Vanhat merkatut liinat tauluiksi

Joskus asiat soljuvat kuin itsestään eteenpäin,

pala palalta toisiinsa kiinnittyen.

Niin onnekkaasti kävi nytkin.

Kaikki lähti liikkeelle vanhasta ompelukoneesta, jonka varasin tehdäkseni siitä betonikantisen puutarhapöydän. Singerin nähtyäni totesin, että en raski sitä purkaa ja toisaalta minulla ei ole nyt aikaakaan suurempiin valuhommiin.

Mieheni ollessa töissä raahasin maton avulla eteisessä olleen lipaston tupaan ja tein uudelle vanhalle polkuompelukoneelle paikan eteisen nurkkaan.

Liinavaatteita järjestäessäni olin nähnyt taas kerran jemmaamani vanhat hiutuneet merkatut liinat ynnä muut ihanat käsinommellut aarteet. Olin säästänyt ne tehdäkseni niistä seinätaulut ja sitä myöten saadakseni niiden muiston talteen. Kävin eilen kierrätyskeskuksessa ja löysin ilokseni sieltä kehyksiä 50 senttiä kappale. Ajattelin ensin maalata ne, mutta mökillä totesin tunnelman olevan aidomman elämää nähneessä kehyksessä ja kehyksien kirjo antaa oman värinsä.

Siinä ne nyt ovat.💕

Rakkaimpina omista kapioistani peräisin olevat sydämet K ❤A sekä sukupolvien sydänten ketjuksi ristimäni taulu, jonka tein rakkaan edesmenneen anoppini tekemästä liinasta.

'Sanomat'  ja  kolmen kukan taulu on mökin peruja. Kolme kukkaa ovat 'tarjottimien roikottimesta'. Kokosin tämän taulun kahdesta pätkästä, jotka olivat  tosi hauraita.
Kaksi kukkaliinaa ovatkin sitten kirppislöytöjä. ☺

Olen niin mielissäni, että sain toteutettua tämän Singerin innoittamana.

Nurkkaus jää tämän viikon muistoksi.

Näkyväksi tästä lomapätkästä, jonka olen viettänyt täällä mökillä lähes tulkoon itsekseni.

Arvostukseksi käsityölle, kädentaidoille,

menneiden naisten työlle.

🌸🌸🌸

Sunnuntain iloa.
Nyt on taas aika taas huilata!

-Kaisu-

Luppoaikaa ja virkattuja tyynynpäällisiä

Tervehdys mökiltä!

Minulla on harvinainen tilanne.

Olen aivan yksin täällä.

Itseasiassa olen ollut tällä viikolla ollut useamminkin,

kun pikkupojat ovat kauan odottamallaan serkkulomalla Helsingissä,
mies töissä ja loput kuka missäkin!

Olen järkkäillyt liinavaatekaappia ja vääntänyt piikkilankaa.

Olen istunut ja ihmetellyt.

Ja tuntenut vähän huonoa omaatuntoakin tästä lonkan vetämisestä! 

Niinpä tietenkin! 😊

Eilen toin kotoa ompelukoneen tänne.

Aamusta ompelin tyynyjä kirppiksiltä löytyneille virkatuille tyynynpäällisille ja totesin,
että eiköhän näitä jo olekin piisalle asti! 😀

20. kesä täällä niin kuin olen jo varmaan monesti maininnut. ☺

Vielä löytyi 'perkaamaton' alue; vanhan polkuompelukoneen laatikko.

Tänään kumosin sen ja kuvasin talon vanhan ompelijattaren tarvikkeet tuvan pöydällä.

Ihania puulankarullia, paperirullia, englantilaisten silmäneulojen paperinen paketti ja tuo superlonpalaneulatyyny. Siitä minä olen neulat ottanut ja sen hyväksi jatkumoksi emäntien välille havainnut. Puhdistin pölyt laatikosta, pyyhin hyllypaperin takaisin ja asettelin tarvikkeet laatikkoon takaisin. Harmi, kun kaunis Husqvarna tuhoutui vesivahingossa. Ida oli ommellut sillä nahkaakin ja minäkin kerkesin ommella sillä.

Nyt se on vain muistona aitassa! 😚

Täällä alkaa maanantaina  lastenlasten 4. perinteinen serkkuleiri.
Sitä odotellessa tässä jatkan touhuamista.

Ihanaa, aurinkoista heinäkuun viimeistä viikonloppua!


-Kaisu-

Putkijalkaiset jakkarat

Kävin lapsenlapseni, pienen pojan kanssa paikallisessa vanhojen  tavaroiden putiikissa.

Menin asiasta tehden sinne hakemaan vetimiä, sellaisia heloja lipastoon,
jonka raahasin eteisen puolelta mökin tupaan.

Arvatenkin katselimme ensin toisen rakennuksen aarteet
 ja siellä bongasin keltaisella päällystetyt putkijalkajakkarat.
Minun pieni näppärä kirppistelykaveri (1 v 8 kk) puolestaan näki sinisellä päällystetyn lasten putkijalkajakkaran. Hän istahti siihen ja sanoi varmalla äänellä, että "E:n tuoli".
 Niin sopiva ja ihana se oli ja edullinen, että ostimme senkin "mummun tuolien" lisäksi.

 Olemme olleet kahdelleen täällä mökillä tämän päivän.
Jakkaroista on piisannut iloa koko päiväksi. Mökkikaverini on jaksanut istua jakkaralla ja välillä siinä on istunut nukke. Hän on kantanut ja kaadellut niitä.  Keltainen tuoli on toimittanut pöydän virkaa ruokailun aikana ja koko ajan kuuluu porinaa "E:n tuolista ja mummun tuoleista". Ihanaa leikkiä ja lapsen puhetta!

 Tämä päivä jää mökkimuistoihin jakkarapäivänä.
💛💙

Taidanpa vielä kirjoittaa tuolin pohjaan hänen nimensä
-muistoksi hänelle tästä päivästä.💙

Nyt jätämme tuolit tupaan ja lähdemme saunan lämmitykseen!

Mukavaa illan jatkoa!

-Kaisu-

Rippijuhlat

Olemme viettäneet nuorimman tyttäremme rippijuhlia itseasiassa kahtena viimeisenä viikonloppuna. Konfirmaatio oli toissalauantaina lastemme rippikirkossa ja nyt lauantaina juhlimme täällä kotosalla perheemme ja kummien sekä ystävien kanssa  nuoremme tärkeää elämän taitekohtaa. <3

Jokainen juhla on ainutkertainen.
Juhlittavan näköinen. 

Sitä pohdin kirkon penkissä istuessamme, rauhoittuessamme. Hyvissä ajoin saapuneena oli hetki ajatuksissa viivähtää tämän lapsen luona. Niin nopeasti tuntuu kaikki kulkeneen syyskuisesta keskiviikkoillasta 2001 tähän kesähetkeen,  53 senttisestä tyttövauvasta pitkänhuiskeaan nuoreen naiseen, valkeasta ristiäismekosta tämän juhlan mustavalkeaan juhla-asuun. Lapsuudesta nuoruuteen, lapsuuden unelmista aikuisuutta kohti. 

Konfirmaatiojuhla on vanhemmillekin niin herkistävä, kaunis hetki oman lapsen, aikuisuuden kynnyksellä olevan lapsen rinnalla. <3 Lapsuuden huolettomat päivät alkavat olla muistojen nauhaa.  Katse tähyää jo omalla tavallaan vanhempien ohi tulevaisuuteen.

Siinä nuorten astellessa kirkon käytävää pitkin, heidän katseensa olivat  avoimia, luottavaisia, iloisia. Heidän rippilaulunsa raikui herkästi. Heillä oli ollut hyvä leiri; oli löytynyt uusia ystäviä, ikäkavereita, joiden kanssa he olivat saaneet jakaa vajaan viikon päivät ja pohtia yhdessä elämän suuria kysymyksiä.

"Me iloitsemme kanssasi tästä päivästä

ja uskomme, että hän joka elämän lahjoitti,

osoittaa sinulle paikan

ja tukee sinua

myös vaikeina aikoina. "

-M. Säkkinen- 

Tyttäreni toivoi kotiväeltä pionia "tai jotain muuta kuin ruusua"! <3 Pionikausi oli kukkakaupassa jo ohi. Onnittelu- ja kuvauskukaksi hän sai sitten tämän vaaleanpunaisen krysanteemin.

Konfirmaation jälkeen kävimme syömässä ulkona ja seuraavana aamuna lähdimme sinne tyttöjen reissuun, josta jo olenkin kirjoittanut.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨ 

Reissusta voimaantuneena leivoimme yhdessä juhlatarjoamiset. Helle oli noina päivinä mitä ihanin ja sisällä hellan ääressä tokikin tarkeni. Ihailin nuorta näppäryyttä tytön tehdessä  seeprakakkuja ja pursottaessa turkinpippuripalleroita. Toinen tytär hallitsee pursottamisen ja hän päällysti täytekakut kauniisti ruusupursotuksella. Jääkaappi oli tupaten täysi näistä meidän irtopohjavuokista ja täytekakkukuvuista. Oli täysi työ saada kaikki mahtumaan sinne ja herkut säilymään juhlahetkeen saakka. Se on se kesäajan juhlien haaste! ;)

Mustikkaherkku on tämän ajan varma valinta ja se löysi tiensä tähänkin juhlaan. Leivoin vanhan ajan vaniljakastikkeella höystettyä pullaa vienerpitkotyyliin. Se oli etenkin pikkulasten ja isojen poikien mieleen. <3

Servetit ja koristekivet tytär valitsi Ikeasta ja ruusut sävyyn löytyi näppärästi Prismasta. Ruusut olivat jotenkin erityisen kauniit ja terhakat. Olen ihastellut niitä ihastelemasta päästyäni. :)

 

Makaronikinkkusalaatti oli juhlijan toivesalaatti ja tuoresalaatti siihen rinnalle. Suolasten miettiminen aiheutti tällä kertaa eniten päänvaivaa. Päädyimme värikkääseen iltapalapiirakkaan ja lisäksi kaupan coctaipiirakoihin ja niin saatiin sekin asia helposti oikaisten kuntoon. Lämpimästä johtuen kaikilla oli jano ja  sitruunalimsasta sekä omenamehusta sekoitettu juoma meni kuin kuiville kiville. :)

"Olkoon ilo silmissäsi,

valo sydämessäsi,

hymy huulillasi 

ja onnenpolku edessäsi. "

Ihana nuoren juhla, kodinjuhla,

jota saimme taas yhdessä juhlia.

Lastenlapset olivat niin suloisia kesävaatteissaan;
tyttölöiset pitsimekoissaan, valkoisissa leningeissään,

pojat polvimittaisissa housuissa ja paidoissaan.

Pukukoodi oli kepeän kesäinen.

Juhlasankari oli toivonut veljiensä pukevan kauluspaidat,

muuten hekin saivat olla aivan kesäisesti shortseissaan.

Kaikki nauttivat kilvan kesästä ja kesän juhlasta! 

 

Muistamisia, kortteja, ruusuja,

iloista rupattelua, 

lähelläoloa, välittämistä.

Kesän iloa, kokoontumisen riemua.

Siitä oli tämä J:n juhla tehty!

<3

Toisaalta iloisena, 

toisaalta haikeana

kirjoittelin näitä

näistä perheemme kymmenennistä rippijuhlista. <3

-Kaisu-

Synttäriarvonnan voittaja on arvottu tänään

Kiitos blogini 2-vuotis arvontaan osallistuneille mukanaolosta

ja kiitos myös kannustavista sanoista!

Arvoin tänään klo 22 tämän Pentikin korin ja keittiöpyyhkeen Random.org -laskurilla.

Voitto osui 

Vintagenin arvalle ja kommentille

"Itselläni puolet lyhyempi kokemus blogin pitämisestä, mutta ehdottomasti tuo lisääntynyt valokuvaaminen on blogin pitämisen suuri plussa! Kesän vihreys ja kaikki värit on kyllä tosissaan voimaannuttavaa. 

Mukana arvonnassa, hyvää keskikesän aikaa.

vuosikerta (at) live (piste) fi"

Onneksi olkoon Sinulle Vintagentti!
🌹🌹🌹

Laitatko osoitetietosi minulle!

Jos et ilmoittaudu kahden viikon sisällä, arvon voiton uudelleen!

---------------

Mukavaa alkavaa viikkoa!
Tervetuloa vanhat ja uudet, vakituiset ja satunnaiset blogini lukijat mukaani
Tau(v)onpaikan kolmevuotis taipaleelle!

💜

-Tauvonpaikan Kaisu-

Metsäpolulla, muistojen polulla pienten kanssa

Elämä on muistojen helminauha.

Se on sukupolvien sydänten ketju.

Se on vanhojen muistojen kertausta, uudelleen elämistä.

Näitä ajatuksia elin todeksi aurinkoisena kesäpäivänä,

kun avovarpain kuljimme lastenlasten kanssa

 lähimetsän polun kautta meren rantaan uimaan.

Niin monta kertaa, 

kymmeniä, satoja,

olen kulkenut tämän taipaleen omieni kanssa.

Kesä kesän jälkeen.

Kolmekymmentä kesää.

Nyt kuljen samoja polkuja pienten rakkaitten kanssa.

Heidänkin askeleensa ovat kevyet.

He puhua pulputtavat paljon,

kyselevät,

näkevät enemmän kaunista ja askarruttavaa kuin minä.

Kuin sadun Hannu ja Kerttu he tukeutuvat toisiinsa.

Huolehtivat toisistaan.

Minä  näen heissä omat lapseni, 

heidän tädit ja sedät.

Kuljen muistojen poluilla äitinä

ja tällä polulla mummona.

Ja nautin tästä hetkestä,

kesäpäivästä, 

kiireettömyydestä.

Tästä, että tähän hetkeen on tultu. ❤

ti

'Lapsen tie on aamun tie
aurinko loistaa sen yllä.
Minne se kulkee, minne se vie?
Outoa se vielä on kyllä.
Kukkien valkoiset tähdet,
hauraat siniset kellot,
laihoa tuoksuvat pellot
kysyvät: minne lähdet?

Lähden matkalle, vaikka en
tiestäni mitään tiedä.
Kuljen rinnalla enkelten,
joilta ei valoa viedä.
Vaikka en tunnekaan matkaa,
keväästä riennän kesään
 niin kuin lintunen pesään
lentää ja lentoaan jatkaa....

Elämä, sana niin suuri
vielä on käsittämättä.
Monta rakasta kättä
lähellä nyt on juuri. '

Nämä laulun sanat soljuvat mielessäni,
kun katselen heitä ja heidän kulkuaan.
❤💙

-Kaisu-

Tyttöjen reissulla

Lomaterveisiä teille. 💚

Istun Onnibussissa matkalla kotiin.

Olen viettänyt ihanat lomapäivät

 kahden tyttäreni ja tyttären pikkutyttöjen kanssa pääkaupunkiseudulla.

Tämä oli naisten reissu, johon kuului arvatenkin paljon shoppailua, 

mutta myös luontoa ja kulttuuriakin sopivassa määrin.

Sää suosi täydellisesti meitä ja pikkuisetkin jaksoivat hienosti.

Kävimme katastamassa myös Porvoon kaunista, vanhaa kaupunginosaa.

Se on kaunis miljöö, jossa vanhat rakennukset ja luonnonkivikadut 

sekä menneen ajan tunnelma ovat kiteytyneenä helposti aistittavaksi.

Malmilla majapaikkamme ympärillä on myös kaunista luontoa, 

joka omalla tavallaan yllättikin.

Olimmehan kuitenkin reilusti kehäkolmosen sisäpuolella, 

tiuhaan rakennetulla pääkaupunkiseudulla.

Koivikoita,

 peltoa ja niittyä,

luonnon moninaisuutta,

ilta-auringon hyväilevää, tunnelmallista valohoitoa.

Samanlaista maisemaa kuin meilläkin päin;

luontoa, jossa mieli virkistyy ja sydän herkistyy.

 Jälleen kerran elin Helsingin muistojen kesät uudelleen;

Kauppatorin tienoon,

Tuomiokirkon edustan ja turistien lähdöt sight-seeing matkoille,

kulttuurien ja kielien moninaisuuden kirjon,

Espan puiston penkillä huokaisuhetken ja ihmisten katselemisen. ☺

Loma on tehnyt tehtävänsä, kun mieli halajaa kotiin. ☺

Aamulla aloitamme viime viikonloppuna konfirmoidun tyttären kanssa rippijuhlavalmistelut.

On ihana palata taas työhön ja touhuun!

Reissussa hyvä,

kotona paras! ❤

Nyt on kesä lämpötilojenkin puolesta.

Nautitaan!

~Kaisu~

Kynttelikön tuunaus piikkilangalla

Tällä erää olen koukussa ajanpatinoimaan piikkilankaan,

jota sattuu olemaan mökillä muutama kieppi. 😊

Tässä Instagramin kuvakoosteessa on tuo aitasta löytämäni kynttelikkö alkuperäisessä asussaan.

Siitä tämä värkkääminen lähti...

Tein piikkilankakranssin ja -mansetit piikkilangasta.

Ruusun kukkia löytyi vielä muutaman ja laitoin ne keventämään tuunausta.

Mansettiin taidan laittaa aina sellaista luonnon antia koristeeksi,  kun vuodenajan mukaan löytyy!

Kynttelikkö on ollut vuosikaudet pois käytöstä.

Ripustin sen nyt pitkästä aikaa  näköpaikalle aitan pöydän päälle.

Kesäillan päätteeksi oli ihana sytyttää kynttilät.

Minusta kynttelikkö passasi hyvin tuon aitan tunnelmaan.

Kynttilän valossa on ennen puhdetöitä tehty...

Seinällä olevassa vanhassa kankaisessa huoneentaulussa lukee

'Viel uusi päivä kaikki muuttaa voi'.

Se kuvaa entisajan toiveikasta elämän näköalaa ja -uskoa.

 

Toivotaan taas, että uusi päivä olisi aurinkoisempi, kuivempi, kesäisempi.
Kynttilöitä kerkeää poltellaa syksymmälläkin! ;)

Viikonlopun iloa kuitenkin! <3

-Kaisu-

Jk. Toisen kerran vilautan kuvia perhosesta ja palloista,

joita olen samaisesta värkistä vääntänyt.

Matka pienelle lomaselle

Lähdimme heti aamusta ajelemaan.
Pienellä porukalla.
Ajan kanssa, taukoja pidellen.

Huippua, kun tyttäreni ajoi ja minä sain  istua vänkärin paikalla.
Nauttia huolettomasti tästä päivästä, matkasta, maisemista.

Poutapilvet,
taivaan sini.
Vihreyttä täynnä oleva maa
ja tien poskien kukkaloisto.

Tasaiselta maalta kympuilevampaan.
Mutkien ja mäkien takana aina uudet kesäiset maisemat.
Kesä. Loma.

Matkalla piipahdimme kotijärven rannalla,
lapsuuteni kesien maisemissa, kotimökillä.
Muistojen värikäs kirjo tulvi mieleeni.
Tuttu, rakas ranta,
aaltojen liplatus,
vene rannalla -tyhjänä.

Kaikki kuin ennen ja kuitenkaan ei.
Kyynelten vapauttava virta huuhtoi pois
 kesäisen  kaipauksen ja haikeuden. <3

Kesän lämpimin päivä kannatti istua autossa.
Matkustaa neljättä sataa kilometriä
ja tuntea itsensä tervetulleeksi, odotetuksi vieraaksi.

Lähelle on joskus pitkä matka! 💜

Lauloin pienet tyynysotalaiset uneen siskonpetiin.
Katselin siinä nukkuvia tovin.
Minun nuorimmaiseni  ja lapsenlapseni siinä sulavasti kainalokkain
nukkuivat tämän päivän väsyjä  pois.
Huomiselle jäi jo monenmoisia suunnitelmia. <3

Hyvää yötä!
Kauniita unia!

-Kaisu-

Kiireetöntä sunnuntaita

Kesäinen sunnuntai vailla aikataulua ja suunitelmia on harvinaista herkkua.

Mökillä hyvin nukutun yön jälkeen on ollut ihana vain venyä ja oleskella.

Pysähtyä,

ynnätä olevaa ja tulevaa. 

Tytär on lähdössä illalla rippikoululeirille.

Tulevan viikon lomasuunnitelmani 

pikkupoikien ja keskimmäisen tytön kanssa alkaa hahmottua.

Kaikki selviää, selkenee ajallaan.

Jokainen saa osansa, kun malttaa odottaa! <3

Mökin ruusuhuoneen kello on 'ajaton'.

Se ei suostu enää mittaamaan aikaa!

Toisaalta se sopii  jakamaan ruusuisia ajatuksia ja kiireetötä aikaa mökillä oleville! 😊

Sunnuntain iloa Sinulle! 

Synttäriarvontaan ehtii vielä osallistua täällä.

-Kaisu-

Mökin pihapiiri

Viime viikolla ajelin itsekseni mökille ruohonleikkuuseen.

Olin työntouhussa jo heti seitsemän aikaan. Sehän sopiikin  hyvinlomalaiselle. :)

Tuli yhdistettyä tehokkaasti huvi ja hyöty,

lenkkipäivä ja pitkäksi ehtineen ruohon siistiminen.

Kolmatta tuntia työnsin ruohonleikkuukonetta pitkin mökin pihapiiriä.

Hiki virtasi ja ajatukset kulkivat tonttia mitatessani.

Kaksikymmentä suvea olen näitä tantereita tallannut.
Siinä työn touhussa kertailin vanhoja näkymiä, sitä mitä ennen oli, silloin kun me tulimme tänne.

Ensimmäisestä kesästä muistan kaksi valtavaa kuusta, jotka kasvoivat talon molemmin puolin.

Ne kaadettiin heti miten; niin tummia, varjostavia ne olivat ja hirvitti, että ne saattavat vielä  kaatua rohahtaa ominpäin mökin päälle. Sikäli oli harmi hävittää ne kuuset, koska pihassa  on vain yksi pieni kuusen alku ja metsässä toinen!

Pihassa on ollut myös ihana pihakoivu. Iso, tuuhea, kaksilatvainen. Kerrallinen ukkosmyrsky katkaisi toisen latvan ja muotopuolena, raajarikkona se siinä kasvoi vielä muutamat vuodet, kunnes eräs syysmyrsky kaatoi sen keskelle pihaa asuntovaunun viereen.
Siihen vanhan mökkikoivun kantoon istutimme toissa kesänä uuden  koivunalun.
Saapa nähdä miten isoksi se ehtii meidän aikaan kerkeää kasvaa? <3

Muistoista nousee myös talon vanhan rouvan autonrenkaisiin tekemät kukkaistutukset.
Ne me taidettiin kerätä pois ensimmäisenä kesänä.

Metsäkurjenpolvi ja päivänkakkarat ovat lisääntyneet pihalla.
Vanha tuomi ilahduttaa kesästä kesään naavaisilla, vanhoilla oksillaan, samoin kuin juhannusruusu ja syreeni. Ne ovat  pihan alkuperäisiä kukkijoita.

Piha oli hiekkainen, vähänurminen. Hiekka kantautui sisään ja se oli työlästä. Toimme keskipihaan  paljon multaa ja kylvimme nurmikon. Pihassa on parasta aikaa ihana valkea apilaniitty, joka on niin suloinen jalkojen alla. :)

~~~~~~~~~~~~~~~~

Navetasta olemme aikanaan purkaneet kanalaosan pois ja  saimme tilaa keskipihalle. Tämä kuva on kuvasta kuvaamani, utuinen.  Silloinen kuusivuotias niinä haravan varressa. Minusta tämä kuva on niin nostalgisen ihana muistojen kuva. <3

 

 
 

Yläkuvassa näkyy vanhassa mallissaan oleva ruskea navettarakennus
ja sitten tämän päiväinen  navetta.

Harmi muuten , että silloin ei tullut silloin otettua niitä ennen -kuvia.
Olisi hauska lastenkin kanssa katsella ennen -nyt -kuvia rinnakkain .
Minulla ja miehelläni nämä ovat toistaiseksi muistoissa mielessä! <3

Täällä on paljon itikoita, jos ei tuule -ja onneksi usein tuulee!  Pihassa on myös pikkumuurahaisia, mutta ei ole näkynyt käärmeitä eikä vielä punkkejakaan.

Alue on tunnettu linnustoltaan ja kurjet pesivät lähimetsässä ja joutsenet parveilevat pelloilla. Valkohäntäpeura on tuttu näky pellolla ja hirvet. Viime kesänä lähimökillä oli pihassa karhukin! 

Kun tulimme kaksikymmentä vuotta sitten tänne, ison tien vierus kasvoi pajua ja pöheikköä. Karsimme sieltä kaikki muut kuin koivut ja ajan saatossa olemme saaneet kauniin koivukujan toiselle puolelle tietä. Laitoimme ensimmäisen savotan yhteydessä nämä koivut kasvamaan yhteen ja siinä ne ovat kasvaneet niin kuin mekien näiden projektien myötä.





Minä muistan tällaisia asioita -ja toki paljon muutakin- tämän mökin historiasta ja pihapiiristä. Jotain  talon tyttäret ovat kertoneet muutaman kerran käydessään. Aikanaan me ja meidän työkalut sekä tekemiset jäävät historiaan ja tulee uudet tekijät sijaan. Näin se elämä menee eteenpäin.Tämmöisiä minä mietin siinä koneen kanssa tarpoessani kauniina kesäaamuna.

"Anna itsellesi aikaa kulkea ajatustesi niityllä" lukee mökin seinätaulussa.
Minä annoin aikaa ajatuksille ja jaloilleni.
Kummatkin hyötyivät aamun hetkestä ja tuli tehtyä aikamatka tämän miljöön muistoihin.

Kesätervehdys.
Ihanaa heinäkuista viikonloppua Sinulle!

-Kaisu-