Syysloman aikaan

 Minulla on alkamassa tavallaan jo toinen syyslomaviikko. 

Viime viikolla piipahti syyslomalaisia Keski-Suomesta 

ja nyt aloittelen omaa lomaviikkoani tämän alueen lomalaisten kanssa. 

Mummulan lelujen, pelien ja rakennuspalikoiden äärellä on syntynyt 

taas kerran mukavia leikkihetkiä serkusten kesken 

ja kyllä lasten vanhemmatkin ovat silmin nähden nauttineet yhdellä koolla olosta. 

Iloksemme sää on suosinut. 

Olemme käyneet kävelyllä leikkipuistoissa, 

meren rannassa,  "syvissä metsissä" sekä Hakotaurin pitkospuilla. 

Yksi perinteinen syyslomatekeminen, uimahallissa käynti, 

 on lapsista aina yhtä mieluisaa tekemistä. 

~~~~

Muistoksi tänne nämä pienet käsityöt ja toiveet, 

jotka kotiutuivat lomalaisten mukaan. 

Sisarusten toivomat pannat neuloin suloisen pehmeästä 

Tokmannin  Alfis -langasta, jossa on merinovillaa ja alpacaa. 

Lanka on itselleni uusi tuttavuus 

ja jää nähtäväksi miten se käytössä "käyttäytyy". 

Pannoissa on 36 silmukkaa ja neuloin ne sukkapuikoilla  

ns. putkena, joka oli n. 53 senttiä. 

?äät ompelin kiinni lomittain taittelutekniikalla.

Näistä tuli lämpimät, kaksinkertaiset. 

Vain toisen kerkesin saada kuvaan! ;) 

Yksi syysloman piipahtaja sai mukaansa Seiska veikasta neulotut lapaset, 

joihin sain inspistä Klompelompen kirjasta Neuleita kaikkiin vuodenaikoihin. 

Kämmenselässä on leikittelyä kaksi nurin ja kaksi oikein kierroksilla 

ja kämmenosassa sileää neulosta. 

Illan hämärän lähtöhetkellä kuva jäi ottamatta 

ja sain sen toisena päivänä viestinä. 

Käytön jälkeä näkyy mukavasti jo lapasessa. <3 

~~~~~

Huomaan olleeni aika uskollinen 

 Nalle- ja Seitsemän veljestä -lankojen kuluttaja, 

mutta nyt tuli ostettua näihin toivelapasiin värin takia jotain muuta; 

villaista Novitan Arctic wool Aran -lankaa, väri 776. 

Pienten sukkien yhteydessä arvelin, 

että palaan tähäna Lysti -kuvioon vielä ja niin teinkin. 

Tämä on kiva, helppo ohje,

jolla saa mukavaa pintakuviota.

Lankaa jäi lapasten neulomisen jälkeen 

ja tekaisin siitä pannan yksi oikein yksi nurin neuloksella. 

Sydämellinen ajatus. 

Lomalainen on tyytyväinen näihiin asusteisiin. 

Väri on muuten enemmän viininpunaiseen kuin violettiin taittava,

mutta kuva tai kuvaaja vääristää sitä tässä alemmassa kuvassa. 

Loma on vapaata työstä ja koulusta. 

Sille ei aina tarvitse keksiä jotain erityistä.  

Loma voi olla tavallista arkea,

arkista tekemistä ja yhdessäoloa. 

Niistäkin tulee mieleenpainuvia lomamuistoja. 

Minun syyslomaviikko on nyt edessäpäin

 ilman sen suurempia suunnitelmia ja kaavailuja. 

Tehdään aamulla sitä mikä silloin tuntuu parhaimmalta.   

🧡🧡🧡

Syysloman iloa ja mukavia hetkiä Sinulle,

jolla lomapäivät edessäpäin

ja tsemppiä niille, jotka palailevat arkisiin askareisiin.

Vauhtivarpaan sukat

 Ilmat ovat viilentyneet 

ja ensimmäinen pakkasaamu on todettu tänään kylmäksi. 

Leivinuuni  lämmäytettiin ensi kertaa tälle syksylle 

ilman sen suurempia savuttamisia.

Sukkapuikot ovat liikkuneet vinhasti niiden perheen 

esittämien toiveiden tiimoilta. 

Viikko sitten valmistui kohta neljä vuotta täyttävän 

vauhtivarpaan liekkisukat.

Hänellä oli toiveena saada samanlaiset palomiessukat kuin enoillakin on,

mutta mummu oikaisi tällä kertaa vähän 

ja päätyi silmukoimaan liekit sukkien kärkeen.

Pienillä jalat tuntuvat välillä käyvän kuin siksaksingeri 

ja pikkuisen ne voi iskeä kipinää

sekä liekkiäkin lyödä, 

kun vauhti oikein kiihtyy. 

Otimme sukkakuvat patiolla, 

jossa uudet villasukat tuntuivat luistavan oikein hyvin. 

Mummun kuvat olivat aluksi oikeinkin vauhdikkaan näköisiä; 

 sukasta näkyi vaan kärki tai varren puolikas

tai pelkkää terassilautaa, 

mutta onneksi muutama julkaisukelpoinenkin saatiin napattua. 

Imurin letku oli pihalla menossa roskiin. 

Siinäpä lapsi näki oivan paloletkun, 

jolla sai kuulema sammutettua grillin alla syttyneen palon. 

Leikki syttyi niin pienestä; 

liekkisukista ja letkusta. 

Lapset 

Leikki

Uusi neuletoive, 

minulle aivan uusi projekti odottaa toteutusta  

ja malli on vielä hakusessa. 

Arvannetkohan mitä neuletta olisin aloittelemassa 

tällä erää? 

🧶🧶🧶

Viikonlopun iloa ja tunnelmaa Sinulle! 

Kuusi -sukat

Sukkalaatikko-haaste on osaltani ollut suosiolla kesäajan tauolla 

enkä ole kyllä vieläkään ehtinyt kurkaamaan kesäkuukausien haasteita ja ohjeita. 

Sukkapuikot ja -langat olen kuitenkin ottanut jo esille 

ja aloitellut sukkasyksyä omilla malleilla ja vanhoilla ohjeilla. 

Kuusen neulontaohje löytyi Pinterestistä. 

Kuusi sopii hyvin teemaksi lahjasukkiin läheiselle, 

jolle metsä on kuin toinen koti työn ja harrastusten osalta. 

Seiska veikan metsänvihreä lanka sopi oivasti näihin sukkiin,  

joiden varsiin neuloin neljä kuusta. 

Pitkät lankajuoksut mietityttivät aluksi sukkien yläosassa,  

mutta kivasti ne lopulta sinne sujahtivat. 

Varren resoriin ja jalkapöydän päällisen joustinneuleeseen 

neuloin oikeat silmät takakautta. 

Sekin antaa omaa pientä ilmettä neuleeseen. 

Näistä "nelivitosista nelivitoselle" alkoi tämä sukkasyksy. 

. Sukkalaatikkoon nämä eivät ehtineet kyllä hetkeksikään, 

vaan liki puikoilta siirtyivät jo käyttäjälleen. 

Paras näin! 

 

~~~~

Viikonloppu oli täynnä touhua ja tohinaa. 

Eilen oli ihana sää ja puolukkapäivä sekä sen myötä marjojen säilöminen. 

Tänään saimme vieraita ja päivä mennä hurahti siinä kuin huomaamatta. 

Tämä olikin sitten tällainen pikainen piipahdus ja pikakirjoitus tänne,

mutta hyvä näinkin! 

~~~~

Ihanaa alkavaa viikkoa ja syyskuun kauniita päiviä 

meille kaikille! 

Neulottu t-paita

Kesä ja kesäiset käsityöt!  

Olin juuri ostanut langat virkattavaan kesätoppiin, 

kun tytär laittoi kuvan toivomuksesta, 

kivasta kesäisestä t-paidasta 

josta innostuin oitis. 

Täällä kertaa päätin tehdä ensin itselle kokeilumielessa. 

Tämä lyhythiainen neule on Villahullun suunnittelema "pineteepaita", 

jonka ohjeen ostin täältä, klik .

Käytin neuleeseeni Prismasta löytynyttä 

 merseroitua Perfect cotton-lankaa.

Sitä meni paitaan nelosen puikoilla neuloessani 

noin kaksi ja puoli kerää eli 250 g. 

Minua kiehtoi tässä mallissa puuvillalanka,

tuo kiva raglahian levennyksistä muodostuva "muurahaispolku" 

sekä tuo rullaantunmaton reuna,  

jonka opin tämän ohjeen myötä tekemään. 

Kesäinen puuvillainen t-paita valmistui 

juuri tässä juhannuksen kynnyksellä, 

kun olin pienellä lomasella ja seuraava, 

valkea s-koon neule on nyt puikoilla. 

Tytär intoutui ottamaan kuvia minusta ja neuleesta heidän miljöössään. 

Miten monta erilaista, pitempivartista kukkaa 

sinä löydät luonnosta  juhannuskimppuusi?

Joku oli löytänyt seitsemäntoista 

ja haastoi juhannuksen iloksi kukkien bongaakseen. 

Pikkutytöt toivat äsken kolmetoista kukkaa. 

Minäpä lähden nyt katselemaan, 

josko löytäisin muutaman lisää! 

Ihanaa keskikesän juhlaa Sinulle! 

 

Pienen kuvioneulepaita

 Olin kyllä välillä niin täynnä islantilaisten paitojen neulontaa, 

että taisin jo sanoa liki neljänkymmenen paidan neulomisen riittävän. 

Mutta vannomatta paras! 

Pienimmiltä puuttuivat kuviolliset neuleet, 

niin eiköhän mummu pyörtänyt ajatuksensa. 

Neuloin aikani kuluksi synttärilahjaksi pari vuotiaan kokoisen pikkuneuleen. 

Uudella innolla! 

Vielä on kolme neljä pientä paitaa aatoksissa 

-ainakin. 

Oli niin aurinkoinen ja keväinen päivä, 

kun otimme sovituskuvia neuleesta pienen lomalaisen kanssa 

ja viilletimme ns. vähissä vaatteissa pihalla. 

Linnun lauloivat lähimetsässä. 

Pienokainen jäi keskittyneenä kuuntelemaan niiden laulun liverrystä. 

 

Vaikka on kevät ja kohta kesäkin kolkuttelee ovella, 

villaiselle paidalle on käyttöä ympäri vuoden. 

Paidan hioihin laitoin resorin verran kasvunvaraa

siinä toivossa, että paita sopisi päälle ainakin seuraavan vuoden. 

Neuloin tämän paidan melkeinpä kokonaan sohvalla puoli-istuvassa asennossa. 

Siitä on muotoutunut minulle viime viikkoina hyvä työasento

 ja aikakaan ei ole tullut pitkäksi, kun on ollut tekemistä käsille. 

Kuvioneuleessa on lopulta oma viehätyksensä ja rytminsä.

Mukava oli palata tuttuun juttuun 

ja siirrellä silmuikoita sydämen ajatusten siivittämänä. 

Paidan yläosa on mallista "Kambur" ja 

hiojen sekä helmansuun kuvio mallista Tiira,

 jotka löytyvät kirjasta Islantilaisia neuleita. 

Lankoina Seitsemän veljestä -sävyt 

hiekka 060, ruskea 068 ja valkea 011.

Se on sitten taas viikonloppu! 

Omaa porukkaa on liikenteessä 

ja kohta kokoontumisajot täällä. 

Elämän äänet katkaisevat hetkeksi hiljaisuuden. 

Lintujen laulua ja auringon säteitä sinulle ja minulle! 

Palataan taas ensi viikolla. 

Vinhat-sukat

Kovin vinhasti on helmikuu huvennut,  

mutta sentään ehdin vastata sukkalaatikkohaasteeseen;

siihen, missä joka kuukaudelle tulee uusi sukkamalli. 

Helmikuun haasteessa olikin heti kättelyssä pari haastavaa asiaa minulle. 

En ole koskaan neulonut sukkia fingering langasta eli ohuesta sukkalangasta.

Ohje oli ajateltu jämälankojen ilotteluksi eikä minulla niitä sitten ollut. 

Ruokakauppareissulla nappasin mukaan kahden väristä Viola-sukkalankaa. 

Ohuesta langasta neulominen vaati kyllä aluksi harjoittelua

ja en ole aivan tyytyväinen tuohon lopputulemaan,

mutta menevät taatusti lämmikkeinä. 

Kevyen oloiset sukkaset,

joiden pitäisi kestääkin tuon langan säikeisyyden johdosta. 

Oikaisin ohjetta sen verran, että tein neuloin oikein nuo väliraidat nurjien silmukoiden sijaan. 

Ranskalainen kantapää suomalaisessa jalassa ei ole hassumpi.

 Hienostunut suorastaan! 

Olipa haaste saada kuvattua se tuolta jalkapohjasta itsekseen,

mutta hyvähän senkin on täällä näkyä. ;) 

 

Mukava haaste lopulta kaikkinensa 

ja oppia ikä kaikki! 

Josko nyt jo vinhasti veisin sukat kosteiden pyyhkeiden väliin 

tasottumaan ja olestumaan. 

Muutama yö maaliskuuhun ja uuteen sukkahaasteeseen!

Siinä se talvi taittuupi pikku puuhastelussa. 

❄️❄️❄️

Pakkanen on painunut nollaan ja lunta satelee hiljalleen. 

Oikein mukavia talvilomapäiviä kenellä niitä sattuu nyt olemaan 

ja talven iloa meille kaikille! 

Neulominen tekee hyvää mielelle

Neulominen on enemmän kuin harrastus! 

Tuo lause löytyi Novitan sivulta, 

jossa psykologi pohdiskeli neulomisen vaikutuksia käsitöitä tekevien hyvinvointiin. 

Artikkelissa oli tosi mielenkiintoisia ajatuksia neulomisesta. 

Ei pelkästään valmis neule ole merkityksellistä,

vaan koko neulomisprosessi vaikuttaa ihmisen mieleen, stressin hallintaan ja 

jopa aivotoimintaan. 

Neulomisen hyödyt ja ilot tuntuivat stemmaavan omalle kohdallekin. 

Kymmenisen vuotta sitten aloin neulomaan, 

löysin neulomisen ilon ja mukavan vastapainon työarjelle. 

Olen rohkaistunut ottamaan haasteita vastaan 

ja heittäytynyt myös epämukavuusalueelle 

oppiakseni uutta. 

Käsillä tekeminen sekä onnistumisen kokemukset ovat vahvistaneet itsetuntoa. 

 Neulominen on antanut myös omaa tilaa ja aikaa omien ajatuksien käsittelyyn ja pään selvittelyyn. 

Välillä voin kuunnella musiikkia tai äänikirjaa 

ja toisen kerran on suloista olla sohvan nurkassa

 omassa neulekuplassa rauhoittuen ja rentoutuen.

Neulomisessa on noussut merkitykselliseksi myös yhteisöllisyys. 

Erityisen onnellinen olen neulovasta lähipiiristäni,

äidistä ja siskoistani. 

Olimme viikonloppuna koolla lapsuudenkodissamme  

ja toki kutimetkin olivat mukana.

Minä sain auttaa siskojani pienen kolmiohuivin teossa

ja siskoni neuvoi minua muun muassa ranskalaisessa kantapäässä,

joka tulee helmikuiseen haastesukkaan. 

Neulominen on kodin perintöä; 

 yhteinen mielenkiinnon kohteemme

ja se yhdistää meitä. 

Meillä on myös ystävien kanssa käsityöilta kerran kuussa.  

Neulomme, kahvittelemme ja juttelemme. 

Jaamme ideoita ja innostumme yhdessä. 

Yhdessä tekeminen on mukavaa. 

Somessa on paljon käsityöhaasteita, -ideoita ja -vinkkejä, 

jotka innostavat osallistumaan, 

kokeilemaan uutta, 

oppimaan lisää käsityön saloja 

ja myös jakamaan omia ideoita. 

Nykyään on mahdollisuus olla myös osa isoa käsityöporukkaaa

ja se tuo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. 

Neulominen itsessään tuo paljon iloa arkeeni. 

Yksi ihana ekstra ilo ja juttu on se, 

kun saa neuloa tarpeeseen ja toiveeseen; 

saa käsityön kautta olla hyödyksi ja iloksi rakkaimmille. 

Nämä metsänvihreät sukat ovat tyttären toivomussukat töihin. 

Hän toivoi ne työpaikkansa värissä  

ja melkolailla nämä ovat Mehiläisen vihreät. 

Koska näihin ei tullut toista väriä 

kokeilin kohopintaa Seiska veikalla. 

Sukkalaatikko -haasteen Vuodenvartija -malli oli silloin mielessäni tuoreeltaan 

ja lähdin kokeilemaan sitä. 

Varren lopputulema oli pliisu,

mutta nurjalta puolelta löysin kivan pinnaan.

Käänsin varren ennen kantalappua päällepäin

jatkoin ohjetta loppusukassa käänteisenä. 

Nurin ja oikein.

Silmukoilla on kiva leikkiä ja leikitellä, 

sekä ohjeita noudattaen että niitä muokaten. 

Perinteinen varret yhteen ja kiepsautus toisen sukan resorin sisään

venyttää villasukkien resoria. 

Olen nyt opetellut itse ja opettanut jälkikasvulleni,

että taittelisivat villasukat. 

Elikänsä oppia ikä kaikki neulomisessa ja neuleiden säilytyksessä 

sekä hoidossa ja korjaamisessa. 

Yksi päivitys islantilaisneuleen rispaantuneiden hiojen korjaamisesta tulossa lähipäivinä.

Onneksi on Youtuben hyvät ohjevideot! 

Mukavaa laskiaista! ❄️

 

Pehmoinen kaulahuivi

Minä olen niin tykästynyt tähän pieneen kolmiohuiviin, 

jota Sophie-huiviksikin kutsutaan. 

Tämä on sellainen sopivan pituinen, 

näpäkkä, kaulanmyötäinen, 

joka ei liehu eikä roiku tiellä.

Mieluista asustetta on mukava olla useampi. 

Neuloin itselleni  tällaisen vihreän lämmikkeen Viola-ja Tuuli-langoista. 

Tästä tuli pehmeämpi verrattuna tuohon beigeen Nalle-langasta neulomaani huiviin. 

Kevyt, pieni, nopeasti valmistuva käsityö. 

Tämmöiset sopivat minulle juuri nyt!

Ehkä neulon vielä yhden tällaisen pienen  

ja se hupullinen versiokin kiinnostaa. 

Sydänlämpöiset terveiseni Sinulle 

ja mukavaa alkanutta viikkoa! 

Ihana, että pääsin taas päivittämään blogiani.

Oli nimittäin "pieni jummi jammi" tässä kuvien siirrossa viikonloppuna.

Ohjelmapäivityksen jälkeen tuli joku viba, 

joka oli minulle kyllä ihan hebreaa,  

kun yritin itsekseni tutkia. 

Nyt aamulla tytär auttoi minut siitä pinteestä pois. 

 Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

💝

 

Syntymäpäivän lahja

Soitin äsken pojalleni syntymäpäivän onnittelut. 

Oli mukava vaihtaa ajatuksia vanhenemisesta ja elämästä. 

Ihmeteltiin siinä yhdessä ajan kulua. 

Minusta tuntuu, että vastahan me vanhemmat täytimme 38 vuotta 

ja nyt kolmas lapsista jo saavutti tuon iän. 

🤎

Ikä ei ole vain  numero.

Se on jokainen selvitty talvi.

Kaikkien kesien kukinnot.

Se on ripeät aamut 

ja pitkälle puhutut yöt.

 Syksyn haikeus ja jäljet kohdattujen katseissa. 

Ikä ei ole vain numero.

Se on luku tarinassa, 

jonka jokaisessa keväässä 

kasvaa siemenen verran sitkeintä toivoa.

-Elina Salminen-

🤎

Juurikin näin.

Meidän itsekunkin vuodet ovat täynnä 

menneiden päivien tarinaa;  

elettyjä päiviä kuin luettuja lukuja, 

täyttyneitä -ja täyttymättömiä- toiveita, 

elämänmakuisia hetkiä iloineen ja suruineen. 

Ja voimat ovat olleet niin kuin päivät. 

Elettyjen päivien kokemus ja ymmärrys peilautuu 

tähän päivään ja tuleviin;

toivona ja toiveekkuutena siitä, että elämä kantaa. 

Reilu viikko sitten annoin tämän päivän sankarille  

hailuotulaispaidan jämälangoista neulomani pipon.  

Minulla ei ole ohjetta tähän, 

mutta laitoin aloitukseen 120 silmukkaa. 

Helmineuleinen 2 o, 2 n  kuvio on 30 silmukan levyinen. 

Nyt tällä pojalla on villainen setti;

 hailuotolaispaita

ja samaan tyyliin neulotut kämmekkäät sekä pipo.

Tarkenee kuulema. 

Tämä syntymäpäivä pyhäinpäivän alla pysäyttää vuosi vuoden jälkeen. 

Hänen syntymänsä oli lahja. 

Lokakuun 30.päivä 1987 Hän tuli ja täytti sylin, 

joka oli jäänyt tyhjäksi pikkuveljen kuoleman jäljeltä 

kolme kuukautta aiemmin. 

Siellä "synnärillä" sytytimme ensimmäisen pyhäinpäivän kynttilän 

menettämämme lapsen muistolle ja myös uudelle elämälle. 

Se oli koskettava hetki! 

🤎

Tulevana viikonloppuna suru ja lohdutus kulkevat rinnakkain

ajatuksissa  ja puheissa. 

Ripustan huomenna keittiön ikkunaan perinteisen kodin ikkunan, 

jossa on neljä kynttilää;

yksi lapsellemme, 

yksi isälleni ja kaksi appivanhemmilleni. 

Kynttilät tuovat valoa pyhäinpäivän kaipaukseen. 

 

Kun kaikki on liian isoa

Tänä aikana on tarjolla niin paljon ja monenkokoisia vaatteita,  

että välillä täytyi oikein ihmetellä, miten niille kaikille löytyy käyttäjiä. 

Mutta nyt olen saanut ihmetellä erästä pienen pientä ja sitä, 

että lähes kaikki tarjolla olevat vaatteet ovat hänelle liian isoja. 

Hänen pään ympäryksensä on n. 26 cm ja vaatteiden koko 34 cm.

Keskosten vaatteet ovat hänelle reiluja, 

jopa NuppusPakkauksen vaatteet. 

Halusin muistaa tätä pientä mikrokeskosta ja hänen vanhempiaan.  

Neuloin pipon kaksinkertaisesta Baby Merinosta.

Loin 3,5 vahvuisille sukkapuikoille 4x15 silmukkaa 

ja 2 o 2 n neuletta alkuun  8 kierrosta, 

sileää 14 ja sen jälkeen tein sädekavennukset joka toisella kierroksella. 

Korvien 9 silmukkaa poimin sädekavennuksen reunoilta

 ja neuloin 1 o ja 1 n neuleella korvat. 

Viimeisellä kierroksella päätellessäni kavensin silmukat alussa ja lopussa. 

Tytär vei pipon vauvan perheelle. 

Pipo oli ollut juurikin sopiva 

ja päässyt heti miten käyttöön. 

 

"Lennätä, lennätä, lempeä lintu,

iloisten viestien lasti,

lämpöisten mietteiden sylikuorma

vauvan varpaisiin asti." 

-NuppusPakkaus- 

Niin pieni neulomus, 

muuta sitäkin lämpimämpi ajatus. 

🤎

Tätä mallia voisin hyödyntää joulun lähestyessä 

ja tehdä pienille nukkeäideille ja -isille lahjaksi. 

 

Liekkisukat

Kolean syyspäivän lämmikkeeksi 

kesän käsitöitä, 

liekkisukkia seiskaveiskasta. 

Ennen juhannusta puhelimeeni kilahti viesti,

 jossa poikani toivoi liekkisukkia. 

Se oli kyllä mielenkiintoinen ja sormia syyhyttävä haaste

ja terien osalta sopiva kesälomamatkojen käsityö, 

että aloin pikimmiten katselemaan ja kyselemään mahdollisia ohjeita. 

En löytänyt suorilta itseäni innostavaa ja sytyttävää mallia, 

joten lähdin kehittelemään 

värikynien kanssa omaa mallia ruutupaperille. 

Mallin kehittelyn ja kuvion "elämisen" myötä minulla oli lopulta kolmet parit liekkisukkia.  

Kaksi sukkaparia on ollut käytössä jo muutaman viikon 

ja viikonloppuna luovutin nuo kolmannet, 

postauksen alussa näkyvät sukat toiselle pojalleni.  

Nyt on sopiva hetki laittaa nämä tekeleet tänne käsityömuistojeni joukkoon.  

Yritys hyvä kymmenen! 

Ensimmäisistä sukista tuli kyllä  mielestäni auttamatta revontulisukat, 

kun yritin viedä langanjuoksuja mahdollisimman maltillisesti sukan varressa, 

mutta ne menivät läpi laaduntarkkailussa varmaan värimaailman perusteella. 

Toisten sukkien liekit olivat jo elävämmät

ja kolmansiin tein vielä jotain petrausta edellisiin verrattuna. 

Pikkuhiljaa oivalsin kuvion kaavailun saloja. 

Sukan varsien kuviokerta oli puolet varresta eli 28 silmukkaa. 

Aina ei mene niin kuin haluaisi ja joku voi kiikastaa. 

 Viimeisimmän sukkaparin 

toisessa varressa oli kuulema vähän kireyttä.

Poika sanoi huumorin pilke silmäkulmassa, 

ettei uskalla niitä viedä töihin;

nolo jos hälytyksen tullessa jää lähtö sukan varren tiukkuudesta kiinni.

Käskin kostuttaa sukan varren ja laittaa sitten jalkaan:

josko se siitä antautuisi tai käyttäköön niitä sitten kotisukkina.

Kotona on kuitenkin enemmän aikaa kiskoa sukkaa jalkaan! ;)

Siellä on yhdet liekkisukat lähtövalmiudessa! 

Ja minä olen liekeissä siitä, 

että sain kuin sainkin vastattua tuohon sukkahaasteeseen. 

Tovi, jos toinenkin meni kyllä mietiskellessä,

 että kuvio alkoi miellyttämään silmää. 

Joka tapauksessa kaikki kolmet parit tulivat käyttöön; 

ne lämmittävät pelastajieni jalkoja joko töissä tai kotosalla.

Kirjoittelen tätä postausta takkatulen lämmössä 

ja katselen välillä takassa olevaa elävää tulta,

tuota sananlaskun hyvää renkiä ja huonoa isäntää.

 

Liekin muoto on kyllä monenmoinen, 

elävä ja liikkuvainen. 

Ei ole yhtä oikeaa mallia kuvaamaan sitäkään! 

Liekin malli on lopulta katsojan silmissä. 

🔥🔥🔥