Maaliskuun makupaloja

Repolainen kyseli blogissaan maaliskuun makuja. 

Minun ajatukset ovat jo täysillä 

keväässä ja lähestyvässä pääsiäisessä.  

Niin kuin joulun allakin, 

nyt  pääsiäisen lähestyessä on ollut ihana laitella keväisen juhlan tuntua 

hyvissä ajoin. 

Vanhat, perinteiset, 

vuodesta toiseen mukana kulkeneet koristeet on löytäneet taas paikkansa, 

Monilla niistä on oma tarinansa ja ne tuovat juhlaan omat muistonsa. 

Maaliskuu on siemenpussien aikaa. 

Olen edelleen päättänyt sivuuttaa reippaasti ko.hyllyt kukansiemenien osalta. 

Vihreää sen sijaan kasvatan ilokseni. 

Rairuoho ja maissi vihertävät jo. 

Tänään kylvin sinapinsiemeniä ja hernepussi on ostoslistalla. 

Naistenpäivän kimpun ruusut kuihtuivat, vihreät olivat voimissaan. 

Sujautin vihreiden keskellä tekohortensian 

ja sillä on paikottu kimppua ovelasti jo pitkään.

Helmilijat ovat osa minun kevättä ja maaliskuuta. 

Tänään istutin valkoisia helmililjoja tuikkukippoihin. 

Kun ne ovat kukkineet, 

annan sipuleiden levätä ja istutan ne myöhemmin kesällä kukkapenkkiin. 

Perennapenkistä nouseekin jo monen kevään kukkamuistot; 

niin pieniä keltaisia narsisseja kuin valkeita ja sinisiä helmililjoja. 

Vanhat kirppislöydöt ovat tänä vuonna ulkona pajunkissaoksissa. 

Kevät on edennyt vauhdilla ja 

tällä kertaa pajunkissaisia puskia löytyikin ihan mukavasti! 

Kierrätyskeskuksesta löytynyt nostalginen pääsiäiskoriste 

lähtee jossain vaiheessa mökille. 

Se sai väliaikaispaikan hyvään kasvuun lähteneen maissin viereltä. 

Mietin aina tätä kaktusta,

onko tämä joulu- vai pääsiäiskaktus. 

Se kukki nimittäin syksyllä ulkokauden jälkeen

ja nyt siinä on muutamia nuppuja. 

On niin tai näin,

kukinta on joka tapauksessa maaliskuun ilo. 

Näiden esineiden ja asioiden äärellä olen muistellut 

pääsiäisen aikoja, 

jolloin pääsiäiskoristeiden askarteleminen ja virpomavitsojen koristeleminen lasten kanssa 

sekä virpomavaatteiden etsiminen oli yksi merkittävä juttu tähän aikaan vuodesta. 

~~~~

Maaliskuu toi varhaisen kevään. 

Olen katsellut tantereita, 

että niitä olisi jo ihana haravoida. 

En kuitenkaan vielä ala siihen hommaan 

ja jostakin luin, 

että kannattaakin jättää "kuntta" vielä piipojen ja kasvien suojaksi. 

Kun eihän sitä vielä tiedä, 

jos kylmenevääkin on tiedossa, takatalveakin! 

~~~~

Siinäpä minun keväistä maaliskuuta.

Silmillä makusteltavaa tällä kertaa.

Mikä sinulle nousee päällimmäisenä maaliskuusta mieleen? 

Kevätkattaus

Hain aamulla kranssivärkkiä; 

 pajunoksia,

pitkiä, suoria ja kissaisia. 

Kuningasajatuksena oli tehdä pesuvadin pohjaan kieputtelemalla 

sellainen löysähkö, kevytrakenteiden pääsiäiskranssi, 

mutta eihän se lähtenyt onnistumaan. 

Oksat pomppivat pois vadista vallattomina. 

Päädyin "vanhassa tyylissä vara parempi" -ratkaisuun. 

Sitä perinteistä kiepsuttelua oli mukava tehdä. 

Pieni käsillä tekemisen hetki pitkästä aikaa 

tuntui niin mukavalle 

ja pari perinteistä pajukranssia jopa saavutukselta! 

  

Mietin koristeita.

Höyheniä, rusetteja, pääsäiskoristeita. 

Päädyin pelkistettyyn malliin. 

Minusta tässä on oleellinen! 

Kevät. 
Uuden alku.

Tämän kevään kasvua, pörröisiä pajunkissoja

ja osa vielä piilossa h-hetkeä odottamassa. 

Kranssien myötä innostuin järjestämään kuistin seutua.

Betonikantiselle pöydälle nostin vuosien takaiset betonimunat 

ja vanhan pääsiäiskanan. 

Tutut esineet. 

Ne pelkästään jo toivat kivan keväisen tuulahduksen.  

Eilen ostamani narsissit olivat aika kohmeiset yön jäljiltä. 

Tänäänkin on ollut viiloista 

ja kylmyyttä on vielä lisää luvassa. 

Minkähän verran nuo narsissit kestävätkään pakkasta? 

No, ovat ainakin värinä hetken.

Toinen kranssi riippuu  ulko-ovessa. 

Emme ole muuten vieläkään raskineet laittaa oveen ruuvia tai naulaa.  

Kranssi on kiinnitetty siimalla oven päällä olevaan nastaan!

Se on ollut jo vuosia kestänyt ja toimiva ratkaisu. 

Kevät keikkuen tuleepi. 

Se yllättää eri tavoin täällä Perämeren rannallakin. 

Välillä kevät tulee melkein hypyllä, 

viipyilee hetken 

ja ottaa sitten monesti useampia taka-askeleitakin. 

Pitääkin kirjoittaa tänne muistiin, 

että tänä keväänä piha on ollut jo viikon sulana.

Ensimmäiset haravoinnit tein ennätysaikaisin; 

maaliskuun viimeisenä päivänä. 

Keväisiä ajatuksia Sinulle! 

Joko siellä on alkanut keväthommat pihalla? 

 

Pääsiäisen iloa

Juhlat seuraavat toisiaan tutusti ja turvallisesti,  

ennakoitavasti.

Kuitenkin tuntuu, että aika kuluu kuin siivillä:

vastahan oli joulu ja laskiainen

ja nyt käymme juhlimaan jo pääsiäistä.

Tänään alkoi pääsiäisen pidennetty viikonloppu

ja sen jälkeen minulla on vielä lomaviikko. 

Lomapäivät tuntuvat olevan juuri nyt oikeassa saumassa 

-tulevat tarpeeseen.

Aurinko on tuonut tähän päivään oman keväisen tervehdyksensä  

ja ulkona on tuntunut melkeinpä lämpimältä. 

Ilmassa on lupaavaa keväistä virettä.

Kieputin Urna-maljan sisään kotikoivun riippuvia oksia

ja 41 vuotta sitten häälahjamme koristeena ollut tipupariskunta sai siitä pesäpaikan.

Löysin kaapista Urnan sisään juuri ja juuri sopivan maljakon.

Totesin touhutessani, että siihenhän on 

 näppärämpi vaihtaa välillä puhdas vesikin ja pitää näin tuo iso maljakko puhtaana.

Pääsiäinen.

Kevään juhla.

Valoa ja iloa.

Kevään ihmettä olemme saaneet jo kokea rairuohon itämisen äärellä. 

Sään lämmetessä mustasta maasta, roudan keskeltä nousee pikkuhiljaa taas uutta elämää. 

Elämä voittaa.

Odottavina sekä toiveikkaina katsomme tuleviin kuukausiin ja päiviin.

Ihana lämpö ja kauneus on edessäpäin.

Sydämessä läikähtää ja suu kääntyy väkisinkin hymyyn!

Pääsiäiseeni kuuluu menneiltä pääsiäisiltä kertyneitä koristeita. 

Kaikki koristeet eivät välttämättä ole trendikkäitä,

mutta moniin niihin liittyy joku lämmin ja rakas muisto.

Laitoin pienet posliiniset tiput tällä kertaa takan reunalle.

Äitini on tuonut niitä aikanaan vanhimmille lapsillemme 

ja nuorimmille olen löytänyt vastaavat kirppiksiltä.

Ne ovat osa meidän pääsiäistä.

Muisto mummulta sekä mummusta. 

Viikonloppuna kotia tulevat voivat  nostaa oman tipunsa kotiväen seuraan.

Saapa nähdä kuinka monta tipua uunin päälle nouseekaan tänä pääsiäisenä 

 äitin, isän ja "kotipojan" seuraan !

Veikkaan tässä vaiheessa, että yhdeksän,

sillä pääsiäiseen kuuluu vahvasti hiljentymisen lisäksi myös yhdessäolo. <3

Yhdessäoloon liittyy nyt voimakas ilo ja kiitollisuus siitä,

että yksi rakkaistani voi kuulumisien mukaan tällä hetkellä paremmin 

ja pääsee käymään luonamme tulevana viikonloppuna. 

Viime viikon toimenpiteestä on tämän hetkisen olon mukaan ollut apua. 

Toipumista ja paranemistahan me olemmekin toivoneet ja rukoilleet hänelle jo lähes vuoden! 

Tämän postauksen myötä toivottelen 

pääsiäisen iloa ja valoa sekä rauhaa 

Sinulle ja läheisillesi!

💛

 

Huovutetut pääsiäismunat

 Lauantaiaamuna mietin, että mitähän kivaa sitä tekisi ja 

kuinka ollakaan 

-miniä laittoi kuvan kivoista huovutuksistaan,

kuin tilauksesta. 

Innoitus tarttui ihanasti reilun sadan kilometrin päästä 

ja sitä myöten olikin minun päivän ohjelmani selvä.

Hain vuosia, liekö jo vuosikymmenen sitten viimeksi käytössä olleet 

huovutusvillat ja -neulat esille.

Ilokseni paikallisesta S-marketista löytyi 5x7 senttisiä styroxmunia ja

askartelukaupasta vielä 4x6 senttisiä. 

Pienemmistä aihioista tuli minusta lopulta sievempiä

 ja ripustamiseen sopivampia koristeita.

Illalla seuraani liittyi eskarilainen, 

joka innostui puuhasta ja huovutti kolme isoa pääsiäismunaa.

Yllätyin, miten hyvin homma käytti häneltäkin. 

Neula ei pistänyt sormiin eikä se katkennut. 

Pyöräytimme kokeeksi pilkullisen ja vihreän tähtimunan 

neulahuovutuksen lisäksi 40 asteisessa pyykissä 

yhdenkoon sukkahousun varteen kiepautettuna. 

Neulahuovutetussa ja koneella lisähuovutetuissa lopputuloksissa on oma viehätyksensä,

mutta ehkä käsityön jälki mukavin

 vai mitä sinä tuumaat?

Meillä oli käytössämme kolmen huovutusneulan lajitelma.

Karhealla kiinnitetään styroxmunan pinnalle ohuelti levitetty huovutusvilla, 

joka viimeistellään mediumilla ja ohuella neulalla. 

Pisto tehdään pystysuoraan "tikuttaen" ettei neula väänny ja katkea.

Pääsiäinen,

kevään ihania valon ja ilon juhla on jo kahden viikon päästä.

Olen laitellut perinteisiä koristeita jo esille.

Pääsiäisenä tulee sama tunne kuin jouluna;

on mukavampi nautiskella etukäteen 

ja kerätä koristeet sitten juhlan jälkeen pikemmin pois.

Sen verran "tuli takkiin" pääsiäisen ennakoinnissa,

että tete-narsissi näytti paleltuneen ulkolyhdyssä.

Oli yritys hyvä kymmenen,

mutta pakkasyö yllätti. 

Pääsiäismunien huovuttaminen oli kyllä mukavaa hommaa.

Ehkä niitä on jo omiksi tarpeiksi, 

mutta huomenna tytär haluaa tehdä näitä niin saatanhan siinä vielä itsekin innostua! ;)

Otan huovutusvermeet mukaan äiti ja siskot-viikonloppuun, 

jos joku sattuu siellä innostumaan asiasta. 

Oletko sinä huovuttanut näitä tai innostuitko ehkä nyt tästä puuhasta? 

Valoa ja iloa pääsiäisen odotuksen päiviin!  

 

Pääsiäisen aika

Tänä vuonna pääsiäinen on tullut kuin omia aikojaan, varkain.

En ole vielä leiponut mitään pääsiäisherkkuja,

saati näprännyt uusia pääsiäiskoristeita.

Pajunkissatkin ovat edelleen hakematta

ja kovin vähän niitä on näkynytkin tuolla lenkkireiteilläni.

Tänä vuonna meilläpäin on ollut kovia yöpakkasia.

että pajunkisut eivät ole tarenneet herätä vielä tähän kevääseen.

Virpojien tuomat värikkäät oksat ovat ilonamme maljakossa.

Maanantaina hain pääsiäiskoristelaatikon

 ja tuumasin, että vanhassa vara parempi.

Näillä vanhoilla, tutuilla koristeilla, tuli mukavasti pääsiäistunnelmaa.

Laatikon kätköstä löytyi myös tuo 40 vuotta vanha tipupariskunta,

joka oli aikoinaan häälahja-astian pohjalla koristeena. 

Hääpäivämme tiimoilla olen tapaillut  Paolo Rusavan runoa "Purjeen täysi matka".

Sanat kirkkaita

kuin vesi rannan tyvenessä,

veden heijasteessa

luottamuksen rauha.

Käsi tarttuu käteen,

lupaus kantaa kuin vene

päivien allokkoon.

Tuuli nostaa purjeen

linnun sineä vasten,

avautuu ulappa

tämä purjeen täysi matka.

Pääsiäislauantaista 1983 avautui meidän yhteinen matka

iloinen ja suruineen,

onnen hetkineen ja koettelemuksineen.

Päivät, joissa on tahdottu,

rakastettu,

pyydetty ja annettu anteeksi.

Mikään ei ole ollut itsestään selvää.

Käsi tarttuu edelleen käteen ja lupaus kantaa tuleviin päiviin.

Pääsiäiseen valmistautumisen vähäisyydestä huolimatta

 keväinen tunnelma on läsnä.

Aurinko valaisee tienoon

ja äsken huomasin kotikoivussa olevan lintupöntön luona jo innokkaita pesänrakentajia.

Uuden alku  ja 

kevään ihme puhuttelevat taas 

valon ja luonnon heräämisen äärellä.

💛

Toivon Sinulle ja itselleni pääsiäisen iloa. 

Hiljentymistä, levollisuutta ja auringon voimauttavaa valoa.

Pääsiäisen iloa

Pääsiäistervehdykseni Sinulle blogini lukija! 

Pitkäperjantain aamu.

Aurinko paista pilvettömältä taivaalta.

Pääsiäinen on itselleni mieltä herkistävää aikaa ja 

 vahva viesti keväästä,

uudesta alusta.

Sisustin eilen kuistin seutua vanhoilla pääsiäiskoristeilla,

noilla kestävillä betoniaskarteluilla

ja pikkunarsisseilla,

kevään vertauskuvilla,

keltaisilla, pienillä auringoilla.

Mietin kevään kukkijoita.

Näitä narsisseja,

leskenlehtiä, voikukkia, 

esikoita, 

orvokkeja.

Ei liene sattumaa, että ne ovat keltaisia.

Pitkän talven jälkeen me tarvitsemnme niitä,

pieniä aurinkoja,

väriterapiaa, voimavärejä.

Pääsiäinen on keltainen kuin aurinko

ja keväinen narsissi,

vihreä kuin hentoinen rairuoho tai ohran terhakka oras,

valkea kuin pajunoksan pieni pehmeä kissa.

Pääsiäinen on odotettu lomanen ja tervetullut katkein arkeen.

Se on rauhaa ja lepoa,

pysähtymistä,

levollisuutta.

Pääsiäisen sanoma on vahva.

Mustasta maasta,

roudan sylistä,

nousee elämä.

Kevät voittaa talven

ja valo pimeyden.

Elämä kantaa,

Pääsiäisen rauhaa ja iloa toivottelen Sinulle ja itselleni!

 

Diy Pääsiäiskoristeet helmistä ja höyhenistä

Olen hissukseen laitellut pääsiäistä,

sillä siitä, samoin kuin joulusta,

on mukava nauttia etukäteen ja sillä tavoin valmistautua itse juhlaan.

"Lapsi toi pajunkissakimpun.

Kodin lämmössä kukat avautuivat

palmusunnuntaista pääsiäisen iloon."

Huomenna, palmusunnuntaina on täälläpäin virpomispäivä.

Olen viipyillyt arvatenkin "entivanhaisissa" tunnelmissa ja muistoissa.

Ajassa, kun lapset askartelivat innostuksen punat poskillaan virpomaoksia

ja huolehtivat suklaamunien ostamisesta ja piilottamisesta.

Ripustelin askartelemani helmihöyhenkoristeet pajunkissaoksiin.

Oksat tosin ovat aika "kissattomia" ja ne olivat tällä(kin) kertaa hakemisessa 

tässä kaupungin tuntumassa.

Ja ne, joita näkyi olivat upottavien hankien takana. 

Ne toivat tähän pääsiäiseen uutta tunnelmaa

entisten pääsiäiskoristeiden rinnalle.

Pääsiäinenkin on perinteitä ja jotain uutta.

Pujotin kaksinkertaisen narun taitospuoli edellä helmien läpi ja tein solmun helmen alapuolelle.

Jätin solmun ulos helmestä ja

pujotin liimassa kastelemani höyhenet helmen reikään.

Vedin narua kevyesti höyhenten kanssa helmen sisään.

Helmien väliin laitoin liimatipan.

Juuri sain aamun mukavan viestin.

Lapsenlapsia tulee käymään.

Käskin heidän poimia matkalla pajunkissaoksia

niin saamme askarrella yhdessä virpomaoksia.

Minulle tulee sittenkin entisvanhainen palmusunnuntain aatto!

Pääsiäiseen kuuluu ilo.

💛

Mukavaa palmusunnuntaita!

 

Diy pääsiäiskortteja

Luin vastikään jostakin artikkelista,

että ihmisen pitää tehdä välillä juuri sitä mistä tykkää

ja minkä äärellä tulee hyvä mieli

sekä rentoutuminen.

Silloin kun tekeminen on mieluista ja mukaansa tempaavaa,

aika ja ympärillä olevat asiat

sekä mielen huolet unohtuvat hetkeksi.

Tekemisen ei tarvitse olla suurta ja eikä tuloksen tuottoisaa.

Pienikin erilainen tekeminen voi näkyä itselle suurena ilona.

Hain rautakaupasta tapettikirjoja

ja innostuin niiden "silppuamiseen".

Löysin nimittäin Instagramista helpon pääsiäiskorttiohjeen, 

joka sopii pienillekin askartelijoille.

Värikkäistä tapeteista löytyi kivoja sävyjä korttivärkiksi.

Ympyrä on yksinkertainen ja näppärä sabluuna.

Sen halkaisemalla saa kropat kahdelle pääsiäistipulle,

kanalle tai kukolle.

Tai linnulle ylipäätään.

Kokeilin myös uusia pikkiriikkisiä kirjainleimasimiani,

jotka ostin tammikuiselta Helsinki -reissultamme

aivan ihanasta Sostrene Grene pop up -liikkeestä.

Tekstiä painaessani huomasin harmikseni, 

että leimasimista puuttuu Ä, jota olisin nyt pääsiäis -sanaan kovasti tarvinnut.

Ruotsalaisella Å -lla sujuvasti paikkasin puutteen.

Pitää harmaalla kynällä vielä jälkeä parsia ja paikata.

Lasten tapettimallien 

Nalle Puhit ja prinsessat pääsivät arvoiseensa kierrätykseen;

leikkaa ja liimaa - menetelmällä korttipohjiin

ja lastenlasten synttärionnitteluihin.

1-vuotiaan kortti oli vielä kotosalla,

muut ehdin toimittaa jo synttärisankareille.

Korttien tekeminen painottuu minulla usein joulunalusaikaan,

mutta oli kyllä mukava hetki askarrella ajan kanssa näitä keväisiä tervehdyksiä

ja pienten onnittelukortteja.

Tuli oltua hetki innostavissa ajatuksissa

 ja kortin saajan luona.

~~~~~

Nyt pitää vielä tekstittää nuo kortit

ja laittaa ajoissa matkaan.

Postin kulku ottaa nykyään oman aikansa.

Laitatko sinä pääsiäistervehdyksiä tai nimi- ja synttärikortteja postissa?

Askarteletko itse kortteja?

 

 

Mökin pääsiäinen

Viime lauantaina kävimme mökillä "rauhoittumassa"

ja mökkikautta aloittelemassa.

Innostuin katselemaan vanhoja Kotiliesiä.

Maalis-huhtikuun lehtien kansista löytyi kauniita pääsiäiskuvia

kymmenien, kymmenien vuosien takaa.

Vanhimmat lehdet taisivat olla vuodelta 1935

ja nuo kannet olivat kyllä kuin pieniä tauluja nykylehtien kansien rinnalla.

Nostin muutaman lehden esille tuvan "pääsiäiskattaukseen".

Kevät teki tuloaan mökilläkin,

mutta pajunkissat olivat piilossa.

Ne eivät olleet vielä lähitienoilla avautuneet

ja siellä missä niitä näytti olevan, ne olivat korkeiden pensaiden latvoissa

tai valtaisien lumikinosten takana minun ulottumattomissa.

Muutaman kissaisen oksan löysin lipaston päälle

ja tuvan pöydälle taitoin lepän oksia.

 Niitä minä ruukaan kerätä aina keväällä maljakkoon.

Se on minun pääsiäisperinteeni.

Mökin viime kesäiset pelargoniat ovat olleet talvehtimassa tuvassa.

Mullat olivat rutikuivia,

mutta niin vain kukissa oli elämä tallella

ja terhakat lehdet puskivat siellä esiin. 

Vaihdoin niille uudet mullat ja toivottelin hyvät kasvukaudet.

Ihana, jos saan ne kukkimaan kesäksi! 

Aurinko heräili iltapäivällä

ja piirteli terävästi tuvan lattiaan ikkunaruudut.

Olimme kellojen kanssa kesäaikaan siirtymisen kynnyksellä. 

Auringon valo ja lämpö

sekä mullasta pilkistävä vihreä loivat tupaan kesää odottavan mielen.

Olisin voinut jäädä siihen tunnelmaan ja rauhaan pitemmäksikin aikaa.

Mutta 

-hetkikin voi olla onnen tuokio.

Pääsiäisen juhla ja kevään ihme ovat läsnä mökillä ja kotona,

kaikkialla.

Kevät,

uuden alku.

Roudan alta ja mullasta nousee uusi elämä.

Se on aina ihmeellistä, 

lohdullista.

Se on toivon ja ilon näkymä,

jota kohti on kannattanut tähyillä talven tuiskussa ja kylmyydessä.

Rauhaisaa ja aurinkoista pääsiäisen aikaa Sinulle

ja läheisillesi.