Itsenäisyyspäivä.
Arkipyhä,
suuri juhlapäivä meille suomalaisille.
Sinivalkoiset kynttilät odottavat illan hämärää
ja sytyttämisen hetkeä.
Sininen kuin meri,
vihreä kuin metsiemme puut,
jotka kurkottelevat taivaan valkoisia pilviä.
Siinä tämän itsenäisyyspäivän värit.
Suomeni värit.
Tämän rakkaan isänmaani,
kotiseudun ja luonnon tunnusomaiset piirteet.
💙🤍
Minä rakastan tätä maata,
se on karu ja kaunis niin.
Minä rakastan tätä maata
meren saarilta tunturiin.
Minä rakastan pohjoista maata,
kesän loistoa häikäisevää.
Sanoin kuvata en sitä saata,
Sitä sydän vain ymmärtää.
Sanoin kuvata en sitä saata,
Sitä sydän vain ymmärtää.
Minä rakastan tätä maata,
syksyn hehkua kirpeää.
Minä rakastan tätä maata,
kun on sielussa routa ja jää.
Ja kun puhkeaa sinisiin tähtiin
kevään huumassa hohtava maa,
sitä unohda en mitä nähtiin,
tahdon kiitoksen kohottaa.
Minä rakastan tätä maata,
kädenjälkiä ihmisten.
Minä rakastan tätä maata,
ikiaikojen lauluja sen.
Minä rakastan hiljaista maata,
jossa soi metsän yksinäisyys,
ikihongissa laulava tuuli,
suven kirkkaus, yön hämäryys.
-Anna-Mari Kaskinen-
Tänä päivänä muistan äitiäni, sotaorpoa ja hänen elämäntarinaansa,
joka on opettanut minulle paljon elämästä.
Vanhaan ajan haurastuttamaan Välskärin kertomukset -kirjaan
taittelemani kotikuusi on ajatus heille,
jotka eivät palanneet sodasta kotiin,
vaimojensa ja lastensa luo.
Se muisto pysäyttää tänä päivänä,
kun kaikkialta kuuluu sodan ääniä ja epävakautta.
Tänään meillä on erityisen suuri syy olla kiitollinen tästä maasta,
vapaudesta ja kaikesta hyvästä, mitä saamme täällä kokea.
Kohta sytytämme kynttilät.
Teen mustikkarahkaa,
sinivalkoista
ja vietämme iltaa yhdessä viikonlopun vieraiden kanssa.
Kaikessa rauhassa.
~~~~
Itsenäisyyspäivän iloa meille kaikille!
