Vieraita ja kylmäsavulohipiirakkaa

 Olipas eilen mukava ilta, 

kun pitkästä aikaan saimme kotiimme vieraita.

Juteltiin illan mittaan monenmoisista aihepiireistä,

myös suomalaisesta kyläilykulttuurista.

joka on kyllä hiipunut lähes kokonaan. 

Muistelimme, 

miten ennen saatettiin poiketa naapuriin juttusille kutsumattakin. 

Tapaamisia ei sovittu kalenterin kanssa. 

Lapsuudenkodissanikin saattoi olla useampi vieras yhtäaikaa.  

Muun muassa nimipäivät olivat oiva syy lähteä kyläilemään

 ja tervehtimään ystäviä. 

Tuo "saimme vieraita" ilmaisu on oikeastaan jännä ilmaisu ja johde verbistä vierailla.

Ei illalla luonamme olleet ihmiset olleet lainkaan vieraita,

vaan tuttuja, samaa ikäluokkaa olevia ihmisiä, ystäviä. 

 

Heidän kanssaan oli pitkään puhuttu ja ajatuksen tasolla sovittu,

että pitäisi nähdä, tavata, istahtaa alas yhdessä 

ja nyt se ajatus saatiin toteutettua 

sattumoisin tässä ystävänpäivän alla.

Tuollaisen leppoisan, kiireettömän, keskustelevan 

tapaamisen ja kohtaamisen jälkeen tulee olo, 

että näitä lisää. 

Mutta mihin se sitten jää. 

Omaan hitauteen esittää kyläilykutsua 

vai toisten hitauteen ilmaista kyläilyhalu? 

Käytkö sinä muuten kylässä tai käykö sinulla vieraita?

 Leipaisin suolaiseksi tarjottavaksi kylmäsavulohipiirakan, 

jonka ohjeen nappasin täältä.

Leivoin piirakan gluteenittomana 

ja korvasin ohjeen jauhot Semperin karkeilla jauhoilla. 

Pohja oli rakenteeltaan tuoreena mielenkiintoisen höttöinen, 

mutta koostumus oli tosi hyvä valmiissa piirakassa. 

Laitoin täytteeseen purjon sijasta tavallisen sipulin 

ja käytin pari purkkia ruokakermaa ranskankerman sijasta. 

Tilliä laitoin ohjeen määrää reilusti vähemmän. 

Kirsikkatomaatin puolikkaat oli oma lisäys. 

Ohje menee kyllä jatkoon! 

Piirakka maistui maukkaalle ja täyteläiselle 

ja sai kehuja kahvipöydässä.  

Otimme aamupalalla tästä suolaiset palaset 

ja maku oli vielä mukavasti tekeytynyt. 

~~~~~~

Tuuli oli nakannut kotikoivusta oksan hangelle. 

Koristelin sen kerrallisesta valoköynnöksestä jemmaamillani kukilla.

Ne ovat kuin jääkukkia. 

Joulun alla laittamani talvinen maisema saa vielä olla 

kaapin päällä.  

Talvi jatkuu vaihtelevana. 

❤

Pst. Ystävänpäiväarvontaan ehtii vielä osallistua. 

Savulohipiiras ristiäiskattaukseen

 Leivoin lapsenlapsemme ristiäisiin suolaista tarjottavaa.

Toiveena oli kalatäytteinen piirakka ja 

hyödynsin sen leivonnassa hyvää ja helppoa, 

takuuvarmaa  Kermaruusu-blogin ohjetta.

Leivoin piiraan gluteenittomana.

Ohjeessa näkyy suluissa vaihtoehto, 

jota käytin leivonnassa.

Pohja:

1½ dl vehnäjauhoja (Viljatuotteen gluteeniton vaalea jauhoseos)

1 dl kaurahiutaleita (tattarihiutaleita)

1 dl perunamuusijauhetta

½ tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

1 dl voisulaa (75g)

1 dl kylmää vettä

Täyte:

250g savustettua lohta

1/3 kesäkurpitsaa

1/4 punaista paprikaa

10 kirsikkatomaattia

1 pallo mozzarellaa

juustoraastetta

2 dl ruokakermaa

2 kananmunaa

mustapippuria 

tilliä

Pohjan kuivat ainekset sekoitetaan keskenään

ja niihin lisätään kylmä vesi sekä sulatettu voi.

Taikina taputellaan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. 

Kesäkurpitsa ja paprika pienitään kuutioiksi,

kirsikkatomaatit puolitetaan ja 

mozzarellajuusto pienitään paloiksi.

Täytteen ainekset laitetaan pohjan päälle ja pinnalle ripottellaan 

tilliä ja ripaus jauhettua mustapippuria 

 sekä muita mausteita makumieltymysten mukaan.

Täytteen päälle levitellään kerros juustoraastetta 

sekä kaadetaan pinnalle kerma-kananmunaseos. 

Paistetaan 200 asteessa n. 30-35 min.

~~~~~~

Kuvien ottaminen piirakasta jäi juhlahumussa vähälle,

mutta se näkyy alakuvassa karjalanpiirakoiden vierellä. 

Nautin piirakan jämiä eväänä alkuviikosta

ja se maistui lämmitettynäkin makoisalle sekä ruokaisalle.

Vauvan ristiäiset olivat pappilassa,

kauniissa, vastikään remontoidussa seurakunnan tilassa.

Miniä oli loihtinut äitinsä kanssa kauniin kattauksen juhlaan.

Kaikki oli niin kaunista ja herkkää.

Syksyinen maisema,

juhlatila ja -tunnelma, kukat ja kynttilät.

vieraat juhla-asuissaan.

Vauvalla oli yllään isomummun neljäkymmentä vuotta sitten 

esikoisellemme ompelema kastepuku.

Oli Mikkelinpäivän,  

enkeleiden ja lasten juhlapäivän aatto. 

 Perinteinen, kaikille juhlavieraille tuttu laulu,

 Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, 

 kajahti koskettavasti.

 

Juhlahetkessä oli neljä sukupolvea läsnä.

Monta rakasta syliä hoivaamassa pientä

sekä pyytämässä enkelien siipien havinaa

pienen Eedit Margaretan elämän matkalle.

♥♥♥

Tehdäänkö lohipiirakkaa ja salaattia?

Olen tykästynyt Kerma-ruusu-blogista löytämääni suolaisen piirakkapohjan ohjeeseen.

Leivon nykyään sillä useimmiten gluteenittoman version,

jotta sama piirakka käy koko perheelle. 

Viimeisimmäksi olen laittanut täytteeksi lämminsavulohta

ja se on ollut kotiväen ja vieraidenkin mielestä täyteläistä ja maistuvaista.

Niin maistuvaista,

että kun kyselin tyttäreltä,

mitähän suolasta leivottaisiin hänen helmikuisiin valmistujaisiin,

vastaus oli:

Tehdäänkö sitä lohipiirakkaa ja raikasta salaattia!

Pohja:

1,5 dl Semperin karkeita jauhoja

1 dl tattarihiutaleita

1 dl perunamuusijauhetta

0.5 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

1dl (75 g) voi-tai margariinisulaa

1 dl kylmää vettä

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään.

Seokseen lisätään kylmä vesi ja sulatettu rasva.

Täyte taputellaan voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunalle.

Täyte:

250-300 g lämminsavulohta

 isosta paprikasta puolet kuutioituna

sipuli kuutioituna

juustoraastetta 

2 dl ruokakermaa

2 kananmunaa

1 tl kalamaustetta tai tilliä

1/4 tl valkopippuria

ripaus sitruunapippuria 

Lohi, paprika ja sipuli levitetään pohjan päälle

ja niiden päälle juustoraaste sekä kermamunaseos, johon mausteet on sekoitettu.

Paistetaan 200 asteessa n. 30-35 minuuttia.

~~~~~~~~~

Ohje on hyvin muunneltavissa:

Jos teen "normaalin" piirakan,

korvaan em. jauhot samalla määrällä vehnä-tai hiivaleipäjauhoja ja tattarihiutaleet kaurahiuraleita.

Maidottomaan piirakkaan laitan Alpron Cuisine Soyaa ja jätän juuston pois.

´

Viime kertaisen piirakan kanssa oli tarjolla

amerikansalaatista, rapeista salaatinlehdistä, kukkakaalista,

viinirypäleistä ja granaatinomenan siemenistä tehty salaatti.

Granaattiomenan siemenet saa irroitettua hedelmästä näin, 

jotta koko keittiö ei ole täynnä punaisia väripärskeitä.

Nimim. kerran siemeniä irroitellut amatööri, joka on nyt löytänyt hyvä vinkin

Omenasta leikataan kansi tai " hattu" pois

ja hedelmä upotetaan kylmään veteen,

jossa siemenet kaivetaan pikkulusikalla tai sormilla ulos hedelmän sisästä.

Valkeat haituvat nousevat veden pinnalle, josta ne voi kerätä roskiin 

ja lopuksi siemenet valutetaan lävikön läpi.

Siemenet ovat kauniita ja niillä saa kivaa väriä mm. salaattiin.

~~~~~~

Perkaan reseptikirjojani ja 

laittelen nyt näitä käyttämiäni perusohjeita tänne blogiin muistiin itselleni ja jakoon.

Täältä näitä ohjeita on helppo linkata tarvittaessa myös nuoriin perheisiin! 

Ilahduin tänäänkin,

kun juuri yksi poika kysyi viestillä gluteenittoman leivän ohjetta.

Ja yksi poika leipoo nykyään kauraleipää "kun kaupan leipä ei enää maistu miltään"!

Tykkään, että kyselevät.

Että leipovat.

  Niissä leipomuksissa taitaa olla kodin makua, muistoa. <3

Vanhanajan lihapiirakka

Joulun pyhät on taas vietetty

ja jouluherkkuja on syöty tämän vuoden kiintiö täyteen.

On taas suosiolla kevyempien ja arkisempien ruokien aika.

Minulla alkoi tehdä mieli vanhanajan lihapiirakkaa, 

jota teimme "ennen vanhaan" voitaikinalevystä kaulittuun pohjaan.

Tein vanhanajan lihapiirakkaohjeen mukaan iltapalapiirakkaa.

Piirakkaan tuli perusaineksia ja se oli näppärä leipaista. 

Lopputulos on kevyt ja rasvaton;

 pikemminkin täytteen kuori on leipämäinen.

Olen leiponut piirakkaa nyt kolmena iltana.

Ohjeen edellä kyllä kehuttiin, että "piirakasta riittää syötävää seuraavaksikin päiväksi",

mutta meillä ei niin ole käynyt. ;)

Piirakka maistui niin pienille kuin isoillekin.

Puolitoistavuotias pojan vesselikin oli kiivennyt pöydälle

ja tuumasi piirakanpala kädessään, että "tämä on hyvää".

Jätin meidän piirakasta smetanan pois,

niin maidottomatkin saivat syödä samaa piirakkaa.

Lisäsin haarukalla hienonnettua, keitettyä kananmunaa täytteeseen

niin kuin siinä lapsuuden lihapiirakassakin oli.

Tänään tein myös yhden peltillisen gluteenittomana Semper-jauhoista

ja sekin onnistui hyvin.

Gluteeniton taikina on hapraampaa,

niinpä kaulin sekä alapohjan että päällisen kostutetulla pöydällä leivinpaperin päällä.

Paperilta oli kätevä "kipata" kansi täytteen päälle.

Vanhanajan lihapiirakalla uuteen vuoteen ja uudelle vuosikymmenelle!