Saumurointia

Pikainen piipahdus tänne

ja huikkaus, että täällä ollaan! 

Kesä ja loma sekä monenmoiset touhuamiset tuntuvat 

vievän ajan niin mukavasti. 

Läppäri ihan pölyttyy hyllyllä 

ja sekin on toki hyvä välillä! 

Huomasin myös, 

että olen ottanut melko vähän kuvia viime aikoina, 

että sekin osaltaan hidastaa päivitysten tekemistä. 

Mutta eipä mitään.

Tänään olen ollut innoissani Vintedistä, 

jossa olen sekä myynyt että ostanut monenlaisia tuotteita. 

Päivällä vein pari pakettia postiin ja 

kävin itse noutamassa paketin, 

jossa oli Vintedistä bongaamani Jackpotin lyhythiainen neule. 

Maksoin siitä 2,80 ja postikulujen kanssa 6,60. 

Onko tuo vähän vai paljon?

Ei tuolla hintaa ainakaan kannata eikä jaksakaan neulomaan alkaa. 

Tähän neuleeseenkin meni lankaa liki kolme kerää x 4,95

ja toki aikaakin. 

Oletko sinä muuten käynyt kauppaa Vintedissä?

Jos olet, minkälaiset on sinun kokemuksesi sieltä?

Jo tilatessani tiesin tuunaavani neuleen helmaa. 

Otinkin hetimiten ja saumuroin resorin irti sentin kuvioneuleen alapuolelta. 

Helmaresori lyhyeni kaikkinensa viitisen senttiä 

ja minusta lyhyempi resori tekee neuleesta ryhdikkäämmän. 

Hauska miten näitä uudenlaisia tykkäyksiä tulee vaatteissakin.

Neuleiset t-paidat tuntuvat nyt omilta ja mieluisilta.

"Samoilla tulilla" tuli saumuroitua kasa luutuja pyyheliinoista. 

Tuleepahan pyyhkeetkin käytettyä viimeisen päälle.

Tokiha niitä voisi ilman saumaamistakin käyttää,

mutta tulee aina mieleen kerrallinen putkimies, 

joka yritti saada meidän keittiön viemäriputkea auki.

Hän sanoi, että noista (saumaamattomista) luutuista irtoaa langanpätkiä viemäriin 

ja ne voi tehdä melkoisia tukkoja putkeen rasvan yms. kanssa. 

Niinpä minä sitten joskus otan ja saumaan jemmaan kasan näitä 

kierrätysluutuja eli rättejä.

Minusta niillä on mukava 

siivoilla, pyyhkiä, luututa, hangata ja hinkata tahroja. 

Eivät ole ihan hengettömiä,

niin kuin monet ostoiset luutut. 

Tämmöisiä pieniä kaisumaisia kuulumisia ja arjen iloja taas tänään! 

Mitäpä ehkä haluaisit kuulla minun kesästäni?

 

 

Nahkanpalaompelukset

Vanhat ikealaiset istuintyynyt 

olivat tulleet nuhruisiksi ja tiensä päähän. 

Olin haaveillut pitkään, että päällystäisin ne, 

mutta puuhaan alkaminen otti aikansa. 

Aurinko voimautti yhtenä keväisenä lauantaina 

ja levitin jemmasta löytyneet 

eri sävyiset ruskeat nahkapalaset esille.  

Leikkasin paloista tyynyn levyisiä soiroja, 

joita ompelin vieri viereen korituolien tyynyjen päällisiksi. 

Tyynyt tuntuivat aluksi kankeilta

ja mietin, oliko tämä ensinkään toimiva ratkaisu. 

Käytössä nahka on kuitenkin olestunut ja notkistunut.

Istuintyynyt istuvat nyt mukavasti korituoleihin. 

Nahkan väri ’mätsää’ kivasti sohvaan 

ja tuo tilan värimaailmaan yhtenäisyyttä. 

Sitten ne perinteiset 

ennen ja jälkeen-kuvat! 

Tyynyt saivat pitkästi käyttöikää lisää. 

Näissä tyynytissä ei nyt likakaan näy 

ja jos tahroja tulee, ne ovat toki helposti pyyhdittävissäkin.

🤎

Tämmöistä pientä valo sai aikaan minussa

ja minun kautta korituoleissa. 

Näistä ompeluksista olen kyllä iloinen! 

 

Neulehousut pienelle paidan hioista

Kiitos vastauksistanne, 

joita laitoitte kysymykseeni, 

mitä mahdoin ommella neulepuseron hioista. 

Useamman kerran oli arvuuteltu,

 että josko ompelin säärystimet tai pipon sekä kaulurin.

Viimamakkara,

päiväunityynypötkylät meille molemmille, 

muovipussien säilytyspussukka, 

patalaput ja ranteenlämmittimet oli myös mainittu. 

Ja tulihan se oikea arvauskin sieltä!  

Tutun Laivan upotus-pelin sanoin yksi veikkaus "osui ja upposi"! 

Minä arvelen, että pipo ja lapaset. 

Tai voisihan siitä syntyä pienelle lapselle villahousutkin.
Oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle. Terv. Sanna

Niinpä! 

Pienet neuleleggarithan minä ompelin. 

Hyödynsin hiansuun resorit sinämoineen lahkeen kääntövaroiksi 

ja liitinkiin ompelin helmaresorista kaitaleen. 

Kyselin vauvaperheestä mittoja 

ja näistä tuli noin 74 senttiset 

Pienen äiti oli innoissaan materiaalista,

palmikkokuviosta ja väristä.

Harmi, etten ole vielä päässyt sovittamaan housuja pienelle. 🤎

Lupasin tämän ompeluksen oikein arvanneelle yllärilahjan, 

joka on patalaput! 

Ja yllätys, yllätys,

nekin on ommeltu neulepaidan jämistä. 

Itseasiassa tämä yllätyskin tuli mainittua arvauksissa, kun 

Sini kirjoitti: 

Tietysti teit patalaput hihoista, kaksinkertaiset! 

Pieni yllätysposti hänellekin! 

~~~~

Laitatteko Sanna ja Sini osoitetiedot sähköpostiini!

Ja kiitos kaikille mukana olleille! 

🤎

Lisäys 18.1.

Käytiin pienen luona! 

Housut olivat muuten sopivat, 

mutta resori ei ole riittävän napakka; 

lisään kuminauhan vyötärölle.  

Uutta oppimassa

Terveisiä sateisesta perjantai-illasta ja 

viikonloppuun laskeutumisesta. 

Työviikko tuntuu menneen taas niin nopsaan. 

Välillä tuntuu, että siinä on vain maanantai ja perjantai,

alku ja loppu. 

Talven rippeet liukenevat vesisateen myötä pois; 

kevät etenee ja 

huhtikuu kolkuttelee jo kulman takana.  

Tosin tännepäin on vielä luvassa pakkasviikko.  

~~~~

Siistin joutessani puhelimen kuvagalleriaa. 

Sieltä löytyi kuvat ompelemistani tyynyistä, 

joista olin ajatellut kirjoittaa tänne muutaman ajatuksen muistoksi 

ja vinkiksikin. 

~~~~

Poikani toi kerrattain minulle kangasta sekä pari vetoketjua

 ja pyysi minua ompelemaan vetoketjulliset tyynynpäälliset. 

Se oli minulle haaste! 

Olenhan minä toki tyynynpäällisiä paljonkin ommellut, 

mutta olen aina väistellyt niissä vetoketjujen ompelua.

Olen useimmiten oikaissut 

ompelemalla neljännen sivun joko käsin tai õmpelukoneen harvalla tikillä. 

Tartuin asiaan ajatuksen kera,

kun kangaskin oli tähän tarkoitukseen ostettu

 ja tehtävä minulle uskottu. 

Löysin tällaisen ohjeistuksen ja 

sen  mukaan ompelin vetoketjut paikoilleen. 

Vetoketjujen kiinnittäminen tuohon jämäkkään 

sängynpeitekankaaseen onnistui oikeinkin hyvin

ja olin tyytyväinen lopputulokseen.

Tyynyjen seeprakuosi oli mieluinen useammallekin perhepiirissämme.

Kankaasta tuli vielä kolmaskin tyyny 

-ilman vetoketjua kylläkin-

ja se sai heti uuden kodin. 

Yhdelle vastaavalle olisi vielä tilaus. 

On kiva tehdä välillä tällaisia "tilaustöitä"

ja opetella uusia tekniikoitakin. 

Ja nythän sitä voisi ommella itsellekin keväisen, vetskallisen tyynynpäällisen,

kun on koeversiot jo tehty!

Tämä postaus menee taas Arjen pienet ilot -kategoriaan .

Onnistumista ja toiveiden täyttämistä/täyttymistä,

joista tuli hyvä mieli.

💫

Vaihdatko tyynyjä vuodenaikojen vai fiiliksen mukaan? 

Ostatko vai ompeletko itse tyynyt/tyynynpäälliset?

Tykkäätkö sinä vetoketjujen ompelusta?

 

Hidasta muotia

Marttojen vuoden 2025 käsityöteema on "hidasta muotia". 

Arvatenkin sillä tähdätään vaatteiden pitempään käyttöön, 

itsetehtyihin vaatteisiin, 

vaatteiden muodistamiseen ja kankaiden kierrätykseen. 

Hidas muoti kuulostaa sanaparinakin niin hyvälle 

-saati sitten tekona. 

Käsityön ei tarvitse aina olla niin muodikastakaan:

käytännöllisyys ja omannäköisyyskin riittää. 

Ja se, että vaatteet ja kankaat saavat pitkän elinkaaren

ja vaatteiden käytössä on vastuullisuutta. 

~~~~

Kerrattain ostin kirppikseltä kahdella eurolla lasten pussilakanan (90x120 cm). 

Tuollaisen trikoisen, mustavalkoraitaisen,

aivan kuin marimekkoisen. 

Ostaessani tuli mieleen, että siitä voisin ommella raitapaidan.  

Myöhemmin pussilakanaa pyöritellessäni ja mittoessani päädyinkin 

surauttamaan siitä kimonotyyppisen oloasun 

hitaisiin aamuihin ja iltoihin. 

Olen sujahtanut se päällä yön levollekin.

Tykkään vaatteen pehmeydestä, reilusta koosta 

ja mallin yksinkertaisuudesta.  

Nämä minun ompelut ovat aina tällaisia 

pikaisia surautuksia. 

Tässäkin ompelua vaati vain sivusauma, 

kädentiet, kaula-aukko ja helman käänne. 

Vaatteessa on 

omatekoisen, ainutkertaisen vaatteen tuntu 

ja ilo oivalluksesta sekä kierrättämisestä. 

Se on paljon se 

ja oloasuni täyttää hitaan muodin kriteerit! 

Tätä vanhasta uutta -taktiikkaa käytin paljon ommellessani aikoinaan vaatteita lapsilleni 

ja tällä tavoin on äitini tehnyt vaatteita minulle ja sisaruksilleni. 

Monta kertaa äitini purki vanhoja vaatteita   

ja monesti hän käänsi siistimmältä näyttävän 

nurjan puolen uuden vaatteen päälipuoleksi.

Hän oli neuvokas ompelija ja idearikas vaatettaja. 

Ennen  vanhaan monet äidit ja mummot ompelivat vanhasta uutta taloudellisista syistä 

ja siksi, että uutta kangasta ei ollut aina saatavilla. 

He olivat tietämättään aikansa kierrättäjiä ja hitaan muodin valmistajia. 

~~~~~~

Tällaisissa käsityöaatoksissa tänään. 

Tykkäätkö sinä ommella ja toteuttaa hitaan muodin ajatuksia?

Haluan osaltani tälläkin postauksella innostaa ja rohkaista kokeilemaan käsitöitä. 

Tuubihuivi neuloksesta

Olen ommellut tässä kuussa muutaman kerran  

ja se tuntuu kyllä aina parhaudelta, 

arjen juhlahetkeltä, 

kun saa tehtyä näkyvää ja sellaista, 

jolle on ’tilausta’. 

Jotain pientäkin.  

Ostin kesälomalla Kärkkäiseltä 

merinovillaista tuubihuivivärkkiä. 

Ajattelin ommella siitä tuubihuiveja joululahjaksi. 

Kangas unohtui suloisesti syksyn touhuissa 

 eikä se tullut mieleen joulun allakaan. 

Tuo tuubineulos löytyi vuoden alussa ompelukaapin uumenista

 ja otin sen pikimmiten työn alle, 

että kerkeävät tänä talvena käyttöön. 

Ostin kesällä myös yhden tuubin kokoisen poistopalan  

ja otin sen myyjän vinkistä käyttöön sinämoineen, huolittelematta. 

En tykännyt ’tyylistä’ 

ja  surruuttelin nyt senkin  saumurilla. 

Viimeistelty on viimeistelty ja 

paremmalta näyttää. 

Olen tehnyt tuubihuiveja poppoolleni yhden satsin 

pari kolme vuotta sitten. 

Nämä nopeatekoiset asusteet ovat olleet materiaaliltaan tykättyjä.  

 Ja ovat edullisiakin, 

kun neulos maksaa noin kympin metri. 

Tuubikankaan leveys on muuten 

näppärät 22 senttiä ja

tästä pakan lopusta 

tuubihuivin korkeudeksi tuli 40 cm. 

 

 

Tämmöista yksinkertaista ompelua tällä kertaa,

mutta lämmin ajatus päällimmäisenä. 

Välillä ottaa vaan aikaa päästäkseen ajatuksesta tekoihin. 

❤

Viikonlopun iloa Sinulle! 

 

Joulukortteilua

Ostin kirppikseltä helmirasian,'

josta lapsenlapset ovat pujotelleet itselleen helmiä.

Katselin helmiä ja mietin, että noista voisi itsekin tehdä jotakin.

Jotakin muuta kuin koruja.

 Instagramissa näin Tiia Diyn ompelukuvien tyyliin tekemät joulukortit.

Tiian idea ja nuo pienet helmet olivat 

yhdistyneet ja "kypsyneet" alitajunnassani tämänvuotiseksi joulukortti-ideaksi.

Mielenkiintoista, miten se omannäköinen kortti aina kehkeytyy; 

 milloin mistäkin materiaalista ja mitä erilaisemmilla tekniikoillakin. 

Joulukortti-tunnisteella löydät menneitten joulujen kortteja täältä blogistani.

Aluksi korttipohjan ja helmien värin sekä kuvion 

tiimoilta piti tehdä muutama koekappale,

mutta lopulta minusta punainen pohja ja sydän valkeilla helmillä oli 

jouluisin, kaunein.

Entä sinusta?

Piirsin kuvioita piparkakkumuotilla, 

tein reiät neulalla noin sentin välein  

ja ompelin ohuella virkkuulangalla.

Noissa helmissäni on niin pieni reikä,

että ompelu piti tehdä helmirasiassa olleella 

pitkällä helmienpujotusneulalla. 

Kortti näyttää takaosasta samannäköiseltä kuin edestä 

-toki ilman helmiä.

Langanpäät pujotin pienen lankasolmun juureen 

ja "lukitsin" ohuesti Eri Keeper-liimalla. 

Rusetit olisivat voineet olla sirompia 

tai ehkä havunvihreitä,

mutta nyt laitoin sitä mitä löytyi. 

Nyt on jo muutama kortti valmiina

ja jatkan vielä viikonloppuna korttipajaa, 

sillä joulupostin edullinen postituspäivä on viikon päästä.

Joka joulu ajattelen,

että ensi vuonna en enää ala tähän korttisouviin. 

Joulukortit ja niiden askarteleminen on minulle kuitenkin

yksi joulun tärkeistä perinteistä 

ja jouluun valmistautumisesta. 

Ei tästä yli pääse! 

Lämmin joulunalustervehdys 

tämän korttikuvan myötä Sinulle. 

❤

Tehdään sitä, mikä tuntuu hyvälle

ja sitä, mistä tulee itselle jouluinen mieli! 

❤

Kaikkein pienimmille

Syyslomalla varasin ompeluhetken

keskosille ja vastasyntyneille, 

jotka joutuvat elämänsä ensipäivinä, 

jopa viikkoina ja kuukausinakin olemaan sairaalahoidossa. 

Tämä on lämpöinen ajatus pienille, 

heidän vanhemmilleen ja hoitohenkilökunnalle. 

Keskoskaapissa on sinänsä lämmintä, 

mutta peitot tuovat turvaa pienille, 

kevyttä painoa iholle, sellaista kohtumaista turvaa.  

Nuppupeitot ovat myös väripilkkuja sinne

 johtojen ja koneiden maailmaan ja 

näitä peittoja pienet saavat myös muistoksi elämänsä ensimmäisistä päivistä. 

Olen ommellut näitä peittoja ennemminkin. 

Niistä tekemäni postaukset löytyvät 

nuppupeitto -tunnisteella. 

Kankaiden sovittaminen toisiinsa ja tilkuttaminen,  

suorien saumojen ompeleminen on tosi "nollaavaa" touhua.  

Pienokaisten ajatteleminen tuo puuhaan

 oman suloisen sävynsä, innoituksensa. 

Se, että on nähnyt lapsenlapsella tällaisen pikkupeiton kotiutuessa,

innostaa tekemään osansa näihin talkoisiin. 

Omien jemmojeni lisäksi löysin kassillisen 

tähän tarkoitukseen saamiani lahjoituskankaita.  

Ompelin niistä noin 50x70 cm kokoisia peittoja. 

Osaan tuli puuvilla- tai trikookangas molemmin puolin,

osassa on toinen puoli trikoota,  toinen kangasta. 

Vien nämä sen enempää pesemättä ja silittämättä eteenpäin,

sillä peitot pestään ja merkataan sairaalan puolesta. 

Pikkuruisten nuppupeittojen ompelu ja tämä päivitys sattuivat

 tällä erää hyvään aikaan, 

sillä keskosten päivä on 17.11. 

Päivän ympärille on koottu vuosittain erilaisia tempauksia, 

jolla pienimmistä ja heidän hoidostaan jaetaan uusinta tietoa. 

❤

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

❤

Kun on oikeasti pieni

tarvitsee lämpöä ja hoivaa, 

pesää pehmoista sekä rakkauden laulua,  

korviinsa soivaa. 

 

Taas yksi jemmaus käyttöön

Tänä syksynä otin esille 

okrankeltaisen, kotikutoisen, päättelemättä jääneen kirppistelylöydön, 

jota olen lepuuttanut vuosikaupalla omissa kuominoissani. 

Olen ostanut sen 

varmaan värin ja käsityön ihannoinnin perusteella.

Tämä on löytö tyyliin 

’jonkun keskeneräinen käsityö on toisen aarre’. 

Mitähän lienee kutoja aikanaan ollut tästä tekemässä. 

Ja itseasiassa pohdin, onko tämä keltainen kude pellavaa? 

Kangas oli hetken taiteltuna tuossa korituolissa

 nuhrautuneen istuintyynyn sekä selkänojan päällä tuolimattona.

Kangas ei kuitenkaan pysynyt paikoillaan ja oli liian pitkäkin. 

Päätin ommella kankaan muotoon harvalla tikillä, 

jotta voin halutessani purkaa sen helposti.  

Tein tyynylle pussukan kaksinkerroin asetetusta kankaasta 

ja käänsin pitkiltä sivuilta reunat sisään. 

Rottinkia, nahkaa ja käsinkudottua kangasta.  

Kaikki kauniisti sulassa sovussa.

Lämpöä ja pehmeyttä istumiseeen 

sekä uudenlaista värimaailmaa syksyiseen kotiin. 

Mielenkiintoista miten eri syksyt tuntuvat eri värisinä. 

Matkan varrella on ollut keltaisen ja oranssin värisiä syksyjä

 sekä syksyjä ilman erityisiä värejä. 

Ruskean sävyt tuntuvat tänä syksynä, 

pitkästä aikaa omilta 

ja ne kuvaavat jollakin tapaa syksyn syviä tuntoja sekä luonnon värimaailmaa. 

On syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa
koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.

Mikä on väri tai mitkä värit kuuluvat sinun syksyysi? 

 

Pyyhkeitä lastenlapsille

Perjantaista on näköjään tullut minun postauspäivä. 

Ja mikä ettei!

Tämähän onkin hyvä pysähtämisen paikka työviikon jälkeen  

ja niitä on muuten hurahtanut jo neljä viikkoa kesäloman jälkeen. 

Lastenlasten synttäreiden myötä aktivoitui aavistuksen käsityövire. 

Synttärilahjan ostaminen eri-ikäisille lapsille on yhdenlainen haaste, 

jos yrittää pysyä myös tasapuolisessa euromäärässä. 

Pyyhe saattaa kuulostaa aika tylsältä lahjalta, 

mutta sille ainakin on käyttöä. 

Olen laittanut pyyhkeen sisään oman shampoon ja pikkuisen karkkipussin,

 että sankari saa suun makiaksi. 

Olen hyödyntänyt pyyhkeisiin ompelujemmoista löytyviä nauhoja ja koristeita.

Tuo meriaiheinen nauha on varmaan parikymmentä vuotta vanha, 

samoin kuin nuo ihanat silitettävät kukat.

Pitsi on kerrallinen kierrätyskeskuslöytö hintaan 3m/ 1 e. 

Pyyhkeisiin sain ja tulen saamaan #jämätjajemmatkäyttöön. 

Pyyhettä tuunatessa tulee oltua ajatuksissa lahjan saajan luona

ja saa tehtyä jotain näkyvää, josta tulee itsellenikin hyvä mieli.  

Nämä olivat elokuisten juhlijoiden ikiomat pyyheliinat.

Syksyn sankareiden pyyheliinat odottavat jo kaapissa nimikointia 

ja tällä lahjaidealla tämä mummu menee seuraavan vuoden kierron.  

Pyyheliinalahja on ollut myös äitini tapa muistaa erilaisina juhlapäivinä. 

Hän on virkannut pitsit kymmeniin ja kymmeniin pyyhkeisiin. 

Vieläkin äiti ahertaa pyyhelahjojen parissa. 

Hän somistaa pyyhkeet erityisellä huolella sekä rakkaudella 

niin vauvoille kuin kihla-ja hääpareillekin.

Lahjassa ja sen antamisessa on aina tärkeintä lämmin ajatus ja antamisen ilo. 

Se aikakin, jonka lahjan valmistamiseen käyttää, on lopulta lahjaa. 

~~~~~~

Mp (=mielipide nuorten tyyliin) tällaisesta pyyhelahjasta?

Haluatko, että postaan niistä seuraavista pyyheliinoista, -lahjoista?

Onko sinulla joku kiva idea pyyhkeen tuunaamiseen?

~~~~~~

Leppoisaa viikonloppua Sinulle!

Ajankohtaan nähden ilmassa on yllättävää lämpöä ja kesätunnelmaa!