12. heinäkuuta 2021

Nuorimmaisen rippijuhlat


Viikonloppuna vietimme nuorimmaisemme rippijuhlia.

Kirkkopuistossa seisoessamme mieheni kuiskasi, 
että tämä on yhdenlainen historiallinen hetki;
yksi elämänvaihe vanhemmuudessa on nyt ohitse.
Sitä samaa olin aamulla itsekseni miettinyt;
hetkessä oli sekä haikeutta että kiitollisuutta ja  iloa.


~~~~

Koronan taki kodeissa jännättiin kesän alkuun saakka, 
toteutuvatko rippikoululeirit ja millä tavoin.
Rippikoululaiset pääsivät sittenkin leirille,
 "kupla" -järjestelyin,
 elämän tärkeiden asioiden äärelle
sekä tutustumaan ikäkavereihin.

Noihin penkkeihin rippikoululaiset saapuivat,
 istuivat vielä hetken kirkon penkissä vierekkäin
kuin linnunpoikaset yhdellä koolla
ja hetken päästä pyrähtivät jo kukin omille tahoilleen,
nuoruuden päiviin.

Jokaiselle heille toivoisin turvallista matkaa
ja lempeitä polkuja!




Juhlimme rippilastamme  kotosalla
isovanhempien ja kummien kanssa.
Juhlapäivän sää oli mitä kaunein
ja saimme istuskella ulkosalla väljästi kesäillasta nauttien.

Nämä olivat rippijuhlien osa 1
ja kahden viikon päästä on osa 2, 
johon saapuvat kaikki sisarukset ja heidän perheensä.

Jasmike kukkii juuri.
Taitoin pensaasta oksia kahvipöydän maljakkoon,
jossa sen kukat kestävät  yllättävän pitkään hyvinä,




Leivoin perinteisen mansikkakakun,
jonka täytin mansikkasurvoksella ja tuorejuusto-kermavaahtoseoksella.
Ajattelin tätä kakkua leipoessani etenkin lapsia ja miehiä,
jotka arvostavat näitä tuttuja turvallisia juttuja ja peruskakkuja.

Minua tosin harmitti juhlan aamuna,
kun mansikkasurvos teki yllärit ja sen johdosta tämä kakku ei ollut pelkästään kostea,
 vaan suorastaan märkä.
Mutta yllätyksekseni kakku sai kehuja, 
kun "kuivaa kakkua on kuulema tympiä syödä", totesi suvun miehet.

Mustikkaherkun voisin sanoa olevan jo juhlakattauksiemme perustaa;
aina varma valinta ja maistuvainen




Samettinen Vadelmajuustokakku oli ensimmäistä kertaa maistelussa
ja olipas se hyvää.
Kakku oli näppärä valmistaa eikä siihen tarvinnut liotella liivatteita! 
Annan vahvan suosituksen tämän samettisen herkun leipomiseen,
kun vattupensaatkin alkavat kohta punertaa. 



Jätin suosiolla tällä helteellä suolaiset piirakat  leipomatta
ja annoin vastuun miehelleni suolaisesta tarjottavasta.
Saimme nauttia hänen sähkösavustimella savustamaansa lohta,
jossa oli suolat ja savut kohdillaan.  

Joskus kauan sitten teimme Koti-ja maatalousnaisten juhlakurssilla kateleipiä
ja nyt juhlan alla ne juolahtivat mieleen.
Leipaisinkin sitten halkasijaltaan 3-4 cm olevia pieniä sämpylöitä eli kateleipiä,
 joka sanana kyllä hämmensi lapsia.
Korvasin sanan sanomalla niitä coctailsämpylöiksi.


Juomana oli sitruunalimsa-Juissi-mansikkamehu- sekoitus,
joka arvatenkin teki kauppansa näillä helteillä.
Twister-mehujäätelöt olin varannut mehun sekaan laitettavaksi,
mutta löysin ne illalla pakkasesta.
Näinkin voi käydä.






Maidottomalle vieraalle leivoin pienen mansikkakakun,
johon laitoin Alpro soya-kermavaahtoa ja Oatlyn-tuorejuustoa.
Lisäksi tuunasin valmiista leivoksista em. vaahdolla ja tuoremarjoilla sekä
 sokerikiilteellä pienet kuppikakut.
koska muillekin oli mustikkaista ja vadelmaista herkkua.

~~~~~~

Siinä ne päällimmäiset ajatukset ja mietteet pikkupojan rippijuhlista.
Pikkupojan. 💙
Taitaa olla aina nuorimmainen se perheen pienimmäinen,
vaikka juuri kesän alussa ohitti kasvussa äidin.
Pikku äidin.


~~~~~~

Juhla on vaihtunut arjeksi.
Riparilainen on lähtenyt isänsä kanssa aamulla reissuun ja 
minä ajelin lapsuuden mökkimaisemiin.

Olen täällä yksin.
Ensimmäistä kertaa ihan itsekseni.
Nautin tästä.
Tilanteen erikoisuudesta.
Hiljaisuudesta.
Kesästä.
Lämmöstä.
Lomasta.







 






l

11 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu. Onnea. ❤️☀️🌻🌼🌸

    VastaaPoista
  2. Täytekakun kostuttaminen on kyllä vaikea laji. Joskus onnistuu, mutta ei aina.. silti minustakin mieluummin liian kostea kuin kuiva.. Mustikkaherkku ja vadel.akakku kuulostaa kans mielenkiintoisilta ohjeilta, jospa joskus kokeilis..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.
      Tuoremarjat on aina oma lukunsa tuolla kakun välissä, mutta se on kyllä totta, että parempi kosteutta kuin kuivuutta! :)

      Suosittelen kyllä noita molempia. Kumpikin liivattomia!

      Poista
  3. Varmasti omalla lailla herkkä hetki nuorimman ripille pääsy. Meillä juhlittiin kesäkuussa esikoisemme rippijuhlia ja omalla lailla oli herkkä hetki myös ja sitä mieheni kanssa matkalla kirkkoon mietittiin kuinka nopeasti aika menee, kun juuri hän syntyi pienenä keskosena, mutta todellakin jo 15-vuotta sitten. Minä olen meidän sisarusparven kuopus, tänä kesänä minun vanhimman siskon nuorin pääsi ripille ja meillä esikoinen. Nyt on kyllä lämpö hellinyt oikein urakalla, meidän 4.5kk pikku neiti jo ilmaisee, että helle riittää...Ihania mökkiloma päiviä! T: Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa <3
      Nämä elämän äärilaidat, alut ja loput, ovat erityisiä hetkiä monissa asioissa. Toki kaikki se, mikä siinä välissäkin on ollut ja on merkityksellistä ja muistoihin jäänyt. Esikoinen avaa ovia, kuopus sulkee niitä.

      Kyllä vauvoille -ja vanhuksille- nämä helteet ovat olleet kovaa aikaa, mutta eiköhän tämä tästä vähitellen viilene. Tänä aamuna täällä mökillä pilvipoutaa.

      Kesäpäivien iloa Sinulle! <3

      Poista
  4. Onnittelut juniorille💚 Herkulliset tarjoilut. Leppoisia kesäpäiviä☀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! <3

      Kyllä olenkin nauttinut täällä tästä erikoisesta asetelmasta. Tänään saan väkeä tänne ja kalamiehetkin lähtevät kuulema tulemaan kotiopäin.
      Arki palautuu vähitellen!

      Poista
  5. Onnea rippinuorelle❣Itken tai ainakin silmät kostuvat kouluun lähtemiset,juhlat,kun joku ilmoittaa odottavansa vauvaa jne. Tuo kirjoituksesi oli jälleen kaunis,kiitos. T.Pirta

    VastaaPoista