Tau(v)onpaikka: hyötyliikunta

Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyötyliikunta. Näytä kaikki tekstit

11. lokakuuta 2015

Syksyn lumoissa

Kuulakas lauantaipäivä Tauvonpaikassa.

Todellinen ulkoilu- ja hyötyliikuntapäivä.

Kahdelleen laittelimme mökin ja pihapiirin ns, talviteloille.

Nurmikon leikkuu,

roskien polttaminen,

puutarhakalusteiden varastointi.

Paljon puuhaa, joka oli vain jäänyt liian myöhäiseen. :)

Syksyn etenemisen ja kylmien päivien saldo näkyi uima-altaassa,

jossa oli nelisenttinen jää!

Siinä työntouhussa ja askareitten lomassa oli ihana nauttia

hyvien hetkien muistoista,

syksyn kauneudesta,

tyynestä päivästä,

auringosta.

Minusta Humalan kukat olivat kauniita,

ihanan värisiä.

Laitoin keväällä Humalan kiipeilemääm aitan viereen vanhaa hetekaa vasten.

Ja seivästikkaita pitkin kasvanut olikin oikea kukkaispöheikkö! ;)

Iltakuuden aikaan auringonvalo sai tienoon näyttämään erityisen kauniilta.

Kesällä on tullut kuvattua täällä enemmän,

mutta nyt tuli otettua kuvia mökin syysasustakin. :)
Ja ihanista ruskakasveista.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pimeyden jo hiipiessä pihapiiriin

viivähdin tovin ruusupuskan juurella.

Ajatus kulki kevään paljaista piikkisistä oksista

kesäisiin pieniin vaaleanpunaisiin ruusunkukkiin,
niiden tuoksuun,

mehiläisten kirmailuun,

sormien kohmetessa tähän syksyiseen hetkeen,

ruusunmarjojen punaan, seisahtaneeseen hetkeen.

Päivän valo kulki pois,

pimeys sulki kaiken kauniin alle,

Näin silmissäni lumihiutaleiden tanssin ruusupensaan ylle.

Lumi peittää kohta nämä..

Kuinka lohdullista, toiveikasta, rikasta!

<3 <3

Tein kiulukoista kaksi sydäntä;

meille kahdelle,

tälle paikalle ja täällä vietetyille hetkille

sekä pojalleni ja hänen vaimolleen, jotka ajelivat mökille yöksi.

Pimeys saarsi mökin.

tähtitaivas tuikki yllämme!

Kynttilät ja valot loivat tunnelmaa päivän kruunaukseksi meille.

Tienviitaksi, tervetulotoivotukseksi rakkaille kulkijoille.

Valo ja pimeys,

kevät ja syksy,

tehty ja tekemätön,

mennyt ja tuleva.

Nämä elementit olivat vahvasti läsnä.

Koimme niitä tänään

-yksin ja yhdessä.

Ja mieleeni nousivat Eino Leinon runon säkeet:

Mitä ne miettivät pienet linnut
metsässä syksyisessä,
kun pilvet riippuu ja mätäs on märkä
ja kuuset on kyynelessä?

Sitä ne miettivät pienet linnut:
”Pois meni kevät ja kesä,
mennee syksy ja mennee talvi,
tullee päivä ja pesä.”

Ja sitä ne laulavat pienet linnut:
”Syksy kun rinnan riittää,
jää elon pieniä iloja paljon,
joista voi Luojaa kiittää.”

Vielä ne virkkavat pienet linnut:
”Kellä on sydämensuru,
hänelle laulu on lahja kallis
kuin joka onnen muru.”

Astelin metsässä syksyisessä,
pikkulintuja kuulin,
tunsin ma rintani riemahtavan,
jonka jo kuolleen luulin.

– Eino Leino-

Mieleenpainuvia syksyn hetkiä Sinullekin!

-Kaisu-

3. syyskuuta 2015

Pihahommissa -haikeita hyvästejä kesälle

On kiirusta pitänyt. :)

Olen ottanut ilon irti näistä syyskuun alun kesäisistä päivistä

ja viihtynyt tuolla kotipihalla.

Itseasiassa kipinän antoi Villa Huvitus - blogin Ride, jolta sain perennan taimia. Hänen ihanasta, moninaisesta puutarhasta vaikuttuneena kävin minäkin syyskesän hommiin kukkapenkkien ja pensaiden kanssa.

Olen siirtänyt, poistanut, lisännyt.

Kaivanut ja kuopsuttanut.

Olen hakannut maassa olevia juuria poikki niin että kropassa tuntuu.

Tästä penkistä kaivoin riippuopihlajani ylös! Halusin sen muutama vuosi sitten, mutta jotenkin se vaan ei istunut tuohon paikkaan. Laitoin yli pari metrisen puun Facebookin kirppikselle myyntiin ja äsken se lähti uuteen kivaan kotiin! :) On tämä kierrätys hyvä juttu ja näyttää toimivan artikkelilla millä hyvänsä. Sama mies kaivoi mukaansa myös metriset Norjanangervot, joita meillä on aivan tarpeeksi. :)

Kivellä ovat aarteina lasten maalaamat

silmäpuolet leppikset ja ampparit.

Menneitten kesien muistot! <3

Tuolla touhutessa ajatus kulkee kasvista toiseen, niiden alkuperiin ja antajiin. Erilaisiin ratkaisuihin joita meilläkin pihassa on ollut vuosien mittaan. Mieheni mielestä pensaat ainakin voisi istuttaa kottikärryihin, että olisi helpompi siirrellä. ;)

Reilun kaupan muutaman euron pikkuruusut ja äitienpäiväruudut ovat vuosien saatossa kasvaneet isoiksi ja kukkivat kovasti. Olen tähän asti vienyt ne syksyllä äitini oppien mukaan kasvimaahan kyljelleen talvehtimaan. Nyt ajattelin leikata ne alas ja peitellä tuohon penkkiin. Paljon on kuitenkin vielä nuppuja aukeamatta. Toivottavasti ehtivät vielä nähdä nämä syyskesän päivät.

Keväällä aina vannon itsekseni, että en kajoa siemenpussihyllyköihin. Toisin kuitenkin taas kävi ja valkea köynnöskrassipussi kotiutui meille. Kukat olivat ennakko-odotuksista poiketen aavistuksen kellertävät. Kauniit kuitenkin. Siinä ne kiipeilevät tukea pitkin. Kauniisti kietoutuen tukeen. Ja niin huolettomia, helppohoitoisia, että kannatti sittenkin alkaa siemenestä ne kasvattamaan! :) Nyt keräilin näitä krassin siemeniä talteen tulevan kevään varalle!

Elämä on kuin puro, joka kulkee eteenpäin

tasaisesti soljuen ja välillä raivokkaasti ryöpsyten.

Tai kuin vesiputous,

täynnä ihania erilaisia käänteitä ja mutkia.

tasaisia seinämiä.

Putous,joka valuu kohti omaa päämääräänsä.

Näitä ajatuksia on herättänyt tämän kesäinen uusi tuttavuuteni hopeaputous,

joka venyy ja kurkoittelee pitkin astian kylkeä laattoja kohden.

Kaunis, herkkä, elinvoimainen.

Yksinkertaisuudessaan niin täydellinen kuin elämä itsekin. <3

Syyshommat merkitsevät minulle omaa aikaa, hyötyliikuntaa ja haikeita hyvästejä menneelle kesälle. Siinä ajatus kulkee toiveikkaana jo tulevaan kevääseen.
Ilmassa on vahva syksyinen lataus; pitenevät varjot ja viilenevät päivät.
Hiljalleen putoilevat lehdet tuovat väistämättömän uutisen syksyn läheisyydestä.

Vähitellen siedätymme tähänkin ajatukseen,

siirrymme sisähommiin ja kynttilätunnelmaan

sekä takan loimotuksen lämpöön.

Ei nekään hullumpia visioita ole. :)