29. heinäkuuta 2021

Rippijuhlien jatkoista serkkuleiriin


Isossa perheessä pitää usein organisoida ja ennakoida asioita hyvissä ajoin
ja huomioida monia muuttujia, aikatauluja sekä välimatkoja.

Niinpä pidimme nuorimmaisemme rippijuhlien jatkot mökillä perheen kanssa 
heinäkuun viimeisenä sunnuntaina, josta sitten kätevästi pääsimme jatkamaan serkkuleirin viettoon.
Jotkut eivät olleet nähneet toisiaan vuoteen,
joten jälleennäkemisen iloa oli ilmassa.




Mieheni lupasi keittää lohikeiton juhlavieraille
ja hän hoitikin sen aineksien hankinnasta tarjoiluun asti.
Ja kyllähän lohikeitto maistui niin lapsille kuin aikuisillekin.


Täytekakku oli mökkiversio,
johon leivoin neljä kerrosta uunipellillä ja väliin mansikkakermavaahtoa.

Löysin mesimarjapaikastamme kypsiä meskuja.
joita ripottelimme kakun päälle.
Useimmille mesimarja oli uusi makututtavuus
 eikä meidän kakkujen päällä ole ennen mesikoita kyllä ollutkaan.




Toivoimme papan kanssa serkkuleirille 
aurinkoa ja enkeleitä
ja siitä on iloinen sekä kiitollinen mieli, että se toivomus toteutui.

Leiriajan oli hellelukemia
ja mitään haavereita ei sattunut,
vaikka tällaisessa porukassa voisi sattua ja tapahtuakin monenmoista.
Vanhin lapsenlapsi oli nähnyt muun muassa rantanurmella käärmeen,
joita ei ole koskaan ennen näkynyt mökkimaisemissa.










Emme olleet suunnitelleet päiviin mitään erityisiä tekemisiä,
vaan lapset itseohjautuivat mökin pihapiirissä touhuihinsa ja leikkeihinsä. 
Uiminen oli toki näiden päivien ehdoton juttu.














Kun hyvästellessä kysyin jokaiselta erikseen,
mikä oli ollut mukavinta ja mieleenpainuvinta,
niin vastauksina oli

yhdessäolo ja kauempana asuvien serkkujen tapaaminen,
leikkiminen, 
uiminen,
poliisi ja rosvo-leikki,
pallo paikalla -leikki,
naulaaminen ja puutyöt papan kanssa,
kauppaleikki,
leikkimökissä leikkiminen,
keinuminen,
eväät rannalla,
mustikoiden poimiminen,
traktoriajelu metsässä.
"kaikki".

Aitoja vastauksia.
Eli niitä lasten perinteisiä juttuja ja mökkitekemisiä.




Muonavahvuutta oli mukavasti läsnä
 eli sain kokeilla mökkioloissa "suurtalouskokin" -roolia.
Otimme ensimmäisen kerran pariin leiriruokailuun käteviä Feelian liha- ja jauhelihakeittoja.
Siitä isommasta paketista tuli 10 litraa keittoa, joka meni melko lailla kaikki yhdessä ruokailussa.

Uudessa uunissa on hyvän mallinen, kuuden sentin korkuinen uunipelti,
jossa olikin nyt kätevä tehdä makaronilaatikkoa.
Riisipuuro ja juuri poimituista mustikoista tehty soppa on aina maistuva serkkuleirieväs 
samoin kuin muurikalla paistettu pyttipannu.




Leiriperinteenä on lasten poimimista mustikoista leivottu mustikkapiirakka
sekä iltapalaksi lämmitetyt lihapiirakat ja karjalanpiirakat.
Parina päivänä leivoin peltileipää, joka hupeni kyllä pian parempiin suihin.

Säännöllisestä muonittamisesta huolimatta aina välillä  joku kerkesi kysymään,
milloin syödään ja mitä on ruoaksi.
Ihania ovat, kun ruoka maistui ja kyllähän sitä energiaa toki kului ulkona touhutessa.




Meillä on ollut vuosien ajan käytössä nimikkomukit, jotka ovat käytössä ruoalla
ja niitä säilytetään pihalla hanakannun vieressä, 
josta he voivat ottaa vettä janojuomaksi touhujensa lomassa.




Kävimme uimassa merenrannassa päivällä pari kolme tuntia koko porukalla ja
pihassa uinti jatkui sitten altaissa ja paljussa.
Eipä tarvinnut illalla unta houkuttaa eikä hyssytellä ketään! 

Helle ehti kuivata uintien välissä uimareiden pyyhkeet,
joita olikin kuivamassa siellä ja täällä.

Monta kertaa ääneen ihastelin aurinkoisen sään ihanuutta ja sitä mitä se meidän leirille merkitsi.
Entä jos olisi satanut ja salamoinut?
Moni asia olisi ollut toisin
kattojen alla touhutessa.








Serkkuleiri on lastenlasten mielestä kesän kohokohta
ja kyllä se taitaa olla sitä myös heidän vanhemmilleenkin.

Meillä oli vielä voimia ja terveyttä tämän järjestämiseen 
ja rohkeutta ottaa tämä ihana porukka vastuulle.
Vanhimmat lapsenlapset auttoivat meitä ja huolehtivat pienistä serkuistaan
 mm. ruokailussa ja hammaspesuissa.
kun omat nuorimmaisemme olivat töissä leirin aikana.




Kyllähän leirin järjestäminen vaatii vaivannäköä, 
ruokailujen ja nukkumisien miettimistä,
henkistä asennoitumista sekä
 kevyitä yöunia leirin aikaan, 
mutta kyllä leiri antaa meille isovanhemmillekin.

Muistoiksi jäi taaskin monia mukavia hetkiä, sattuvia sanontoja
sekä ihania kohtaamisia. 
Ennen kaikkea saimme olla hetken "päineen heidän kanssaan" 
ja siinä yhdessä talostellessammee tutustua lastemme lapsiin ja heidän ainutlaatuisuuteen.

~~<3~~

Kun siivoilimme siinä mökkiä,
lankomies tuumasi
"että kovin on hiljaista",
piipahti rannalla ja palatessaan sanoi siellä näkyneen pienten tepastelijoiden jalanjälkiä.




"Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt."

-S.Harmaja-


~~~<3~~

Tienoo hiljeni.
Askelten kaiku ja lasten äänet jäivät soimaan mielen perukoille. 

23. heinäkuuta 2021

Kesän kauneutta talteen keräämässä



Nyt on juuri oikea aika kerätä kuivamaan 
muun muassa
kärsämöä,
kanervaa,
pietaryrttiä
ja erilaisia heiniä.

Tein eilen pienen lenkin mökin läheisyydessä
ja keräsin aimo lastin 
 kukkien kauneutta ja heinien herkkyyttä maitokärryn kyytiin.
Erilaiset heinät ja ojakärsämöt laitoin yhteen isoon lasiastiaan kuivamaan.




Kärryssä oli myös siankärsämöä ja kanervaa.
Kokeilumielessä tein niistä kranssin pajusta pyöräyttämääni kieppiin 
kolmen kimpun tekniikalla,
sisäreunaan, keskelle, ulkoreunaan.
Yllättävän paljon kranssiin meni värkkiä
ja mies joutui vielä kipaisemaan lisäkimpun kärsämöä aitan takaa.

Kranssista tuli kyllä aika ihana sävyiltään ja nuo erityyppiset kukinnot korostivat mukavasti toisiaan.
Toivottavasti kukat kuivahtavat kivasti toisensa lomiin tulevien päivien iloksi.








Nämä ovat minun arjen parhaita hetkiä.
Näissä hetkissä tunnen olevani omillani kokeilemisen, tekemisen ja kauneuden äärellä.

Monista kesäisistä kokeiluista on jäänyt pitkäaikaisia muistoja 
niin kuin tämä värikäs mustikanvarpukranssi
joka oli lähes pari vuotta tuvan väliovessa 
-karisematta-
ja nyt se on koristanut kesän ajan aitan ovea eikä vieläkään ole poisnakkaamisen tarvetta. 
Värit ovat säilyneet upeasti.
Tämä on ollut yksi eniten iloa tuottaneista kransseistani
ja nyt alkaa taas olla näiden värikkäiden varpujen aika.

Kurkkasin vanhoista päivityksistäni kransseja muistinvirkistykseksi
ja vinkiksi sinullekin.
Nyt löytyy värkkejä näihin:
ja kohta on humalaköynnöskranssin aika.

Monenmoisia tekeleitä löytyikin kranssi -tunnisteella.
Oli itsellenikin kiva kurkkaus menneisiin kranssien kieputteluihin.

~~~~

Kohta lähdemme takaisin mökille ja mustikkametsään. 
Kesä on edennyt tähän vaiheeseen.
Tänään sormet ja suupielet sinistyvät
ja ehkäpä illalla herkuttelemme mustikkapiirakallakin.

Ihania heinäkuisia hetkiä Sinulle.
Otetaan ilo irti kaikesta siitä mitä Suomen kesä meille tarjoaa!









 


20. heinäkuuta 2021

Kalapaitojen ompelua ja kesäfiiliksiä


Pitkästä aikaa olen ommellut lasten t-paitoja 
ja oman kesämekkopostauksen lopussa lupasinkin niistä tehdä oman postauksen.




Kesälomani alussa löysin paikallisesta
Ompelijan Onni -kangaskaupasta Lalian ihanaa, laadukkaan oloista Taimen-kangasta. 
Ompelin tuosta trikoosta kalastuksesta tykkäävälle 
kesälomalaiselle pari t-paitaa.

Minulla ei ollut kaavoja,
mutta sain leikattua ompelukseni pojan paidan avulla . 
Jämäkankaasta leikkelin summamutikalla pienen lepakkohiaisen paidan,
jonka saa suvun nuorin poikanen.










Paitaa kokeiltuaan poika totesi suorilta, 
että onpa ihanan tuntuinen kangas.
Ja sitä se kyllä onkin ja helppoa ommella.

En ole ommellut juurikaan lapsenlapsilleni vaatteita ja oli tosi kiva, 
kun näin paidan olevan mieluinen.
Tämä serkun kalapaita sai paljon tykkäyksiä ja
myös toiveita samanmoisen saamisesta.

Minulla on nyt ko. kangasta pari palaa jemmassa 
eli on odotettavissa pienten kalamiesten 
-ja ehkä vähän isompienkin miesten-
 paitojen ompelua.




Kalapaidasta, 
lapsenlapsista ja isistä
sekä kesälomaviikosta lapsuuteni mökkimaisemissa ja 
kesäisestä onnellisuudesta
nousi mieleeni 

  Lauri Viidan runo:

Suvimaisema: 
lahdentyven,
saunaranta ja vene
ja helle, männikön tuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä, hei! 




Kesä on niin ihanaa aikaa,
niin auvoisaa ja mukaansa tempaavaa.

Kesissä on paljon muistoja
ja tämän kesän hetkistä syntyvät tulevaisuuden muistot.


💚







15. heinäkuuta 2021

Terassin uusi ilme ja tuolien tossukat juuttinarusta


Hiljaa hyvä tulee 
ja ajatellen kaunista.

Tämä lempparilause tulee mieleen meidän takaterassia ajatellessa.
Laajensimme sitä viime kesänä tuon puutarhapöydän verran
-tai ehkäpä vähän enemmänkin-
ja samalla vaihdoimme lattialaudat sekä teimme pätkän uutta aitaa.

Niiden käsitteleminen jäi tälle kesälle ja lopulta rippijuhlia edeltävälle viikolle,
mutta tuli kuin tulikin valmiiksi ennen juhlaa.

Terassi on kyllä nyt kivan tilava
ja siinä meidän olikin hyvä rippijuhlailtaa istuskella.
Pöydällä on reilusti tilaa ja se asettuu kivasti marjaomenapuun katveeseen.











Tämä meidän tuunaama vanha pihakeinu on edelleen osa terassin kalustusta.
Se on huoleton kapistus 
ja  näillä keleillä mieluinen istumapaikka autotallin seinustalla,
varjossa. 






Uutena tulokkaana on nämä tuolit,
jotka koottiin juhlan aattona.

Liikutellessa tuolin jalka veti hetimiten tuohon vastakäsiteltyyn lattiaan
melkoisen naarmun.
Näytti,  ettei mitkään huonekaluhuopatarrat tartu tuolien jalkoihin eikä tule niissä pysymään.

Virkkasin juuttinarusta tossukat,
jotka sopivat mielestäni hyvin kokonaisuuteen
Pääasia, että lattian naarmuuntuminen loppui.

Ja muuten,
 noissa tuoleissa on muuten yllättävän ihana istua.

~~~~~

Nyt lähden istumaan hetkeksi tuonne rantaan.
Mittari näyttää jo aamusta varjon puolella hellelukemia.







 

12. heinäkuuta 2021

Nuorimmaisen rippijuhlat


Viikonloppuna vietimme nuorimmaisemme rippijuhlia.

Kirkkopuistossa seisoessamme mieheni kuiskasi, 
että tämä on yhdenlainen historiallinen hetki;
yksi elämänvaihe vanhemmuudessa on nyt ohitse.
Sitä samaa olin aamulla itsekseni miettinyt;
hetkessä oli sekä haikeutta että kiitollisuutta ja  iloa.


~~~~

Koronan taki kodeissa jännättiin kesän alkuun saakka, 
toteutuvatko rippikoululeirit ja millä tavoin.
Rippikoululaiset pääsivät sittenkin leirille,
 "kupla" -järjestelyin,
 elämän tärkeiden asioiden äärelle
sekä tutustumaan ikäkavereihin.

Noihin penkkeihin rippikoululaiset saapuivat,
 istuivat vielä hetken kirkon penkissä vierekkäin
kuin linnunpoikaset yhdellä koolla
ja hetken päästä pyrähtivät jo kukin omille tahoilleen,
nuoruuden päiviin.

Jokaiselle heille toivoisin turvallista matkaa
ja lempeitä polkuja!




Juhlimme rippilastamme  kotosalla
isovanhempien ja kummien kanssa.
Juhlapäivän sää oli mitä kaunein
ja saimme istuskella ulkosalla väljästi kesäillasta nauttien.

Nämä olivat rippijuhlien osa 1
ja kahden viikon päästä on osa 2, 
johon saapuvat kaikki sisarukset ja heidän perheensä.

Jasmike kukkii juuri.
Taitoin pensaasta oksia kahvipöydän maljakkoon,
jossa sen kukat kestävät  yllättävän pitkään hyvinä,




Leivoin perinteisen mansikkakakun,
jonka täytin mansikkasurvoksella ja tuorejuusto-kermavaahtoseoksella.
Ajattelin tätä kakkua leipoessani etenkin lapsia ja miehiä,
jotka arvostavat näitä tuttuja turvallisia juttuja ja peruskakkuja.

Minua tosin harmitti juhlan aamuna,
kun mansikkasurvos teki yllärit ja sen johdosta tämä kakku ei ollut pelkästään kostea,
 vaan suorastaan märkä.
Mutta yllätyksekseni kakku sai kehuja, 
kun "kuivaa kakkua on kuulema tympiä syödä", totesi suvun miehet.

Mustikkaherkun voisin sanoa olevan jo juhlakattauksiemme perustaa;
aina varma valinta ja maistuvainen




Samettinen Vadelmajuustokakku oli ensimmäistä kertaa maistelussa
ja olipas se hyvää.
Kakku oli näppärä valmistaa eikä siihen tarvinnut liotella liivatteita! 
Annan vahvan suosituksen tämän samettisen herkun leipomiseen,
kun vattupensaatkin alkavat kohta punertaa. 



Jätin suosiolla tällä helteellä suolaiset piirakat  leipomatta
ja annoin vastuun miehelleni suolaisesta tarjottavasta.
Saimme nauttia hänen sähkösavustimella savustamaansa lohta,
jossa oli suolat ja savut kohdillaan.  

Joskus kauan sitten teimme Koti-ja maatalousnaisten juhlakurssilla kateleipiä
ja nyt juhlan alla ne juolahtivat mieleen.
Leipaisinkin sitten halkasijaltaan 3-4 cm olevia pieniä sämpylöitä eli kateleipiä,
 joka sanana kyllä hämmensi lapsia.
Korvasin sanan sanomalla niitä coctailsämpylöiksi.


Juomana oli sitruunalimsa-Juissi-mansikkamehu- sekoitus,
joka arvatenkin teki kauppansa näillä helteillä.
Twister-mehujäätelöt olin varannut mehun sekaan laitettavaksi,
mutta löysin ne illalla pakkasesta.
Näinkin voi käydä.






Maidottomalle vieraalle leivoin pienen mansikkakakun,
johon laitoin Alpro soya-kermavaahtoa ja Oatlyn-tuorejuustoa.
Lisäksi tuunasin valmiista leivoksista em. vaahdolla ja tuoremarjoilla sekä
 sokerikiilteellä pienet kuppikakut.
koska muillekin oli mustikkaista ja vadelmaista herkkua.

~~~~~~

Siinä ne päällimmäiset ajatukset ja mietteet pikkupojan rippijuhlista.
Pikkupojan. 💙
Taitaa olla aina nuorimmainen se perheen pienimmäinen,
vaikka juuri kesän alussa ohitti kasvussa äidin.
Pikku äidin.


~~~~~~

Juhla on vaihtunut arjeksi.
Riparilainen on lähtenyt isänsä kanssa aamulla reissuun ja 
minä ajelin lapsuuden mökkimaisemiin.

Olen täällä yksin.
Ensimmäistä kertaa ihan itsekseni.
Nautin tästä.
Tilanteen erikoisuudesta.
Hiljaisuudesta.
Kesästä.
Lämmöstä.
Lomasta.







 






l

8. heinäkuuta 2021

Nimet pyyhkeisiin


Lapsiperheissä eletään kylpypyyhkeiden käytön kulta-aikaa.
On uimaan lähtijöitä ja uimasta tulijoita,
saunojia ja reissaajia.
On märkiä, hiekkaisia,
enemmän ja vähemmän käytettyjä,
"en tiedä kenen tuo on" -statuksella olevia.
Pyyhkeitä tuntuu olevan enemmän "liikenteessä"
kuin kaapissa.
Ainakin meillä.



Vaikka meillä on väki vähentynyt,
silti tämä kesäinen pyyherumba näkyy edelleenkin.
Pyyhkeitä roikkuu uintien jälkeen kuivamassa mattotelineellä,
pesun jäljestä pyykkinarulla,
niitä löytyy pusseista ja kasseista,
kotona ja mökillä.

Harmillisinta on, jos sitä omaa lemppari nimikkopyyhettä ei enää löydykään.
Tällä hetkellä harmittaa kaksi kadonnutta Mörkö-pyyhettä.
Olin merkannut niihin tussilla nimet,
mutta ei ne ole ohjautuneet meille takaisin.




Vahingosta viisastuneena ostin kesäkäyttöön tarjouskorista
 pari pyyhettä pyyhevajetta paikkaamaan.
Kotimatkalla tuli ajatus ommella niihin nimet
ja tehdä sillä tavoin niistä nimikkopyyhkeet.




Minulla on vanha ompelukone, 
jossa ei ole mitään hienouksia,
brodeerauksista puhumattakaan.

Kirjoitin nimet leivinpaperille
ja ompelin ne ensin suoraompeleella.
Sitten irrotin paperin
ja "päällystin" kirjaimet siksakilla. 
Laitoin piston tiheyden tappiin
niin sain kivaa, tasaista  jälkeä.
Tikkiä, joka ajaa tässä asiansa.








Olin tarkoittanut tehdä tekstauskirjaimilla nuo nimet,
mutta vauhdissa olikin tullut kahta printtiä.

Sama se.
Pääasia, että nimet ovat "kissankorkuisilla kirjaimilla"
ja kumpikin tunnistaa omansa.
Ja ehkä joku muukin tietää kenelle ne kuuluvat,
jos sattuvat tuttujen huudeille jäämään.

Nyt pyyhkii tältä osin!

~~~~~~


Tällaisia helteisen ja tuulisen päivän "ex tempore" -puuhasteluja tällä kertaa.
Minusta juurikin kesäloman parhautta!

Miten sinun päiväsi on kuluneet ja sujuneet?