Aatonaattoillan hämärtyessä

Illan tullen hämärtyypi piha, metsämaa, 

lapset istuu ikkunalle, 

puhe tähtiin saa. 

Nämä kauniit laulun sanat tulivat mieleeni,

kun sininen hämärä laskeutui 

joulukuisen, kauniin maiseman ylle 

 tuolla pihamaalla. 

On aatonaatto.

Juhla on jo ovella

 ja mieli herkkänä tästä kaikesta tunnelmasta,

joka on taas melkeinpä käsin kosketeltavana.

Valkoinen lumivaippa lepää kuin lepääkin syksyn harmaan maiseman yllä 

ja kynttilöiden tuike tuo jouluista tunnelmaa niin ulos kuin sisällekin. 

Vänkkyrään joulumäntyyn ripustamani 

vanhat jouluvalosarjan tähdet näyttävät soman talvisilta 

lumiviittaisen puun oksilla.

Siinä ne tuikkivat joulua, iloa ja rauhaa.

Tuikkivat joulurauhaa minullekin,

jolle tämä joulunalusaika tuntuu olleen 

 yhdenlaista haikailua ja 

 monista joulutavoistakin periksiantamista. 

Ja sitten lopulta 

-aika tuntui loppuvan kesken; 

joulu vaan tulla tupsahti. 

Tämä runo 

tuntui juuri tänään lohdulliselle: 

Ilta on 

armollinen

tuodessaan niin ahkerat 

kuin saamattomatkin 

yhtä aikaa huomisen lähtöviivalle. 

-Elina Salminen-

Huomenna meillä jokaisella on jouluaatto,

omannäköisenä juurikin paras mahdollinen. 

Saamme tuntea jouluiloa omissa puitteissamme, 

vertailematta. 

Ihanaa aatonaaton iltaa Sinulle Ystäväni.

Nyt ei ole enempää sanoja;

on vain joululaulujen lempeät soinnut ja kynttilän tuikkiva valo 

sekä tuoreen joululeivän tuoksu.

Se riittää tähän jouluiseen iltahetkeen! 

❤