Noin ruukasi sanoa appeni aikoinaan
ja sitä samaa sanoo mieheni, lapsemme, lapsenlapsemme,
miniämme, vävy
ja toki minäkin,
kun olemme hektisen, yllättävän tai helpottavan asian äärellä.
Tuo huokaisu sopii tosi hyvin tähän iltaankin.
Olen nimittäin saanut kuin saanutkin valmiiksi ajallaan
yhteisneulonnan
ystävänpäiväsukat .
Välillä oli haastavaa ja kuvio meni sekaisin
ja lankojen kuljetus takkusi,
mutta pääosin sukka eteni toivotusti päivä kerrallaan.
Tuo KAL (knit along) eli kudotaan yhdessä oli kyllä huippu juttu.
Siinä tuli harjoiteltua päivittäin pätkä kuvioneulontaa.
Täytyy sanoa, että neulomissessiosta tuli kahdessa ja puolessa viikossa jo mukava päivittäinen tapa.
Mieskin kyseli välillä kannustavasti,
että joko olet päivän neulomisen tehnyt
tai sanoi, että hän voi paistaa leivät, niin voit alkaa neulomaan sen pätkän! ;)
Että kudottiin yhdessä täällä kotirintamallakin! <3
Taimitarha-ryhmästä sain kivoja vinkkejä neulomisen saloihin.
josta sain vinkkiä tuohon lankojen kuljettamiseen.
Ryhmässä jaettiin innostunutta neulomisen iloa ja onnistumisen riemua
sekä kuvia tekeillä olevista sukkapareista ja takkuavistakin sukkien valmistumisista.
Nyt siellä on sitten näkösällä paljon kauniita, värikkäitä sukkapareja.
Ahkerimmilla neulojilla kahdet, kolmet, jopa neljätkin sukat rintarinnan tehtynä.
Tämä sukan kärkikavennus oli mielestäni tosi kaunis ja varpaiden myötäinen.
Tykästyin siihen ja varmaan jatkossakin hyödynnän tätä mallia.
Minusta oli parasta, että sain mukaani tähän neulontatempaukseen
muutaman naisen läheltäni eli
76 v. äitini, kolme siskoani sekä hyvän ystäväni.
Lisäksi ainakin pari nettiystävääni otti myös haasteeni vastaan. <3
Laitan muutamia kuvia
muistoksi tänne itselleni ja heille.
Näin kivoja, erilaisia, ihanaisia sukkia ja sukan alkuja on tullut samalla ohjeella:
Äitikin innostui yhteisneulomisesta tyttäriensä kanssa ja lähti lankajemmoillaan mukaan.
Yksi siskoistani on punaisen ystävä ja tässä komeilee hänen juuri valmistuneet sukkansa.
Yksi meistä tykkää turkoosin sävyistä ja se näkyi hänen sukissaan, jotka valmistuvat pikku hiljaa.
Ystävänpäiväsukan ohjeethan löytyvät sieltä Taimitarha-ryhmästä
yhteisneulonnan loppumisen jälkeenkin.
Ja sitten nämä pikkusiskon hempeät rosat, joissa oli melkolailla ohjeen mukaiset värit.
Ystäväni on tehnyt sukkansa Niina Laitisen Ystävänpäiväsukka 2020 ohjeen mukaisilla langoilla
ja sukat ovat kuin vaahtokarkki suklaalla kuorrutettuna.
Kauniita kaikki!
Täynnä karkkeja, jätskejä ja tikkareita.
Ja ennen kaikkea
täynnä sydämellisiä kuvioita. <3
~~~~
Minä olen kyllä iloinen tästä neulontamatkasta
ja näiden ensimmäisten kirjoneulesukkieni valmistumisesta.
Ja kuka nämä ystävänpäiväsukat sitten saa?
Laitan nämä omiin jalkoihini.
Nyt välitän itsestäni niiin paljon,
että otan nämä itselleni käyttöön.
Nämä ovat ensimmäiset omatekoiset sukat itselleni.
jos kouluaikaisia ei lasketa.
~~~~
Päivä on vaipunut jo myöhäiseen iltaan,
kun tätä lopettelen.
Perheen pienimmäinen eli nuorimmainen oli minulla kuvaajana tänään,
että sain tämän postauksen "purkkiin".
Uu-hu-huu.
On ollut niin paljon ohjelmaa menneellä viikolla
ja tälläkin,
että blogikierroksellekaan ei ehdi.
Mutta viikonlopun valmistujaisten jälkeen palaan tänne ajan kanssa.
Hyvää yötä,
enkelit myötä! <3
