14. tammikuuta 2025

Kotini vanhin esine



 Kristiina nakkasi tähänkin vuoteen blogihaasteen
 ja kuulema joka kuukauteen tulee oma aiheensa. 
Ensimmäisenä teemana on "Kotini vanhin esine". 




Kotini tai oikeammin kotimme huonekaluvanhus 
on ilmeisesti  tämä 50-luvulta oleva senkki. 
Se oli vuosia autotallissamme jemmassa
-odottamassa aikaa parempaa ja käyttöänsä. 

Muutamia vuosia sitten kaipasin oleskelutilaamme kaappitilaa ja tasoa. 
Puunväri tuntui hyvälle ja lämpimälle vaihtoehdolle.  
Silloin muistin tämän senkin, jota usein arjessa tulee sanottua myös lipastoksi. 

Puhdistin ja puunasin sen.
Siinä ei ollut epäilyttävää hajua  eikä mitään korjattavaa. 
Pöydän kannessa olevan kauneusvirheen peitin pöytäliinalla. 
Niinpä tämä vanha, täysipuinen huonekalu pääsi suoraa autotallista 
oleskelutilaamme "paraatipaikalle" 
ja se on näkynyt tosi monessa postauksessakin. 

Minua viehättää lipaston selkeälinjaisuus 
ja yllättävän iso. näppärä säilytystila,
neljä laatikkoa sekä pari hyllyä ovien takana. 
Laatikoissa on kivat alaspäin kääntyvät rivat, 
joita voisi äkkiseltään luulla käytöstä johtuviksi vääntymiksi. 

Vanhassa vara parempi!
Kannatti aikansa säilyttää tätä senkkiä.
Onhan tämä puinen huonekalu ns. eri maata kuin "lastulevyversiot". 

Vanhat huonekalut ovat monella tapaa kauniita ja kestäviäkin. 
Olemme vaalineet niitä mökillä, 
jossa 50 luvun miljöö on niille otollinen. 
Onneksi siis Kristiinan haasteessa oli sana ’kotini’, 
sillä mökillä olisi ollut enemmän fundeerattavaa 
esineiden iän suhteen. 

~~~~~

Mukava lueskella näitä postauksia, jotka Kristiina kerää oman postauksensa jatkoksi.
Monenlaisia vanhoja esineitä ihmisiltä löytyykin 
ja mielenkiintoisia tarinoita niiden takaa. 

Mikä lie sinun vanhin huonekalusi?

~~~~~~

Tällaista tänään tänne!
Totuus on, että meillä on menossa tällä erää totaalinen 
möbleeraus tässä talossa. 
Sitä se teettää, kun väki vähenee! 

Muuttoa ylhäätä alas, 
kadunpuolen kamarista pihanpuolen kamariin 
ja monta muuta säätöä siinä välissä. 
Paljon huonekaluja, kirjoja, kuvia, aarteita. 
Ehkä kerron tästä jossakin vaiheessa lisää.

Tauonpaikka. 
Huokasemme ja juomme iltakahvit. 

💟

16 kommenttia:

  1. Kaunis on tuo senkki. Tykkään tuosta 50-luvun huonekalujen keveydestä; että on selvät jalat eikä huonekalu ulotu lattiaan asti. Toki olisi mökin esineetkin tähän kelvanneet. Itsellä on mielessä yksi mökillä oleva juttu jonka aion hyödyntää tulevassa postauksessa myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri kävinkin lukaisemassa noita postauksia tästä teemasta. Ihania aarteita ja tarinoita. Kiitos tästä haasteesta ja kiva, kun käyt kurkkimassa näitä postauksia.

      Juuri noista jaloista ajattelin myös kirjoittaa, että ne tekevät keveäksi piirongin ja siivoaminen on helpompaa, kun on selkeä tila tuolla alla.

      Poista
  2. Kiitos käynnistä blogissani. Tulin tänne vastavierailulle. Hyvin näkyy senkki säilyneen ja on oikein tyylikäs siinä omalla paikallaan. Mikä oikeastaan on senkin ja lipaston ero - onko sitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit tänne. Kristiinan haaste on innoittanut kulkemaan uusissa blogeissa, mahtava juttu!
      Niin lipastossa on ilmeisesti laatikoita enemmän ja on matala,
      senkki vähän korkeampi ja siinä on ehkä yläosakin. Mutta molempia taidetaan käyttää aika "laveasti" puoleen ja toiseen.

      Poista
  3. Viehättävä huonekalu, jonka kätköihin mahtuu kivasti tavaraa. ♥ Meillä on kotona nätti JYSKistä ostettu lipasto, jonka laatikot eivät sulkeudu helposti ja joka huojahtelee kun sitä vähän tönäisee... Ei ole tuon senkkisi veroinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, se on juurikin näissä vanhoissa huonekaluissa, että ne yleensä pelittävät tosi hyvin ja kestävät vuodesta toiseen elämää. Tykkään tuosta huonekalustani ja sen ajattomuudesta.

      Poista
  4. Lipastosi on tyylikäs. Kyllä se ansaitsi päästä paraatipaikalle. Ennen osattiin tehdä kauniita töitä. Oli niin sanotusti taitoa hyppysissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on pieni ja sievä tilaihme. Ja kiva taso, jolle voin laskea kauniita asioitani.

      Poista
  5. Upean värinen senkki! Ja käytännöllinen, kuten kerrotkin. Meillä oli samanvärinen ja suunnilleen samankokoinen äidinisältä peritty, mutta yhdessä muutossa siitä oli pakko luopua, tuli oikein haikea olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anna, olipa se harmi, että jouduit luopumaan aarteestasi. Mutta ihana muisto se on nyt mielessäsi, että olet sellaista saanut pitää itselläsi. Tila- ja tyylikysymykset usein karsivat näitä huonekaluja. Kiitos, kun kommentoit.

      Poista
  6. Kaunis senkki. Aika tavaran kaupihtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisikin parhautta, kun olisi aina tilaa laittaa jemmaan noita aarteita odottamaan uutta käyttäjää, mutta tilat ovat useimmiten rajallisia. Ei ole aittoja ja varastoja enää meillä!

      Poista
  7. Upea senkki, niin tyypillinen oman aikansa huonekalu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman aikansa huonekalu, joka sopii tänän aikaankin. Upeaa puuta ja kestäviä ratkaisuja. Laatikoissakin lohenpyrstösalvos.

      Poista