Onnittelukortti eläkejuhlaan

Parin viikon sisään on työpaikalla ollut kahdet eläkejuhlat. 

Yhteinen työaika on päättynyt. 

On muisteltu menneitä ja jätetty haikeita hyvästejä, 

mutta päällimmäisenä juhlakahvittelun lomassa on ollut kuitenkin 

ilo ja  kiitollisuus siitä,

että saimme tämän yhteisen matkan. 

Tiimiläisinä olemme oppineet toisiltamme paljon.

Olemme jakaneet monenkirjavia päiviä ja monenlaisia tilanteita. 

Olemme nauraneet ja joskus itkeneetkin, 

ihmetelleet ja kyselleet muutosten äärellä 

ja lopulta todenneet, että kyllä tämä tästä, 

päivä kerrallaan, 

yhdessä huomiseen luottaen. 

Yhteiseltä taipaleelta jäi huikeita muistoja

ja muistojen värikäs helminauha

-tai tulppaanikimppu. 

Lupasin tehdä onnittelukortin toiseen eläkejuhlaan, 

vaikka ei minulla ollut mitään suuria ideoita siihen. 

Ajattelin, että lämmin ajatus riittää. 

Luotin askartelulaatikon jemmojen vievän ajatustani eteenpäin.

Laatikosta löytyi tulppaanikortti,

silkkinauhan pätkä sekä 

joulukorttiaskarteluista jääneitä helmitarroja. 

Tuo silkkinauha on muuten  sellainen puseroiden sisässä oleva ripustuslenkki.

Kannatta nekin napsia talteen tulevan tarapeen varalle! 

Kortissa olevasta kimpusta  tuli mieleeni Marleena Ansion runo: 

Haluaisin poimia sinulle

kukkakimpun, jossa on

kaikki maailman

kauneimmat kukat,

kaikki maailman 

ihanimmat värit

ja kaikki maailman 

suloisimmat tuoksut.

Ja kun ojentaisin 

kimpun sinulle, 

toivoisin, että

ne kaikki kukat

jäisivät kukkimaan 

jokaiseen päivääsi.

-marleena ansio-

Niin paljon kaunista 

ja hyvää sitä toivoisi ihanalle ihmiselle,

työystävälle, tuleviin päiviin. 

Että olisi niitä kaikin puolin huolettomia eläkepäiviä

sekä terveyttä ja mahdollisuutta tehdä itselle mieluisia asioita.  

Onnittelukorttiin kirjoitin Eeva Heilalan runon. 

Minusta se sopi tähän hetkeen. 

Kannamme aikamme kuvaa.

Ensimäistä pukua ei koskaan voi pudottaa päältään.

Sen päälle vain puetaan aina uudet,

joiden alta kohoaa vanhin kaulus,

vilkkuu hihansuu pitseinään 

ja piikkilangan repimä helma. 

On mahdotonta päättää,

missä puvussa elämä on tarjonnut parastaan. 

Etappeja tulee, 

mutta tie jatkuu eläkeläisten kanssakin! 

Ruokatreffit on jo suunnitteilla. 

Ja sitten taas muistellaan ja kuullaan eläkepäivien kuulumiset,

 jotka tuntuvat monella olevan aika kiireiset! 

Joulukortteilua

Ostin kirppikseltä helmirasian,'

josta lapsenlapset ovat pujotelleet itselleen helmiä.

Katselin helmiä ja mietin, että noista voisi itsekin tehdä jotakin.

Jotakin muuta kuin koruja.

 Instagramissa näin Tiia Diyn ompelukuvien tyyliin tekemät joulukortit.

Tiian idea ja nuo pienet helmet olivat 

yhdistyneet ja "kypsyneet" alitajunnassani tämänvuotiseksi joulukortti-ideaksi.

Mielenkiintoista, miten se omannäköinen kortti aina kehkeytyy; 

 milloin mistäkin materiaalista ja mitä erilaisemmilla tekniikoillakin. 

Joulukortti-tunnisteella löydät menneitten joulujen kortteja täältä blogistani.

Aluksi korttipohjan ja helmien värin sekä kuvion 

tiimoilta piti tehdä muutama koekappale,

mutta lopulta minusta punainen pohja ja sydän valkeilla helmillä oli 

jouluisin, kaunein.

Entä sinusta?

Piirsin kuvioita piparkakkumuotilla, 

tein reiät neulalla noin sentin välein  

ja ompelin ohuella virkkuulangalla.

Noissa helmissäni on niin pieni reikä,

että ompelu piti tehdä helmirasiassa olleella 

pitkällä helmienpujotusneulalla. 

Kortti näyttää takaosasta samannäköiseltä kuin edestä 

-toki ilman helmiä.

Langanpäät pujotin pienen lankasolmun juureen 

ja "lukitsin" ohuesti Eri Keeper-liimalla. 

Rusetit olisivat voineet olla sirompia 

tai ehkä havunvihreitä,

mutta nyt laitoin sitä mitä löytyi. 

Nyt on jo muutama kortti valmiina

ja jatkan vielä viikonloppuna korttipajaa, 

sillä joulupostin edullinen postituspäivä on viikon päästä.

Joka joulu ajattelen,

että ensi vuonna en enää ala tähän korttisouviin. 

Joulukortit ja niiden askarteleminen on minulle kuitenkin

yksi joulun tärkeistä perinteistä 

ja jouluun valmistautumisesta. 

Ei tästä yli pääse! 

Lämmin joulunalustervehdys 

tämän korttikuvan myötä Sinulle. 

❤

Tehdään sitä, mikä tuntuu hyvälle

ja sitä, mistä tulee itselle jouluinen mieli! 

❤

Vaahteranlehtikranssi

Meidän pieni vaahtera sai syksyisen ruskavärinsä 

aika myöhään

ja kohta ne ihanan keltaiset lehdet olivatkin jo tuulien teillä. 

Kauneus on katoavaista, totesin! 

Onnistuin kuitenkin keräämään pihalta löytyneistä lehdistä helppotekoisen kranssin. 

Laitoin erikokoisia lehtiä nippuun samansuuntaisesti 

ja napsaisin niistä saksilla varret pois. 

Pujotin niput pari kolme milliseen rautalankaan, 

jonka olin asetellut kranssin muotoon. 

Kyllä siinä sai aika monta kertaa kyykistyä ja poimia,

että tuo kehä tuli täyteen.

Tein rautalangan aloituspäähän lenkun, johon oli hyvä sulkea kranssi. 

Lehtiä onnistui siirrellä ja asetella tasaisemmin pujottelun jälkeen. 

Kranssillinen syksyn keltaa ja lempeää kynttilätunnelmaa. 

Kranssi elää tuossa omaa syksyistä kulkuaan. 

Ehkä tämä pikaisesti koottu kranssi on katoavaa hetken kauneutta, 

mutta on hauska seurata miten lehdet alkavat kuivua ja käpreentyä toistensa lomiin. 

Tänään kranssi oli jo eri näköinen kuin eilen. 

Lehdet kuljettivat ajatukset muistoihin. 

Lapsena teimme vaahteranlehdillä hankauspiirtelyä. 

Muistathan sen halvan huvin, 

kun laitettiin lehti paperin alle ruotipuoli paperia vasten 

ja hangattiin poikittain olevalla väriliidulla lehti näkyviin.

Kauniimpia puidenlehtiä laitoimme kuivamaan 

sanomalehtien sivujen väliin askarteluja vartena.

Joskus kontaktoimme vaahteranlehtiä, leikkasimme irti 

ja laitoimme lehdet ikkuna eteen leijailemaan. 

💛

Syksyssä on ihmeellistä taikaa, 

se on voimauttavaa, inspiroivaa aikaa. 

Vuodesta toiseen.

  

  

 

Terveisiä kanervikosta

Uskomatonta, miten tämä aika kuluu nopeaan.

Kesä on nyt siinä vaiheessa, että kanervatkin kukkivat. 

Tänään oli aurinkoinen päivä  

ja oiva hetki kanervien keräämiseen ja kanervista askartelemiseen.

Menin sananmukaisesti metsään!

Otin maitokärryihin mukaani sakset, ohutta rautalankaa 

sekä lasipurkin ja puulaatikon, 

joihin olen ruukannut kerätä näitä kauniita kesäisiä kukkijoita.

Kanervathan säilyttävät mukavasti värinsä 

ja hiuslakka antaa kukintoihin pitoa.

Päivä oli siis kaunis, 

mutta myös kuuma.

Pikkukärpäsien määrä kimpussani oli sanoin kuvaamaton, 

mutta sinnillä tein sen minkä aioin. 

Oli mukavan terapeuttista  touhuta pitkästä aikaa luonnonmateriaalin parissa. 

 Luin kerrattain jostakin satumaisen kauniit sanat;  

 kanervat kasvavat siellä missä keijut ovat levänneet. 

Läheltä katsottuna kevyesti tuoksuvat kanervan kukinnot ovatkin 

kuin pieniä keijujen mekkoja. 

Kranssin ripustin tuvan oveen,

puulaatikko löysi paikkansa tutusti uunin päältä ja 

ruskea lasi-astia eteisen ikkunalta. 

Suloista kanervanpunaa on nyt tallessa mökin sisällä,

 siellä  ja  täällä. 

Onneksi on, 

yöksi on taas luvattu sadetta

ja eihän nuo avautuneet kukkaset sateessa ainakaan parane. 

Kanervikossa tuli mieleen lasinen lieriö 

ja vastikään mökille tuomani juuttinaru. 

Niistä kehkeytyi sitten tämä kynttilän ympärille laitettava kanervainen lasi. 

Kieputin löystähkösti narua lasin ympärille 

ja pujotin varvut varovasti narujen ja lasin väliin. 

Olipa soma sytyttää kynttilä tuon kanervaisen lasin sisään,  

kun lientelee ja harmaat pilvet täyttävät taivaan rannan.

Ihan selvästi kynttilähetken aika! 

 

Ruukaatko sinä kerätä heiniä, kukkia tai varpuja kuivamaan? 

Jos keräät, mikä on sinun kestosuosikkisi?

🌸

Täältä voit lukea kerrallisesta kanervaköynnöksestä, klik. 

Ja täälläkin olen ollut kanervikossa, klik. 

Ihan selvästi kanerva on minun kestosuosikki, 

joka "sytyttää" kesä kesän jälkeen touhuamaan. 

 

Diy onnittelukortit

Tänään on Liisan päivä!

Laitoin onnittelutervehdyksen menemään äidilleni.

Kotonani on ollut tapana muistaa nimipäiviä 

ja vanha äitini vaalii edelleenkin sitä perinnettä.

Liisan päivään on kuulunut vahvasti sanonta "Liisan liukkaat" 

ja jatkumona seuraavalla viikolla olevan Kaisan päivän tiimoilta 

toteamus "Kaisan kaljamat".

Tänä vuonna ei Liisan päivänä ole liukasta ja 

kaljamat jäävät muutaman päivän jälkeen nähtäväksi.

Muistan lapsuudestani, 

että nimipäivä oli tärkeä päivä, jota muistettiin. 

Onnea toivotettiin ainakin sanallisesti  ja joskus pienellä lahjallakin.

Postissa saattoi tulla joku onnittelukorttikin. 

Kotiimme tuli vieraita äidin ja isän nimipäivinä

ja vanhempani kävivät puolestaan ystäviensä luona kahvittelemassa,

jonne me lapsetkin toki pääsimme mukaan.

Jostain syystä mieleeni nousee näistä päivistä krysanteemikimput ja niiden tuoksu.

Ja se, että ne kukat kestivät pitkään maljakossa.

Lapsen mieli ja aistimuistot ovat ihmeellisiä!

 

Nimipäiväperinne on hiipunut aikojen saatossa tai ehkä muuttanut muotoaan,

 mutta useimmat kuitenkin tietänevät oman nimipäivänsä ajankohdan ja 

monet ovat kokeneet merkittäväksi sen, että oma nimi löytyy kalenterista. 

Nimipäivä on hyvä aihe 

onnentoivotuksille ja -halauksille 

sekä henkilökohtaiselle muistamiselle ja arjen juhlistamiselle.

Onnenhetkiä kun ei ole koskaan liikaa!

Pitäisi ehkä itsekin aktivoitua tässä asiassa, 

kun niin harvoin tulee laitettua postin kuljetukseen mitään

ja kuitenkin tiedän miten suuri ilo siitä on sen saajalle!

Askartelin Unikko-kortteja pyyheliinan applikointiin ostamastani kangassuikaleesta 

ja täytyy sanoa, että se tuli käytettyä kyllä melko tarkkaan.

Hoksasin, että voin käyttää puolikkaat kukat liimaamalla  ne kortin reunoihin

ja terälehtiä tyylittelemällä sekä varsia kehittelemällä voin luovasti hyödyntää useimmat kukat.

Tekstin laitan tilanteen mukaan mustalla kapeakärkisellä tussilla.

Ostoset kortit ovat nykyään aika tyyriitä .

Neljän euron kankaasta tuli seitsemän korttia, pyyheliinan unikot 

ja vielä siitä löytyy värkkiä yhteen pikkujuttuun, 

jahka ehdin tehdä ne.

Tekemällä itse voi säästää ja tulipa taas omannäköisiä onnittelukortteja.

Juhlitko sinä nimipäiviä tai muistatko nimipäiväänsä viettävää?

Askarteletko itse kortteja vai ostatko ne?

Tuleeko sinulla ylipäätänsä laitettua korttipostia?

Ja kohtahan on taas joulupostin aika.

Itse olen vähentänyt sitä aika lailla,

mutta eiköhän sitä jokunen kortti tule askarreltua silkan joulutunnelman nimissä. 

Näihin korttitunnelmiin tällä erää!

Nimipäivän iloa 

Liisa, Liisi, Elisa, Elise, Elisabet

ja mukavaa sunnuntain jatkoa! 

🌺

 

Diy kynttilänjalka

Tänään on ollut syysloman leppoinen lauantai tässä kotosalla. 

On kuulunut pienten ja isompien poikien askelten ääniä. 

On ollut mukavia hetkiä lautapelien ja lasten leikkien äärellä.

Lumihiutaleiden myötä pikkuinen on laulellut ihanan kuuloista laulua 

"lunta sattaa, lunta sattaa, nyt talvi jo on".

 Lapsen ilo tarttuu!

Ensimmäiset lumihiutaleet ovat aina omalla tavallaan merkittäviä.

Niissä on kaivattua valoa ja ne saattelevat meitä talvea sekä joulua kohti.

Olen sytytellyt kynttilöitä,

jotka ovat välillä sammuneet pienten puhalteluun ja puhkumiseen.

Nyt sovimme, että tuo syksyn keltainen kynttilä saa palaa rauhassa 

tuossa mummun uudessa kynttilänjalassa.

Että saadaan se pikkuhiljaa pois näkyviltä,

kun talvi eittämättä tulee ja toisenväristen kynttilöiden aika.

Löysin paikallisesta Halpa-Hallista 

tuon kivan, marmorisävyisen kukkaruukun ja lautasen. 

Niistä ja kotoa somisteeksi löytyneistä puunsävyisistä helmistä kokosin

kuvissa näkyvän kynttilänjalan. 

Liimasin lautasen pikaliimalla ruukkuun kiinni

ja helmet pujotin pyöreään kuminauhaan, solmin ja 

solmun piilotin helmen sisään.

Tämä idea on jäänyt mieleeni somen sivuilta

ja sen muistan, että lautasen kuului olla isompi kuin ruukun yläosan halkaisija.

Minun lautanen on sentin leveämpi.

Ja minusta tästä askartelemuksesta tuli kaunis! 

Oisko tässä lahjaideaa tuliaislahjaksi tai vaikkapa joulupakettiin?

Tästä tuli tällainen rouhea, aarikkamainen esine, 

joka käy kynttilän lisäksi korokkeeksi myö pienelle viherkasville,

vaikkapa lankaköynnökselle.

Ensi yönä on sitten taas edessä kellon siirto talviaikaan.

Talvi on näköjään päivän sana!

Mukavaa lokakuun loppua Sinulle!

Diy kurpitsat

On sadonkorjuun aika.

Perunat on jo kuokittu

ja puolukoita poimittu.

Mutta kun en kylvänyt keväällä kurpitsoja 

niin ei ole nyt mitä hakea kasvimaalta.

~~~~~

Kurpitsat näyttävät olevan syksyn sisustusjuttu

ja askartelubuumi.

Minäkin olin kahden vaiheilla;

neuloisinko kurpitsan aihion vai valaisinko betonisia kurpitsoita.

Valitsin kuitenkin työtavoista ompelemisen

ja kaivoin ehtymättömälle tuntuvan huonekalukangaspalapussin esille.

Löysin ohjeen näihin kurpitsoihin Instagramista @sssaripp -tililtä.

Sari lupasi laittaa ompeluohjeet tänne blogiini,

koska kaikki ei ole kuitenkaan siellä Instassa.

Leikkaa ympyrä. 

 "Kaavaksi" käy lautaset asetista ruokalautaseen.

Minulla oli näissä Teeman asetti ja 23 senttinen lautanen.

Huolittelin reunat saumurilla, koska nämä kankaat ruopuvat niin herkästi.

Puuvillainen onnistuisi varmaan ilman tätä vaihetta.

Ota reilu pätkä (1-2 m) vetämistä kestävää lankaa 

ja harsi se ympyrän reunaan kiristyslangaksi.

Laita sisään vanu, kiristä reuna niin suppuun kuin saat. 

Vedä toinen lanka lyhyemmäksi ja  

solmi lankojen päät.

Älä katkaise lankoja,

sillä samalla langalla voit jatkaa seuraavaa vaihetta

eli ommella haluamasi määrän noita "lohkoja".

Ompele kanta kiinni kurpistan keskelle.

Minä ompelin tuollaisesta huopapalasta putken malliin.

Peitä alapuolelle jäänyt reikä mahdollisimman isolla napilla.

Näitä oli kyllä kiva tehdä,

jopa koukuttavan mukavaa.

Jokaisesta tuli omanlaisensa 

kankaan värin, ympyrän koon, lohkojen määrän ja napin mukaan.

Tältä kurpitsasatoni näyttää päältäpäin katsottuna.

Ja tältä ne näyttävät alapinnoilta.

Kankaani olivat aika vahvoja ja rypyttäminen oli haastavaa.

Pari kertaa kiristyslankakin napsahti poikki ja 

isompiin kurpitsoihin jäi väkisin iso aukko,

Kehittelin nahkasta 

sellaiset uimarenkaan näköiset ympyrät napin alle.

Reikäiset siksi, että oli helpompi ommella!

Ja siitä tuli ihan kivan näköinen versio ja "oikotie onneen"!

Minusta nämä ovat söppänöitä!

Kivoja katsella sekä kanta ylöspäin että nurinpäin.

Ja ottaa käteen ja hypistellä ja 

nauttia syksyn väreistä tässä keittiön pöydän ääressäkin. 

Sellainen ompelusessio tällä kertaa!

Muutama neulanpisto sormeenkin ja verikoe siinä samalla,

mutta oli sen väärti.

Innostaako sinua tämä syksyinen ompeluvinkki?

🍂🍂

Tämä näyttää muuten olevan 1001. postaus!

Kiitos Sinulle, että olet ollut jakamassa 

näitä arkeni juttuja! 

🍂🍂

Diy onnittelukortit

Minulla on ollut mielessä tehdä omin käsin 

muutama kortti viikonlopun juhlijoille.

Puuha jäi yllättäen viime tinkaan,

mutta onneksi idea ja värkki löytyi piakkoin 

askartelukaappista.

Olin jemmannut sinne kerrallisen Minna Immosen vuosikalenterin.

Leikkelin sen sivuilta kukat kortteihin.

Kissankelloja ja valkovuokkoja heille,

uurastaneille.

Tämmöinen helppo idea kierrätysteemalla.

Oli mukava pitkästä aikaa istahtaa askartelemaan.

Erityisen merkityksellistä oli viivähtää hetki ajatuksissa heidän luonaan,

jotka saavat lauantaina valkolakkinsa.

On ihana juhlistaa lauantaina heidän päiväänsä,

heidän saavutustaan.

Olla koolla yhdessä iloisissa ja onnellisissa merkeissä.

Ajatukseni kiteytyivät sanoihin:

Lakkisi valkeus ja kevään hento vihreys.

Tässä päivässä ilo ja kiitollisuus.

Kirjoitin onnittelutekstin koneella

ja liimasin sen peittämään kortin takaosan.

Yksittäinen valkovuokko ja kissankello erottuvat siitä kivasti.

Kuin ojennettuna hänelle!

Mietin vielä liimaisinko kortin etupuolelle  lyyra-tarran

vai onko tässäkin sanonta "vähemmän on enemmän"?

~~~~~~

Ruukaatko sinä  muuten tehdä itse onnittelukortteja?

Onko sinusta kortit vanhanaikaisia?

Kuulin sellaisen ajatuksen tässä juhlien alla

ja hämmennyin toki.

 

Kranssi pitsikaitaleista

Pikkuisen taitaa olla minussakin "jemmaajan vikaa"

 totesin itsekseni mökillä.

Vaikka ei kai se välttämättä pahe ole, jos ei raski nakata pois kaunista,

sellaista, mitä ajattelee joskus voivansa hyödyntää.

Piirongin laatikosta löytyi  muun muassa 

hiutunut tyynyliina kivoine pitsineen

ja vauvan pitsilakana

sekä vanhasta pöytäliinasta talteen repäisemäni kaunis kukkainen reunakaitale.

Ja onneksi mökille oli kulkeutunut styroxinen kranssipohja

ja mukanani oli ompelukone.

Surautin kaitaleiden reunaan harvalla tikillä rypytyslangan

ja vedin sillä kaitaletta aavistuksen verran rypylle.

Pistelin kaistaleen sukkapuikolla kiinni renkaaseen

ja laitoin upotusreikiin pikkasen liimaa.

Kranssin keskelle liimasin kerrattain vanhasta retrokukkatyynyliinasta

virkkaamaani ketjusilmukkanauhaa.

Siinä on nyt vanhat liinaiset tallessa ja muistoina kranssin muodossa.

Pikainen askartelemus oli siivoilun lomassa kaipaamaani käsillä tekemisen terapiaa.

Ripustin kranssin

vanhojen käsitöiden joukkoon mökin eteisen seinälle,

jonne olen kerännyt käsitöiden kauneutta

ja monien minulle kasvolta tuntemattomienkin naisten kätten töitä.

Aarteita, joita en ole hennonut pois nakata.

Mökillä moni asia on jämähtänyt paikoilleen

menneen kesän aikana,

mutta pienikin muutos on muutos

-ja ainakin itselle tulee siitä hyvä mieli.

Piirongin laatikossa on pitsisiä pöytäliinoja,

joista haaveilen ompelevani jonakin päivänä salusiinit meidän makkariin

tai eteisen ikkunaan.

Saapa nähdä kauanko siihen menee.

Hyvin suunniteltu on kuitenkin jo puoliksi tehty! 

~~~~~

Elokuun pimenevien iltojen ihanuutta Sinulle! 

 

Diy Hiuspompulat napeista

Bongasin ompelukaupassa korin, johon oli kumottu nappipurkkien jämät.

Ihania nappiaarteita, joita pengoin aikani ja 

valitsin sitten  muutaman hauskankuuloiseen "grammahintaan",

50 senttiä 50 grammaa.

Homma eteni heti tuumasta toimeen 

 eli napeista pompuloiksi.

Laitan pompulat jemmaan.

Kun lastenlapsia tulee käymään, 

 on ohjelmassa usein hiusten letitystä.

Silloin tyttölöiset kyselevät, onko mummulla hiuslenksuja.

Nyt on sitten mistä ottaa.

Ja kun ehdin kurkata omaan nappi- ja helmipurkkiin, 

teen näitä lisää.

70-luvulla, kun olin pieni lettipäinen koululainen,

minulla oli eri kokoisista puuhelmistä tehtyjä pompuloita.

Voisinkin sitaista sellaisen nostalgiapompulan omiin hiuksiinkin

pitkästä aikaa.

Aina ei tarvitse tehdä suurta.

Pienestäkin tulee hyvä mieli.

Näistä tuli mukava mummuttelujuttu 

ja pieni lisä lahjapaketteihin.

Tämä torstai oli toivoa ja mukavia asioita täynnä.

Nyt hyvillä mielin pää pehkuun

ja uutta päivää kohden.

♥