Iloa luonnosta

Puiston valkoisilla hangilla oli melkoinen määrä lehtikuusen oksia. 

Nuo kauniit nystyräiset, käpyisät oksat 

olivat tulleet tavallaan tiensä päähän, 

kun eivät kestäneet tuulen tuiverrusta  

eivätkä pysyneet enää äitipuussa. 

Niistä löytyi kuitenkin iloa lauantaiaamun kulkijalle. 

Lumikukat kukkivat oksilla ja käpyjen suomuissa.

Keskipäivän aurinko viipyili hetken tuossa jäisessa kauneudessa 

kuin huomiota herätellen. 

 Keräsin noita kerran kukkineita nipun maljakkoon.

lakastunut

ei ole luovuttanut 

vaan kerran kukkinut

-Elina Salminen-

Lakastuneitahan ne olivat tavallaan. 

Käpyjä oli harmillisen harvassa, mutta minä autoin ne uuteen kukintaan 

liimamalla muutamia käpyjä oksasta toiseen.

Oksille ripustin siskoni virkkaamia hiutaleita. 

Siinä on nyt meidän talvinen kimppu.

Kestävä ja ekologinen. 

Urnan sisällä on pienempi maljakko, jossa karkeaa merisuolaa. 

Tällä mennään hetken matkaa! 

Tuleeko sinulla kerättyä oksia maljakkoon 

tai hyödynnettyä muuten?