuus on, että kävin mutkan kaupungilla

ja tulin tyhjin käsin pois.

Pää lyö tyhjää ja totesin parhaammaksi nyt vain olla.

Laitoin tulet leivinuuniin ja aloin kuuntelemaan jouluista musiikkia.

Siinä sivussa hoituu näiden tunnelmien tallentaminen tänne tulevien päivien muistoksi.

On ollut jotenkin erilainen joulunaika.

Joulukortit jäivät askartelematta ja lähettämättä ensimmäisen kerran 40 vuoteen

ja jouluvalmistelut kaikkinensa ovat jääneet tälle viikolle.

Liekö jo askel hidastunut vaiko onko tapahtunut sisäistä hidastamista olennaisen äärelle? 

Nyt täytyy vain todeta sekä hyväksyä, 

että joulut eivät ole veljeksiä keskenään

ja tästä joulusta tulee tämän joulun näköinen ja tuntuinen. 

Elina Salmisen ajatus sopii joulutoivomukseksi:

"Tule joulu kultainen

tule joulu hopeinen

tule joulu valkoinen

tai vaikka harmaa sateinen

tule joulu kotikutoinen

tule tutun tuntuinen

tule meidän perheen 

näköinen ja kuuloinen

tule joulu

sellaisena kuin tulet

ja ole mitä olet

kunhan minäkin saan 

seurassasi hetkisen 

vain olla."

Tänään tuntuu oikealle heittäytyä nuken tavoin sohvan nurkkaan 

ja nauttia tuosta ihanasta ja kauniista kuusesta, 

jonka koristelimme illalla.

Se tuo joulun tuntua ja joulun tuoksua sekä valoa tähän pimeään iltaan.

Ehkäpä arkinen mieli kääntyy pikkuhiljaa joulumoodiin ja 

pienten jouluaskareiden myötä rakentuu joulu sydämeen ja meidän kodin kurkihirren alle.

Mitä kertoi mulle tonttu?

Pipari tuo joulun.

Kynttilä tuo joulun.

Himmeli tuo joulun.

Mitä muuta kertoi tonttu?

Antoi ajatuksen uuden,

kertoi joulun salaisuuden.

Rakkaus tuo joulun.

Näin kertoi tonttu.

💓

Kaikki ihanat joulunasiat ovat jo täällä.

Nyt pitää kiirehtiä hitaasti, että ehtii kaiken nähdä ja kuulla.

Ja ennen kaikkea tuntea.

💓 - lämmin joulunalusajatus Sinulle.

 

Joulutunnelman nostatusta

Jouluvalmisteluihini kuuluu olennaisena osana leipominen.

Joulutunnelma nousee kuin pullataikina jouluisia herkkuja tehdessä ja 

siinä kotoisassa leivonnaisten tuoksussa ja tuoksumuistojen äärellä.

Eilen tein aamusta pullataikinan puoleentoista litraan nestettä.

Lapsia ja lapsenlapsia oli tulossa mummulaan 

ja ajattelin yllättää heidän lämpimäisillä

ja samalla leipoa joulukahvipöytäänkin tarjottavaa.

En säästellyt värkeissä eli käytin voita ja reilusti kardemummaa, 

 sitä Santa Marian jauhettua, täyteläisen tuoksuvaa, jota käytän juhlapullaan.

Se on vähän tyyriimpää kuin esim. Sallisen putkilokardemumma. 

Taikinasta tuli jotenkin niin lutuisen pehmeää ja leipoutuvaa, 

että olin siitä jo innossani.

Leivoin bostonkakkuja.

Ne maistuvat jälkipolvilleni 

ja olivathan ne edesmenneen isänikin herkkua.

Leivoin bostonpullat leipä- ja irtopohjavuokiin.

Iloitsin, että vihdoinkin olin ostanut vuokasprayta 

ja astunut siltä osin tälle vuosiikymmenelle! 

Pullat irtosivat vuokista ilon kautta!

Kokeilin myös monissa tämän joulunalusajan lehtitaikinaohjeissa näkemääni 

joulutähden tekoa pullataikinaan.

Ohje toimi,  

mutta ehkä teen pikkuisen pienemmän ympyrän toisen kerran.

Ihan kiva kokeilu ja hyvä yritys tämäkin. 

Tästä voikin leikata tarjolle moneen malliin

tai voihan siitä kotioloissa murtaa sen kokoisen palan kuin tahtoo.

Joulutunnelma nousee hyvästä fiiliksestä,

mutta epätoivon tunnelma meinasi nousta uunin kanssa.

Meillä on nimittäin uusi hella ja harjoittelen uunin kiertoilman käyttöä. 

Leipomukseni meinaavat palaa toisesta kulmalta ja 

tulee epätasaista paistojälkeä.

Tyydyin lopulta paistamaan pellin kerrallaan.

Pulla oli kuitenkin maullaan 

ja sai kehuja ulkonaisista kauneusvirheistä huolimatta.

Voilla leivottua

-ja joulumielellä tehtyä. 

Nyt syttyi kolmas kynttilä.

Joulu on lähellä ja tunnelma tiivistyy.

Pari päivää vielä töitä ja sitten alkaakin tervetullut joulun loma.

Tämä on ihanaa valmisteluiden, odotuksen 

ja salaisuuksien aikaa.

Nautitaan siitä kukin tavallamme.

 

Jääaskartelua

Tänä vuonna saimme talven varhain ja 

lunta on kertynyt jo kiitettävästi kinoksiin.

Maisema on talvisen kaunis. 

Useissa joululauluissa laulettava nostalginen lumitunnelmakin 

on todellisuutta ja suorastaan täydellinen;

 lunta on kauniisti puiden oksilla, lumikiteet kimaltelevat hangilla ja 

kevyttä pakkaslunta leijailee.

On ollut mukava, kun on ollut myös pakkasiakin, 

sillä sehän on mahdollisuus talviselle jääaskartelulle 

sekä ulkosisustamiselle.

Löysin työpaikan eteisestä kierrätykseen laitettuja viiden litran hillosankoja.

Otin niitä mukaani, 

sillä ne näyttivät minusta aika kivoilta, mukavan kokoisilta lyhtymuoteilta.

Laitoin tänä aamuna varhain niihin vettä ja vein ne ulos pakastumaan.

Kahdeksan tunnin jälkeen niissä oli jo 3-4 senttiset jääseinämät 

eli lyhdyt olivat valmiita työstettäviksi

-ja kuvattaviksi. 

Siinä niitä on nyt rivi tuossa sisääntulon reunalla.

Kynttiläjemma oli ehtynyt niin en saanut laitettua kaikkiin valoa.

Toivottavasti pikkupakkasta piisaa jatkossakin,

että talvinen maisema säilyy ja jäälyhdyt pysyy koossa.

Jääaskartelut ovat mukavia,

kun ne eivät jää joulun -ja talven- jälkeen varastoihin pyörimään.

Jos et ole vielä tehnyt jäälyhtyjä ja jääaskartelu kiinnostaa sinua,

 voit lukea yhden "jäisen" postauksen täältä. 

Olen tykännyt tästä jäätaulusta, 

jonka tein parhaat päivänsä nähneistä tulppaaneista 

 n. 7 senttiä korkeaa, muoviseen astiaan.

Tämäkin oli aika kiva, klik.

~~~~~~~

Joko sinä olet kokeillut jäädyttää vettä eri muotoihin?

Innostuitko jostakin tässä postauksessa olleesta ideasta?

Kokeilemisen ja oivaltamisen iloa Sinulle,

sillä tässäkin taiteessa on monia mahdollisuuksia ja hoksauksia.

Gluteeniton tumma leipä

Huomasin kaupan jauhohyllyllä minulle uudennäköisen jauhopaketin.

Erityisesti siinä olleet sanat 

gluteeniton ja tumma 

saivat mielenkiintoni heräämään. 

Josko siitä saisin tehtyä tummaa leipää, 

joka vaikuttaisi rukiiselta?

Ruisleipä on nimittäin se,  

jota mieheni jäi kaipaamaan,

gluteenittoman ruokavalion myötä.

Tuon Viljatuotteen tumman jauhoseoksen kyljestä löytyi 

 kätevä ohje tummien leipien leipomiseen.

Taikinaan tulee ns. juuri,

joka antaa leipään oman sävynsä ja makoisan lopputuleman.

Kaksinkertaisesta taikinasta tuli neljä leipää.

Jatkojalostin ohjetta halkaisemalla paistamani leivät 

ja pistämällä ne vielä hetkeksi uuniin.

Saimme makoistaa jälkiuunileipää,

joka oli meidän mielestä kyllä kuin revittyä ruisleipää.

On niin mukava löytää uusia jauhoja ja reseptejä 

gluteenittomaan  ja vehnättömään leivontaan.

Vaihtelu virkistää niin leipojaa kuin leipomusten syöjääkin. 

Ja kyllähän gluteenittomien leipien leipominen kannattaakin.

Näille leiville tuli alle euron kappalehinta!

Luulenpa, 

että tämä leipä saattaa maistua joulun aikaan 

kinkunviipaleen ja lohisiivun kanssa aika herkulle.

Jemmasinkin jo muutaman jauholaatikon,

että ei ainakaan jauhosta leipominen jää kiinni!

~~~♥~~~

Joulukuun 8.päivä.

Joulu joutuu.

Omalla kohdalla joulutunnelma on tuntunut nousevan hitaammin ja 

matalammalla volyymillä kuin ennemmin,

mutta  kuitenkin nousujohteisesti.

Huomenna menemme tervehtimään äitiä.

Luulen, että siellä lapsuuden joulumuistoissa 

joulumieli viimeistään herää.

~~~♥~~~

Ihanan leppoisaa viikonloppua

ja mukavia jouluvalmisteluja Sinulle!

 

Itsenäisyyspäivänä 2023

Tätä metsää rakastan:

naavapartakuusia

suopursukoita

kivikkorinteitä

neulaspolkuja

rakastan iltaan hiljenneenä

kevään lauluja helisevänä

myrskyissä kohisevana.

Tätä karua

hoitamatonta.

Keloineen pahkoineen

lahorasteineen.

Tätä metsää rakastan.

Tätä maata.

-Maaria Leinonen-

~~~~~~

Rakastan tätä kotia ja kotipihaa,

ikkunasta avautuvaa luontoa,

vuodenaikojen tuomaa iloa 

sekä rauhaa, josta täällä saamme nauttia.

Piipahdin pikaisesti pakkasaamussa

 nappaamassa muistoksi

tämän päivän kauneutta ja iloa,

valkean lumen puhtautta.

Aurinko näkyi kauniina kajona taivaanrannassa

ja linnunlaulupuu seisoi ylväänä lumihunnussaan.

Piti henkäistä oikein syvään ja vielä huokaistakin 

tämän kaiken kauniin äärellä tänä juhlapäivänä.

Tätä on vapaus ja 

tätä on isänmaan kauneus. 

Ja tämä on minun äidinkieleni, 

jolla saan tätä kaikkea sanoittaa.

Rakastan myös luonnonantimia,

joista nautimme tänään 

mustikkaisen kääretortun sisällä ja päällä. 

Sininen ja valkoinen,

juhlapäivän ja vapauden värit.

Onnellista Itsenäisyyspäivää Sinulle!

Meillä on tänään paljon kiitollisuuden aiheita.