Vappua kohden

Loma on tehnyt tehtävänsä.

Tuntuu mukavalle olla kotona ja tutuissa kuvioissa.

Tosin kontrasti sääolosuhteissa on ollut melkoinen;

eilen satoi vettä, oli kylmää sekä harmaata,

tänä aamuna maa oli valkoisena lumesta.

Takatalvisesta tunnelmasta huolimatta on kevät

ja toukokuun ensimmäinen ihan piakkoin.

Vappu, kevään juhla.

Vapun läheisyys innoitti tänään leipomaan

 sekä tavallisia että gluteenittomia munkkeja.

Kuvissa gluteenittomia.

Tällä kertaa kokeilin gluteenittomiin Himoleipurin munkkiohjetta.

Täällä blogissa minulla on myös gluteenittomien munkkien ohje,

jonka vinkkasin eilen lapsenlapselleni

ja oli kuulema tullut hyviä munkkeja silläkin reseptillä.

Nuo em. ohjeet ovat aikalailla samanlaisia.

Käytän muuten nykyään gluteenittomissa pullissa ja munkeissa 

sokerin määrästä puolet hienosokeria ja puolet fariinisokeria.

Fariinisokeria tuo väriä ja kivaa makua.

Gluteeniton taikina saattaa tuntua löysältä,

mutta ohjeen jauhomäärä riittää.

Taikinan kannattaa antaa olestua hetki niin se leipoutuu kyllä hyvin.

Mukavaa vapun aikaa Sinulle

ja keväisiä, pieniä, piristäviä pilkistyksiä tuolta maan povesta!

Sitä ensimmäistä kotipihan kukkaa odotellessa tässä!

Terveisiä lomalta

Meillä on ollut ihania keväisiä päiviä täällä 

Kreetan lämmössä ja kevättunnelmissa. 

Olemme liikkuneet paljon ja tutustuneet kaupunkiin

sekä nauttineet hyvästä ruoasta sekä kiireettömyydestä.

Olemme kokeneet täällä kevään ilon ja riemun

sekä juhlistaneet vielä huhtikuista 

hääpäivämme sekä myös tulevaa synttäripäivääni.

Olen ollut aivan liikuttunut kauneudesta, 

kukista ja lintujen laulusta.

Olen kuvannut kukkia ja hämmästellyt sitä, 

miten monet meidän kesäkukat kasvavat täällä 

valtoimenaan luonnonkukkina.

Tänään näin unikoita ja krasseja vaellusreittimme varrella 

värikkäinä kukkakenttinä.

Eilisellä retkellä moniväriset tähtisilmät hämmästyttivät minua kauneudellaan.

Aika karuissa oloissa ja kuivuudessa ne näyttivät

 kasvavan ja pärjäilevän.

Sitten on näkynyt monia paikallisia kauniita kukkijoita,

joille en tiedä nimeä eikä sillä ole toki merkitystäkään.

Kukkien kauneus ja moninaisuus on ollut nyt merkityksellisempää;

ne ovat vieneet ajatukset pois arjesta

ja huolesta, jota elämä viime viikkoina on tarjonnut.

Yksi mieleenpainuvimmista muistoista näiltä 

lomapäiviltä on retki lähikyliin 

ja matkan varrella ollut huumaavan ihana 

appelsiinipuiden kukintojen tuoksu.

Oli myös ainutkertainen elämys poimia appelsiini sekä mandariini puusta

ja syödä ne tuoreeltaan appelsiinipuiden katveessa.

Neljäs lomapäivä kääntyy iltaan,

kun näpyttelen kännykällä tätä postausta.

Jäsenissä on mukava raukeus liikkumisen jäljiltä 

ja mielessä kiitollisuus juuri tästä hetkestä.

Huomenna suuntaamme taas uusille poluille

ja uusien elämysten äärelle.

Varmaan kukkien kauneuttakin löytyy

vielä lisää.

🌸🌸

 

Makuuhuoneen kevät

Kevättä, kevättä.

Sitä se on,

kevään piristävää tuulahdusta ihmismielelle.

Valo voimauttaa ja antaa intoa kevätpuuhiin.

Minullakin tuli uusattua makuuhuoneen sisustusta.

Kotoisasti ja pienesti,

edullisesti.

Olemme pitkän aikaan petanneet sänkymme pussilakanakuosilla.

Se tuntui aikansa hyvälle ja helpolle ratkaisulle.

Nyt minulle kuitenkin tuli päiväpeiton kaipuu.

Löysin mieluisen, pellavansävyisen sekä kohtuuhintaisen peiton Jyskistä.

Ruokahalu kasvaa syödessä, sanotaan.

Sängyn vieressä ollut vanha nukkamatto alkoi näyttämään eriparilta ja nukkavierulta.

Siihen harmitukseen löytyi Halpa-Hallin poistokorista Luhdan villainen matto.

Tyynyihin löytyi omasta jemmasta soppeli Marimekon pellavainen kangaspala, 

josta tuli just nuo kaksi nukkumatyynyn kokoista päällistä.

Kuvia napsiessa sipaisin helmirenksut pois verhoista 

ja siirsin ne yölamppujen reunaan koristeeksi.

Ikkunanpoka on ollut tuossa jo pitkään.

Saapa nähdä jääkö tuohon

vai tuleeko siihen jotakin uutta?

Jäädäänpä kuulolle!

Laiska töitään luettelee,

 sanottiin ennen.

Nyt se taitaa olla toisinpäin,

että saa iloita ääneen siitä mistä kokee hyvää mieltä

ja tyytyväisyyttä.

💛

Siitä mikä tuo iloa arkeen!

 

Mökkikautta kohti

Olipas ihana pääsiäisen aika kotosalla.

Aurinkoa, kevään iloa ja kiireetöntä yhdessäoloa aikalailla kahdelleen 

sekä paljon ulkoilua.

Eilen piipahdimme pitkästä aikaa mökillä,

joka lepää vielä suloista talviuntaan luminietosten keskellä.

Nuoret olivat luoneet pihapiiriin kivoja,  pieniä polkuja,

joita pitkin pääsimme liikkumaan rakennukselta toiselle.

Vesi tippasi räystäältä ja lämpimän seinustalla olevan ruusupuskan juurella

 tuoksukurjenpolvi oli puskenut jo vihreät lehtensä valoa päin.

Nokkosperhonen toi kevään viestiä tuomassa ja 

kärpänen pörräsi ikkunanpielessä.

Lumihanget alenivat pääsiäisen aikaan hurjaa vauhtia

ja yöpakkaset tasasivat sopivasti kosteuden määrää kenturoilla.

Ajatus kulki hankien alle ja tulevaan kesään.

Mökkeily ei ole aina pelkkää oleilua

ja nyt on tiedossa pientä remppaa ulko-oven sekä mahdollisen katoksen tiimoilta

sekä pikkusaunan kiukaan laittoa.

Nykyinen kiuas on kopio kyläsepän 1940 -luvun alussa tekemästä kiukaasta.

Nyt meillä on mietinnässä, josko sen voisi vielä korjata

vai hankitaanko uusi.

Minä olen arvatenkin ensimmäisen vaihtoehdon kannalla,

koska tämänhetkinen kiuas on mielestänis aunavanhuksen komistus.

Aurinko lämmitti ihanasti ja oli tyyntä.

Merellä oli mukava kulkea.

Pehmentyneessä lumessa tarpominen kävi kyllä tehokkaasta liikunnasta.

Tauvonnokalta keräsin kimpun meriheiniä.

Ne olivat kuin pampaoksia;

 hauskan näköisiä. pöyhkeitä palleroita siellä hangen valossa ja valkeudessa.

Siitä alkoikin sitten kimppujen keräilykausi tälle mökkikaudelle.

Kevään iloa ja 

kevään huumaa.

Kaikki kaunis tuntuu olevan niin lähellä,

mutta kuitenkin vielä matkan päässä.

Ajatukset punovat suunnitelmia ja haaveita tulevan kesän varalle,

mutta muistuttelen itselleni;

hetki kerrallaan,

hidasta,

kuuntele, katsele tarkasti,

pysähdy.

Hanna Lindin ajatuksin

Kevään korvalla 

voi kuulla 

pajunkissojen kehräävän

nähdä lesken

etsivän lehtiään

tuntea yöpakkasen pureman

esikon ihollaan

jos vain kulkee

kurkien auraamaan tietä

silmut auki

💛

 

Pääsiäisen aika

Tänä vuonna pääsiäinen on tullut kuin omia aikojaan, varkain.

En ole vielä leiponut mitään pääsiäisherkkuja,

saati näprännyt uusia pääsiäiskoristeita.

Pajunkissatkin ovat edelleen hakematta

ja kovin vähän niitä on näkynytkin tuolla lenkkireiteilläni.

Tänä vuonna meilläpäin on ollut kovia yöpakkasia.

että pajunkisut eivät ole tarenneet herätä vielä tähän kevääseen.

Virpojien tuomat värikkäät oksat ovat ilonamme maljakossa.

Maanantaina hain pääsiäiskoristelaatikon

 ja tuumasin, että vanhassa vara parempi.

Näillä vanhoilla, tutuilla koristeilla, tuli mukavasti pääsiäistunnelmaa.

Laatikon kätköstä löytyi myös tuo 40 vuotta vanha tipupariskunta,

joka oli aikoinaan häälahja-astian pohjalla koristeena. 

Hääpäivämme tiimoilla olen tapaillut  Paolo Rusavan runoa "Purjeen täysi matka".

Sanat kirkkaita

kuin vesi rannan tyvenessä,

veden heijasteessa

luottamuksen rauha.

Käsi tarttuu käteen,

lupaus kantaa kuin vene

päivien allokkoon.

Tuuli nostaa purjeen

linnun sineä vasten,

avautuu ulappa

tämä purjeen täysi matka.

Pääsiäislauantaista 1983 avautui meidän yhteinen matka

iloinen ja suruineen,

onnen hetkineen ja koettelemuksineen.

Päivät, joissa on tahdottu,

rakastettu,

pyydetty ja annettu anteeksi.

Mikään ei ole ollut itsestään selvää.

Käsi tarttuu edelleen käteen ja lupaus kantaa tuleviin päiviin.

Pääsiäiseen valmistautumisen vähäisyydestä huolimatta

 keväinen tunnelma on läsnä.

Aurinko valaisee tienoon

ja äsken huomasin kotikoivussa olevan lintupöntön luona jo innokkaita pesänrakentajia.

Uuden alku  ja 

kevään ihme puhuttelevat taas 

valon ja luonnon heräämisen äärellä.

💛

Toivon Sinulle ja itselleni pääsiäisen iloa. 

Hiljentymistä, levollisuutta ja auringon voimauttavaa valoa.