Ruusut ja pelargoniat talvilevolle

Toissapäivänä taittelin penkistä kaikki ruusut maljakkoon.

Ne ovat niin kauniita, herkkiä ja kestäviä.

Nämä ruusut, 

joita vaalin kuin silmäterää 

ovat menneitten äitienpäivien ja synttäreitteni ruukkuruusuja.  

Olen saanut kuljetettua ne talvien yli äitiltäni oppimani mallin mukaan.

.

Kovasti kyllä mietin alanko tänä vuonna tähän ruusujen "nostosouviin"

vai kokeilenko ruusujen talvettamisen kukkapenkissä.

Vaihtoehto, joka minulle kerrottiin olisi ollut leikata ne penkkiin 5 cm mittaisiksi tapeiksi.

Tämä muistojen ruusujen hoitaminen ja kasvun  ihmeen seuraaminen 

vuodesta toiseen ovat kuitenkin niin palkitsevia, 

että lähdin kuin lähdinkin hommaan.

Tänään syysauringossa ja koivunlehtisateessa

  nostin ruusut taas ylös penkistä.

Tein kasvimaan reunaan vaon, 

johon asettelin ruusut kylkiasentoon ja peitin ruusujen juuret mullalla.

Myöhemmin syksyllä peitän ruusut kokonaan lehdillä.

Äitillä ruusut ovat  ruukuissa, joista hän kumoaa ne pellon reunalle ja peittelee lehdillä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ruusujen siirtämisen jälkeen nostin kaikki pelargoniat auton peräkonttiin ja ajelin mökille.

Siskoni nauroi, että sinussa alkaa olla paljon äitiä.

Niinpä.

Näin se äitikin touhuaa niiden kukkiensa ja ruukkujensa kanssa. <3

Tuvassa odotti yksi valkoinen pelargonia.

 Nyt se sai seurakseen kymmenen valkeaa ja kolme vaaleanpunaista kaimaansa.

Lisäksi olen luvannyt ystävälleni, 

että hänkin voi tuoda omansa sinne.

Tuvan peruslämpö kun on kukille oiva talvehtimislämpö.

Siellä kesäni ilahduttajat ja uskolliset kukkijani nyt odottavat uutta kesää!

Ruusut mullassa taivasalla,

pelargoniat tuvan viileydessä.

Syyskuun viimeinen päivä.

Syyshommat alkaa olla tehtyinä.

Huomenna laitan vielä syksyä pihalle.

Lokakuu kolkuttelee jo ovelle.

Nautitaan pimenevistä illoista ja kauniista väriloistosta luonnossa!

-Kaisu-

Omatekoista muovailuvahaa

.

Tuossa työmatkalla näin ihanan muovailuhetken.  :)

Lapset muovailivat omatekoisella muovailuvahalla.

Se muovailuvaha oli herkullisen murotaikinan väristä 

ja ihanan notkeaa.
Eikä se tarttunut ensinkään pöytään, ei käsiin. :)

Sain Muovailuvaha -ohjeen ja jaan sen tässä teillekin syyspäivien iloksi.

5 dl kiehuvaa vettä
5 dl vehnäjauhoja
2 dl suolaa
1,5 rkl alunaa
2 rkl ruokaöljyä
(karamelliväriä)

Keitä vesi.
Sekoita kulhossa vehnäjauhot, suola ja aluna.
Lisää kuuma vesi ja ruokaöljy.
Vatkaa massa vatkaimella kiinteäksi.
Lisää halutessasi karamelliväriä.
Säilytä pussissa ja se kannellisessa astiassa.

Tämän vahan kanssa raskii antaa oikeita muotteja ja kaulimiakin,

 kun on kyse elintarvikkeista tehdystä  vahasta.

~~~~~~~~~

Muovailu  on lapsille mieluista sisähommaa.
Muovailijat voivat perustaa vaikka leikkileipomon ja kahvilan
 ja niin on kiva roolileikki valmis.
Muovaileminen on myös  todella hyvää harjoitusta kynätaidoille
ja kaksikätisyyden harjoittamiseen.

Muovaillessa voi harjoitella letittämistä ja pullien pyörittelyä oikeaan leipomispäivään.

Muovailu ja oikea leipominenhan ovat niin mukavia
kiireettömiä yhdessätouhuamisen tapoja

-aivan terapeuttista hetkiä! <3

Ja tässä  joulua kohden mentäessä :) tuli mieleen,
että tätähän voisi tehdä lahjapaketteihinkin lapsille!

Kaisu

Syksy on ja kesä on pois -viikonlopun tunnelmia

Syksy on saapunut kaupunkiin! 

Puolukat on poimittu ja survottu.

On ollut ihana siirtyä säännölliseen arkirutiinin 

ja vähitellen siisteihin sisätöihin. :)

Olen tietoisesti jättänyt siivoamiset tänne syyspuolelle. 

Kun aletaan olla kotosalla enemmän, 

riittää enemmän energiaa itse työhön ja 

ehtii sitten siivouksen tuloksistakin nauttia. ;)

Eilinen kuluikin pitkälle kodin kohentamisessa.

Ikkunoiden pesu on ollut mielessäni jo useamman päivän 

ja eilen sitten tartuin siihen urakkaan ja haasteeseen.

Minullehan ikkunanpesu on niitä vähemmän innostavia kotitöitä,  klik!

Kesällä ostin Kärcherin ikkunankuivaimen ja olen aivan innoissani tästä kodinkoneesta.

Huippu juttu, sanon!

Ikkunanpesun jälkimaininkiin kuului tietenkin keittiön verhokapan vaihto. 

Pentikin Hortensia -kangas kevään vihreästä syksyiseen oranssiharmaaseen Haikuun.

Niin saapui syystunnelma tupaankin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kerrattain elokuussa mökillä ollessamme minulle tuli mieleen ajatus valoikkunasta. 

Päätin laittaa pieniä virkattuja pitsiliinoja kiinni lakanakankaalle.

Liinojen alle tein tein ratkojalla pienet reiät led-valoille. 

Kankaan liinoineen ja valoineen laitoin kiinni nitojalla 

vanhaan käsittelemättömään ikkunapokaan. 

Ensin ajattelin  laittaa "tekeleeni" mökin seinälle, 

mutta arvelin siitä olevan enemmän iloa syys- ja talviaikaan täällä kotosalla.

Eilen tämä sai  ripustuslenkin 

ja  paikkansa sänkymme päädystä.

Siinä se antaa lempeää valoa huoneeseen.

(Olipa haasteellinen kuvattava!)

Ja se viime postauksessa mainitsemani kirppisostos on nyt tuossa sängyn päällä. 

Ostin tämän sängynpeiton itseasiassa  mökkisänkymme päälle, 

mutta se  sopii nyt hyvin kotimakkariin tämän valoikkunani alle. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Äitini oli käymässä.

Oikein yökunnissa. <3

Täällä oli melkoinen kutomisen suihke,

 kun hän valmisteli tekeillä olevia lahja- ja tilaussukkia.

Siinä minäkin sitten aloittelin pientä käsityötäni 

ja piiitkästä aikaa istahdin kutomaan pyöröpuikon ja lankakerän kanssa äidin seuraan.

Lapsetkin vähän katsoivat pitkään epätavallista näkyä, 

kun kaksi mummua istui ja kutoi...

Kutominen oli kivaa.

Taisin vähän niinkuin innostuakin siitä.

Toisten saatan näyttää tuloksia.

pieniä. mutta tarpeellisia. :)

Äitini, lasteni mummu.

"Tuomassa hyvää tuulta meille

kurkistamassa tyttärensä huoliin,

siksi aikaa omansa unohti.

Niin mummujen äitien tytärten ketju

sydänten sykkeellä toisiinsa liitetty,

vanha viisauden virta

nuoreen korvaan

ja kokemuksen lämmin valo

pimeään yllätykseen.

Nousevien oraitten yli lähtiessään

virittävät toivon virren."

<3 <3

Ihana  Maila Jyringin Ketjussa runo elettiin taas todeksi.
Monta pientä touhua äiti  teki.
Teki ja touhusi.
Jätti malliksi, opiksi elämäämme.
Se on sellaista perintöä. jota ei voi hukata,
jota  kukaan ei voi riistää.

<3 <3

Viikonlopun tunnelmissa tässä.

Tervetuloa uudet lukijani Tauvonpaikkaan!
Ja lämmin ajatus vanhoille lukijoille mukana kulkemisesta.
Kommentit ovat kivoja ylläreitä, kiitos niistäkin!

Oikein mukavaa syyskuista viikkoa teille kaikille!

~~Kaisu~~

Pikkusiskon kanssa - puolukoita, kranssien tekoa ja betoniaskartelujen käyttöönottoa

Tänä viikonloppuna meidän miesväellä oli miesten reissu.

Päätin hyödyntää sen rauhan sijan 

ja kutsuimme tyttäreni kanssa pikkusiskoni tyttöineen tänne meille.

Harvemmin nykyään tällaisia tilaisuuksia on;  

aivan hykertelin ilosta näitä päiviä odottellessani. <3

Päällimmäisenä ajatuksena tietenkin ihana jälleennäkeminen

ja yhteinen tekeminen.

Lenkkeilimme perjantai-iltana puolentoista tunnin kävelylenkin 

Ihailimme kaunista merimaisemaa siinä yön kynnyksellä ja totesimme, 

että kyllä luonnolla on tarjottavana mielenpainuvia, 

vivahteikkaita elämyksiä eri vuorokauden- ja vuodenaikoina.

Lauantaiaamuun kuului tietenkin paikallisten
kirppareiden läpikäyminen ja shoppailut.
Pieniä kivoja juttuja löytyi, joista kerron toisten!

Uunissa valmistui sillä aikaa ruoka ja niin  pääsimme nopsaan siirtymään mökille.

Päästyämme Tauvonpaikkaan meidän ykkösajatus
eli kranssien tekeminen piti siirtää syrjään.

Nimitäin puolukoita oli lasten sanoja lainaten
'aivan hulluna' siinä mökin vieressä.
Totesimme siskoni kanssa pilke silmäkulmassa
kodin perinnön ja  opetuksen  'työ ensin, sitten leikki´
olevan vahvasti verissä ja niinpä riipasimme tyttöjen kanssa ilman poimureita
kummallekin puolitoista sankoa
 aivan täydellisiä marjoja.

Ja aurinko paistoi täydeltä terältä ,
oli aivan tyyntä.
Siinä hakkuuaukiolla paistattelimme päivää työn lomassa aivan vähissä vaatteissa! ;)
On tämä aivan mahdottoman mukavaan ja mahtavaa kesän jatkoaikaa!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Puolukkasavotan jälkeen siirryimme viikonlopun teemaan
eli askartelemaan kransseja luonnonmateriaaleista.
Teimme suopursun varsista kranssipohjat ja niistä tulikin aika kivoja.
Melkeinpä  joskus voisi kietaista kransiin pelkästään niistä! :)
Minä laitoin siihen pohjaan liekoa ja puolukanoksia.

Sisareni teki tuon ensimmäisessä kuvassa olevan
 kahvakranssin oksista, kävyistä ja  tuivion oksista, joita hänellä oli mukanaan.
Kaunista!

Siskoni ekaluokkalainenkin innostui risujen vääntämisestä ja asetteli muutamia oksia kranssiinsa.

Näin tämä oppi ja taito siirtyy äitiltä tytöille yhteisten mukavien hetkien ja kokeilujen kautta! <3

Tämän jäkäläkranssin valmistui kanaverkon päälle. 

Ensimmäinen kerta tätä lajia! 

Siihen löytyi mielestäni aivan täydelliset koristeet harmaantuneista, 

vuosien kuluttamista kävyistä. 

Tämä saa paikkansa lapsemme haudalta. <3

Tyttäremme lämmittivät pihasaunan ja se oli arvatenkin lauantain rentouttava päätös.

Tukevat kynttilän jalat kuuluvat saunan ikkunalle.

Tuvassakin oli tunnelma kohdillaan.

Lämpötila laski pian neljätoista astetta  ja usvan keiju verhosi tienoon.
Se sulki syliinsä metsän puolukoineen,
tämän aurinkoisen syyspäivän ja sen tunnelman
muistuttaen syksyn läsnäolosta.



Kodin kuistilla paloi kynttilä kehittelemäni betonisen ´kynttilävarjon´ sisässä.



Mukava saada nämä kesäiset askartelemukset käyttöön
ja luoda niillätunnelmaa pimeneviin iltoihin!

<3 <3

Tämä viikonloppu jää elämään muistoihin,
näihin kransseihin.
Ihana, että on siskoja.
Ihana, että saimme tämän viikonlopun yhdessäolon
sekä yhdessätekemisen  ilon.

Syksyn iloa Sinullekin.
Puolukoita ja muita luonnon antimia,
luonnonvärkkien hyödyntämistä askarteluun,
kynttilöitä, yhdessäoloa.
Pienet asiat ovat suuria voimaannuttajia!


Kaisu

Puolukkahyytelön keittämisestä kiertoharjoitteluun

Mieheni toi lauantain metsäretkeltä toista sankoa puolikypsiä puolukoita.

Olin vähän ihmeissäni mitä niillä teen.

Mieheni hoksasi, 

että eikö niistä ruukata tehdä hyytelöä.

Me emme ole sitä koskaan tehneet,

kun olemme survoneet aina puolukat survokseksi.

Tänään  keitin pari satsia hyytelöä netistä ottamani ohjeen mukaan.

Uskomatonta se pektiini, jota marjoissa on luonnostaan. 

 Sokerin sekottamisen jälkeen hyytelö alkoi 

tosiaankin hyytyä ilman ylimääräisiä hyytelösokereita.

Ihanan näköistä ja herkullisen makuista.

Kaunis lisä liharuokien kanssa tarjottavaksi ja vaikkapa kääretortun täytteeksi.

Lasipurkit oli vähän vähänä; 

osan laitoin hyytelön pakastepurkkeihin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään oli työpaikkaliikunnan syksyn eka kiertoharjoittelu kuntosalilla. 

Minä niin tykkään siitä harjoittelutyylistä. 

Siinä tulee tehtyä liikkeet 'satasella' ja harjoitettua kaikkia lihaksia tasaisesti. 

Nyt on niin hyvä mieli ja olo tuosta punnertamisesta. 

Viime talvena tätä ryhmää ei ollut ja kovasti sitä kaipasin.

 Hyvä lisä juoksemisen lisäksi. :)

Kotia tultuani vitosluokkalainen päätti virittää tulet takkaan. 

Vuolee lastuja takan edessä. 

On kuulema näin syksyllä tunnelmallista, kun on tuli takassa! 

<3

Ei kai tässä enää muuta jaksa.

Saunoo, pöyhii tyynyn ja köllähtää levolle.

Mutta sitä ennen pitäisi venytellä!

Siis pitää venytellä.

Se on minusta niin työlästä ja meinaa aina kotia tultua unohtua.

~~~~~~~~~~~~~~

Minkälaista liikuntaa sinä harrastat.?

Yksin vai kaverin kanssa?

Liikkumisen iloa Sinullekin!

Kaisu

Pihahommissa -haikeita hyvästejä kesälle

On kiirusta pitänyt. :)

Olen ottanut ilon irti näistä syyskuun alun kesäisistä päivistä 

ja viihtynyt tuolla kotipihalla.

Itseasiassa kipinän antoi Villa Huvitus - blogin Ride, jolta sain perennan taimia. Hänen ihanasta, moninaisesta puutarhasta vaikuttuneena kävin minäkin syyskesän hommiin kukkapenkkien ja pensaiden kanssa. 

Olen siirtänyt, poistanut, lisännyt. 

Kaivanut ja kuopsuttanut.

 Olen hakannut maassa olevia juuria poikki niin että kropassa tuntuu.

Tästä penkistä kaivoin riippuopihlajani ylös! Halusin sen muutama vuosi sitten, mutta jotenkin se vaan ei istunut tuohon paikkaan. Laitoin yli pari metrisen puun Facebookin kirppikselle myyntiin ja äsken se lähti uuteen kivaan kotiin! :) On tämä kierrätys hyvä juttu ja näyttää toimivan artikkelilla millä hyvänsä. Sama mies kaivoi mukaansa myös metriset Norjanangervot, joita meillä on aivan tarpeeksi. :)

 Kivellä ovat aarteina lasten maalaamat 

silmäpuolet leppikset ja ampparit. 

Menneitten kesien muistot! <3

Tuolla touhutessa ajatus kulkee kasvista toiseen, niiden alkuperiin ja antajiin. Erilaisiin ratkaisuihin joita meilläkin pihassa on ollut vuosien mittaan. Mieheni mielestä pensaat ainakin voisi istuttaa kottikärryihin, että olisi helpompi siirrellä. ;)

Reilun kaupan muutaman euron pikkuruusut ja äitienpäiväruudut ovat vuosien saatossa kasvaneet isoiksi ja kukkivat kovasti. Olen tähän asti vienyt ne syksyllä äitini oppien mukaan kasvimaahan kyljelleen talvehtimaan. Nyt ajattelin leikata ne alas ja peitellä tuohon penkkiin. Paljon on kuitenkin vielä nuppuja aukeamatta. Toivottavasti ehtivät vielä nähdä nämä syyskesän päivät.

Keväällä aina vannon itsekseni, että en kajoa siemenpussihyllyköihin. Toisin kuitenkin taas kävi ja valkea köynnöskrassipussi kotiutui meille. Kukat olivat ennakko-odotuksista poiketen aavistuksen kellertävät. Kauniit kuitenkin. Siinä ne  kiipeilevät tukea pitkin. Kauniisti kietoutuen tukeen. Ja niin huolettomia, helppohoitoisia, että kannatti sittenkin alkaa siemenestä ne kasvattamaan! :) Nyt keräilin näitä krassin siemeniä talteen tulevan kevään varalle!

Elämä on kuin puro, joka kulkee eteenpäin

 tasaisesti soljuen ja välillä raivokkaasti ryöpsyten. 

Tai kuin vesiputous, 

täynnä ihania erilaisia käänteitä ja mutkia. 

tasaisia seinämiä. 

Putous,joka valuu kohti  omaa päämääräänsä. 

Näitä ajatuksia on herättänyt tämän kesäinen uusi tuttavuuteni hopeaputous, 

joka venyy ja  kurkoittelee pitkin astian kylkeä laattoja kohden.

 Kaunis, herkkä, elinvoimainen. 

Yksinkertaisuudessaan niin täydellinen  kuin elämä itsekin. <3

Syyshommat merkitsevät minulle omaa aikaa, hyötyliikuntaa ja  haikeita hyvästejä menneelle kesälle. Siinä ajatus kulkee toiveikkaana jo tulevaan kevääseen.
Ilmassa on vahva syksyinen lataus; pitenevät varjot ja viilenevät päivät.
Hiljalleen  putoilevat lehdet tuovat väistämättömän uutisen syksyn läheisyydestä. 

Vähitellen siedätymme tähänkin ajatukseen, 

siirrymme sisähommiin ja kynttilätunnelmaan  

sekä takan loimotuksen lämpöön. 

Ei nekään hullumpia visioita ole. :) 

 Siispä tervetuloa syksy;

 syksyssäkin  on  omat hyvät elementtinsä! :)

Toivottelen sinullekin mukavia syksyn kuullakkaita päiviä!

Kaisu