Joulusta uuteen vuoteen

Sain joulutervehdyksenä ystävältäni 

tämän kauniin, joulunpunaisen kimpun.  

Se sopi aivan ihanasti minun punaiseen jouluuni

ja kimppu kesti upeasti joulunpyhät.

Kimppu oli vielä tänään muuten voimissaan, 

mutta kimpun keskimmäinen amaryllis oli nuupahtanut.

Kiskaisin kuolleen kukkavarren pois. 

Leikkasin tilalle ruukkuamarylliksesta uuden kukinnon, 

jonka juureen sitaisin kuminauhalenkin. 

Valkean kukan myötä joulukimpusta tuli ihanan raikas ja valoisa vuoden vaihteen kimppu, 

jolla mennään taas muutama päivä.

Värien myötä konkreettisesti joulutunnelmasta uuteen vuoteen.

Tämän pikaisen postauksen myötä toivottelen 

Sinulle blogini lukija

onnea ja iloa vuoden vaihteeseen,

huomiseen,

jokaiseen uuden vuoden nousevaan aamuun

ja illan koitteeseen. 

Ensi vuoteen! 

❤  llä Kaisu

 

Suosituimmat blogini päivitykset vuonna 2024

 Suosituin blogipäivitys kaikista kirjoittamistani teksteistä oli 

kuluneena vuonna 

pari vuotta vanha postaus 

Huovutetut lapaset Lettlopista. 

Mielenkiintoista ja toki ymmärrettävää on, 

että ko. postausta on katsottu eniten alkuvuodesta ja taas loppuvuodesta,

talvipakkasilla ja joululahjojen valmistamisen aikaan. 

Kiva, että tuo ohje on tullut ainakin kurkatuksi 

ja ehkäpä sen mukaan on neulottu lapasiakin! 

Toiseksi suosituin postaus on kuusi vuotta sitten kirjoittamani joululauluun 

Maailma jääkukkien takana pohjautuva 

jouluinen päivitys.

Tuo joululaulu kuuluu edelleen mieluisimpiin joululauluihini.

Se on monella tapaa kaunis laulu; 

siinä on niin kauniit sanat ja sievä sävelten kulku. 

Ko. laulusta ei löydy vielä kovin montaa postausta

ja tätä päivitystä on avattu paljon loppuvuodesta. 

Kolmannen sijan ottaa tänä vuonna postaus 

Säärystimet, 

jota on katsottu melko tasaisesti ympäri vuoden. 

Tyttärieni joululahjat, joissa nuo jalanalusrenksut olivat "se juttu". 

Ehkäpä sekin on ollut osviittana säärystimien tekijöille 

ja se tuntuu tosi kivalle!

~~~~~~

Loppuvuosi on taaksepäinkin kurkkaamisen aikaa.

Siihen liittyen tämmöinen pieni katsaus 

menneisiin postauksiin ja niihin liittyneisiin tykkäyksiin. 

Pikainen johtopäätös tilastoa tsekatessani oli, 

että käsityöaiheiset postaukset kiinnostavat ja niitä googletetaan.

Myös runopostaukset innoittavat.

Pyhäinpäivä- ja itsenäisyyspäivärunot ovat kiinnostaneet.

Oliko edellisistä joku myös sinua kiinnostava?

Nyt on aihepiirit tiedossa; 

tiedän mistä ainakin kannattaa kirjoitella tulevana vuonna.

Mukavaa loppuvuotta.

Vähiksi päivät menevät ennen kuin loppuvat! 

 

Joulukuun j-kuvat

Joulukuun j-kuvat olikin oikea haaste,

koska joulu -alkuisia sanoja ei saanut käyttää.

Jatkot, juhlat ja justiinsa. 

Olisiko se siinä tällä erää; 

viimeinen vastaus tähän Kristiinan haasteeseen. 

Kiitos Kristiina kivasta haasteestasi! 

Joulun jatkot

Monta, monta kattausta ja 

paljon suolaista ja makeaa.

Puuhailua keittiössä eri kokoonpanoilla ja 

yhdessä oloa joulun herkkujen äärellä, 

pelailua, ulkoilua, oleilua. 

Paljon, paljon kohtaamisia, kuulumisia. 

Hyvää mieltä, kiireettömyyttä. 

Kodin joulu jatkuu. 

Vielä yhdet vieraat tuloillaan.

Juhlapäivä

Meillä oli tuplajuhlat joulun alla perhepiirissämme.

Saimme kokea toisissa valmistujaisjuhlissa paikan päällä

 ja sitten kodin juhlissa 

juhlamieltä, 

kiitollisuutta, iloa. 

Onnea heille.

Jokainen askel elämäntiellä on tärkeä 

ja vie eteenpäin.

Justiinsa

Haluan tallettaa tämän tänne tämän joulun muistoksi,

sillä välillä arjen -tai tällä kertaa joulun ilot- voivat olla pienessä asiassa;

tässä tapauksessa värissä.

Etsin aikani joulunpunaista käsisaippuaa alakerran vessaan 

ja lopulta etsintäkuulutin sen perheryhmässä.

Niin vain oikea väri löytyi tyttäreni toimesta 

ja poikien sanoin "äidin fengshuit" ovat kohdillaan! 

Onko tämä sitä turhuuden turhuutta? 

Mene ja tiedä, 

mutta minusta tuo joulunpunainen väri vaan tuntui tänä jouluna 

niin jouluiselta 

-vessassakin.

~~~~~~

Tässäpä tämä pikainen haastepäivitys.

Juuri nyt on rauhallinen hetki.

Väki meni uimahalliin, 

mutta kohta he palaavat

-arvatenkin nälkäisinä! 

~~~~~~

Joulukuun viimeisten päivien iloa ja eloa!

Kohta onkin uuden vuoden etkot! 

Aatonaattoillan hämärtyessä

Illan tullen hämärtyypi piha, metsämaa, 

lapset istuu ikkunalle, 

puhe tähtiin saa. 

Nämä kauniit laulun sanat tulivat mieleeni,

kun sininen hämärä laskeutui 

joulukuisen, kauniin maiseman ylle 

 tuolla pihamaalla. 

On aatonaatto.

Juhla on jo ovella

 ja mieli herkkänä tästä kaikesta tunnelmasta,

joka on taas melkeinpä käsin kosketeltavana.

Valkoinen lumivaippa lepää kuin lepääkin syksyn harmaan maiseman yllä 

ja kynttilöiden tuike tuo jouluista tunnelmaa niin ulos kuin sisällekin. 

Vänkkyrään joulumäntyyn ripustamani 

vanhat jouluvalosarjan tähdet näyttävät soman talvisilta 

lumiviittaisen puun oksilla.

Siinä ne tuikkivat joulua, iloa ja rauhaa.

Tuikkivat joulurauhaa minullekin,

jolle tämä joulunalusaika tuntuu olleen 

 yhdenlaista haikailua ja 

 monista joulutavoistakin periksiantamista. 

Ja sitten lopulta 

-aika tuntui loppuvan vielä kesken; 

joulu vaan tulla tupsahti. 

Tämä runo 

tuntui juuri tänään lohdulliselle: 

Ilta on 

armollinen

tuodessaan niin ahkerat 

kuin saamattomatkin 

yhtä aikaa huomisen lähtöviivalle. 

-Elina Salminen-

Huomenna meillä jokaisella on jouluaatto,

omannäköisenä juurikin paras mahdollinen. 

Saamme tuntea jouluiloa omissa puitteissamme, 

vertailematta. 

Ihanaa aatonaaton iltaa Sinulle Ystäväni.

Nyt ei ole enempää sanoja;

on vain joululaulujen lempeät soinnut ja kynttilän tuikkiva valo 

sekä tuoreen joululeivän tuoksu.

Se riittää tähän jouluiseen iltahetkeen! 

❤

 

Vanhan kaupungin joulukalenteri-ikkunat

Joulunodotukseen on tarjolla nykynään niin monenlaisia kalentereita, 

mutta ehkä aineeton kalenteri tuntuu nyt parhaimmalta. 

Yksi sellainen on  kotikaupunkini "liikuttava" kalenteri. 

joka sanan varsinaisessa merkityksessä houkuttelee ulos ja liikkeelle.

 

Raahessa on ollut mahdollisuus käydä kurkkimassa  joulukalenteri-ikkunoita

tänä vuonna jo 11. kerran.
Ikkunat ovat ns.vanhassa kaupungissa asuvien ihmisten, 

yrittäjien ja yhdistysten sekä kaupungin valmistama 

vähäni isokokoisempi joulukalenteri. 

Joulukalenteri-ikkuna avautuu aamulla klo 8 maissa jouluaattoon asti. 

Ikkunoita voi käydä katsomassa loppiaiseen saakka 

eli niistä on iloa pitkään 

sekä kaupunkilaisille että myös joululomalaisille.

Ikkunat ovat hyvä syy lähteä 

ulkoilemaan ja kuljeksimaan idyllisille kaduille 

sekä kurkkimaan sieltä löytyviin, 

 mitä kekseliäimmin toteutettuihin ikkunoihin. 

Ruutuikkunat antavat muuten oman nostalgisen lisänsä 

näihin jouluisiin kattauksiin! 

Joulua voidaan kyllä kuvata ja ilmaista 

niin monella tapaa,

niin monin eri esinein ja luovilla ratkaisuilla, 

pienillä sievillä yksityiskohdilla tai suurilla linjoilla. 

Joulussa on monia eri vivahteita.  

Joillekin joulu on tontut ja kynttilät,

jollekin jouluasuiset pehmot,

toiselle enkelit ja tähdet. 

Jossakin ikkunassa näkyi kodin joulu 

jouluisessa nukkekodissa 

sekä talvinen pihapiiri. 

 

Tästä seurakunnan "luukusta" alkoi tämänvuotinen joulukalenteri.

Olen ottanut kuvan vain muutamasta ikkunasta, 

kun siihen on ollut omat haasteensa tuolla ulkona. 

Jos haluat kurkata rakennuksiin liittyviä tarinoita 

ja niiden ikkunoihin tehtyjä jouluisia ikkunoita,

voit kurkata niitä täältä , klik.  

Maanantaisella joulukalenterilenkillä vaikutuimme ystäväni kanssa 

muun muassa tästä taidokkaasti toteutetusta ikkunasta, 

jossa oli kivaa moniuloitteisuutta

ja talvimaisemaa karhuineen, lumipuineen, tähtineen 

sekä pieni kotoisa huone. 

~~~~~~

Pakkanen ja viimakaan ei meitä hidastanut,

kun tarvoimme pitkin lumisia katuja.

Olimme iloisia, kun vihdoinkin olimme saaneet lunta

ja jouluntuntua maisemaan. 

Tämän viikon yhteislenkki tuli tehtyä siis 

jouluisissa tunnelmissa.

Huvi ja hyöty mukavassa paketissa! 

Minusta se tuntui arjen juhlalta,

juhlan aatolta. 

Mukana Ystävä, joulunodotus, kaunis luonto! 

~~~~~

Oletko sinä päässyt "availemaan" tällaisia vähän isompia luukkuja?

Missähän muualla tätä ideaa toteutetaan?

~~~~~~

Näihin tunnelmiin tällä erää! 

Joku päivä lähdemme taas 

ja kierrämme useamman ikkunan alla ihmettelemässä joulun ihania satuja.  

Joka päivä ei kerkeä kyllä tuonne kaupungille "humpsuttelemaan"! 

Kolmantena adventtina

Kolmas adventti 

ja hiljainen sunnuntaiaamun hämärä.

Sytyttäessäni nuo kolme adventtikynttilää,

toivon, rauhan ja rakkauden kynttilät, 

seinälle heijastui kauniisti juuri kukkaan puhdenneen amarylliksen varjo.

 

Varjot ovat minusta aina kiehtovia

ja se, miten varjot muuttuvat päivän yletessä, 

valon muttuessa. 

Tänä aamuna tuo varjo pysäytti minut tähän hetkeen,

 joulunalusaikaan.

Varjosta tuli mieleeni, 

että jouluunkin liittyy monenlaisia varjoja. 

Arkinen kiire, väsymys ja riittämättömyyden tunne voivat varjostaa  

jouluun virittäytymistä.  

 Tänä jouluna monen yksittäisen ihmisen ja perheen joulumieltä varjostaa 

kuitenkin myös syvät huolet;  

yksinäisyys, surun ja kaipauksen varjo, 

taloudellinen ahdinko tai sairaus. 

Kaikissa kodeissa ei nähdä toivoa

 eikä ensi sunnuntain neljännen kynttilän viestittämää iloa.

Tämän vuoden eräässä itsenäisyyspäivän puheesta jäi mieleeni kaunis kohta,

miten lähimmäisen rakkaus lähtee omasta perheestä sekä 

lähipiiristä, naapurustosta, omasta kaupungista 

 ja laajenee siitä kauemmas yli maan piirien.  

On se Sinullekin annettu

      tehtävä

jouluna

ja joulun jälkeen:

iloksi sinutkin

on tarkoitettu

iloa viemään

      valoa pimeään

hymyä

      hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä

ettei jaettavaksi

ystävällisyyden lahjaa

kukaan ei niin rikas

ettei sitä tarvitsisi.

Ilo annettu jaettavaksi

valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää joulua

      ihmiset -

iloa

valoa

  rauhaa.

-Maaria Leinonen-

Iltapäivän valossa varjo oli hävinnyt 

ja lohdullisina tulivat mieleeni joululaulun sanat 

"nyt lostaa kolmas kynttilä,

niin kirkas, kutsuva".

Joulu kutsuu meitä jakamaan kynttilän tavoin iloa ja valoa toisillemme. 

Iloitsen siitä,

 että olen ymmärtänyt kaksi asiaa.

    Että vain murrettu leipä

      on kokonainen leipä.

  Ja että onnea

   voi vain jakaa.

 - Tommy Tabermann -

~~~~~~~

Kohta lähdemme Kauneimmat joululaulut- iltaan. 

Nämä on näitä pieniä, merkittäviä joulumieltä 

viritteleviä hetkiä. 

Ihanaa alkavaa viikkoa ja kynttilänvaloa Sinulle! 

 

Joulukalenterin luukku

Perhekunnallamme on ollut tänäkin vuonna joulukalenteri Whatsappissa.

Jokainen perhe tekee siihen kaksi luukkua 

ja toteutustapa on vapaa, mutta aihe toki mielellään jouluinen. 

Tänään oli minun toisen luukun vuoro. 

Otin sen teemaksi lapsuuden joulumuistot.  

Ripustin ajatuksen innoittamana enkelikoristeen portaikkoon 

ja otin videota ilmavirrasta leijuvista enkeleistä

ja välkkyvistä tähdistä. 

Tein tuon koristeen aikanaan 

jouluisen kuvalehden välissä tulleista enkeleistä 

ja kuusenkoristenauhasta.

Olen monena jouluna yrittänyt laittaa nauhan joko yläkertaan tai 

häivyttää muistojen koristelaatikkoon,

mutta erityisesti tyttärille tämä on ollut tärkeä joulun elementti 

ja muisto lapsuuden jouluista. 

Joulukirjasta löytynyt runo sopii tähän hetkeen:

Joulu on enkeliaikaa.

Silloin enkelit tulevat 

kauppoihin, 

kirkkoihin, 

koteihimme lauluina,

kuvina. 

Koristeina.

Jouluna uskomme enkeliin 

ja enkeli avaa oven 

valon juhlaan

suurimpaan. 

-Maria Ahlstedt-

Joulu on muistojen aikaa!

Moninaiset tunnemuistot, esineet, mielikuvat,

maut, tuoksut ja tunnelmat siivittävät 

meitä joulusta jouluun. 

Odotamme joulua,

avaamme erilaisten kalentereiden luukkuja 

ja laulamme 

’taas kaikki kauniit muistot 

mun tulee mielehen’. 

Luukussa kerroin enkelivideon ja -runon lisäksi lyhkäisesti 

meidän vanhempien tärkeimmistä lapsuusmuistoista.

Kysyin läheisiltäni, 

mikä muisto tuo heille joulumielen ja -tunnelman 

ja tuon saman kysymyksen voisin kysäistä sinultakin! 

💌

Luukkuun oli iltapäivään mennessä tullut ainakin seuraavat tunnelman tuojat:

joululaulut

joulumyyjäiset, -markkinat

jouluiset tapahtumat

joulusisustus

lumi 

kodin enkelinauha 

Ihania, jouluisia asioita kaikki! 

 

Jutunjuurta

Tämän itsenäisyyspäivän teemana korostui monissa juhlapuheissa ja -kirjoituksissa 

perinteen siirtämisen merkitys ja kansan historian siirtäminen tuleville sukupolville. 

 Siihen aihepiiriin ja kotoisaan keskusteluhetken avaajiksi sopivat vallan hyvin 

poikamme tulijaisina tuomat Keskustelupakka Muistojani -kortit.

Tuon pakan kortit soveltuvat monenlaisiin kokoonpainoihin ja keskusteluhetkiin. 

Lauantaina testasimme niitä keskustelun ja ajatusten vaihdon avaajina

 meidän isovanhempien, lastemme ja lastenlastemme välillä. 

Niin vähän lopulta avaamme itseämme toisillemme asioita

ja tunnemme toisiamme sekä "syntyjä syviä". 

Oli mielenkiintoista ja välillä yllättävää, häkellyttävääkin sekä 

 tunteikasta kuunnella toistemme vastauksia kysymyksiin.

Meillä jokaisella on omat ilomme, pelkomme,

arvomme ja kokemuksemme 

sekä muistot ja merkitykselliset asiat,

 vaikka olemme ns. samasta puusta.  

Äitinä oli erityisen merkityksellistä kuulla asioita, 

jotka lapsilla oli jäänyt mieleen lapsuudesta 

tai miten he muistelivat niitä. 

Silmät kostuivat tuon tuostakin!

"Muistoni-pakka on täynnä kysymyksiä, 

jotka herättävät ne jo melkein unohtuneet jutut eloon 

ja tuovat mieliinne naurattavat ja välillä myös itkettävätkin muistot."

~~~~~~

 Onko nämä korttipakat sinulle tuttuja?

Tämä ei ollut millään tapaa maksettu mainos,

 vaan ihan innostuksesta kirjoitettu ja kiitoksena näistä korteista, 

keskustelua avaavista työkaluista.

Sillä, enemmänhän meidän pitäisi keskustella,

jutella syvemmistäkin aihepiiristä ja tunteista.

Silloin ymmärtäisimme vielä paremmin itseämme ja toisiamme;

sitä, miten minusta on tullut minä ja sinusta sinä. 

Että elämänkokemuksemme ovat vahva osa meitä. 

~~~~~~

Kaksi kynttilää luo valoaan pimenevään iltapäivään.

Keskustelut ovat laantuneet ja 

 haikeat hyvästit jätetty vieraillemme. 

Hiljaisuus on taas käsin kosketeltavaa.  

Se on minulle tässä elämänvaiheessa 

tarpeellista vastapainoa yhdessäololle ja syvällisille keskusteluille. 

❤

 

Itsenäisyyspäivänä 2024

Itsenäisyyspäivä.   

Arkipyhä,

suuri juhlapäivä meille suomalaisille. 

Sinivalkoiset kynttilät odottavat illan hämärää 

ja sytyttämisen hetkeä. 

Sininen kuin meri, 

vihreä kuin metsiemme puut, 

jotka kurkottelevat taivaan valkoisia pilviä. 

Siinä tämän itsenäisyyspäivän värit. 

Suomeni värit.

Tämän rakkaan isänmaani,

 kotiseudun ja luonnon tunnusomaiset piirteet.

💙🤍

Minä rakastan tätä maata,

se on karu ja kaunis niin.

Minä rakastan tätä maata

meren saarilta tunturiin.

Minä rakastan pohjoista maata,

kesän loistoa häikäisevää.
Sanoin kuvata en sitä saata,
Sitä sydän vain ymmärtää.

Minä rakastan tätä maata,
syksyn hehkua kirpeää.
Minä rakastan tätä maata,
kun on sielussa routa ja jää.
Ja kun puhkeaa sinisiin tähtiin
kevään huumassa hohtava maa,
sitä unohda en mitä nähtiin,
tahdon kiitoksen kohottaa.

Minä rakastan tätä maata,
kädenjälkiä ihmisten.
Minä rakastan tätä maata,
ikiaikojen lauluja sen.
Minä rakastan hiljaista maata,
jossa soi metsän yksinäisyys,
ikihongissa laulava tuuli,
suven kirkkaus, yön hämäryys.

-Anna-Mari Kaskinen-

Tänä päivänä muistan äitiäni, sotaorpoa ja hänen elämäntarinaansa,

joka on opettanut minulle paljon elämästä. 

Vanhaan ajan haurastuttamaan Välskärin kertomukset -kirjaan

 taittelemani kotikuusi on ajatus heille, 

jotka eivät palanneet sodasta kotiin, 

vaimojensa ja lastensa luo.

 

Se muisto pysäyttää tänä päivänä, 

kun kaikkialta kuuluu sodan ääniä ja epävakautta. 

Tänään meillä on erityisen suuri syy olla kiitollinen tästä maasta, 

vapaudesta ja kaikesta hyvästä, mitä saamme täällä kokea. 

Kohta sytytämme kynttilät.

Teen mustikkarahkaa,

sinivalkoista

ja vietämme iltaa yhdessä viikonlopun vieraiden kanssa.

Kaikessa rauhassa. 

~~~~

Itsenäisyyspäivän iloa meille kaikille! 

Joulukortteilua

Ostin kirppikseltä helmirasian,'

josta lapsenlapset ovat pujotelleet itselleen helmiä.

Katselin helmiä ja mietin, että noista voisi itsekin tehdä jotakin.

Jotakin muuta kuin koruja.

 Instagramissa näin Tiia Diyn ompelukuvien tyyliin tekemät joulukortit.

Tiian idea ja nuo pienet helmet olivat 

yhdistyneet ja "kypsyneet" alitajunnassani tämänvuotiseksi joulukortti-ideaksi.

Mielenkiintoista, miten se omannäköinen kortti aina kehkeytyy; 

 milloin mistäkin materiaalista ja mitä erilaisemmilla tekniikoillakin. 

Joulukortti-tunnisteella löydät menneitten joulujen kortteja täältä blogistani.

Aluksi korttipohjan ja helmien värin sekä kuvion 

tiimoilta piti tehdä muutama koekappale,

mutta lopulta minusta punainen pohja ja sydän valkeilla helmillä oli 

jouluisin, kaunein.

Entä sinusta?

Piirsin kuvioita piparkakkumuotilla, 

tein reiät neulalla noin sentin välein  

ja ompelin ohuella virkkuulangalla.

Noissa helmissäni on niin pieni reikä,

että ompelu piti tehdä helmirasiassa olleella 

pitkällä helmienpujotusneulalla. 

Kortti näyttää takaosasta samannäköiseltä kuin edestä 

-toki ilman helmiä.

Langanpäät pujotin pienen lankasolmun juureen 

ja "lukitsin" ohuesti Eri Keeper-liimalla. 

Rusetit olisivat voineet olla sirompia 

tai ehkä havunvihreitä,

mutta nyt laitoin sitä mitä löytyi. 

Nyt on jo muutama kortti valmiina

ja jatkan vielä viikonloppuna korttipajaa, 

sillä joulupostin edullinen postituspäivä on viikon päästä.

Joka joulu ajattelen,

että ensi vuonna en enää ala tähän korttisouviin. 

Joulukortit ja niiden askarteleminen on minulle kuitenkin

yksi joulun tärkeistä perinteistä 

ja jouluun valmistautumisesta. 

Ei tästä yli pääse! 

Lämmin joulunalustervehdys 

tämän korttikuvan myötä Sinulle. 

❤

Tehdään sitä, mikä tuntuu hyvälle

ja sitä, mistä tulee itselle jouluinen mieli! 

❤