Juhlan aatto

Juhlat lähestyvät.

On juhlan aatto.

Olen päässyt helpolla näissä valmisteluissa,

joista morsian ja sulhanen ovat huolehtineet itse.

Sain leipoa pullakranssit ja pikkuleivät

ja sitten sain tehdä tällaisen ihanan sidontatyön.

Arvatenkin otin haasteen mielelläni ja innolla vastaan.

~~~~

Tein koristeköynnöksen jo tiistaina,

sillä sää on ollut kovin sateinen 

ja sadetta on luvattu myös näille h-hetken päiville.

Ratas on roikkunut ilmavasti autokatoksessa 

ja kukat näyttävät vielä ihan hyville.

Äsken tuo hääkoriste siirrettiin tehtäväänsä juhlapaikalle. 

Kieputin köynnöksen kolmen kimpun tekniikalla.

Pikkukimpuissa on puolukanvarpuja,

sian- ja ojankärsämöä, kanervaa,

liekoa ja heiniä,

joita oli mukava sovitella toisensa lomiin.

On aina niin terapeuttista näitä kranssihommia tehdessä nähdä 

miten kukat korostavat toistensa kauneutta

ja kauneus tuplaantuu kimppujen virrassa.

Miniä toivoi valkovihreää,

mutta myös antoi vapaat kädet toteutukseen.

En malttanut olla lisäämättä aavistuksen verran vaaleanpunaisia ajatuksia,

sillä tätä kieputellessa ajatukseni olivat nuorten luona,

heidän onnessaan ja iloissaan.

Mielessä polveili runon säkeet,

Anneli Kallion kirjoittamat:

"Ja äidin mieli

kuin ranta,

joka ottaa vastaan jokaisen saapujan

ja saattaa jokaisen lähtijän...

Kiitoksen silmut

aukeavat "

- jo tähän hetkeen.

♥

Vettä satelee keveän lempeästi,

sumuisasti.

Vein viherkasvit ulos tehdäkseni jotakin, 

sillä koti on hiljainen.

Juhlamieli kasvaa touhutessa,

tunnelmia aistiessa.

Poika haki äsken leivonnaiset pakasteesta

ja suuntasivat seurakuntakodille.

Eteisessämme riippuu juhlavaatteiden rivi.

Kohta saapuvat ensimmäiset pitkämatkaiset.

Pieni poika ei malttanut enää pitää laulusalaisuuttaan,

vaan lauloi sulhaselle pätkän 

ja totesi, että tämä on meidän yhteinen salaisuus.

Voi heitä,

isoja ja pieniä rakkaita! 

♥♥