Kranssi pitsikaitaleista

Pikkuisen taitaa olla minussakin "jemmaajan vikaa"

 totesin itsekseni mökillä.

Vaikka ei kai se välttämättä pahe ole, jos ei raski nakata pois kaunista,

sellaista, mitä ajattelee joskus voivansa hyödyntää.

Piirongin laatikosta löytyi  muun muassa 

hiutunut tyynyliina kivoine pitsineen

ja vauvan pitsilakana

sekä vanhasta pöytäliinasta talteen repäisemäni kaunis kukkainen reunakaitale.

Ja onneksi mökille oli kulkeutunut styroxinen kranssipohja

ja mukanani oli ompelukone.

Surautin kaitaleiden reunaan harvalla tikillä rypytyslangan

ja vedin sillä kaitaletta aavistuksen verran rypylle.

Pistelin kaistaleen sukkapuikolla kiinni renkaaseen

ja laitoin upotusreikiin pikkasen liimaa.

Kranssin keskelle liimasin kerrattain vanhasta retrokukkatyynyliinasta

virkkaamaani ketjusilmukkanauhaa.

Siinä on nyt vanhat liinaiset tallessa ja muistoina kranssin muodossa.

Pikainen askartelemus oli siivoilun lomassa kaipaamaani käsillä tekemisen terapiaa.

Ripustin kranssin

vanhojen käsitöiden joukkoon mökin eteisen seinälle,

jonne olen kerännyt käsitöiden kauneutta

ja monien minulle kasvolta tuntemattomienkin naisten kätten töitä.

Aarteita, joita en ole hennonut pois nakata.

Mökillä moni asia on jämähtänyt paikoilleen

menneen kesän aikana,

mutta pienikin muutos on muutos

-ja ainakin itselle tulee siitä hyvä mieli.

Piirongin laatikossa on pitsisiä pöytäliinoja,

joista haaveilen ompelevani jonakin päivänä salusiinit meidän makkariin

tai eteisen ikkunaan.

Saapa nähdä kauanko siihen menee.

Hyvin suunniteltu on kuitenkin jo puoliksi tehty! 

~~~~~

Elokuun pimenevien iltojen ihanuutta Sinulle!