22. syyskuuta 2021

Pieni karhunkierros ja muutama muu pyörähdys


Viime viikonloppuna suuntasin ruskaretkelle Kuusamoon
mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa. 
Olen niin innoissani ja iloinen kokemastani.
Luonnon monimuotoisuus sekä syksyinen väriterapia ja kiva retkeilysää
tarjosivat meille täydellisen elämyksen.

Olin ensimmäisen kerran tällä suositulla ja kuuluisalla karhunkierroksella .
Sinne oli saapunut moni muukin ja
väkeä vaelsi reitillä tasaiseen tahtiin ja 
onneksemme vain yhdelle riippusillalle ehti muodostua jonoa.
Lähdimme aamusta liikkeelle ja saimme automme hyvin parkkiin, 
mutta iltapäivällä autoja oli paljon kaukana tien varsilla. 
















Olen kyllä vaikuttunut siitä kaikesta, mitä tämä vaellusreitti piti sisällään
ja miten moninainen luonto sen varrelta löytyi.

Veden pauhu, kosket ja vesiputous, suolämpäreet,
pienet vesistöt, monenlainen metsä ja metsäpohja.
Täydellinen värimaailma,
loppumattomalta näyttävä maaruska ja  koivujen syksynkelta sekä pihlajien puna
saivat huokaisemaan tuon tuostakin itsekseen ja usein ääneenkin.

Lukuisat rakennetut portaat, puiden juurista muotoutuneet luonnon portaat,
juurakkoiset ja hiekkaiset polut,
pitkospuut ja riippusillat.
Siinä sai olla tarkkana mihin astuu, ettei jalka tökännyt juurakkoon tai livennyt portaalta.

Leppoisassa vauhdissa ehdimme katsella ympärillemme ja nauttia näkemästämme.
Matkan varrella oli myös mukavia pysähdyspaikkoja;
laavuja, nuotiopaikkoja ja maiseman ihastelupaikkoja.

Sitä, mitä näimme ja koimme ei voi saada taltioitua kännykän kuviin eikä näihin sanoihin.
Ne painuivat muistikuviin ja verkkokalvoille,
tuoksumuistoihin ja hyvän mielen tunteisiin.

Siellä ns. sielu ja sydän lepäsi.








Kun Kuusamoon asti oli ajeltu päätimme kurkata Ison karhunkierroksen "osiin" ja 
piipahdimme viisi tuntia kestäneen  pienen karhunkierroksen jälkeen
Sinne pääsi joen vartta helppokulkuista reittiä pitkin.
Valtaisan veden virtauksen ja pauhun, hiidenkirnun 
sekä jyrkän punasävyisen kallioseinän rinnalla ihminen oli kyllä pienen oloinen.
Luonnon mahti veti nöyräksi.






Sunnuntaiaamuna suuntasimme Konttaiselle
Konttaisen kuhaukselle,
joka reittinä oli lyhyt, mutta haastava.
Kiipeäminen kannatti, 
sillä vaaran päältä avautui käsittämätön upea näköala Rukan ympäristöön,
kuin silmin kantamattomiin ulottuva keltavihreä maisemangas.






Ennen kotimatkaa kiipesimme vielä Rukan rinteille
 katsomaan maisemia siltäkin kantilta.
Jalat kiittivät jo siinä vaiheessa viikonlopun kiipeilytreeneistä.
 
~~~~~~

Tämä oli kyllä hieno reissu.
Syksy antoi kierrokselle, kuhaukselle ja  pienille pyörähdyksille
oman ainutkertaisen silauksensa.
Ruska oli parhaimmillaan, viiden asteen lämpö oli hyväoloinen retkeilysää
eikä ollut enää sääskiä eikä muistakaan "öttiäisiä" ilmassa.




Oli ihana, kun "kotihiiriäiti ja -isä" saivat tsemppiviestejä lapsilta,
että "näitä teille lisää".
Ja kyllä me taidetaan ottaa tämä nyt ohjelmaan,
kun alkuun on päästy.
Varasimme jo kalenterista vuoden päähän viikonlopun
toisillemme, ystävillemme, syksyiselle luonnolle ja liikunnalle.


~~~~~


Syyskuun loppua kohden mennään
ja taas on jo keskiviikko.
Mihin nämä päivät hupenevatkaan?!





 

16. syyskuuta 2021

Diy nukensänky







Pappa sai lapsenlapseltamme synttärilahjatoiveen;
josko hän saisi samanlaisen barbitalon kuin serkulla on.
Onneksi olin laittanut sen mitat talteen tänne, klik
niin talon teko oli tällä kertaa helpompi aloittaa.

Mittoja katsellessa muistin nuken sängyt,
joiden ideointi lähti toukokuisen synttärisankarin toiveesta.
Sen jälkeen pappa on tehnyt jo toisenkin sängyn nukkeleikkeihin.
Mitoimme sängyn mitat Baby Born-vauvanukella.
Minusta tästä puulevystä tehdystä sängystä tuli aika sopusuhtainen mitoiltaan
ja kyllähän tällainen puinen lelu kestääkin leikkiä.

Sängyn kokonaispituus 50 cm ja leveys 30 cm
"päätytolpat" 2,5x2,5 cm 
päädyn korkeus pääpuolessa 28 cm
ja jalkopäässä 25 cm
reunat 10 cm

Sängyn osat kiinnitettiin ruuveilla toisiinsa 
ja pohja tehtiin ohuesta vanerista.

Nämä toiveet ovat olleet papalle mieluisia haasteita 
ja lapset ovat olleet mielissään saamistaan omatekoisista lahjoistaan.




Ja pääsinhän minäkin osalliseksi lahjoihin ompelemalla niihin petivaatteet.
Ihana, kun jemmasta löytyi toiveen mukaista vaaleanpunaista tikkikangasta ja 
kerrallinen kirppikseltä ostamani kymmenen senttiä maksanut nauhakin pääsi vihdoin käyttöön
-ja vieläkin sitä jäi pitkä pätkä johonkin toiseen projektiin.
Aina kannattaa jemmata pientä sievää!




Toiseen sänkyyn ompelin peiton kierrätystyynyliinasta ja tikkikankaasta.
Siitä tuli jotenkin sellaisen vanhan täkin näköinen ja oloinen.

Tämän postauksen äärellä  muistin sopukoista tuli  mieleeni aapiskirjani runo:

Olen pieni nukkeäiti
minulla on monta lasta,
yksi pikku nukeistani
koulutietä astuu vasta.

~~~~~

On ollut ajankohtaan nähden aika kylmä viikko
ja luntakin on satanut tässä lähistöllä.

Syksy on tullut ja tuonut mukanaan omat ilonsa;
 kultaiset koivut, ruskaiset kukkien lehdet ja 
pihlajanmarjojen painosta riippuvat rusehtuneet oksat.

Syksyn ensimmäisen lämmityksen lempeä, kotoinen lämpö leviää tänään huoneisiin
ja kynttilän tuikkii pöydällä.

Tämä kaikki tuntuu kauniilta ja ihanalta juuri nyt! 









10. syyskuuta 2021

Gluteeniton omenapaistos

Syyskuu on omppukuu.
Syyskuu on omppuherkkujen aikaa.
Syyskuu on koti-iltoja
ja oivaa aikaa ihanille kohtaamisille.

💗

Saimme eilen illalla pitkästä, pitkästä aikaa vieraita kotiimme.
Pitkän korona-ajan jälkeen tuntui juhlalle
kattaa pöytä ystäville ja olla hetki kotoisasti huoletta yhdessä.






Poimin pihamme perheomenapuusta kahdeksan isoa omenaa
ja lohkoin ne voideltuun vuokaan.
Sirottelin kanelisokeria omenalohkojen päälle
ja kääntelin niitä lusikalla.
Sulatin 100 g voita ja sekoitin siihen 
1 dl fariinisokeria
sekä 2 dl tattarihiutaleita ja ripauksen mantelirouhetta mantelilastujen sijaan.
Paistoin omenapaistoksen 200 asteessa 35 minuuttia.

Siinäpä se on;
tuttu omenapaistoksen ohje, 
jonka tein gluteenittomana
ja korvasin kauraryynit tattarihiutaleilla.






Omenapaistos on takuuvarmaa syksyistä herkkua,
joka maistuu minusta erityisen hyvälle pikkuisen lämpimänä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.
Toki vesi herahti äsken päiväkahvilla  kylmän paistoksenkin  äärellä ja
onneksi sitä jäi vielä pieni annos iltapalalle nautittavaksi maustamattoman jogurtin kanssa.






Hyvän mielen lisäksi illan kahvittelu- ja rupatteluhetkestä jäi 
muistoksi ja viikonlopun iloksi
Ystäväni omalta pihalta keräämä kesäkukkakimppu.
Siinä on monia perinteisiä, kauniita syyskesän kukkijoita ja niiden ihanan pirteitä värejä.

~~~~~~

Me aloitamme papan kanssa kohta "ammausviikonlopun",
kun meille tulee pieniä vieraita
ja heidän vanhemmat lähtevät omaan reissuun.

On tiedossa ehtiviä jalkoja ja tekeviä käsiä sekä
mukavia, mieleenpainuvia hetkiä,
elämän makua! 

~~~~~~

Syksyisten päivien voimauttavia hetkiä Sinulle!

 



 

4. syyskuuta 2021

Diy kelo-oksakranssi






Niin monta kertaa olen metsässä kulkiessani ihastellut noita puiden kaadon jäljiltä jääneitä kelo-oksia.
Tuulten ja tuiskujen tuttuja,
monia vuodenaikojen vaihteluita metsän pohjassa maanneita oksia,
joissa on minua puhuttelevaa sitkeyttä ja silmiä hivelevää ajan tuomaa kaunista harmautta.
Olen usein haaveillut askartelevani niistä jotakin kaunista.

Viime viikonloppuna nakkasin miehelleni toiveen kranssipohjasta,
johon voisin laitella noita mieluisia oksanpätkiä.
Hän innostui haasteesta ja olisin kyllä tyytynyt vähän karkeampaankin kehikkoon,
mutta nyt on ainakin kranssipohjassa kulmat kohdillaan.

Lähdin kokeilemaan ja mallailemaan,
asettelemaan oksia toistensa lomiin,
limittäin ja lähekkäin.
Kiinnitin keloiset oksat kuumaliimalla pohjaan ja toisiinsa.








Metsäpohjasta kelo-oksien rinnalta löysin myös harmaita käpyjä.
joita kiinnitin muutaman kranssin kehälle.
Nuo avautuneet männynkävyt ovat  kuin pieniä harmaita kukkia,
kuivahtaneita ja  äkkiseltään ehkä parhaat päivänsä nähneitä,
mutta silti vielä niin täydellisiä juuri tähän kranssiin.










Kuvailin tämänpäiväisen askartelemukseni metsässä, värkkien noutopaikalla.
Vien kranssin mukaan kotiin ja hommaan siihen
ensi viikolla pienet ledivalot.

Ripustan kranssin ulos kuistin seinälle valaisemaan pimeneviä iltoja
ja tuomaan terveisiä metsästä,
äärettömästä materiaalien aarreaitasta sekä voimauttavasta askarteluterapiasta.
Toivottavasti kranssin liimaukset kestävät ulkona, katoksen alla.




Syksy on hiipinyt luoksemme.
Tuulee ja tuivertaa.
On viiloista ja ruskan värejä putkahtelee maaruskan seuraksi jo puihin ja pensaisiin. 

🍁🍁

Tervetuloa uudelle kirjautuneelle lukijalle ja 
mukava täällä käy lukijoita tasaiseen tahtiin. 

🍁🍁

Ihania syksyn väririkkaita päiviä meille kaikille
ja iloa päiviin.



Jk. Tulipa tässä mieleen, että kerrattain tein kranssin 














 

30. elokuuta 2021

Vielä tässä kesässä, tässä maisemassa









"Tämän maiseman syliin synnyin 
metsän kämmenelle 
Opin hengittämään sen tahtiin 
Syvään. Kiireettä. 
Opin sen askeleet. Laulut. 
Sen osaksi juurruin. 
Opin näkemään metsän puilta, 
puut metsältä. 
Kuulemaan perhosen lennon, 
näkemään tuulen liitelyn 
niityn yllä. 
Nyt 
missä tahansa 
mutta kotona tässä maisemassa."

-Maaria Leinonen-


Niin täydellisesti nämä runon sanat ja säikeet sopivat 
elokuun viimeisen viikonlopun tunnelmiin
ja suomalaisen luonnon päivään,
joka sattui juurikin kesäisen mökkikauden lopettajaispäivään.

Nautimme aurinkoisessa säässä suomalaisen kesän suloisuutta ja lämpöä
sekä luonnon kauneutta ja luonnossa liikkumisen vapautta. 
Kuuntelimme muuttomatkaa suunnittelevien lintujen laulua ja 
ihailimme neitoperhojen lentoa kukasta kukkaan.

Perinteiseen tapaan kaikki "kynnelle kykenevät" lapset perheineen 
tulivat savusaunomaan ja iltaa istumaan mökille.
Pienimmät tuumasivat saapuneensa serkkuleirille. 💕
Oli sellainen "vielä kerran kesä" -päivä.








Kun aurinko laski illalla,
kylmä hohkasi tienoon keveään sumuun
ja aamulla kostea nurmikko kimalteli auringossa valkeiden seittien peitossa.
Ne muistuttivat vaivihkaa tulossa olevien aamujen kuuratunnelmista.




Kun kuljet 
tässä kesässä
tässä maisemassa
vielä tässä maisemassa
pane muistoon apilaniityt
ja lammet lumpeineen
ja sydämeen kaikki laulut
ja usko huomiseen.

- Maaria Leinonen-

~~~~

Se oli vielä hetki tässä kesässä
tässä tutussa maisemassa
tässä vihreydessä.




Kesä hiljalleen kypsyy
ja luonto vaihtaa värejään! 

Kohta olemme jo syksyn kellassa ja kullassa,
uusissa tunnelmissa,
uudessa ilossa.












 

26. elokuuta 2021

Nyt on omenapiirakka maullaan


Keittiön ikkunasta näkyy omenapuun oksilla roikkuvat
 mehevät omenat, oivat piirakkavärkit.
Siihen kuvaan sopi hyvin omenapiirakan kaipuu
sekä parasta ennen päiväyksen saavuttanut kermaviilipurkki jääkaapissa.

Lempeä omenapiirakan tuoksu,
lämmin piirakka sekä vaniljainen kiisseli kanelisokerisella pinnalla
tuntuivat tänään juurikin sopivalle maku-ja tuoksunautinnolle.
Suorastaan olevan maullaan.

Tänään, kun sain toisen koronapiikin
ja viikkokin on sujahtanut jo torstain paremmalle puolelle.




Tuunasin tätä "Kaikkien kehumaa omenapiirakkaa" laittamalla 
kermaviilimunaseoksen pohjan päälle.
Tämä hiirenkorvainen,
puolihuolimattomasti puhelimessa muistiinkirjattu resepti
on ollut muuten kätevä ohje, joka sopii muihinkin täytteisiin.
Ja piirakka kantaakin meillä nimeä Anniinan omenapiirakka.

Piirakka paistetaan 200 asteessa 30 min,
jos saat tuosta ohjeesta muuten selvää
tai kurkkaa täältä selvempää tekstiä, klik . 😉






Elokuu on edennyt kylmänä ja sateisena.
Mittari on painunut jonakin yönä jo nollaan. 

Toissailtana poimin loput punaviinimarjat 
ja viimeisiä riipiessäni sormet olivat ns. kontassa.
Tuntui helpottavalle katsoa tyhjiä pensaita ja
todeta mielessä,
että nyt saa syksy tulla.

~~~~~

Oletko sinä herkutellut omppupiirakalla tai muilla omppuherkuilla?
Mikä sinun lemppariomenpiirakan ohje mahtaa olla?





22. elokuuta 2021

Perinteiset ruusunmarjakranssit ja -mansetit







Tänä viikonloppuna olen kyllä huomannut monia syksyn merkkejä 
sekä itsessäni että vallitsevissa olosuhteissa.
Yksi niistä on se, että katse on kääntynyt tupaan.
On ollut aikaa järjestellä kaappeja
ja tietenkin piti muutaman huonekalunkin paikkaa vaihtaa siinä sivussa.

Sää on ollut hyvin epävakainen.
Välillä on paistanut aurinko kirkkaasti ja toiveita herättävästi,
mutta sitten onkin tullut vettä kahta kauheammin ,
kaatamalla ja oikein "maahan asti".

Sateiden välissä olen pistäytynyt pihalla
ja pikku lenkeillä.
Ruusupensaiden punastelevat marjat houkuttelivat eilen
kiepsauttamaan muutaman mansetin kynttilöiden koristukseksi.
Tein myös ovikranssin isommmista ruusunmarjoista.
En ole vienyt sitä vielä oveen.
vaan annan sen kuivahtaa ensin niin se pysyy ehkä sitten paremmin muodossaan.

Ja syksyä tietää sekin,
että toin pelargoniat jo tupaan tuolta sateen lotinasta.
Ne näyttävät niin suloisilta tuossa pitsiverhojen välissä.
Ovat turvassa ja tallessa.
Ja tohtiiko sen jo sanoa, että talvehtimaan nostettu?!




Taas voisi todeta, että ilo se on pienikin ilo
ja pienikin aikaansaannos.
Kynttilät tuovat valoa harmaaseen päivään
ja tuvassa tuntuu taas pikkuisen uudelta,
kun lipasto on eri seinällä
ja pöytä eripäin  keskempänä tupaa.
Edullista kalustamista! 

Ja aina välillä tulee joitakin oivalluksia ja hoksauksia.
Minua nimittäin niin harmittaa tuo sähkötaulu tuossa tuvan nurkassa.
Se on siinä kyllä niin näköpaikalla,
että ei enempää voisi olla.

Eilen lenkillä taisin saada oivalluksen sen peittämiseen.
Yritin tutkia asiaa netistä
ja pitää vielä keskustella "hallituksen" kanssa,
voiko niin tehdä kuin ajattelin.
Siitäpä sitten toisten lisää. 




Kielukkakoristeista on tullut minun perinteisiä elokuisia askarteluja,
joita voi askarrella pientenkin kanssa.
Kiulukoista, pihlajanmarjoista, puolukoista. 
Neula ja lanka on ehkä kuitenkin heidän käsissään parempi työkalu.
Itse pujottelin marjat kukkalankaan.

~~~~~~

Suloista sunnuntaita Sinulle tältä mökin verkkaisesta aamusta!
Sataa tai paistaa niin tässäkin päivässä on jotain mukavaa tiedossa.