Muuttojen ja muutosten viikonloppu

Tänä viikonloppuna perhekunnassamme on kolme muuttoa.

Se on melkoinen sattuma kaikkinensa

ja aina melkoinen muutos itsekunkin muuttajan elämässä.

Täällä kotipuolessa minä kuulostelen "poikasteni" muuttoja ja uusia osoitteita.

Eilen olin ajatuksissani ja viesteillä Keski-Suomessa

vanhimman pojan uuden kodin lopputarkastuksessa ja muutossa.

Välimatkasta johtuen emme ole voineet fyysisesti olla siellä läsnä
rakennusaikana emmekä muutossa.
Olemme voineet vain muistaa heitä ajatuksin sinne 

rakennusprojektin ja perhe-elämän yhteensovittamisen keskelle.

Ihanasti poikamme kirjoitti illalla:

"Se tunne, kun työmaa muuttui kodiksi!"
Helpotus ja kiitollisuus kiteytyneenä muutamaan sanaan.

<3

Äsken soittelin toiselle pojalle, 

joka on muuttanut eilen ns. työn perässä Helsinkiin.

Siellä he iloisina sisustivat tyttöystävänsä kanssa uutta kotiaan

ja luottavaisena katsoivat tulevaan,

että varmaan toisellekin löytyy pian töitä.

Olin aistivinani puhelimessa tyytyväistä ja iloista muuttomieltä 

ja puuhastelun meininkiä.
Se tuntuu aina hyvälle!

Huomenna lähdemme siivous-ja muuttoavuksi nuorimmalle tyttärellemme.

Hän valmistui viikolla hammashoitajaksi

ja aloittaa tulevalla viikolla työt uudella paikkakunnalla.

Suuria muutoksia ja reipasta meininkiä kaikkinensa

tämä muutto tutuista kuvioista sekä rutinoituneesta arjesta

uudelle paikkakunnalle

ja opiskelijan roolista työntekijäksi.

Mutta hän on ollut päättäväinen ja haluaa tehdä heti sitä työtä mihin on kouluttautunut.

Hänelle avautui tämä ovi,

tämä mahdollisuus ja haaste. 

"Maailmalla on merkillinen tapa

raivata tietä heille,

jotka puheillaan ja teoillaan osoittavat 

tietävänsä minne ovat menossa."

Minusta tämä tammikuinen Aamun Ajatus on juurikin sopiva tähän muuttoon! 

❤️❤️❤️

Näiden muuttajien luona olen viipyillyt ja ajatellut, 

että mikään näistä ei ole sattumaa,
vaan jokaisen kohdalla näissä muutoissa toteutuu

heidän elämänsä käsikirjoitus.

Nämä ovat mahdollisuuksia.

nämä ovat unelmien täyttymyksiä

ja haaveiden toteumia.

Nämä ovat niitä polkuja, joita he kulkevat 

ja näiltä asumisen sijoilta he keräävät muistojen helmiä elämänsä helminauhaan.

On ollut aika ennen tätä muuttoa ja tuleva on aikaa tämän muuton jälkeen.

Se on oikeastaan aika ihanaa, 

kun ei tiedä mitä elämällä on aina tarjottavana.

~~~~~~

Ystävänpäiväsukkaa neuloessani olen miettinyt, 

että elämä on yhdenlainen neulos,

joka valmistuu kerros kerrokselta.

Kuviot näkyvät elämän kiemuroiden ja koukeroiden jälkeen

 tumman ja vaalean sävyinä 

lopulta soinnukkaasti toistensa lomiin asettuen.

Elämä on neule tai...

"Elämä on taulu,
jota maalataan.

Se on musiikki,
jota soitetaan.

Molli tai duuri
-merkitys on suuri,
mitä säveltä lauletaan."

Hyviä öitä ja kauniita unia

Joskus siivousinspis syntyy yllättäen aivan muusta kuin siivouspäiväajatuksesta

ja tänään oli juurikin sellainen päivä.

Tänään nimittäin tuli meidän sänkyymme uudet patjat

ja se oli toki hyvä, motivoiva syy nakata petivaatteet jo aamulla pakkaseen tuultumaan.

~~~~

Petivaatteiden tuulettamisesta (varsinkin pakkasessa) tulee aina täydellinen  puhtauden tuntu makuuhuoneeseen ja sen myötä syvä unikin.

Saapa sitten nähdä miten uni maittaa näillä uusilla Viscolux -patjoilla,

jotka ovat "älykkäästi muotoutuvaa pehmustemateriaalia".

Mainoksen mukaan kehon paino ja lämpö muovaavat patjan materiaalin ja 

 vartalonmyötäisyys takaa täydelliset unet ja nukkumismukavuuden."

Patjojen hankinta oli  meillä turhan pitkään ostoslistalla

yksistään sen takia, että patjojen paljouden äärellä tulee valinnanvaikeus.

Toivon, että nämä Suomessa valmistetut tuotteet, patjat ja sijauspatja toimivat mainostetusti

ja vanhoista, väsähtäneistä patjoista siirtyminen uusiin takaa levollisia öitä ja pirteitä päiviä.

Patjojen lisäksi nukkumisnautintoon kuuluu olennaisena tyyny.

Olen ostanut elämäni aikana monenmerkkisiä ja erilaisilla täytteillä olevia tyynyjä,

joista useimmat ovat olleet syystä tai toisesta huonoja ostoksia.

Nyt meillä on ollut tyttäreni vahvasta suosituksestajo useamman vuoden ajan nukkumatyynyinä 

Hemtexin Hampus Heattransporter -tyynyt.

Ne ovat olleet käytössä aivan huipputuote;

pysyvät kuosissaan eikä tule paakkuja eikä painaumia

ja kestävät pesuakin.

Nämä tyynyt ovat vähän hintavampia,

mutta "haukkuvat" kyllä hintansa laadullaan.

Pari kertaa olen sattunut tarjousten aikaan ko. kauppaan

ja panostanut silloin tyynyihin,

vaikka vähän on kirpaissutkin.

Ja tämä ei ole maksettu mainos, 

vaan tyynyyn ihastuneen nukkujan positiivinen viesti.

Toinen asia mitä ilolla ajattelin petatessani äsken sänkyämme

on nuo pellavaiset lakanat.

Vuorottelen harmaata ja valkeaa tuplalakanaa peitossamme

ja arkiaamuisin tulee nykyään suoristettua vain peite sänkyyn päiväksi.

Kauniisti ruttaantunut pellavainen pussilakana on samalla myös kotoinen päiväpeite.

Ei minun ajatukset tänään pelkästään petivaatteissa ja tekstiileissä olleet,

vaan kulkivat tilassa ja tekemisessä.

Kattoa lastan  avulla pyyhkiessäni mieleeni nousi sanamuisto.

Se, että lapsuudessani katot ripsuttiin -ei pyyhitty.

Näin näitä menneitä sanoja ja tekemisiä,

 kaikenlaisia muistoja putkahtelee  arjen touhuissa.

Ikkunanpokassa roikkuva sydän tuo mielleen ajan, jolloin siirryin kotiäitiydestä työelämään.

Sain sydämen  silloin pikkupoikien ihanalta hoitotädiltä joululahjaksi. <3

Siitäkin on jo 13 vuotta! 

Näin unisia asioita tänään,

mutta on se välillä on hyvä miettiä tuota nukkumapaikkaakin.

Kyllä siellä kuitenkin vietetään melko siivu päivistämme ja koko elämästämmekin.

~~~~~~

Oikein mukavaa tammikuun loppua!

Täällä on vihdoinkin saatu lunta ja pakkasta.

Nautitaanpa! 

Neulotaan yhdessä ystävänpäiväsukat

Olen innoissani!  

Lähdin nimittäin mukaan Kal-projektiin 

eli neulomaan yhdessä (knit along) ystävänpäiväsukkia 

päivittäin annetun pienen ohjepätkän mukaan.

Vähän kerrallaan niin sukat on sitten ystävänpäivänä valmiit! <3

Tämä sukkajuttu löytyy Facebookista Niina Laitisen Taimitarha- nimisestä ryhmästä.

Siellä on hyvät ohjeistukset kokoihin, lankoihin ja puikkoihin

sekä todella selkeät ohjeet.

Olen ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa "yhteisneulonnassa"

ja ensimmäistä kertaa teen myös kuviosukkia.

Olen siis todellinen aloittelija, 

mutta siellä tuntuu olevan monia muitakin samoista lähdöistä.

Jo parin päivän perusteella tuntuu, 

että tämä on mielekäs ja innostava tapa harjoitella kuvioneuletta toisten neulojien tuella.

Minä en ostanut ohjeen vaaleanpunainen-rosa -sävyisiä lankoja.

vaan lähdin jemmalangoilla mukaan kokeilemaan onneani ja turnauskestävyyttäni.

Ryhmäläiset ovat laittaneet kuvia aloituksista

ja kommenteissa on ollut  todella monenvärisiä sukan alkuja

 ja osa on tehnyt niihin myös omia luovia sovelluksiakin.

On hauska seurata miten innokkaita ihmisiä on mukana

ja miten erilaisia sukkia kehkeytyykään samoilla ohjeilla.

Työn alla on molemmat sukat rintarinnan 

niin ei jää ehkä se toinen sukka tekemättä tai keskeneräiseksi.

Haastan sinut mukaan, jos olet Facebookissa!

Nyt ollaan menossa  sukan neulonnan toisessa päivässä 

eli kerkeät vielä mukaan, jos kiinnostuit ja innostuit tästä.

Laita Taimitarha- ryhmään pyyntö päästä mukaan

ja sitten vain neulomaan!

Tai jos olet jo mukana,

olisi kiva kuulla sinun ajatuksia tällaisesta sosiaalisesta ohjeistuksesta ja neulonnasta.

Ehkäpä voitaisiin katsella valmistuneiden sukkien kuvia 

vaikka täällä blogissanikin ystävänpäivän aikaan!

Miltä kuulostaa! <3

Ystävänpäiväsukan ohjepätkä julkaistaan aamuisin klo 6.

Tänä aamuna tuntui melkeinpä kuin lapsena joulukalenterin luukkua avatessa.

Minkälainenhan kuvio siellä tänään?

Onnistuukohan se minulta?

Selvisin eilisestä 14 kierroksen resorin teosta

ja tämän aamujn rastista, joka oli vain 7 riviä. 

Ja pakko yrittää neuloa tulevatkin,

kun olen tämän sukantekeleeni teillekin jo kertonut! :)

~~~~~~

Nyt on hyvä sauma lähteä vähän ulkoilemaan kirkkaaseen tammikuiseen päivään.

Tänään on luntakin  maassa! :)

Viikonlopun virkistystä ja levollisuutta  toivottelen Sinulle!

Kaisu

Tehdäänkö lohipiirakkaa ja salaattia?

Olen tykästynyt Kerma-ruusu-blogista löytämääni suolaisen piirakkapohjan ohjeeseen.

Leivon nykyään sillä useimmiten gluteenittoman version,

jotta sama piirakka käy koko perheelle. 

Viimeisimmäksi olen laittanut täytteeksi lämminsavulohta

ja se on ollut kotiväen ja vieraidenkin mielestä täyteläistä ja maistuvaista.

Niin maistuvaista,

että kun kyselin tyttäreltä,

mitähän suolasta leivottaisiin hänen helmikuisiin valmistujaisiin,

vastaus oli:

Tehdäänkö sitä lohipiirakkaa ja raikasta salaattia!

Pohja:

1,5 dl Semperin karkeita jauhoja

1 dl tattarihiutaleita

1 dl perunamuusijauhetta

0.5 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

1dl (75 g) voi-tai margariinisulaa

1 dl kylmää vettä

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään.

Seokseen lisätään kylmä vesi ja sulatettu rasva.

Täyte taputellaan voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunalle.

Täyte:

250-300 g lämminsavulohta

 isosta paprikasta puolet kuutioituna

sipuli kuutioituna

juustoraastetta 

2 dl ruokakermaa

2 kananmunaa

1 tl kalamaustetta tai tilliä

1/4 tl valkopippuria

ripaus sitruunapippuria 

Lohi, paprika ja sipuli levitetään pohjan päälle

ja niiden päälle juustoraaste sekä kermamunaseos, johon mausteet on sekoitettu.

Paistetaan 200 asteessa n. 30-35 minuuttia.

~~~~~~~~~

Ohje on hyvin muunneltavissa:

Jos teen "normaalin" piirakan,

korvaan em. jauhot samalla määrällä vehnä-tai hiivaleipäjauhoja ja tattarihiutaleet kaurahiuraleita.

Maidottomaan piirakkaan laitan Alpron Cuisine Soyaa ja jätän juuston pois.

´

Viime kertaisen piirakan kanssa oli tarjolla

amerikansalaatista, rapeista salaatinlehdistä, kukkakaalista,

viinirypäleistä ja granaatinomenan siemenistä tehty salaatti.

Granaattiomenan siemenet saa irroitettua hedelmästä näin, 

jotta koko keittiö ei ole täynnä punaisia väripärskeitä.

Nimim. kerran siemeniä irroitellut amatööri, joka on nyt löytänyt hyvä vinkin

Omenasta leikataan kansi tai " hattu" pois

ja hedelmä upotetaan kylmään veteen,

jossa siemenet kaivetaan pikkulusikalla tai sormilla ulos hedelmän sisästä.

Valkeat haituvat nousevat veden pinnalle, josta ne voi kerätä roskiin 

ja lopuksi siemenet valutetaan lävikön läpi.

Siemenet ovat kauniita ja niillä saa kivaa väriä mm. salaattiin.

~~~~~~

Perkaan reseptikirjojani ja 

laittelen nyt näitä käyttämiäni perusohjeita tänne blogiin muistiin itselleni ja jakoon.

Täältä näitä ohjeita on helppo linkata tarvittaessa myös nuoriin perheisiin! 

Ilahduin tänäänkin,

kun juuri yksi poika kysyi viestillä gluteenittoman leivän ohjetta.

Ja yksi poika leipoo nykyään kauraleipää "kun kaupan leipä ei enää maistu miltään"!

Tykkään, että kyselevät.

Että leipovat.

  Niissä leipomuksissa taitaa olla kodin makua, muistoa. <3

Pikkutytön kirjakassi

Vielä löytyi kuvakansiosta yksi joululahjajuttu! 

Poikani kyseli joulun alla viimeisillä armeijan lomillaan: 

Mitähän sitä ostaisi kummitytölle (2,5 v) joululahjaksi?

"Kirjoja ja pieni kassi", ehdottelin

ja lupasin katsoa lahjaa kauppareissullani.

Kivat pienet katselukirjat löytyivät näppärästi,

mutta pieniä kasseja ei niinkään ollut tarjolla.

Jotta sain sitä mitä hain ja halusin

päätin ommella kassin itse!

Huonekalukangaspalakorissani oli vaaleita nahkapaloja,

josta leikkasin kassin päälykankaan ja hihnat.

Vaaleanpunaisesta puuvillakankaasta,

raidallisesta ja sydämellisestä löytyi vuorikangas.

Ompelin sangat ylhäältä keskikohdasta yhteen,

jotta pienen käden on helppo tarttua siihen.

Olipa ihana ommella pitkästä aikaa.

Työ tekijäänsä neuvoi

ja malli kehkeytyi siinä tehdessä.

Näin valmistui kirjakassi joululahjaksi pienelle tytölle.

Sinne mahtuvat somasti nuo pienet katselukirjat

ja muitakin tärkeitä juttuja.

Kassi on kuulema sopivan napakka,

että pieni saa laitettua aartensa helposti sinne.

Pienethän rakastavat kassien täyttämistä, kantamista ja tyhjentämistä.

Kurkkaa kassiin,

kurkkaa kirjaan!

<3

Kirjat ovat aina hyvä lahja lapselle.

Jouluna ja syntymäpäivänä

Omaksi hankittuna tai kirjastosta lainattuna.

Kirjoista on paljon iloa yhteisiin kirjankatselu- ja lukuhetkiin.

Siinä samalla hoituu sylittely ja silittely,

yhdessäolo kainalokkain,

keskittyminen,

kielen kehityksen tukeminen,

kirjojen pariin ohjaaminen...

Kirja on arvokas lukulahja!

<3

Hyvän mielen touhulauantai

Tänään on ollut monella tapaa hyvä päivä! <3

Mistä se sitten johtuukaan,

mutta olen ja olemme saaneet tehtyä monia pieniä asioita 

ja laitettua päiväjärjestykseen yhtä sun toista.

Se on vaan niin, että joskus vaan on sellaisia aamuja ja päiviä,

että kun tekee yhden asian,

tulee toinenkin asia tehtyä huomaamattomasti.

Yhteinen vire innostaa touhuamaan

ja tekemään hommia.

 

Minä olen ollut "ennen vanhaan" kova möbleeraamaan.

Lähes joka viikko siirtelin huonekaluja kodissamme paikasta toiseen

ja hain sitä vielä parempaa järjestystä sekä toimivuutta huoneisiin.

Pari vuotta sitten hankittujen huonekalujen jälkeen

on ollut hiljaiseloa sillä saralla ainakin olohuoneessa.

Menneellä viikolla aloin kaipaamaan väriä olohuoneen vaaleuteen ja harmauteen.

Muistin autotallissa oleva senkin tai lipaston, 

kumpi lienee vai onko kumpikaan noista.

Tänä aamuna se sitten kannettiin sisään

ja tuntui, että juuri tuota puun väriä tässä on kaivattukin.

Kun tuo yhden sisään, toinen joutuu syrjään.

Vaaleanharmaa vanha pöytä siirtyi nyt kodinhoitohuoneeseen

pyykintaittelu-ja ompelupöydäksi.

Kodinhoitohuoneen remontin jälkeinen, 

väliaikaiseksi tarkoitettu pöytä ehtikin olla käytössä melkein viisi vuotta,

mutta toimitti kyllä virkaansa aivan täydellisesti.

Että ei täällä aivan hätäisiä ole oltu pöytienkään suhteen,

täytyi todeta tuon remonttipostauksen lukemisen jälkeen

ja ihmetellä ajan kulua. :)

"Uudesta pöydästä" innostuneena pyykkäsin,

 taittelin ja silitin pyykkejä,

järjestelin ompelukaappiani ja 

korjasin muutaman vaatteen.

Mieheni hioi pesuhuoneessa sen Tapiovaaran tuolin ja kohta hän maalaa sen.

Kaikkeen tuntui menevän vain vilaus

eikä tänään ollut mitään aloittamisen vaivaa!

"Pienissä asioissa on hyvän mielen salaisuus"

lukee kodarin huoneentaulussa

ja se on käynyt kyllä toteen tänäänkin! 

Minusta on kiva viipyillä vielä joulun punaisissa sävyissä,

kun ulkona on niin harmaata ja sateista.

Mieheni toi kauppareissulla tämän kauniin kimpun.
Se sopii ihanasti tämän hetkiseen värimaailmaan.
Kehaisin häntä valinnasta
ja kysäisin kiusoitellen,
josko hän oli sisustuksellisesti punaista valinnut
vai oliko se rakkauden punaa.

Laitoin punaisen Kivi-tuikun ja kirkkaita tuikkuja pöydälle palamaan
ja ajattelin ääneen haaveeni punaisesta Kastehelmi-tuikusta.

Tytär oli nähnyt sellaisen tarjoustuotteena Iittalan liikkeessä
ja hän tuo minulle sen vielä illan päälle.

Tämä kaikki tuntuu liian hyvälle ollakseen totta.
Niin monet asiat ovat loksahdelleet tänään kohdilleen ja toistensa lomiin.

Hyvillä mielin,
kiitollisena tästä mukavasta lauantaipäivästä ja  tunnelmasta
alan jatkamaan äsken aloittamaani neuletta.

Arvaatkohan mitä siitä lähiviikkoina valmistuu!

Kun lukaisin läpi tämän kirjoitukseni,
tuli mieleen sanonta, että "laiska töitään luettelee".
Mutta "kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse"?!

Onpahan kiva lukea tästäkin päivästä joskus
ja huomata, että on ollut touhukkaita  ja onnekkaita päiviä.
Siksi tämä kannatti kirjoittaa.


~~~~~~

Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille Tau(v)onpaikassa piipahtaville.

~~Kaisu~~

Näppärästi valmistuva lihakeitto

Meillä yritetään laittaa arki-iltaisin päivällinen
ja toiveena olisi, että olisimme silloin kaikki yhtäaikaa ruokapöydän ympärillä.

Ruoan valmistaa se, kuka ehtii.

Viime viikolla kokatessani päätin postata vihdoinkin arkiruoka -teemasta
ja  nappasin kuvan kotoisasta, arkisesta lihakeittokattilasta
iltapäivän epäedullisessa valaistuksessa.
Mutta ruokavinkkaushan  tässä on se pointi,
eikä niinkään täydellinen kuva!

Mieheni hoitaa meillä lihojen ostamisen ja liharuokien laittamisen.

Noin kerran kuussa, yleensä lauantaina,
hän ostaa reilummin naudan- ja sianlihaa.
Hän pienii lihat kuutioiksi ja laittaa ne kypsymään sipulilla, pippurilla ja suolalla maustettuna uunipataan yön ajaksi
n.100 asteen lämpöön. 

Yöllä hitaasti paistuneesta karjalanpaistista tulee näppärästi kastike perunoille tai perunamuusille.

Sunnuntairuokailusta yli jäänyt liha ja liemi laitetaan puolen litran rasioihin ja pakastetaan.

Pakastettu liha on kätevä kotiruokavärkki,

josta keitämme yleensä perinteisen lihakeiton.

Keittoon käytämme pilkottuja perunoita,

keittojuureksia,

pippuria,

laakerilehden

ja tarvittaessa lihaliemikuution sekä kuivattua persiljaa tai yrttiseosta.

~~~~

Pakastetut lihapurkit ovat olleet monta kertaa hyvä ruokajemma ja hätävara,
josta on nopeasti  pyöräytettu lihakeitto.

Ja yleensä se maistuu kaikille.

Äkkiseltään luulisi, että kovempikin työ on tehty tämän "pikaruoan" valmistamisessa.

Suolakurkkuleipä lihakeiton kanssa on kuin piste iin päälle.

Tykkään niin tästä makumaailmasta!

Nämä ovat niitä arjen juhlahetkiä,

kun saa työpäivän jälkeen näppärästi tehtyä ruoan ja

  pääsee istahtamaan hetkeksi perheen kanssa ruokapöytään. 

Kustannuksetkin tässä ruoassa tulee annosta kohti aika edullisiksi

ja onhan tämä ruoka, jolla nälkä lähtee ja pysyy pois vähän aikaa. 

~~~~~

Minkälaisia keittoja sinä keittelet?

Kuuluuko lihakeitto sinun "menuusi"?

Säärystimet

Nyt kun keskimmäinen tytär on palannut reissustaan 

ja joulun viimeisetkin lahjapaketit on avattu,

 voin laittaa nämä maanläheisistä sävyistä neulomani joulunaluskäsityöni

tänne muistoksi.

Nuorimmainen mainitsi kerran syksyllä nyppääntyneitä, ikivanhoja säärystimiä katsellessaan,

että säärystimissä on hyvä olla tällaiset renksut.

Panin säärystintarpeen ja -toiveen "korvani taakse" joululahjaideaksi kolmelle tyttärelleni.

Lankana kaikissa on Nalle -lanka, josta loin 12 silmukkaa puikolleen.

Leikittelin neuloessani nurjalla ja oikealla silmukalla

ja niiden muodostamilla kohokuvioilla.

Jalanalusrenksu on tehty joogasukan malliin,

jonka tekemisessä opin myös luomaan silmukoita neulomisen lomaan pääteltyjen silmukoiden tilalle.

Se olikin yllättävän helppo juttu ja luomisesta tulee kaunis reunus.

Jokainen oli innoissaan lahjastaan

ja ensimmäinen reaktio oli, 

että nämäpä pysyvätkin hyvin paikoillaan ja  nilkan suojana!

❤️ 

Nyt olen tekemässä jo viidensiä säärystimiä.

Kiva, kun löytyi mieluinen artikkeli,

nilkkojen lämmikkeitä tarvitsevia

ja minulle sopivan älyvapaa neulottava.

Maanläheisyys.

Kaunis sana,

joka viittaa vahvasti luontoon,

luonnon kauneuteen, 

 konstailemattomuuteen,

maalaisjärkeen.

Inhimillisyyteen.

Helppoon lähestymiseen ja läsnäoloon,

välittämiseen.

Maaläheiset värit.

Niistä tulee hyvä mieli,

rauha, levollisuus. 

Lämpö.

Yhdeksän luetuinta päivitystä viime vuonna

Kun tsekkasin viime vuoden luetuimpia päivityksiä,
selvästikin leipomiseen ja ruoanlaittoon liittyvät postaukset olivat olleet tykätyimpiä.
Samoin diy -jutut ja käsityöt näyttävät kiinnostavan lukijoita.

~~~~

Tämän ykkössijalla olevan betonienkelin löysin kerran linkattuna erään lukijapalstan keskusteluun,
jossa sen "rumuutta" kauhisteltiin ja ihmeteltiin,
miten joku voi tällaisia tehdäkään.
Siitä uteliaisuuden määrästä tämä päivitys nousi viime vuoden ykköseksi. :)

Vanhan sanonnan mukaanhan se menee näin;
"joku tykkää äitistä ja toinen tytöstä".

~~~~

Eräänä päivänä kokatessa muistinkin, että olen joskus luvannut kirjoitella tänne arkiruoistamme
ja nappasin jo kuvankin keitoksestani.
Arkiruoka-päivitys löytyy tästä rankinglistalta eli se olisi varmaan tykätty aihepiiri.
Täytyypä kirjoitella arkisia ruokaideoita ja -vinkkejä silloin tällöin tänne.

~~~~

Seuraavat yhdeksän postausta olivat Tau(v)onpaikka-blogin  luetuimmat vuonna 2019:


1. Betoniaskarteluenkeli

2. Kuohkea marjapiirakka




3. Ruusukranssi kananmunakennoista




4. On ilta, ulkona tuuli käy




5. Arkiruokaa




6. Tiskirättejä ja syysarpajaiset




7. Arabialainen maustekakku




8.Tauvonpaikka oli ennen hänen mummolansa




9.Runebergin torttu kakkuversiona



Näistä "tuloksista" voin ottaa oppia näin vuoden alussa
ja kirjoitella myös näiden tykkäyksienkin mukaan!
~~~~

Idean tämän listauksen tekemiseen nappasin
Täyttä elämää -blogin viimeisestä postauksesta
ja kuukauden luetuimmathan löytyvät aina blogin oikean reunan palkista.

~~~~~

Balin-reissaaja tulee kohta.
Pullantuoksuinen äiti täällä odottelee
ja sytyttelee kynttilöitä merkiksi kotiin!
Yhdessä syömme kevennetyn jouluaterian valmiin kinkun  ja lisukkeiden kera.
Tänään on hänen joulunsa!

<3

Sisäportaiden uusi maali

Nämä v. 1984 rakennetun kotimme sisäportaat olivat vielä kuusi vuotta sitten lakattua mäntyä.

Mieheni teki silloin kovan työn hiomalla ja maalaamalla ne.

Minulla ei ollut vielä silloin blogia,
 josta olisin voinut laittaa kätevästi ennen-jälkeen kuvan, 

mutta tummat ja synkät sekä hallitsevan oloiset ne olivat silloin kaikkinensa.

Kuudessa vuodessa portaisiin oli tullut paljon kulumaa ja kolhuja.

Armeijasta joulun alla kotiutunut poikamme otti kopin tästä huokailustani
 ja maalasi portaat uudelleen Betolux -lattiamaalilla heti vuoden alkajaisiksi.

Minusta ko. maalissa on hyvää se,
että se ei tuoksu ja kuivuu reilussa tunnissa kosketuskuntoon.
Lisäksi sillä on tullut kestävä pinta.

Olen tosi iloinen tästä pojan sähäkkyydestä ja lopputuloksesta. 

Pienellä toimeentarttumisella tuli siistiä jälkeä kotiin

ja paljon iloa tulevien päivien talosteluun.

Mieheni mielestästä rempassa on yksi huono puoli;

"kun yhden paikan kohentaa niin toinen alkaa vieressä virnistää".

Tuo vanha Tapiovaaran tuoli tuntuu nyt
kaipaavan valkoista huonekalumaalia selkänojaan ja jalkoihin.

Istuinosa saanee kuitenkin olla sinämoineen,

vaikka siitä puuttuukin pari pientä palaa viilunpalaa.
 Vuosikymmenet saavat huoletta näkyä siinä.

~~~~~~~~

Ja pikkueteinen huutaa, että tule ja kohenna!
Toivottavasti saamme tehtyä siihen hyvän suunnitelman ja löytyy taas näppärä rempan toteuttaja.
Tämän ikäisessä kodissa riittää koko ajan jotain päivitettävää
ja nythän sille on aikaa,
kun ulkona on tammikuinen vesisade ja liukasta piisaa.