26. lokakuuta 2022

Syyslomanen ja virkattu kori


Niin sitä taas ollaan viikolla 43
ja meidän alueen syyslomaviikolla.
Itse tosin pidin viikonlopun jatkeeksi vain pari lomapäivää.
mutta olihan sitä siinäkin jo taukoa 
ja aikaa mukaville, omille jutuille.




Sain pari kiloa kierrätyspuuvillaista Pauliina -punoskudetta,
jotka otin mielenkiinnosta heti työn alle.
kopan käsitöilleni.

Niitä nimittäin näkyy olevan nykyään enemmän 
kuin yksi ns. vaiheessa,
syystä tai toisesta keskeneräisenä 
ja odottamassa aikaa parempaa.
Ennen olin aika tarkka sen suhteen, 
etten aloittanut uutta ennen kuin edellinen on valmis.
Mutta kaikki näkyy muuttuvan nykyään,
periaatteetkin.




Tämä punoskude on tarkoitettu juurikin tällaisiin sisustusjuttuihin,
koreihin ja makrameesolmeiluun.
Kude on aika jäsäkkää.
Virkkasin sitä koukulla no 7
ja korista tuli napakan oloinen;
 seinämät näyttävät pysyvän hyvin pystyssä.

Korini halkaisija on 33 cm ja tähän meni yksi rulla kudetta.
Ohjeesta poiketen tein koriin rivat,
jotta sitä on helpompi siirrellä.
Virkkasin ripoihin 10 ketjusilmukkaa 
ja jätin 7 kiinteää silmukkaa rivan alle.









Eilen vielä kävin pyöräilemässä mukavassa syyssäässä
ja sen päälle pulahdin tälle syksyä ekan kerran merivedessäkin.

Keväällä aloittamamme pyöräilyharrastus jää ilmojen kylmetessä taka-alalle.
Elokuun lopun kaatuminen ja solisluun murtuminen sekä olkapäävamma
ovat pikkuisen hidastaneet kilometrien kertymistä.
Ehkäpä kelit vielä antavat tilaisuuden
 ja saan ne tavoittelemani neljä tonnia täyteen.

Tänään tihuutteli vettä ja lämpötila oli nollan pinnassa.
Päätin avata varovaisesti kuntosalikauden,
sillä maanantaisen rtg-kuvan sanelu on vielä tulematta.
Ihana, kun jokainen vuodenaika tarjoaa ajallaan mukavia vaihtoehtoja, 
aivan kuin uudelta tuntuvia tekemisiä liikkumiseenkin.

Syksyn myötä on ollut ihana taas istahtaa lempipaikalle käsitöitä tekemään.
Joskus kuuntelen äänikirjoja tai musiikkia,
mutta mieluummin melkein  aistin hiljaisuutta
 tai kuulostelen tulen räiskähtelyä leivinuunissa.
Käsityön lomassa on niin levollista järjestellä omia ajatuksia,
miettiä maailman menoa
ja rauhoittua itsekseen.




Syysloman kaksi päivää olemme olleet ihan kahdelleen tässä kotosalla 
ja tämä on ollut ihana lomanen.

Miniloman parhautta oli,
ettei tarvinnut pakata
ja sai nukkua omassa sängyssä.


Ihania lokakuun lopun päiviä Sinulle sinne
ja  mukavia tekemisiä syksyn pimeneviin päiviin!
 















 

23. lokakuuta 2022

Myssyjä vauvalle



Olen vaihtanut islantilaiset villalangat hetkeksi 
suloisen pehmeään vauvalankaan.
Otin nimittäin varman päälle ja aloitin hyvissä ajoin,
että ehdin varmasti neuloa vuoden vaihteen vauvalle
äitinsä toivoman,
perinteisen mallisen vauvojen "lentäjänlakin".




En ole tainnut ennen vastasyntyneelle myssyä neuloakaan!
Äitini on nimittäin ollut aina niin  uuttera ja tehnyt pienten neuleet lapsilleni ja 
siihen repertuaariin on kuulunut myös näitä lentäjänlakkeja eri sävyissä.




Siskoni antaman nyrkkisäännön 
"15 lisäystä ja 15 kavennusta
30 kierrosta,
sama toisinpäin
ja otsalle matalampi kohta"
lisäksi kurkkasin netistä ohjetta,
jota en nyt enää sitten löytänytkään tähän postaukseen.

Laitoin ensimmäiseen myssyyn 34 silmukkaa ja siitä tuli reilu.
Toiseen loin kolmisenkymmentä silmukkaa 
ja lopputulosoli ensimmäistä neulomusta pienempi,
sellainen ensimyssy.

Mallasin myssyä nukelle ja totesin
tämän mallin olevan yksi parhaimmista vauvojen lakkimalleista,
niin tyköistuva ja suojaava.

Ja näppärä neulottava.






Isomummu on kuulema luvannut neuloa valkeasta Nalle-langasta
 "nutun" ja housut pienelle pikkuäidin toivoman ohjeen mukaan.
Minullakin on yksi valkea projekti viimeistelyä vaille valmiina 
ja vilautan sitä täällä jossain vaiheessa.
Mummut ovat elementissään saadessaan olla näin mukana odotuksessa.

Elämä on aina lahja.
Odottamisen ilo ei ole noin vain otettavissa eikä itsestään selvyys.
Se vetää mielen nöyräksi ja tuo nämä vauvajutut aivan uuteen valoon.








 

14. lokakuuta 2022

Ranteen lämmitin

Niin on taas yksi työviikko takana ja 
viikonlopun pieniä kotihommia edessä.

Ilman viileys patisti jo katselemaan lämpimämpiä vaatteita.
Sieltä jemmassa olleiden talvivaatteiden seasta löytyi tämä 
miniäni neuloma ranteen lämmitin.
joka on tosi kätevä varuste urheilukellon kanssa.
Ranne ei ole paljaana
tai kello piilossa takin hian sisällä.







Tämä beige ranneneule on yhden "kotipojan" oma.
Ehkäpä otan siitä mallia
ja neulon itselleni ikioman.

Rannekkeessa näyttäisi olevan alussa 40 silmukkaa
ja 18 kierrosta resoria molemmissa päissä. 
Resorin ja helmineuleen välissä on kuusi kerrosta oikeaa.
Helmineuletta 12 silmukan leveydeltä  ja 
kellon aukko kuuden silmukan levyinen.
Reiän päälle pitää luoda uudet silmukat
ja siihen löytyy ohjeet mm. täältä.

Oisko siinä tärkeimmät ohjeistukset?!

Pieni näppärä neulomus vaikka viikonlopuksi
ja aika kiva lahjavinkkikin, 
kun loppuvuotta kohden mennään!












 

7. lokakuuta 2022

Kuistin syksy








Pikaiset perjantain terveiseni ja muistiinmerkinnät tänne!
Tänään oli vihdoinkin syysistutusteni aika.
Poika avitti minua ruukkujen kantamisessa ja 
siivosi kuistin.
Yhdessä saimme laitettua kuistin seutuun syystunnelmaa.

Maalasin koiranputkia valkealla spraymaalilla ja 
asettelin kukintoja kanervien keskelle.

Ne ovat mukavan näköisiä kesän muistoja ja 
pikkuisen erilaisempia lisukkeita asetelmassa.
Talventörröttäjiksi kutsutut ovat nyt syksyni kaunistajia.








Kohta Hän tulee työreissulta
ja ehkäpä menemme yhdessä pihahommiin.
Olisi kiva saada piha siihen kuntoon,
että talvikin saa ajallaan sitten tulla.




Kaikkea kaunista lokakuiseen viikonloppuusi.
Lepoa ja iloa,
yhdessäoloa! 








 

1. lokakuuta 2022

Piikkilankaa ja ruusunmarjoja








Suomeen on satanut tänään kuulema ensilumi,
mutta meilläpäin oli vielä mitä kaunein syyspäivä.

Keräsin kuusen- ja männynkäpyjä jemmaan
ja hippasin pihapiirissä.
Metsän reunassa näkyi ihania syksyisiä askarteluvärkkejä .
Ruskaoksia, sammalta ja jäkälää,
puolukanvarpuja.

Mieleni olisi tehnyt kieputella jonkinlainen kranssi,
mutta se ei onnistu vielä käden kipuilun takia.




Punalehtiruusun äärellä hoksasin ja 
päätin oikaista syyskranssin teossa;
 pistelin vanhaan piikkilankakranssiin ruusunmarjoja. 






Vanha ja uusi,
ajan patinoima ja tuore,
tumma ja värikäs
vierekkäin, 
yhdessä,
toinen toisiaan täydentämässä.

Tästä tuli kaunis kranssi aitan oveen ja kiva kokeilu.
Nähtäväksi jää miten marjat kuivahtavat tuohon.
Voisin joskus laittaa tänne, miten tämän jatkot meni.

Hetken ilokin on kaunista ja tervetullutta päiviin!