Kardemummaiset pannukakkuset

 Liusun lausun laskiaista!

Laskiaista kohden mennään kovaa luisua 

ja  tänä vuonna on luntakin ihan piisalle asti! 

Tuohon talviseen juhlahetkeen ja mäenlaskupäivään

kuuluvat itseoikeuteusti laskiaispullat.

Gluteeniton pulla on itselleni usein haaste,

vaikka olen niitä kyllä leiponutkin, klik.

Tänä vuonna päätin oikaista!

Leivoin vastikään pannukakkusia, jotka paistoin muffinssivuokapeltillä.

Niiden kardemummainen maku huijasi pullamakunystyröitä

ja kerma sekä hillo toivat arvatenkin laskiaispullatunnelmaa.

Tein taikinan gluteenittomista jauhoista ja riisimaidosta tällä luotto-ohjeellani, klik .

Lisäsin taikinaan puoli teelusikallista kardemummaa.

Voitelin vuokan "pesät" ja kaadoin niihin taikinaa pikkuisen yli puolivälin.

Pannukakkusten kannattaa antaa jäähtyä hetki vuokassa,

jolloin niihin tulee pieni kuoppa ja siihen on kätevä täytteet sujauttaa.

Veitsen kärki oli hyvä apu irroittamisessa.

Taikina mahtui kahteen muffinssivuokapeltiin.

Nyt meillä on muutamalle kahvihetkelle "pullapuolta" jemmassa.

Annoskokokin on aika sopiva!

~~~~~~

Luistavia mäenlaskuja

ja punaisia poskia

 sekä maukkaita laskiaisherkkuhetkiä Sinulle.

Maaliskuu siellä jo kolkuttelee.

Kevättä kohti mennään ja 

se, jos mikä on ihanaa,

Pst. Tämän muffinssipannari-idea oli  Kalevan ruokasivuilla

ja jäi sieltä mieleeni. 

Talvinen lapsuuden maisema kosketti

Eilen ajelimme lapsuuden maisemiin.

Lumi oli verhonnut sielläkin lapsuuden tienoot ja leikkitanhuat.

Kaikkialla oli koskemattoman kaunista, puhdasta.

Ja miten kauniilta tuo rakas lapsuuden koti näyttikään valkean lumivaipan ympäröimänä.

Lumi oli kietoutunut taiteellisen näköisiksi nietoksiksi 

ja tuuli oli sijannut tasaisia lumilakanoita pitkin peltoja. 

Lunta oli kasautunut mukavan näköisesti

kuusiaidan päälle, 

pyykkinaruille ja 

lintulaudan katolle.

~~~~

Lumi kinostuu

ja rakkauden muistot

sopuisasti niin

kuin sorsaparvi lipuu

nukuksissa virekkäin

Hiihtelin aikoinaan kotiani ympäröivillä pelloilla, 

järven jäällä ja naapureiden pihojen tuntumissa,

 leikin pajukoiden siimeksessä

 ja luistelin metsän pienissä jäälämpereissä.

Tuntui hyvälle viivähtää hetki tutussa maisemassa.

Arjesta tulleena.

Katsella kauas peltojen yli ja palata muistoihin.

Oppia luonnosta ja 

olla hetki lähiopetuksessa.

Katsoa ja uskoa, että lumi on kuin aika.

Se hoitaa  puhtaudellaan ja koskemattomuudellaan, 

tuo valoa päiviin,

tasoittaa epätasaisuuden ja rosoisuuden.

Huomata, miten vanha talokin jaksaa kantaa lumen taakkaa aikansa.

Lumi valuu, taakka kevenee ja  lumikuorma valahtaa maahan.

Hetken katto saa olla taas puhtaana ja  vapaana.

Kuivahtaa tuulessa ja auringossa,

valmistautua kantamaan uutta lunta, 

kohtaamaan sateen ropinaa ja 

tuulen tuiverrusta.

 

Talvi luo uuden maiseman.

Lumen keskeltä kohoavat 

talventörröttäjien lyhdyt.

Metsä pidättää henkeään.

Sanat pieniä, hiljaisuus suuri. 

-Lea Seppä-Murto-

❄️🤍❄️

Paksussa lumikinoksessa,

äidin kukkapenkin kohdalta kurkotti kaksi talventörröttäjää,

viime kesäistä kukkapenkin kukoistajaa.

Ne olivat nyt hangen yksinäiset,

mutta kantoivat varressaan kesän muistoa

ja  tulevan kesän toivoa.

Hohtava lumi

verhoaa alleen 

mennyttä elämää.

Jossakin kylmän maan kätköissä,

roudan raoissa

odottaa jo lupaus uudesta alusta.

Lumen hohdossa välkkyy myös lupaus,

jossa kaikki entinen on jäänyt taakse.

-Hanna Ekola-

Eilinen oli onnellinen päivä lumen valossa,

muistojen äärellä,

kodin lämmössä,

äidin luona.

❄️🤍❄️

Toivottelen Sinullekin mieleenpainuvia hetkiä lumen äärellä ja 

talvisten päivien iloa.

 

Sydänlintu

Ystävänpäiväaatoksissa nousi mieleeni 

Hannele Huovin  Sydänlintu -runo,

jota aikoinaan työstimme eskarilaisten kanssa.

Lapset piirsivät tuolloin oman sydänlintunsa vahaväreillä

ja laveerasivat sen päälle pastellinsävyisiä värejä.

Vieläkin näen hämärästi muistojen silmillä 

tekemisen innon ja lintujen moninaisuuden.

Sydänsiivet,

sydämet lintujen nokissa

 ja sydänketjut töiden reunoilla.

Sydämellisiä näkemyksiä esikoulun seinällä.

Noiden runomuistojen tiimoilta tuunasin ystävänpäivän koristeeksi

 pienen puisen linnun uudella maalikerroksella

ja sydänsiivellä.

Laitoin lastenlasten perheisiin viestin,

josko pienet piirtäisivät minulle kuvia sydänlinnusta tai toteuttaisivat lintuja haluamallaan tavalla.

Halusin heidät mukaan tähän postaukseen.

Sydänlintu tietää minne mennä, lintu ei koskaan harhaan lennä. 

Sydänlintu laulaa lauluaan, opeta sydämesi laulamaan. 

Rohkeasti etsi salaisuutta, siipesi avaa kohti uutta. 

Sydänlintu laulaa lauluaan, opeta sydämesi laulamaan. 

-Hannele Huovi-

Yhdet linnut lensivät lasten mukana mummulaan.

Taiteltu askarreltu ’karjalan käki’

ja pienet, leikatut lintuset, jotka laitoin jääkaapin oveen liihottamaan.

Sydänlintu kylvää ympärilleen värikkäitä sydämiä.

ja  tuo alakulman pieni sydämenmallinen lintu on 

 muodoltaan niin suloinen.

Liekö juuri kuoriutunut?

"Sydänlinnun pitää loistaa kaikissa väreissä. Se  liitelee aina sinne,

missä sydämen lämpöä tarvitaan ja toivotaan "

oli sanoittanut 7-vuotias pikkutaiteilija.

3 v 9 kk poika oli tehtävän annon saatuaan ottanut kuulakärkikynän käteen,

piirtänyt ja sanoittanut:

"sillä on sydämet siivissä ja jalat maassa".

Sisarukset olivat taiteilleet yhdessä sydänlintujen pesiä.

Kotipesän lämpö on niin tärkeä.

Siellä opetellaan välittämään toisesta.

Linnut,

nuo huolettomat ja vapaat lentäjät,

siipien aluset ilmaa täynnä.

Lentävät tuulen mukana ja vastatuuleen,

etsivät paikkansa toistensa rinnalta,

puuhastelevat pesiensä äärellä sirkuttaen

ja hetkessä huoletta eläen.

 Ne piristävät päiviämme, 

 eivät mieti, punnitse, kannattaako,

rohkeneeko.

Ne saattavat laulaa

 helmikuun aamussa maaliskuulle oletetun titityy -laulun.

Eivät nolostu eivätkä hämmenny tekemisistään.

Puhuttelevat olemassaolollaan,

lennollaan,

laulullaan.

~~~~

Meillä olisi paljon oppimista linnuista

ja intuitiosta;

tunteen ja vaiston varassa toimimisesta.

Että kuuntelisimme sydäntä,

emmekä järkeilisi asioita liian paljoa.

Ilahduttaisimme toisiamme pienillä arjen sanoilla ja teoilla,

emmekä laskisi askeleitamme toistemme luo.

Toivottelen Sinulle Ystävänpäivän iloa

ja sitä, että Sydänlinnun lento tuntuisi lähelläsi usein!

Pannulappuja ja pannunalusia Ystäville

Patalappu ja pannunalunen ovat toki arkisia lahjoja,

mutta ajatus on tässäkin tärkein:

eipähän ystävä ainakaan polta näppejään eikä pöydän pintoja keittiöaskareissaan.

Neuloin paksuilla puikoilla pannunalusia 

kerrallisesta matonvirkkuusta jääneestä trikookuteesta.

Laitoin alusiin nahkaiset  ripustusrenksut.

Oli ystävät ja ystävänpäivämuistamiset  mielessä.

Patalappuihin löysin Tokmannin tarjouskorista 

vaaleampaa harmaata.

pehmoista ja ihanaa kevyttä neulottavaa, 

Novitan Strömsö -ontelolankaa.

Loin patalappuun parikymmentä silmukkaa, 

 neuloin aina oikeaa kympin pyöröpuikoilla

ja tein  renksun sijaan ripustusreiän.

Eli kolmanneksi viimeisellä kierroksella päättelin muutaman silmukan ennen reunaa 

ja seuraavalla kerralla loin tilalle uudet silmukat,

jonka jälkeen tuli vielä päättelykierros.

Näitä patalappuja on leppoisaa neuloa ja niitä valmistuu pika pikaa.

Yhdestä 150 gramman kerästä tulee 3 patalappua ja vielä puolikas.

Käyn varmaan vielä kurkkaamassa, josko tuota lankaa on jäljellä.

Tuli nimittäin mieleen,

että näitä voisi neuloa muutamia jemmaan

ja tehdä niistä esim. servettien kanssa pieniä lahjapaketteja

 kyläilyyn, synttäreille ja nimppareille.

Kun ensimmäinen silmukka nostetaan kierroksen alussa,'

patalappujen reunoihin muotoutuu kiva silmukkainen sydänrivi.

Siinä niitä pieniä sydämiä oli pöydällä peräkkäin ja vierekkäin,

limittäin ja lomittain

niin kuin elävässäkin elämässä,

perheessä,

ystävien kesken,

sukupolvien sydänten ketjussa.

Ystäväni

kaukana

Keittiössä hääriessä

juttelen sinulle usein

kuin istuisit tässä ja nyt!

-A.Porio-

❤️❤️

Täällä patalappujen,

pannunalusten  äärellä

ajattelen Sinua.

Näiden arkisten elementtien kanssa

 muistan Sinua,

Ystäväni, 

arkeni ja arkisten juhlahetkieni jakaja.

Sama kait se minkä äärellä ja missä muistaa.

Pääasia, että muistaa.

 

Maljakkoon kieputellut tulppaanit

Miten ihanalle se tuntuukaan,

kun tuntee kehossaan elämän voiman palautuvan

ja innostuksen aaltojen saavuttavan.

Reilun kahden viikon kotoilun jälkeen piipahdin pikaisesti lähikaupassa

ja ostin meille molemmille tulppaanikimput

Punaisia, koska Hän tykkää siitä väristä 

ja koska ne tuntuivat nyt juuri voimauttavimmilta.

Laitoin pois sen "joulukimpun varjon",

joka oli kyllä hintansa väärti

ja innostuin kieputtelemaan tulppaanit vähän eri tavalla maljakkoon.

Aivan hykerrytti puuhastella näiden 

kauniiden kukkasten kanssa.

Ja tämän arjen juhlafiiliksen kunniaksi raskin viimein sytyttää 

yhden noista miniäni tekemistä ihanan sävyisistä kynttilöistä.

Nyt lisäilen vähän kerrallaan vettä maljakkoon 

ja seurailen tulppaanien venymistä.

Yksi utelias tulppaani oli lähtenyt jo kasvamaan kohti vapautta

ja kurkistelemaan maljakon suulle.

Saapa nähdä minkälainen tulppanipöheikkö tästä tulee 

vai tapahtuuko maljakossa mitään!

 Viime yönä satoi lunta tuiskuttamalla

ja piha oli aamulla täynnä kauniita taideteoksia,

 tuulen muovaamia ja siloittamia lumidyynejä.

Lumen kauneudesta ja valkeudesta huolimatta,

on oma hommansa puskea lumi pois pihasta.

Tulppaanit ovat kuitenkin aina lupaus kevään saapumisesta.

Ei talvi kestä loputtomiin. 

❤️

Kaikkea ihanaa viikonloppuusi!

Ehkäpä myös tulppaanien kieputtelua maljakkoon! 

 

Huovutetut lapaset Lettlopista

Helmikuu on pakkaskuu,

pakkanen puree poskia ja sormiakin saattaa palella.

Silloin sopii hyvin laulella talvilaulua

Pakkasaamuna paleltaa

pienet sormet jo punoittaa,

pakkasaamuna paleltaa,

tule lähemmäks,

tule lähemmäks. 

Ihana laulu, jonka myötä leikkien ja laulaen käydään läpi kehonosia läpi

ja tunnetaan myös läheisyys ja lämpö, joka meistä virtaa toisiimme.

Meidän eteisessä ei ole pakkasaamuna aina laulettu,

vaan on  käyty hanskakeskusteluja. 

Välillä on parit hukassa ja välillä käsineet ovat liian kylmiä. 

Olen ostanut ajan saatossa kymmeniä nahkaisia rukkasia.

Niiden karvavuori tuntuu aluksi suloisen lämpimältä ja 

kädet pysyvät lämpiminä.

Pian kuitenkin tuo vuori hiutuu,

 karva ohenee ja hanskat tulevat pakkasten osalta tiensä loppuun.

Ostin pojalle kokeiluun hintavammat untuvahanskat

 ja niillä kuulema tarkenee ihanasti.

Olen ehdottanut kerrospukeutumista käsienkin osalle,

mutta se ei tunnu nuorisoa innostavan.

Itse kuitenkin turvaudun siihen kovimmilla keleillä.

Ja huovutetut lapaset ovat lämpimät.

Instaa selatessa löysin kuvan kivan näköisistä huovutetuista lapasista 

ja kokeilin ohjetta.

Nämä lapaset ovat peukalokiilan ansioista kädenmyötäiset

ja ne tuntuvat  siksi mukavilta.

Joulun aikaan neulomani lapaset ovat  minusta reilummat,

enemmän rukkasmalliset,

kun niissä on ns. tökätty peukalo. 

Lapasten ohje on Instan ihmeellisessä maailmassa @triqtti -tilin  

kohokohdissa tai keloissa tai mitä ne onkaan.

Minulla saattaa mennä se kohta pian hukkaan  

ja siksi kirjoitankin ohjeen muistiin tänne.

~~~~~~

Varaa noin puolitoista kerää Lettlopp, 100 % villalankaa.

Luo 36  silmukkaa sukkapuikoille no 4.

Neulo 3 krs nurjaa ja seuraavat 10-15 krs oikeaa eli haluamasi rannemitan verran.

Aloita lisäykset kiilapeukaloa varten 2. puikon lopussa ja 3. alussa.

Neulo kunnes toisella puikolla on 1 silmukka jäljellä. 

Lisää silmukka nostamalla lanka silmukoiden välistä 

ja neulo kiertäen oikealle ja neulo viimeinen silmukka.

Neulo 3. puikon 1. silmukka oikein, 

lisää 1 nostamalla lanka silmukoiden välistä ja neulo se kiertäen vasemmalle. 

Neulo kierros loppuun ja neulo välikierros.

Lisää peukaloa varten vielä 8 silmukkaa 2. ja 3. puikolla joka toisella kierroksella siten,

 että uusi lisäys tulee aina 2. puikolla edellisen lisäyksen oikealle puolelle 

ja 3.puikolla edellisen lisäyksen vasemmalle puolelle.

Tässä vaiheessa on 54 silmukkaa.

Siirrä 2. puikon viimeiset 9 ja 3. puikon 9 ensimmäistä silmukkaa 

apulangalle odottamaan peukalon neulomista.

Neulo jäljellä olevilla silmukoilla suoraa neuletta 25 kierrosta 

tai kunnes neule on 2 cm sormenpäiden yli.

Tee leveä nauhakavennus seuraavasti.

 1. ja 3. puikko: neulo 1 ja tee ylivetokavennus, neulo loput silmukat.

2. ja 4. puikko; neulo kunnes puikolla on 3 silmukkaa, neulo niistä kaksi yhteen ja neulo 1.

Toista kunnes puikoilla on jäljellä 8 silmukkaa.

Katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi.

Peukalo:

Poimi peukalon silmukat apulangalta puikolle.

Neulo 14 kierrosta tai kunnes peukalo on sentin peukalon pään yli.

 

Jaa silmukat kahdelle puikolle ja tee kummankin puikon alussa ylivetokavennus ja lopussa 2 yhteen.

Toista kunnes puikoilla  6 silmukkaa.

Katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi.

Vinkki: jos haluat estää reiän peukalon hangassa, poimi reunasta 2 ylimääräistä silmukkaa ja kavenna molemmat pois seuraavalla kierroksella viereisten silmukoiden kanssa.

Neulo toinen lapanen ja päättele langat.

Huovuta lapaset pesukoneessa pesemällä 40 asteessa muun pyykin seassa.

Venytä lapset ronskisti oikeisiin mittoihin pesun jälkeen.

 

Hymyilytti, kun ompelin tuota nappia lapaseen.

Rakkaudella.

Itselleni.

Niinpä.

Omia käsiä ajattelin tällä kertaa.

Pitää rakastaa itseä, että voi rakastaa toisia.

Sellaista se on tuo rakkauden kierrätys. 

Ulkona on kylmää,

pakkanen oikeasti paukkuu nurkissa,

mutta auringon matalalta kurkistavat säteet tuovat kaivattua piristystä päivään.

~~~~~~~

Minkälaiset ovat sinun käsineet, rukkaset, lapaset, rasat, hanskat?

Millä sinä tarkenet näillä keleillä?

Oletko tehnyt huovutettuja lapasia?

Helmikuisia pirteitä pakkaspäiviä 

ja iloa lisääntyvästä auringon valosta Sinulle.