Nuorimmaisen rippijuhlat

Viikonloppuna vietimme nuorimmaisemme rippijuhlia.

Kirkkopuistossa seisoessamme mieheni kuiskasi, 

että tämä on yhdenlainen historiallinen hetki;

yksi elämänvaihe vanhemmuudessa on nyt ohitse.

Sitä samaa olin aamulla itsekseni miettinyt;

hetkessä oli sekä haikeutta että kiitollisuutta ja  iloa.

~~~~

Koronan taki kodeissa jännättiin kesän alkuun saakka, 

toteutuvatko rippikoululeirit ja millä tavoin.

Rippikoululaiset pääsivät sittenkin leirille,

 "kupla" -järjestelyin,

 elämän tärkeiden asioiden äärelle

sekä tutustumaan ikäkavereihin.

Noihin penkkeihin rippikoululaiset saapuivat,

 istuivat vielä hetken kirkon penkissä vierekkäin

kuin linnunpoikaset yhdellä koolla

ja hetken päästä pyrähtivät jo kukin omille tahoilleen,

nuoruuden päiviin.

Jokaiselle heille toivoisin turvallista matkaa

ja lempeitä polkuja!

Juhlimme rippilastamme  kotosalla

isovanhempien ja kummien kanssa.

Juhlapäivän sää oli mitä kaunein

ja saimme istuskella ulkosalla väljästi kesäillasta nauttien.

Nämä olivat rippijuhlien osa 1

ja kahden viikon päästä on osa 2, 

johon saapuvat kaikki sisarukset ja heidän perheensä.

Jasmike kukkii juuri.

Taitoin pensaasta oksia kahvipöydän maljakkoon,

jossa sen kukat kestävät  yllättävän pitkään hyvinä,

Leivoin perinteisen mansikkakakun,

jonka täytin mansikkasurvoksella ja tuorejuusto-kermavaahtoseoksella.

Ajattelin tätä kakkua leipoessani etenkin lapsia ja miehiä,

jotka arvostavat näitä tuttuja turvallisia juttuja ja peruskakkuja.

Minua tosin harmitti juhlan aamuna,

kun mansikkasurvos teki yllärit ja sen johdosta tämä kakku ei ollut pelkästään kostea,

 vaan suorastaan märkä.

Mutta yllätyksekseni kakku sai kehuja, 

kun "kuivaa kakkua on kuulema tympiä syödä", totesi suvun miehet.

Mustikkaherkun voisin sanoa olevan jo juhlakattauksiemme perustaa;

aina varma valinta ja maistuvainen

Samettinen Vadelmajuustokakku oli ensimmäistä kertaa maistelussa

ja olipas se hyvää.

Kakku oli näppärä valmistaa eikä siihen tarvinnut liotella liivatteita! 

Annan vahvan suosituksen tämän samettisen herkun leipomiseen,

kun vattupensaatkin alkavat kohta punertaa. 

Jätin suosiolla tällä helteellä suolaiset piirakat  leipomatta

ja annoin vastuun miehelleni suolaisesta tarjottavasta.

Saimme nauttia hänen sähkösavustimella savustamaansa lohta,

jossa oli suolat ja savut kohdillaan.  

Joskus kauan sitten teimme Koti-ja maatalousnaisten juhlakurssilla kateleipiä

ja nyt juhlan alla ne juolahtivat mieleen.

Leipaisinkin sitten halkasijaltaan 3-4 cm olevia pieniä sämpylöitä eli kateleipiä,

 joka sanana kyllä hämmensi lapsia.

Korvasin sanan sanomalla niitä coctailsämpylöiksi.

Juomana oli sitruunalimsa-Juissi-mansikkamehu- sekoitus,

joka arvatenkin teki kauppansa näillä helteillä.

Twister-mehujäätelöt olin varannut mehun sekaan laitettavaksi,

mutta löysin ne illalla pakkasesta.

Näinkin voi käydä.

Maidottomalle vieraalle leivoin pienen mansikkakakun,

johon laitoin Alpro soya-kermavaahtoa ja Oatlyn-tuorejuustoa.

Lisäksi tuunasin valmiista leivoksista em. vaahdolla ja tuoremarjoilla sekä

 sokerikiilteellä pienet kuppikakut.

koska muillekin oli mustikkaista ja vadelmaista herkkua.

~~~~~~

Siinä ne päällimmäiset ajatukset ja mietteet pikkupojan rippijuhlista.

Pikkupojan. 💙

Taitaa olla aina nuorimmainen se perheen pienimmäinen,

vaikka juuri kesän alussa ohitti kasvussa äidin.

Pikku äidin.

~~~~~~

Juhla on vaihtunut arjeksi.

Riparilainen on lähtenyt isänsä kanssa aamulla reissuun ja 

minä ajelin lapsuuden mökkimaisemiin.

Olen täällä yksin.

Ensimmäistä kertaa ihan itsekseni.

Nautin tästä.

Tilanteen erikoisuudesta.

Hiljaisuudesta.

Kesästä.

Lämmöstä.

Lomasta.

 

l