7. syyskuuta 2025

Valoja ja varjoja

Tämä syyskuun alun yllätys, 
aurinkoinen viikko, 
on tuonut mukavia valon ja varjon leikkejä meidän kaikkien päiviin.  

Asioiden ja esineiden peilailut 
auringonvalossa ovat 
yhdenlaisia eläviä kuvia. 
Ne piirtyvät huoneisiin, pihalle ja  kulkureiteille 
muuttaen kokoaan ja sijaansa auringon kulun mukaan. 

Nämä ohikiitävät taulut, 
kopiot tilassa olevasta elämästä 
on mukavia katseenvangitsijoita. 
Tiedät varmaan jo,
 että minä tykkään niistä 
ja pysähdyn usein niiden äärelle 
ihastelemaan ja ihmettelemään.  




On myös varjoja,
jotka eivät näy päällepäin. 
Varjoja, jotka heijastuvat ihmisen ajatuksiin ja sydämen maaperään. 
Rakkaiden ihmisten terveyshuolien rinnalla olen kokenut 
omaa avuttomuutta näiden asioiden äärellä, 
joille en oikein voi mitään. 

Sairauden kipu ja varjo kuuluvat väistämättä elämäämme.
Varjo tuntuu välillä kasvavan niin, 
että se peittää kaiken valon ja toivonkin valosta. 

Nämä varjot vievät kuitenkin meitä toisiamme kohti,
toistemme luo. 
Voimme viedä sellaista toivon valoa 
joka synnyttää muistetuksi tulemisen tunnetta. 
Emme voikaan ottaa toisen taakkaa pois,
voimme jakaa kuormaa ja kulkea hetken konkireettisesti rinnalla 
tai vaikkapa sitten ajatuksen kantaman päässä. 




Ystäväni välittämän runon sanoin:

Niin vahva en ole
että voisin elää sinun puolestasi
sinun elämääsi
kantaa kaikkien näiden päivien
vuosien kuorman.

Mutta tässä lähelläsi, vierelläsi 
kuulomatkan päässä, puhe-etäisyydellä 
käsituntumassa askellan kanssasi. 
Kivikkopolkujakin. Pimeässäkin.

Tässä. Ihan lähellä.

-Maaria Leinonen-




Aamuauringon valo valaisi huoneen. 
Valo ja varjot leikkivät hetken siinä lähelläni ja 
viirivehka peilaili lehtiään sohvan pinnalle. 

Päivän mittaan valo lisääntyi ja 
varjot vaihtoivat paikkaa. 
Iltaa kohden valo ja varjot ovat tuntuivat häivyttyneen toistensa lomiin .

Jospa aika ja hoiva tuo avun rakkaille ihmisilleni, kivun tutuille, 
ja valo voittaa. 
Ilo kumpuaa varjojen alta ja kaikki on taas hyvin, 
elämä hymyilee! 

En voi muuta kuin toivoa pikaista paranemista! 





 

1 kommentti:

  1. Taas niin kauniita herkkiä sanoja, kiitos!
    Kipu ja elämän arvaamattomuus tuli minunkin läheiselleni täysin arvaamatta ja voin vain toivoa parempi aika koittaa hänelle. Elämän arvaamattomuus on läsnä myös toisen niin rakkaan ihmiseni elämässä ja tulevaisuudessa ja kun voin vain yrittää valaa häneen toivoa ja uskoa että kaikki järjestyy...ja yrittää uskoa isekin siihen samaan.

    Viirivehka? Vai ihana Amatsoninlilja? -)

    VastaaPoista