Pitsiliinakranssi

Somessa on näkynyt kuvia ja videoita, 

joissa kransseihin on kiinnitetty virkattuja liinoja. 

Sellainen kiva idea liinojen uusiokäyttöön, 

joka on ollut jo pitkään ajatusteni "olisi ihana  tehdä" -listalla. 

Toin mökiltä vanhan humalakranssin 

ja pari kirppiksiltä lähtöisin olevaa virkattua liinaa. 

Jemmasta löytyi valkeita, ruskeita ja beigejä silkkinauhanpätkiä.

Niitä, joita on puseroiden olkapäillä hengaria varten. 

Hyödynsin niitä liinan kiinnittämiseen

parsinneula apunani. 

Siinä se sitten on, 

pitsiliinakranssi, 

ilman valoja ja led-valoilla. 

Kierrätetyt elementit kranssina pikkueteisen seinällä. 

Totesin kyllä tuon kranssin olevan auttamattoman vänkkyrä; 

 sellainen viime syksynä humalaköynnösten alasajon 

yhteydessä pikaisesti kiepsuteltu,

kotitekoinen, 

 huolettomaan malliin kuivahtanut. 

Mutta mitäpä siitä. 

Kaunis, taiten virkattu liina tasapainottaa kranssin puutteet. 

Näinhän se menee elävässä elämässäkin,

että me täydennämme toinen toisiamme! 

Ja 

Kumpi sinun silmään näyttää kivemmalle,

valoilla vai ilman?

Minä tykkään niin tällaisesta kierrättämisestä 

ja nähtyjen ideoiden soveltamisesta oman näköiseksi. 

Nämä ovat minun arkeni juhlahetkiä! 

Pieniä, mutta merkityksellisiä hyvän mielen juttuja. 

Kranssiterveisin, 

Kaisu

 

Kirppislöytö ja pientä syksyn iloa

Pitkästä aikaa päivitys kirppislöydöstä! 

Ei ole tullut kyllä käytyäkään varsinaisilla kirppiksillä pitkään aikaan, 

mutta paikallista Facebookin kirppistä sekä Vintediä seurailen harvakseltaan. 

Eilen Facen -sivustoa selaillessani löysin ilokseni rottinkisen kukkapöydän. 

Olin vastikään rottinkisesta pöydästä haaveillut 

ja piipahtanut sen tiimoilta jo Jyskissäkin. 

Olin kuin olinkin ensimmäisenä varailemassa myyntiin tullutta pöytää. 

Mitat saatuani vahvistin kahdenkymmenen euron oston

ja äsken kävimme hakemassa pöydän kotiimme. 

Viherkasveja on kerääntynyt siinä määrin,

että tälle pöydälle oli tilausta. 

Nyt osa viherkasveista on uudella pöydällä 

ikäänkuin kahden kerroksen väkenä 

erkkerin valoisassa nurkassa 

ja loput toisella kukkatasolla. 

Tykkään rottingin keveydestä ja helppohoitoisuudesta. 

Kukkapöytä saa vertaistansa seuraa meidän jyskiläisistä rottinkituoleista. 

Rottinkituolit ovat yllättävän mukavat istua. 

Keväällä ompelemani nahkaiset istuintyynyt tuovat 

kivaa pehmeyttä ja istumismukavuutta tuoleihin. 

Jyskissä piipahtaessani ostin pitkästä aikaa pieniä sisustustavaroita,

jotka tuovat iloa syksyisiin päiviin ja syyskotiin. 

Tuo led-kynttilä on minusta niin kaunis, 

Lasiastia feikki steariineineen näyttää niin aidolta tuolla takan päällä. 

Taidan hakea toisen ja ehkä kolmannekin, 

että saan ripotella näitä huolettomia kynttilöitä hyllyillekin. 

Poimin kaupasta myös 

-hetken mielijohteesta kylläkin- 

ruskan sävyisiä tekokukkia kimppuun, 

vaikka lopulta laitoinkin ne eri maljakoihin. 

Tulevathan ne lopulta edullisemmiksi kuin aidot kukkaset 

ja kestävät syksystä syksyyn. 

Eihän ne aidon veroisia toki ole, 

mutta ajavat asiansa.  

Mitä sinä tuumaat tekokukista?

Muistuttelen itseäni ja ehkä sinuakin

@lempeä. muutos -ajatuksin:

Sulla ei tarvitse olla kaikkea 

voidaksesi olla onnellinen.

Onnellinen ei tarkoita sitä, 

että elämä olisi täydellistä.

Se tarkoittaa sitä, että osaat 

arvostaa sitä mitä sulla on 

juuri nyt. 

🍂

Ihanaa viikkoa Sinulle! 

Kaarratus kodin syksyyn

 Tänään on ollut syksyinen päivä. 

Aamu avautui vesisateisena 

ja koivujen keltaiset lehdet näyttivät valmistautuneen lentoon.

Nuo menneen kesän "luetut lehdet" joutavat pikkuhiljaa kierrätykseen, 

lehtikeräykseen, 

maahan maatumaan. 

Niin se vaan menee syksy syksyn jälkeen

ja tuntuu aina yhtä haikealta sekä jollakin tavalla ihmeeltä, 

ihmettelyn aiheelta. 

~~~~

Olimme ajatelleet menevämme tänään mökille,

mutta päätinkin siivota vähän perusteellisemmin,

sillä pölyä näyttää kertyvän kahdestaan ollessakin. ;) 

Siivouksen jälkeen oli kiva laitella kotia syyskuosiin. 

Enää ei löytynyt omasta perennapenkistä eikä luonnosta 

viikonloppukimppua. 

Oli pitkästä aikaa kaupan kimpun aika 

ja miten ihania krysanteemeja löysinkään 

syyspäivän iloksi. 

Kauneutta ja ihanuutta näihin päiviin tuovat syksyiset värit ja valot sekä kynttilät. 

Illalla sytytin eka kertaa tälle syksyä

 kuistin katossa kesättalvet valmiudessa olevan lamppuketjun. 

Se toi ihanaa tunnelmaa pimenevään iltaan. 

Pitää vielä laittaa (lue: laitattaa miehellä) ajastin sinne,

että eivät turhaan valoisana aikana ole päällä. 

Syksyiset tyynynpäälliset löytyivät kaapin kätköistä,

tallesta ja jemmasta. 

 Keltaista ja ruskeaa 

-kuinkas muutenkaan kuin ruskan sävyjä! 

Mikä väri kuuluu sinun syksyysi? 

 

Onneksi on jemmat ja joskus tehdyt/hommatut koristejutut 

niin saa näppärästi uutta tuulta kodin sisustukseen. 

Niin kuin nämä kivat kurpitsat, 

joiden ohjeen löydät täältä, klik. 

Siivoillessa tuli mieleeni ajatus, 

että syksy tuo minut kotiin. 

Katson portailla haikeana menneeseen kesään, 

mutta syksyiset tuulet ihan kuin työntävät minua sisähommiin.

Patistavat siivoamaan, kohentamaan paikkoja ja sisustamaan. 

Ja se kaikki on taas niin mukavaa.

Mennyt kesä ja meneminen on siis tehnyt tehtävänsä! 

🍂🍂🍂

Vielä on toki syystöiden ja istutusten aikaa.

Muistutukseksi, rohkaisuksi,

iloksi ja lohdutukseksi Tommy Tabermannin ihana runo: 

Se joka istuttaa puun, 

vaikka tietää,

ettei koskaan näe sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä,

että joku muu tulee 

joskus iloitsemaan 

ja nauttimaan sen kukinnasta. 

Hän elää sananmukaisesti 

kahdessa ajassa:

hänelle ei kesä 

lopu syksyllä. 

🍂🍂🍂

Ihania syyskuun päiviä Sinulle! 

Nahkanpalaompelukset

Vanhat ikealaiset istuintyynyt 

olivat tulleet nuhruisiksi ja tiensä päähän. 

Olin haaveillut pitkään, että päällystäisin ne, 

mutta puuhaan alkaminen otti aikansa. 

Aurinko voimautti yhtenä keväisenä lauantaina 

ja levitin jemmasta löytyneet 

eri sävyiset ruskeat nahkapalaset esille.  

Leikkasin paloista tyynyn levyisiä soiroja, 

joita ompelin vieri viereen korituolien tyynyjen päällisiksi. 

Tyynyt tuntuivat aluksi kankeilta

ja mietin, oliko tämä ensinkään toimiva ratkaisu. 

Käytössä nahka on kuitenkin olestunut ja notkistunut.

Istuintyynyt istuvat nyt mukavasti korituoleihin. 

Nahkan väri ’mätsää’ kivasti sohvaan 

ja tuo tilan värimaailmaan yhtenäisyyttä. 

Sitten ne perinteiset 

ennen ja jälkeen-kuvat! 

Tyynyt saivat pitkästi käyttöikää lisää. 

Näissä tyynytissä ei nyt likakaan näy 

ja jos tahroja tulee, ne ovat toki helposti pyyhdittävissäkin.

🤎

Tämmöistä pientä valo sai aikaan minussa

ja minun kautta korituoleissa. 

Näistä ompeluksista olen kyllä iloinen! 

 

Keltaista ja vihreää

Siivoilin äsken pääsiäisen pois. 

Totesin keltaisen ja vihreän olevan huhtikuun värit, 

jotka myös pääsiäinen  viitoittaa kotiin omalla perinteisellä tavallaan. 

Auringon keltainen 

ja ruohon vihreä.  

Näiden keväisten, visuaalisten mielikuvien avulla lapset usein 

opettelevat värien nimiä. 

Tämä maaliskuun lopun synttäreiden täyteläinen, 

keltaisten kukkien ja vihreiden oksien kimppu on ilahduttanut meitä 

pitkälle huhtikuuhun. 

 

Pirteän keltainen ruukkukrysanteemi näyttää olevan myös kestävä kukka

 ja tuovan sankarille onnea sekä iloa pitkään. 

Keltainen tyynynpäällinen sai jäädä vielä hetkeksi sohvan väripilkuksi.

 Toukokuulla lienee jo vaaleanpunaisten ajatuksen aika! 

Uskomattoman kestäviä ovat myös olleet myös nämä isot, hennonkeltaiset leikkoneilikat. 

Kimppu on kolmen viikon takainen 

ja kukat kukoistavat edelleen kauniisti. 

Tuo maljakon alla oleva kaunis liina on muuten taitavan siskoni nypläämä.

Se on sellainen käsityötaito, että jää minulta tekemättä. 

Vein rairuohot tänään pihalle. 

Mukava väripläjäys ja toivenäkymä vielä uinuvalle, kylmälle maalle. 

Toki, kun tarkasti katsoo,

niin huhtikuun vihreä jo orastaa, pilkistää maasta. 

Aamulla kaksi jänistä näytti näykkivän jotain sieltä. 

Ilahtuvatkohan ne mun ruohoterveisistä! 

Viherkasvit ovat virkistyneet valon myötä. 

Kultaköynnöskin venyttelee kasvuaan pitkin takan kylkeä. 

Vihreää, vehreää! 

Kasvua, kevättä! 

🍃💛🍃💛🍃

Osallistun tällä postauksella Kristiinan huhtikuiseen värihaasteeseen! 

 

Kirpputorilöytöjä

Niin kovin harvoin tulee nykyään 

piipahdettua kirppiksellä.  

Lokakuun lopussa olleella syyslomalla oli

 aikaa kierrokselle. 

Parasta oli, että bongasin sieltä muutaman 

mieluisan löydön. 

Yksi niistä oli Matti Korhosen taulu,  serigrafia 51/100,  

 joka päätyi hetimiten ostoskoriin. 

Taulu maksoi vitosen. 

Kierrätyskeskuksesta löysin kaksi uutta soivaa laulukirjaa.

 lastenlaulut ja joululaulut. 

Molemmat maksoivat 5 e eli ei ollenkaan paha hinta. 

Pattereiden lisäämisen jälkeen melodiat soivat iloisesti. 

Toki olisi vielä mukavampi pienille,

jos noissa kirjoissa kuuluisi myös laulu sanoineen.

Onneksi on kuitenkin sanat näkyvillä, että aikuinen voi sanoittaa. 

Tämä pelaamaton, lapsuudesta tuttu Kimble-peli maksoi kolme euroa. 

Tämä klassikko tuli markkinoille 1967

 ja sitä pelattiin vanhempien ja sisarusten kesken aikanaan peli jos toinenkin. 

Tulevana jouluna napsutellaan taas noppaa lasten ja lastenmielisten kanssa! 

Nuo lastenjutut olivat toki kivoja löytöjä, 

mutta tällä taululla on erityinen merkitys. 

Taiteilija Matti Korhonen oli meidän molempien 

kuviksen opettaja ja mieheni luokanvalvoja yläasteella;  

tuttu peroona lapsuuden kotipitäjästä, jossa hänen taiteilijakoti Hunninko sijaitsi. 

Matin tyyli oli tussitekniikka,

jolla hän saattoi kuvistunnillakin edistää opettajan pöydällä tekeillä olevaa työtään. 

Aluksi hänen taulunsa syntyivät pienistä ympyröistä, 

mutta myöhemmin hän vaihtoi pieniin viivoihin. 

Tämän taulun paljaat, lehdettömät puut kuvaavat talviaikaa:

puunrunkojen tummuutta lumen valkoa vasten. 

 Tämä taulu tuntuu sopivan meille niin aiheensa kuin muistojen puolesta. 

Taulu sai paikan eteisen seinältä.

Sen alla olevan lipaston päälle kerään taas 

talvimaisemaa metsineen.  

Pikkuhiljaa hahmottelen tuota maisemaa 

-niin kuin Matti aikoinaan piirteli viivoja puitten oksiin.  

Pikkuhiljaa joulua kohden. 

~~~~~~

Mikä on sinun viimeinen kirppislöytö, josta sinä iloitset?

 

 

Kevään väriä

Kyllä on ollut niin harmaata ja vetistä tällä talvilomalla, 

että katsoin parhaaksi alkaa kaarrattamaan sisustuksessa  

kevättä sekä kevään värejä kohden. 

Ehkä tuo amaryllis ja sen kaunis väri 

herättivät vaaleanpunaisen kaipuun. 

Ja sitä sävyä minulta löytyikin jemmasta. 

Tuosta joulukukasta vielä sen verran, 

että se yllätti minut nyt maaliskuun alussa yhdellä kukalla

ja lomaselta palattuani täällä oli jo kaksi upeaa kukkaa. 

Kurkkasin kymmensenttiseen kukkavanaan

ja löysin sieltä vielä kaksi nuppua.

Ihmeellinen sipuli kyllä, 

kun jaksaa noin kukkia. 

Ostin pitkästä aikaa kukkivan ruukkukukan. 

Krysanteemi on yleensä kestävä kukka 

ja tuossa olikin mukavasti jo kukkasia avautuneena. 

Hain esille muutamia pääsiäiskoristeita,

vaikka pääsiäiseen on toki vielä matkaa.

Kevään juhlaa on kiva pikkuhiljaa valmistella. 

Lisää vaaleanpunaisia ajatuksia tuli näiden harsokukkien myötä. 

Kysäisin kukkakauppiaalta, 

voisiko näistä tehdä ns. kuivakukkia.

Kauppias meinasi, että väri saattaisi muuttua kuivattamisesta.

Oletteko käyttäneet harsokukkaa kuivakukkana,

minkälaisia kokemuksia?

Mikä on muuten sinun kevään värisi?

Mikä tuo sinulle iloa tähän päivään? 

Kevääni sävyihin sointuu myös miniämme juuri julkaistu 

runokirja "Apilankukkia". 

Olen sitä lueskellut ja ihastellut.

 Runon kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa

ja lahjaa sekin. 

Taivas on tullut sinisemmäksi

pilvet valkoisiksi kuin kesäyöt

takana talven hämärä

keväällä käsissään 

kesän paletti

silmissäsi meri

ja aaltojen pauhu 

voin kuulla hiekan huokaisun

kun sitä silität

💝

Siinäpä ihania keväisiä asioita! 

Kevään iloja, jotka ovat jo osittain täällä. 

Kevät tuo iloa ja valoa näihin päiviin;

näihin päiviin, kun kaikkialta tuntuu kuuluvan 

huolen ääniä. 

On yritettävä kääntää katse aurinkoon,

että varjot jäisivät taakse.

Tartuttava arjen pieniin iloihin ja hetkeen.  

Pieni ihminen ei muuta voi.

 

Kotini vanhin esine

 Kristiina nakkasi tähänkin vuoteen blogihaasteen

 ja kuulema joka kuukauteen tulee oma aiheensa. 

Ensimmäisenä teemana on "Kotini vanhin esine". 

Kotini tai oikeammin kotimme huonekaluvanhus 

on ilmeisesti  tämä 50-luvulta oleva senkki. 

Se oli vuosia autotallissamme jemmassa

-odottamassa aikaa parempaa ja käyttöänsä. 

Muutamia vuosia sitten kaipasin oleskelutilaamme kaappitilaa ja tasoa. 

Puunväri tuntui hyvälle ja lämpimälle vaihtoehdolle.  

Silloin muistin tämän senkin, jota usein arjessa tulee sanottua myös lipastoksi. 

Puhdistin ja puunasin sen.

Siinä ei ollut epäilyttävää hajua  eikä mitään korjattavaa. 

Pöydän kannessa olevan kauneusvirheen peitin pöytäliinalla. 

Niinpä tämä vanha, täysipuinen huonekalu pääsi suoraa autotallista 

oleskelutilaamme "paraatipaikalle" 

ja se on näkynyt tosi monessa postauksessakin. 

Minua viehättää lipaston selkeälinjaisuus 

ja yllättävän iso. näppärä säilytystila,

neljä laatikkoa sekä pari hyllyä ovien takana. 

Laatikoissa on kivat alaspäin kääntyvät rivat, 

joita voisi äkkiseltään luulla käytöstä johtuviksi vääntymiksi. 

Vanhassa vara parempi!

Kannatti aikansa säilyttää tätä senkkiä.

Onhan tämä puinen huonekalu ns. eri maata kuin "lastulevyversiot". 

Vanhat huonekalut ovat monella tapaa kauniita ja kestäviäkin. 

Olemme vaalineet niitä mökillä, 

jossa 50 luvun miljöö on niille otollinen. 

Onneksi siis Kristiinan haasteessa oli sana ’kotini’, 

sillä mökillä olisi ollut enemmän fundeerattavaa 

esineiden iän suhteen. 

~~~~~

Mukava lueskella näitä postauksia, jotka Kristiina kerää oman postauksensa jatkoksi.

Monenlaisia vanhoja esineitä ihmisiltä löytyykin 

ja mielenkiintoisia tarinoita niiden takaa. 

Mikä lie sinun vanhin huonekalusi?

~~~~~~

Tällaista tänään tänne!

Totuus on, että meillä on menossa tällä erää totaalinen 

möbleeraus tässä talossa. 

Sitä se teettää, kun väki vähenee! 

Muuttoa ylhäätä alas, 

kadunpuolen kamarista pihanpuolen kamariin 

ja monta muuta säätöä siinä välissä. 

Paljon huonekaluja, kirjoja, kuvia, aarteita. 

Ehkä kerron tästä jossakin vaiheessa lisää.

Tauonpaikka. 

Huokasemme ja juomme iltakahvit. 

💟

Iloa luonnosta

Puiston valkoisilla hangilla oli melkoinen määrä lehtikuusen oksia. 

Nuo kauniit nystyräiset, käpyisät oksat 

olivat tulleet tavallaan tiensä päähän, 

kun eivät kestäneet tuulen tuiverrusta  

eivätkä pysyneet enää äitipuussa. 

Niistä löytyi kuitenkin iloa lauantaiaamun kulkijalle. 

Lumikukat kukkivat oksilla ja käpyjen suomuissa.

Keskipäivän aurinko viipyili hetken tuossa jäisessa kauneudessa 

kuin huomiota herätellen. 

 Keräsin noita kerran kukkineita nipun maljakkoon.

lakastunut

ei ole luovuttanut 

vaan kerran kukkinut

-Elina Salminen-

Lakastuneitahan ne olivat tavallaan. 

Käpyjä oli harmillisen harvassa, mutta minä autoin ne uuteen kukintaan 

liimamalla muutamia käpyjä oksasta toiseen.

Oksille ripustin siskoni virkkaamia hiutaleita. 

Siinä on nyt meidän talvinen kimppu.

Kestävä ja ekologinen. 

Urnan sisällä on pienempi maljakko, johon laitoin karkeaa merisuolaa. 

Tällä mennään hetken matkaa! 

Tuleeko sinulla kerättyä oksia maljakkoon 

tai hyödynnettyä muuten?

Lahjaksi valoa

Vielä yksi joululahjailo tänne muistiin. 

Juuri sinä joulukuisena päivänä, 

kun olin jäänyt joululomalle, 

ovella seisoi postinjakaja,

ojensi  minulle lahjan ja toivotti hyvät joulut.

Hämmentyneenä availin minulle osoitettua lähetystä. 

Ja mitä sieltä löytyikään;

ladattavat kynttilät. 

Joulun valoisin lahja ja huolettomin tuote 

kynttilöitä rakastavalle äidille. 

Miten se sattuikaan! 

Olin juuri ajatellut ostaa pyöreitä paristoja pieniin ledeihin, 

jotta saisin "tulet" Kivi-ja Kastehelmi -tuikkuastioihin.

Vanhoissa ledeissä ei ollut ajastinta 

ja sitä myöten oli ollut oma hommansa sytytellä ja sammutella niitä.  

Näissä lahjakynttilöissä on näppärä kaukosäädin.

 jolla kynttilät saa sytytettyä ja sammutettua 

sekä palamaan eri aikoja ja erilaisella volyymillä. 

Kynttilät ladataan lataustelakassa 

ja latauksen jälkeen on valoaikaa 20 tuntia. 

On aikoihin eletty, sanoin 

ja sytyttelin kynttilöitä hyllyille ja tasoille. 

"Joulun valo kirkkahana, kutsuvana" loisti sieltä täältä ja  

huoletonta kynttilänvaloa oli ihan piisalle asti.

Aidonnäköistä tuikkivaa valoa! 

Nautin lahjasta joulun aikaan 

ja siitä on taatusti pitkästi iloa myös pimeinä talvi-iltoina. 

Kynttilöiden valo tasoittaa arjen rosoisuuden suloiseen hämäryyteen. 

Valo on ihmeellistä.

Valo on valoa pimeyttä vasten; 

se syrjäyttä pimeän 

ja tuo hyvää mieltä sekä kauneutta. 

Nuo kynttilät tuikkivat rakkautta. 

Ne viestivät terveisiä täältä kotoa satojen kilometrien taa,

lopulta ajatuksen kantaman päähän; 

äiti täällä 

valon ympäröimänä. 

❤

Pst. Tämä ei ole mainos, 

vaan tyytyväisen lahjan saajan postaus! 

 

Itsenäisyyspäivänä 2024

Itsenäisyyspäivä.   

Arkipyhä,

suuri juhlapäivä meille suomalaisille. 

Sinivalkoiset kynttilät odottavat illan hämärää 

ja sytyttämisen hetkeä. 

Sininen kuin meri, 

vihreä kuin metsiemme puut, 

jotka kurkottelevat taivaan valkoisia pilviä. 

Siinä tämän itsenäisyyspäivän värit. 

Suomeni värit.

Tämän rakkaan isänmaani,

 kotiseudun ja luonnon tunnusomaiset piirteet.

💙🤍

Minä rakastan tätä maata,

se on karu ja kaunis niin.

Minä rakastan tätä maata

meren saarilta tunturiin.

Minä rakastan pohjoista maata,

kesän loistoa häikäisevää.
Sanoin kuvata en sitä saata,
Sitä sydän vain ymmärtää.

Minä rakastan tätä maata,
syksyn hehkua kirpeää.
Minä rakastan tätä maata,
kun on sielussa routa ja jää.
Ja kun puhkeaa sinisiin tähtiin
kevään huumassa hohtava maa,
sitä unohda en mitä nähtiin,
tahdon kiitoksen kohottaa.

Minä rakastan tätä maata,
kädenjälkiä ihmisten.
Minä rakastan tätä maata,
ikiaikojen lauluja sen.
Minä rakastan hiljaista maata,
jossa soi metsän yksinäisyys,
ikihongissa laulava tuuli,
suven kirkkaus, yön hämäryys.

-Anna-Mari Kaskinen-

Tänä päivänä muistan äitiäni, sotaorpoa ja hänen elämäntarinaansa,

joka on opettanut minulle paljon elämästä. 

Vanhaan ajan haurastuttamaan Välskärin kertomukset -kirjaan

 taittelemani kotikuusi on ajatus heille, 

jotka eivät palanneet sodasta kotiin, 

vaimojensa ja lastensa luo.

 

Se muisto pysäyttää tänä päivänä, 

kun kaikkialta kuuluu sodan ääniä ja epävakautta. 

Tänään meillä on erityisen suuri syy olla kiitollinen tästä maasta, 

vapaudesta ja kaikesta hyvästä, mitä saamme täällä kokea. 

Kohta sytytämme kynttilät.

Teen mustikkarahkaa,

sinivalkoista

ja vietämme iltaa yhdessä viikonlopun vieraiden kanssa.

Kaikessa rauhassa. 

~~~~

Itsenäisyyspäivän iloa meille kaikille!