Tämä syyskuun alun yllätys,
aurinkoinen viikko,
on tuonut mukavia valon ja varjon leikkejä meidän kaikkien päiviin.
Asioiden ja esineiden peilailut
auringonvalossa ovat
yhdenlaisia eläviä kuvia.
Ne piirtyvät huoneisiin, pihalle ja kulkureiteille
muuttaen kokoaan ja sijaansa auringon kulun mukaan.
Nämä ohikiitävät taulut,
kopiot tilassa olevasta elämästä
on mukavia katseenvangitsijoita.
Tiedät varmaan jo,
että minä tykkään niistä
ja pysähdyn usein niiden äärelle
ihastelemaan ja ihmettelemään.
On myös varjoja,
jotka eivät näy päällepäin.
Varjoja, jotka heijastuvat ihmisen ajatuksiin ja sydämen maaperään.
Rakkaiden ihmisten terveyshuolien rinnalla olen kokenut
omaa avuttomuutta näiden asioiden äärellä,
joille en oikein voi mitään.
Sairauden kipu ja varjo kuuluvat väistämättä elämäämme.
Varjo tuntuu välillä kasvavan niin,
että se peittää kaiken valon ja toivonkin valosta.
Nämä varjot vievät kuitenkin meitä toisiamme kohti,
toistemme luo.
Voimme viedä sellaista toivon valoa
joka synnyttää muistetuksi tulemisen tunnetta.
Emme voikaan ottaa toisen taakkaa pois,
voimme jakaa kuormaa ja kulkea hetken konkireettisesti rinnalla
tai vaikkapa sitten ajatuksen kantaman päässä.
Ystäväni välittämän runon sanoin:
Niin vahva en ole
että voisin elää sinun puolestasi
sinun elämääsi
kantaa kaikkien näiden päivien
vuosien kuorman.
Mutta tässä lähelläsi, vierelläsi
kuulomatkan päässä, puhe-etäisyydellä
käsituntumassa askellan kanssasi.
Kivikkopolkujakin. Pimeässäkin.
Tässä. Ihan lähellä.
-Maaria Leinonen-
Aamuauringon valo valaisi huoneen.
Valo ja varjot leikkivät hetken siinä lähelläni ja
viirivehka peilaili lehtiään sohvan pinnalle.
Päivän mittaan valo lisääntyi ja
varjot vaihtoivat paikkaa.
Iltaa kohden valo ja varjot ovat tuntuivat häivyttyneen toistensa lomiin .
Jospa aika ja hoiva tuo avun rakkaille ihmisilleni, kivun tutuille,
ja valo voittaa.
Ilo kumpuaa varjojen alta ja kaikki on taas hyvin,
elämä hymyilee!
En voi muuta kuin toivoa pikaista paranemista!
Taas niin kauniita herkkiä sanoja, kiitos!
VastaaPoistaKipu ja elämän arvaamattomuus tuli minunkin läheiselleni täysin arvaamatta ja voin vain toivoa parempi aika koittaa hänelle. Elämän arvaamattomuus on läsnä myös toisen niin rakkaan ihmiseni elämässä ja tulevaisuudessa ja kun voin vain yrittää valaa häneen toivoa ja uskoa että kaikki järjestyy...ja yrittää uskoa isekin siihen samaan.
Viirivehka? Vai ihana Amatsoninlilja? -)
Sini <3
PoistaNämä elämän eri sävyt ovat meille useimmille tuttuja tai ainakin jossakin vaiheessa väkisin tulevat tutuiksi. Toivon sinunkin läheisillesi ja sinulle siinä rinnalla voimaa ja valoa sekä toivoa. On niin kurjaa, kun hoitojonot tuntuvat olevan aivan tukossa ja hoitoon pääseminen on niin hidasta. Aika ei korjaa kaikkea, vaan voi joskus pahentaa!.
VIirivehka ja Amatsoninlilja. Molemmat! <3
Eka kuvassa viirivehka ja toisessa sekä kolmannessa upea Amatsoninlilja. Niiden tarinaa voit lukea täältä:
https://tauvonpaikka.blogspot.com/2020/04/amatsoninliljan-tarina.html
Upea ja koskettava postaus. Kiitos
VastaaPoistaKiitos kaunis SInulle, kun kerrot miten koit. <3
PoistaMiten lohdullisesti ja kauniisti kirjoititkaan. Vastoinkäymisiltä ja sairauksilta emme voi välttyä, mutta läheisten ja hyvien ystävien kanssa jaettuna taakat kevenee ja varjot väistyy. Kunpa muistaisimme sen, että emme ole yksin. Lämpimin ajatuksin toivon voimia ja kaikkea hyvää kaiken keskelle.
VastaaPoistaKiitos Sinulle sanoistasi.
PoistaJaettu ilo ja puolitettu suru. Siinä on ne vuorovaikutuksen tärkeät osat.
Niin kaunis tuo Maaria Leinosen runo! <3 Kauniita ja puhuttelevia ovat myös sinun sanasi. Toivon läheisellesi pikaista paranemista ja parempaa vointia! <3
VastaaPoistaMaaria Leinonen on osannut sanoittaa monenlaisia arkisia asioita, tunteita ja tilanteita. Ihmisen näköisiä ja kokoisia näkökulmia. Lohdullisia ja kauniita.
PoistaKaunis runo ja valojen ja varjojen leikki kuvissasi.
VastaaPoistaOn ihana täydentää runoilla omia haparoivia sanoja sekä ajatuksia, joita ei meinaa saada puettua sanoiksi! <3
Poista