Trikoomekko itselle

Nyt on kesäloma hyvällä mallilla ja fiilis korkealla,

kun olen päässyt istahtamaan ompelukoneen äärelle

ja saanut vieläpä mieluisia lopputuloksia.

Minulla on ollut käytössäni vuosia, vuosia  trikoinen mekko,

 lempivaate, josta olen tykännyt

ja jota olen käyttänyt ns. kesät talvet.

Ja kaapissa  on ollut jemmassa raitainen trikookangas, 

josta olen aikonut ommella itselleni

-joskus.

Nyt ekalla lomaviikolla tuo raitakangas on muuntunut vanhan mekon kaavoilla maximekoksi 

ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Erityisen tyytyväinen olen tuohon kaula-aukkoon,

joka on kuitenkin niin näkyvä osa vaatetta. 

Siitä tuli mielestäni tosi hyvä.

Tässä poikani nappaama kuva tilanteesta.

jossa esittelin mekkoa innoissani, onnessani.

Tätä ommellessa tein taas aikamatkan ajatuksissani vuosien ja vuosikymmenten päähän,

aikaan, jolloin ompelin paljon vaatteita lapsillemme ja itsellenikin.

Useimmiten pojilla oli kesäaikaan samanlaiset paidat ja shortsit

ja tytöillä omansa.

Ihmettelin tänään sitä,

millä ajalla ja millä voimavaroilla se kaikki tapahtui.

Se oli silloin arjen voimavara ja vastapaino.

Siitä sain silloin iloa itselleni ja näkyvää tulosta.

Sitä samaa se oli tänäänkin.

Hyvää mieltä käsillä tekemisestä ja itsensä haastamisesta.

Tämän mekon lisäksi kankaasta tuli t-paita lapsenlapselle.

Innostuin ompeluhetkestäni niin, että tänään olen käynyt ostamassa 

ihanaa "kala"-kangasta.

Vilautan siitä ompelemiani paitoja toisten.

~~~~~~

Itseä voi hemmotella näinkin.

Tekemisestä tulee hyvä mieli  ja lopputulos voi parhaimmillaan palkita.

Ja ystäväni sanoin, 

tämäkin on itseilmaisua! 

Oletko sinä ruukannut ommella itsellesi tai ompeluttanut vaatteita?