12. maaliskuuta 2023

Liinavaatteita vauvojen teho-osastolle ja tekstiilien valkaisua keväthangilla

 Sain kassillisen kankaita 
vauvojen tehohoitoon ommeltavia liinavaatteita varten.
Talvilomaviikkoni lopulla ompelin 
 nuo puuvillaiset ja trikoiset kankaat lakanoiksi ja tyynyliinoiksi.

Kiva, kun sain osastolta täsmämitat heidän tarvitsemiin liinaisiin.
Pesin kankaat, 
jotta valmiiden ompeluksien kitistyminen ei tuo sitten yllätyksiä.

Saumurointi ja suorien saumojen ompeleminen on 
helppoa ja nopeaa.
Pussilakanat ja samasta kuosista ompelemani tyynyliinat
 tulevat käyttöön ns. avopöytähoidossa oleville vauvoille.








Trikoiset pienet peitot  ja tyynyliinat tulevat keskoskaappikäyttöön.
Keskoskaapeissa on kuulema hyvin kosteaa ja lämmintä. 
Se on arvatenkin "hyvä"  kasvualusta monille pöpöille ja lakanat pitää vaihtaa päivittäin.
Liinavaatteiden pyykkikierto/ kuluminen on näin ollen nopea. 
Tällaiset lahjoituslakanat tulevat tarpeeseen
ja pirteät kuosit tuovat iloa sairaalaympäristöön.




Olen viipyillyt talvilomalla myös isompien lakanoiden parissa 
ja kuivattanut ja valkaissut pyykkiä ulkona,
 auringossa ja hankien valossa.

Auringon voima on valtava pyykkihuollossakin.
Ilokseni valkeasta juhlaliinasta lähti paprika- tai salaattikastikeläiskä pois
ja tuolla luonnon valohoidossa häipyi lähes kokonaan myös
Marimekon valkeaan kerniliinaan
vahvasti imeytynyt pakastemustikkatahra. 

Lisäksi se ihana tuoksu, 
mikä keväisten ulkonakuivattujen pyykkien myötä tulee sisälle,
on minulle aivan erityinen;
lapsuuden tuoksumuisto ja uuden kevään saapumisen ihana merkki.




Talvilomapäivät ovat tuoneet kaipaamani vaihtelua 
niin maisemiin kuin ajatuksiin.
Huomenna on mukava avata taas työn ovi.

~~~

Vaivihkaa valo
hiipii vierellesi.
Ojentaa kimpun 
kirkkautta kohti kurkottelevia.
Pyytää vierelleen istumaan
ja kuuntelemaan.

Pisaroita räystäältä,
tiaisen heliseviä säkeitä.
Jäiden helinää
ja kilinää,
Kiitollista kevään kuisketta,
toivosta ja uuden elämän alusta.

-Paula Piirainen / Mietteitä maalta-





8. maaliskuuta 2023

Neulomisen ilosta



Neulomisbuumi jatkuu,
joskin vähän verkkaisempana kuin innostumisen alussa.

Neulomisesta on kehkeytynyt itselleni pikku hiljaa
 monella tapaa merkityksellinen tekeminen ja harrastus.
On ollut hienoa huomata osaavansa ja  oppivansa uutta.
Sanonta "tekemällä oppii" sopii sangen hyvin neulomiseenkin ja 
virheistä oppiminen on ollut sitä konkreettisinta ja mieleenpainuvinta oppia.




Neulominen on tuonut mukanaan merkityksellisä ja tärkeitä onnistumisen elämyksiä.
On ollut mukava neuloa lämmintä lähipiiriin.
Kivat palautteet ja tyytyväiset paitojen omistajat
 ovat innostaneet kokeilemaan uutta ja aloittamaan uusia projekteja.

Neuleeseen tarttumisesta on tullut arkeani rauhoittava, kiireetön hetki.
Neuloessa hengitys tuntuu tasoittuvan silmukoiden siirtelyn tahtiin.
Neuleeseen tasoittuu arjen ajatukset, ilot ja murheet.
Kuvioneule onkin kuin räsymätto,
jossa sävyt limittyvät kauniisti toistensa lomiin,
toistensa kauneutta ja syvyyttä korostaen.

Kuvioneuleen neulominen ei ole pelkkää sorminäppäryyttä, 
vaan se on erikokoisia neuleita tehdessä myös vahvasti matematiikkaa
ja ohjeiden "säveltämistä" sekä soveltamista.
Ja se on oikeastaan aika mukavaa ja palkitsevaa.




Helmikuussa valmistui paita meleroidusta mustasta ja ruskean sävyistä toivomuspaita
teini-ikäiselle lapsenlapsellemme.
 ja käytin kuvioihin jemmasta löytyneitä ruskean sävyjä.




Ruskea virkattu sydän tuntui sopivan juuri tähän paitaan 
sekä ajatuksena että sävyiltään.
Kiinnitin siihen avainrenksun,
josta voi kiinnittää halutessaan vaikka reppuun roikkumaan 
tai  käyttää avaimenperänä.




Elämäni erivaiheissa on ollut erilaisia innostumisia ja iloja 
käsillä tekemisessä.
Nyt neule tuntuu omalta jutulta.
Se on näppärä ottaa esiin arkitouhujen lomassa 
ja nykyäänä se juhahtaa mukaan pitemmille automatkoillekin.

Rohkaisuksi ja kannustukseksi neulomisen saloja miettivälle,
 että aloittelin ihan perussukasta reilu neljä vuotta sitten.
Ja jäin puikkoihin kiinni!

🤎

Täällä pari postausta tämän harrastuksen alusta








 

3. maaliskuuta 2023

Talviloman aika

 "Olen hiihtelemässä."
Jätin tänään sähköpostiini automaattisen vastausviestin.
70 -luvullahan tätä lomapätkää sanottiin hiihtolomaksi.
Nyt olemme toki talvilomalla.

En kuitenkaan hiihtele koko viikkoa,
joskin olen sitä jo mukavasti aloitellut viime talvena ostamillani karvapohjasuksilla.
Ne ovat osoittautuneet oiviksi hiihtimiksi
ja mikä parasta,
minä olen selättänyt kouluvuosien kammon hiihtelyyn.








Olen käynyt tällä viikolla useamman kerran merellä.
Välillä meren jää ja taivaan ranta tuntuvat muuttuvan yhdeksi samaksi pinnaksi,
jossa saari näyttää horisontin paikka ja etappia.

Aava meren selkonen takaa vapauden tunteen.
Työpäivän jälkeisillä hiihtoreissuillani olen saanut nauttia 
taivaan rannan muuttuvasta taidenäyttelystä.
On ollut aivan  mahtava, että saimme merelle kantojään 
ja pääsimme nauttimaan kaupunkimme talvisesta olohuoneesta.
Edes hetkeksi.








Kuistilla on vielä talvinen kattaus.
Pienet sievät karvareunaiset luistimet vinkkaavat, 
että talvilomalla voisi luistellakin.
Parista vanhasta talvisesta ostokranssista nappaamani
lumienkelit leppuuttavat jalkojaan vielä hetken.






Aurinko paistaa.
Viikonlopuksi on luvattu mukavaa ulkoilusäätä.
Suunnitelmissa monenlaista talviliikuntaa
ja yhdessäoloa,
retkeilyä ja kevättalvesta nauttimista.




Mukavaa viikonloppua Sinulle
ja talvilomalaisille voimauttavia ja levollisia päiviä 
itsestä mukaville tuntuvien asioiden äärellä.