27. tammikuuta 2021

Hiljaista kuin huopatossutehtaassa










Tammikuu, sydän talvi.
Lunta on kaikkialla kinoksiin asti niin kuin  lapsuuden talvina
ja tuntuu, että hiljaisuus on muuttanut nurkkiimme.

Koti on hiljentynyt menneitten talvien elämän äänistä,
syödään neljästään yhdessä,
joku lähtee ja palaa hiljaisesti,  
puuhastellaan kukin omiamme,
toivotetaan  huomenet, 
kysellään päivän kuulumiset ja sitten on taas hyvän yön aika.

Etätyöt jatkuvat
ja alueemme korona rajoitukset.
Vieraita ei käy ja 
harrastukset ovat katkolla.

Elämä on aivan kuin seisahtuneena,
parkissa,
 hiljaisena.
Seinäkellon tikitys ja puolen sekä tasan lyönnit kuuluvat jotensakin isoilta.
Aika ei ole kuitenkaan pysähtynyt. 

~~~~~~

Minä kipaisen sohvan nurkkaan neulomaan aina kun ehdin. 
 Ja nykyäänhän minä ehdin usein. 
Mutta eivät nuo  nykyiset puikotkaan kilka niin kuin ennen aikaan,
mieheni totesi kerrattain.

Äsken tuli mieleeni sanonta,
että täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. 
Ehkä sukkien tekoon kuuluu hiljaisuus ja 
lämmin ajatus sukkien saajalle. 

~~~~~~~

Minusta oli ihana saada pojantyttäreltä viesti,
jossa hän kysyi, voisinko neuloa hänelle nilkkasukat.
Viestittelimme sitten siinä varren pituudesta
ja valitsimme yhdessä videopuhelussa mieluisa sukkalanka kaupan hyllyltä.

Siskoni sanoi, että häneltäkin on pyydettu näitä "valmiiksi kitsahtaneita" sukkia.
Se oli hauskasti sanottu,
kun nuoret tykkäävät noista lyhytvartisista.
Noihin pojantyttären sukkiin tuli vain seitsemän kerroksen varsi 
ja olivat kuulema juuri sellaiset kuin oli ajatellutkin.

Ja sehän on parasta, 
että voi täyttää toiveita.
Ja, että toivotaan.

~~~~~~

Kuvan sukat lähtevät miniälle,
jonka  syksyllä neulomani sukat olivat hiutuneet ennätysajassa puhki.
Opin tästä, että kaikki langat eivät ole sukkalankoja.
Mutta nyt on Seiskaveikkaa ja toivottavasti kestävät sekä lämmittävät pitkään.




Yksi raitasukkien sukan saaja totesi, 
että eipä hällä tällaisia ole ollutkaan.
Silloin minusta tuntui, 
että hiljaisuudessakin on puolensa.

Itsekseen ollessa, mietiskellessä on tilaa ajatuksille.
Ja ajatukset kulkevat  välillä sellaisia teitä,
että lopulta voi onnistua ilahduttamaan jotakuta
ja antamaan konkreettisen lämpimän ajatuksen lahjana. 

Tällaisia hiljaisuuden sukka-ajatuksia tänään.
Ja onhan tämä toki yhdenlainen "elossa ollaan" -viestikin blogin lukijoille.
Tuntuu vaan, että mitään uutiskynnystä ylittävää ei tapahdu. 



 

22. tammikuuta 2021

Kynttilänpätkien hyödyntäminen







Keräsin kynttilöiden pätkät  joulun aikaan uskollisesti 
ajatuksenani tehdä niistä joskus sytykkeitä ja ehkäpä kynttilöitäkin.

Käytyäni kotonani nappasin mukaani minulle uudenlaisen 
idean kynttilänpätkien hyödyntämiseen.
Äiti "istutti" kynttilänpätkän edellisen kynttilän kuumaan steariiniin
ja poltti pätkän siinä.

Oppia ikä kaikki ja mallioppiminen on parasta! 
Tällä tapaa minä nyt kulutan kynttilänpätkiäni pimeiden iltojen iloksi.
Kynttilöiden jämistä tulee oikein soppeleita arkikynttilöitä
ja ajatus kynttilän käyttämisestä loppuun asti
tuntuu toki hyvälle.
Ja onhan tämä toki kätevämpi ja helpompi kierrätystapa verrattuna noihin ennakkosuunnitelmiini.






Kekseliäs kierrätysidea tämäkin.

Kynttilänpätkää ei kannata päästää palamaan niin loppuun,
että sydänlanka pääsee irtautumaan.

Uusi kynttilänpätkä asettuu kuumaan steariiniin jämäkästi ja pysyy pystyssä hyvin.
Toki tätä kynttilän jatkamista pitää tehdä valvonnan alla!





Leppoisaa viikonloppua ja kynttilänvaloa Sinullekin.
Ja iloa lumesta, jota taitaa olla jo kaikkialla Suomessa.
Mekin saatiin sitä viime yönä tuulen ja tuiverruksen kanssa kymmeniä senttejä lisää.








 

15. tammikuuta 2021

Marjapiirakkaa uudella reseptillä


Nyt  on sitten saatu oikea talvi
tänne meidän huudeillekin.
Pakkasta on pidellyt oikein reilumman jälkeen
ja vielä viiman kera.
Elohopea painui eilen lähemmäs kolmeakymmentä astetta.

Olemme pitäneet leivinuunissa tulta jokapäivä
ja  on ollut mieluista  kaivautua töiden jälkeen tuohon sohvan nurkkaan 
kutimen kanssa katselemaan talvista luontoa
ja hämärtyvää iltaa
sekä kuunnella pakkasen pauketta nurkkapielissä. 






Päivällä Instaa selatessa pisti silmään
Kinuskikissan vinkki pakasteensulattamisesta
ja sieltä löytyvien marjojen hyödyntämiseen.

Pakastimen sulattamisesta minä en nyt kyllä innostunut,
mutta lämmin marjapiirakka tuntui houkuttelevalta siivouspäivän iloksi
ja viikonlopun herkuksi.

Tykästyin, kun tässä ohjeessa oli käytetty maustamatonta jogurttia, 
jota meiltäkin  löytyy yleensä aina jääkaapista toisin kuin erikoismaitotuotteita.




Luulin saavani iltakahviseuraksi nuoren parin,
mutta eipä heitä alkanut kuulua tulevaksi.

Niinpä aloittelin herkuttelun itsekseni
-kun paras kaverini on reissussa-
ja kyselin itseltäni 
"maistuuko hyvälle,
haluaisitko ottaa lisää".

Ja maistuihan se;
lempeälle,
pehmeälle,
herkulle. 

Suosittelen! 




Leppoisaa viikonloppua Sinulle! 
Toivottavasti huomenna tarkenee ulkoilla.



10. tammikuuta 2021

Hanget hohtaa ja jää kantaa

 


Puiden siimeksessä näkyvät valoläikät olivat aivan kuin sytyttäneet 
ikivanhat kuusenoksat valoliekkeihin.
Kulku tästä lähimetsän läpi merelle oli tänään askeleita valoa päin!






Nämä tammikuiset päivät ja keskipäivän auringon säteet saavat kyllä virkistymään.
Tänään elohopea oli painunut liki 20 asteeseen,
mutta lämpimästi pukeutuneena kelpasi nauttia talvisesta kauneudesta, 
lumimaisemista ja lisääntyvästä valosta.

Joka talvi on oma jännityksensä täällä merikaupungissa pääsemmekö ulkoilemaan jäälle.
Tänään  näytti yksi ja toinen on jo uskaltautuneen sinne
kävelylle ja pyöräilemään
ja mekin hyödynsimme tämän pakkaspäivien ilon.

Onhan se käsittämättömän hienoa kokea, 
miten pakkanen tainnuttaa meren aallot,  syksyn tyrskyt ja vaahtopäät
 ja tekee jäät kantaviksi.

Tuolla meren jäällä,
 äärettömyyden tunnussa ja äärellä sitä tuntee itsensä melko pieneksi.
Siellä aavoilla selkosilla voi kokea valtavaa vapauden tunnetta
 ja  iloa tästä hienosta liikkumismahdollisuudesta,
"merikaupungin olohuoneesta".






Näpithän siellä jäätyi kuvia ottaessa ja sitä myöten
kännykän akku tyhjeni alka aikayksikön.

Mietin tulomatkalla,
että  pitää kehitellä jonkinlainen lämpöpussi puhelimelle.
Eihän noin nopeaan purkautuvasta puhelimesta ole turvapuhelimeksikaan merellä.
Onko sinulla vinkkiä tähän pulmaan?



 
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tällä kertaa. 
Minä niin tykkään näistä Raahen rannoista
-kaikkina vuodenaikoina.

~~~~~~

Talven iloa ja riemua
 sekä mieleenpainuvia ulkoiluja meille kaikille!

6. tammikuuta 2021

Joulukimpusta tuunattu talvinen kukkakimppu

Hämärtyvän loppiaispäivän tervehdys Sinulle 
täältä talvitunnelmaan siirtyneestä kodistamme.

Eilinen,  hetken puiden latvoissa ja oksilla
viipyillyt keskipäivän aurinko
sai minussa sellaisen innon raivata joulun pois,
että se lähti kerralla 
-ja pian. ;)

Nyt täällä tuntuu niin selkeältä ja valoisalta.
Sohvakin löysi uuden paikan ja huonekalut pyörähtivät uusiin asemiin.  



Meinasin nakata jouluisen kukkakimpun pois,
mutta sen vihreät oksat olivat vielä voimissaan.

Nappasin punaiset neilikat ja kultaoksat pois 
Siitäpä tulikin  näppärästi ja edullisesti talvinen versio.
Ja nuo neilikat ovat kyllä niin oikean näköisiä, että ihmetellä täytyy.







Nyt olen kiireettämästi tässä, loppiaisillan tunnelmassa
ja aamulla hyvällä mielellä työlaukkuun tarttumassa.

Kohta se onkin ensimmäinen viikko tätä vuotta eletty.
Loppuviikon iloa ja talven riemua! 












 

3. tammikuuta 2021

Diy Talvinen puu pitseistä






Lumimaisemat ja mykistävän kauniit siniset hetket ovat olleet
 viime päivien huikaisevia talvisia kokemuksia ja puhuttelevia elämyksiä.

Sitä melkein unohtaa vuoden kierrossa sen, mitä lumi meille suomalaisille merkitsee ja 
miten paljon hyvää mieltä se tuo niin aikuisille kuin lapsille.

Odottelimme tällä kertaa lumenvalkoa pitkään.
Joulua kohti mentiin "taitaa tulla musta joulu" -ajatuksella ja  luovuttajafiiliksellä.

Mikä uskomaton yllätys ja mieluinen näkymä sitten jouluaaton hämärässä meitä odottikaan!
Ikkunasta avautui valkea jouluinen maisema;
 reilu kerros lumen valoa ja iloa.

Lumipeite oli joulun ulkonaista parhautta ja
 se  taitaa säilyä ilonamme pitempääkin, sillä lähipäiviksi on luvattu pakkaspäiviä.








Meidän kotipihan omenapuukin kantaa yllään kaunista, pehmeää lumiviittaa.
Olohuoneen ikkunan edessä meillä onkin taas kaunis maisemataulu.
Ja mökkitien koivukuja oli lumipitsisten puiden muodostama kunniakuja meille
luonnon helmaan saapuville.



Olen ollut vaikuttunut noista lumisista puista.

Tuli oikein luovuuden puuska ja kauneuden kokemuksen työstämisen tarve.
Ompelin pellavakankaalle pitsinpätkiä mallaamaan lumipuuta.

Pitsien päälle laitoin kirkkaita helmiä, jotka kimmaltelevat kivasti pikkueteisen lampun valossa.
Tuohon euron kirppislöytökehykseen
 voisin tehdä muutkin vuodenajat tänä vuonna.
 Kevättähän voisi alkaa suunnittelemaan 
tai josko sittenkin  jättäisin sen työstämisen suosiolla inspiksen varaan.




Terveisiä täältä talven ihmemaasta,
sillä ihmeeltä tämä kaikki ilo on tuntunut!

Oikein ihanaa tammikuun ensimmäistä viikko Sinulle.