Jauhoisena, sämpyläntuoksuisena

"Me leivotaan 

ja se painelee kivoja koloja sämpylöihin.

Saa se painella,

sillä on puhtaat kädet."

Tämä ihana Eeva Heilalan runo tuli mieleeni tässä maanantain iltapäivässä,

kun vajaan kuuden ikäisen lomailaisemme, tyttären tytön, 

ja hänen kahdeksanvuotiaan enonsa,

nuorimmaisen lapseni kanssa vietimme laatuaikaa.

Harvinainen hetki tuossa keittiön työpöydän ääressä. <3

Arjen juhla.

Kohoava sämpylätaikina ja lapsen innokas katse,

intoa pursuava kysymys, saanko minäkin.

Saat toki!

Pyörittele pienillä käsilläsi mieluisia palleroita, pitkiä matoja, mitä keksitkään.

Tunnen vahvasti, että tämä on hetki, joka ei toistu koskaan.

Tämmöisenä.

Nämä tuntemukset, jauhon pölähdykset ja taikinan tarttumiset.

Tämä yhdessä oleminen ja tekeminen.

Minä, äiti, poikani,

minä, mummu, lapsenlapseni. 

Me kolmestaan.

Jauhoisina,

sämpyläntuoksuisina.

Muutama kännykkäkuva jää muistoksi tuleviin päiviin! <3

~~Kaisu~~

Pajunkissojen aika

Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla.
-Maila Jyrinki-

~~~~~~~~~~~~

Ihanaa!
Pajunkissat ovat heränneet ja
virkeinä kurkottelevat kohti aurinkoa ja valoa.
Valavat ympärilleen kevään iloa
ja talven väistymisen riemua.

Pihassakin havut saivat siirtyä sivuun näiden keväisten oksien tieltä.

Sisältäkin löytyy nyt  kissa poikineen maljakoista.
Nuo pajunkissathan säilyvät kuin kuivakukat ilman vettä.
Hyvä vinkki allergisille! :)

Kädet syyhyävät suorien pajunoksien työstämiseen.
Josko viikonloppuna kerkeäisin edes yhden kranssin kiepauttaa ja ehkä jotakin muuta pientä.

Pajunkissa-ajatuksissa,
aavistuksen jo pääsiäistunnelmissa
v
~~Kaisu~~

Kooste kodinhoitohuoneen rempasta

Sadepäivän ratoksi ja iltani iloksi 

kokosin tuonne Styleroomiin kuvia siitä meidän kodinhoitohuoneen remontista, 

josta olen kirjoitellut ennemminkin.

Nyt homma alkaa olla kutakuinkin valmis.

Jos haluat, vilkaisepa kuvia täällä

Olen todella iloinen tästä pienestä pintaremontista.

Huoneeseen tuli valoisuutta ja tilaa.

Täällä on ilo puuhastella.

Olen huojentunut myös siitä, 

että joka ikinen esine on käyty läpi kriittisesti "tarvitaanko tätä oikeasti" -ajatuksella.

Paljon joutilasta tavaraa lähti kierrätykseen,  

jonkun verran roskiin ja vielä sitä  riitti jemmaankin.

Mutta järjestystä ja tilaa tuli! :)

Tässä tilassakin minun mielestä voi tarttua hetkeen. 

Tähän, kun on pyykkiä ja pyykin tekijöitä.

~~Kaisu~~

Omenapuun oksa kukkii

Meillä kukkii omenapuu.

Tai oikeammin omenapuun oksat. 

Pari viikkoa sitten oli lehdessä juttu, että on omenapuiden leikkaamisen aika.

Artikkelista hoksautettuna ja  innostuneena kävin huoltamassa omenapuitamme.

Ohjeen mukaan puun pitäisi olla niin harva, että karvalakin voi heittää läpi! 

Niinpä niitä oksia lähti melkoinen kasa. :)

Otin maljakkoon pari pikkuisen isompaa oksaa.¨

Minusta kun ne oli niin kauniita, nystyräisiä, muhkuraisia, mutkaisia.

Laitoin ne tuohon leivinuunin ja takan kulmaukseen

viimeisimpään kirppislöytöpurkkiin.

Siinä ne alkoivat puskea lehtisilmuja, jotka pian muuttuivat keväisen vaalean vihreiksi lehdiksi.

Muutama päivä sitten hoksasin, että oksat ovat täynnänsä  kukkien nuppuja.

Tänä aamuna sitten saimme ihastella ensimmäisiä hentoja, valkeita kukkia.

Minusta se oli ihme ja iloinen yllätys, 

sillä en ole ennen saanut  omenapuun oksia kukkavaiheeseen vietyä.

Ja ne kukat ovat ihania.

Hentoja, herkkiä, valkeita.

Niitä tekee mieli katsoa pitkään,

Kuin ei ennen olisi omenapuun kukkia nähnyt.

On tämä minusta niin ihana keväinen juttu ja  onnistunut hyötäminen. :)

Toivottavasti omenapuu ei tykännyt huonoa siitä harventamisesta.

Niitä kukkia tässä jännätään ja odotellaan puhkeavaksi sitten kesäkuun alussa.

~~~~~~~~~~~

Ihanaa viikonloppua näiden keväisten ajatusten myötä teille kaikille!

~~Kaisu~~

Ajatuksia mökin keittiön tiimoilta

Netin maailma on ihmeellinen.

Se on ajatuksia avaava ja avartava.

Netistä löytyy monenlaista ideaa ja opittavaa, 

kaikkea kivaa ja koukuttavaakin.
 Blogeissa on koko ajan vireillä mitä moninaisempia haasteita ja esittelyjä.

Kivoja juttuja! 

Silmiini osui hiljattain Styleroomin Minun keittiöni -kilpailu. 

Se tuntui jäävän ajatuksiini

-keittiö kun on sitä äiti -ihmisen ominta aluetta.

Varsinkin mökin keittiöllä on minulle erityinen merkitys. Siellä on oma tunnelmansa, joka syntyy vuosikymmenien kerroksien summasta. Se on sitä, että siellä on läsnä menneiden sukupolvien elämä ja meidän tämän päivän elämänmakuinen elämänvaihe. Siellä vanha ja uusi kohtaa, soljuu toistensa lomiin. Mökin keittiössä on välillä "vanhassa vara parempi" ja tehokkuus ei ole olennaista. Parhaimmillaan mökin keittiössä unohtuu tavallinen, omia uomiaan kulkeva arki. Vanhan talon kurkihirren alla on aikaa ja tilaa omille jutuille, viipyilylle, pysähtymisellekin.

Mökillä käydessämme  kuvailin tupaa ja tein Styleroomin sivuille ensimmäisen albumini "minun keittiöni / Tauvonpaikan tuvassa". Kuvat löytyvät  täältä

Tämä tupa ja keittiö, tupakeittiö on meidän vuosien puurtamisen ja monien sattumien lopputulos. Se on paikka, jonne tulimme pikkuistemme kanssa 19 vuotta sitten edesmenneen talon vanhan rouvan sijoille. Siellä oli hänen arkensa jäänyt kesken, kun hän oli lähtenyt sairaalareissulle palaamatta enää ompeluksilleen, arkisille puuhilleen. Silmäneulat lankoineen olivat ikkunan vieressä seinällä ja Husgvarna -polkukone odotti polkijaansa. Siitä me lähdimme eteenpäin; kannettiin tupaan omat eväät mukanamme valtava into rakentaa oma huokaisun paikka. Paikka, jossa lapsilla on tilaa tulla ja mennä; paikka, joka poikkeaa  tavallisesta kotiarjesta ja antaa vastapainoa viikon työrupeamille ja haasteille.

Ehkäpä jonakin päivänä kuvailen sinne jonkun toisenkin kansion. Tämä blogin pitäminen sekä kuvien ottaminen tai siis kuvien ottamisen harjoittelu on yhdeksän kuukautta vanha juttu ja siten minulle vielä aika uusi harrastus. Ennen minulla ei ollut aikaa eikä energiaa tämmöiseen, enkä tiedä olinko edes kiinnostunut tällaisista jutuista. :)

Mielenkiintoista miten joka ajalla ja iällä on omat juttunsa ja kiinnostuksen kohteensa. Pikkulapsien äitinä oli tärkeää päästä täältä tuulettamaan päätä ja tapaamaan toisia äitejä. Nyt kun on työelämässä, saa olla pois kotoa ja tekemisissä ihmisten kanssa kiitettävästi. Nyt  kaipaan tällaista sisäsiistiä  askaretta, kaiken maailman albumien kokeilua (!)  sekä ajatusten vaihtoa usein kasvoiltaan tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Tämä on jonkinlaista omien tunteiden ja ajatusten järjestelemistä, iloisten  ja kauniiden asioiden  näkyväksi tekemistä, niiden jakamista.

Keittiötunnelmissa tässä

~~Kaisu~~

Tervetuloa valo

Vihdoinkin valo pääsee kotiimme esteettä.

Pikasiivosin talven harmaat harsot ikkunoiden ulkopuolelta pois.

Ikkunoiden peseminen osoittautui jälleen nopsaksi askareeksi.

Se alkamisen vaiva on  minulle näköjään niitä suurimpia haasteita tässä hommassa. :)

Kevään huumassa päivitin meidän ulko-oven vierellä olevan ikkunanpokan.

Tervetuloa kotiimme valo ja kevään ilo!

Jotensakin on niin käsittämättömän keväistä.

Lunta on enää lähinnä siellä mihin se on kinostunut.

Puiden silmut ovat jo isoja ja  uskaliaimmat kukat kurkottavat jo kohti valoa..

Saapa nähdä  kun ja jos ne kylmemmät päivät vielä tulevat.

Mutta nautitaan tästä päivästä,

tämän päivän valosta ja ilosta.

Huomisella on omat ilonsa tai  huolensa.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Tervetuloa mukaan kevättä kohti kulkevaan Tau(v)onpaikkaan!
Kiitos satunnaisille lukijoille ja niille jotka lukevat useamminkin
sekä lukijoiksi liittyneille.

 Kiitos kommenteista!  <3
Ne ovat tärkeitä juttuja minulle,
jotta tässä blogin kirjoittamisessa olisi mukana vuoropuhelu.
Ne antavat myös peilauspintaa ajatuksilleni. <3

~~Kaisu~~

Kiireisen viikon jälkeen

Maaliskuisen lauantai-illan ehtoohetki.

Hetki ajatuksieni lennoille.

Viime viikko oli haipakkaa.

Kolme iltamenoa sekoittaa melkolailla tutun turvallisen päiväjärjestyksen.

Jokainen ilta oli kylläkin antoisa.

Niiden  anti kantaa tuleviin päiviin.

Tiistain ja keskiviikon luennot olivat THL:n Toimiva lapsi ja perhe -hankkeen tiimoilta. Toisessa illassa olin kuulijana ja toisessa kouluttajana. Mielenkiintoisia asioita lasta suojaavista tekijöistä, perheen tukemisesta, matalan kynnyksen palveluista ja ennaltaehkäisystä. Siitä, että toimiva arki ja päivärutiinit ovat yksi perustavaa laatua oleva asia lapsen kasvussa ja kehityksessä. Siitä, että jokaisella pitäisi olla edes yksi luottamuksellinen ihmissuhde ja oikeus tunteiden ilmaisuun. Näistä ja monista muista asioista, jotka edesauttaisivat lasten hyvinvointia ja perheiden jaksamista ...

Torstai-ilta  oli huipennus näille lasta ja kasvatusta koskeville asioille. Psykologi, kirjailija Keijo Tahkokallio oli kaupungissamme  luennoimassa aiheesta "uskallusta vanhemmuuteen". Vanhemmuus on hänen mukaansa helppo tehtävä! Se vaatii toistoja ja toistoja satoja ja tuhansia kertoja 20 vuoden ajan yhden lapsen kohdalla! :) Ja lapset eivät tarvitse muuta kuin tavallista arkea. Arki kasvattaa, ei sunnuntai. Paitsi, että lapset eivät tykkää arjesta ja siitä niitä ristiriitoja sitten tulee. :)

Mielenkiintoinen luento, huumorin pilkettä ja maalaisjärkeä. Lapsi tarvitsee aikuisen. Hänestä ei ole päätösten tekijäksi eikä vastuunkantajaksi. Pieneltä ei pidä kysyä, söisitko ja menisitkö nukkumaan. Aikuinen sanoo, että nyt syödään ja mennään nukkumaan. Aikuinen ottaa vastuun ja siitä tulee lapselle turvallinen olo! Niin se Tahkokallio sanoi. Ja sanoi, se,että aikuisen pitää uskaltaa olla aikuinen nuoriemmekin kanssa. Ei se minusta aina niin helppoa ole, tuo kasvattaminen. :)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Elikä  edellisistä päiväjärjestyksieni muutoksista johtuen (!) tänään olen sitten yrittänyt vaikuttaa niin maalla, merellä kuin ilmassakin -tyylillä. Olin aamupäivästä jopa hermostunut ja kireä, kun olin suunnitellut tekeväni sitä, tätä ja tuota. Ja perhe oli ihmeissään, mikä mamalla on! Semmoista se joskus on.  Elämä. 

Aurinko paistoi ihanasti ja teki mieli siivosta ja laittaa vähän kevättä. Ikkunat ovat aivan harmaat, mutta meillä on kyllä harmaata sisustuksessa muutenkin niin, että se vain sopii tyyliin. :) Pikapyyhdinnän jälkeen vaihdoin keittiön ikkunaan viime keväänä ompelemani Pentikin Varpuset -kapan. Siinä on lintusia nyt keittiön ikkunassa! Kuin olisivat muuttomatkalla siihen laskeutuneet; linnut, nuo  kevään ihanat ilostuttajat.

Viime keväänä laitoin ensimmäistä kertaa keltaista väriä kotiimme. Minusta se oli oikeinkin piristävä valinta ja hainkin keltaisen ripsiliinan tuohon pöydälle. Kävin kartoittamassa nopeasti ja näppärästi kauppojen keltaiset tyynyt ja tyynynpäälliset ja City Marketista löysin punaisella lapulla olevat Pirta -tyynyt, tuollaiset matalat.

Talviloman kirppisreissulla löysin tuon keltaisen helminauhan eurolla ja siinä oli niin paljon pituutta, että sain helmet ja kaksi käsikorua. Voi niitäkin ripotella tänne väripilkuiksi! Tai unohdella mitä eriskummallisimpiin paikkoihin totta sanoakseni.

Siinä sitä on nyt väriä ja pirteyttä. Kuvissa näyttävät oranssisilta nuo mun keltaiset. Oikeasti ne ovat sinapinkeltaiseen taittuvia! ;)
No joo. On siis väriä ja mielikin on seestynyt. Onneksi ymmärtävät äitiä täällä kotona ja antavat anteeksi. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ajeltiin iltapäivällä mökille saunomaan. Mukana oli ilonamme kaksi omaa ja  kaksi lainapoikaa. Kävelin viimeisen kuusi kilometriä. Luonnon äänet ja aurinko tekivät hyvää korville ja mielelle. Lapsetkin tuntuivat nauttivan kirmatessaan pitkin hankia ja metsiä. 

Kylvettiin tällä kertaa pihasaunassa. 

Miten lempeät ja kosteat ne vanhan saunan löylyt olivatkaan. 

Minä olin ne jo puolessa vuodessa melkein unohtanut.

Kiukaan kivet sihisivät pitkään ja hartaasti.
Muuripadan vesi antoi kosteutta,
jonka turvin siellä jaksoi istua ja olla.

Pitkään ja kiireettömästi.

Pimeässä saunassa, värittömässä.

Rentoutuneena,

huolta vailla.

-Kaisu.

Koivunrisukranssi

Aina sitä riittäisi jotain hippasemista ja kohentelemista tässä kotosalla.
Sitä arjen touhua, joka ei aina ole niin näkyvää
-paitsi silloin kun sen jättää tekemättä. :)

Joskus vaan täytyy vain heittäytyä luovuuden puuskaan;
 ottaa aikaa ns. omille jutuille. 

Hain kotikoivusta urpuisia oksia ja tapailin kerrattain näkemääni koivunrisukranssia. Kokeilevalla otteella menin!  :) Tein pajunoksista pohjakiekon ja siihen päälle sitten kiinnitin ohuella rautalangalla tuollaisia koivunrisusilmukoita. Laitoin niitä kolmeen tasoon; sisäpinnalle, keskelle ja ulkoreunalle vuorotellen. Olisi saanut olla varmaankin useampi risu nipussaan, jotta olisi tullut tuhdimpi kranssi. :)

Ihan kiva lopputulos kuitenkin. :)

Pitänee tehdä keväinen kranssi niistä oikein siroista pajukissanoksista samalla tyylillä.

Ja vielä koivunrisuakin voisi työstää ,

kun vaan se uusi inspiraatio tulisi.

~~Kaisu~~

Naistenpäivän mustikanvarpukimppu

Mukavan leppoisaa naistenpäivää ja 

 kevätpäivän iloa itsekullekin naiselle!

Talviloman alussa keräsin lapsenlapsen kanssa mustikan varpuja maljakkoon. Juttelimme varvuista, valosta ja lämmöstä. Siitä,  että lehdet kasvavat sisällä nopeammin. Pieni tyttö kysyi hetimiten, että kasvaako niihin mustikoitakin! :)

Jos ei ihan marjoihin asti tämä hyötäminen etene, niin ainakin ihanaa lempeää vihreyttä varvuista saa kotiin. Oksien ja varpujen hakeminen maljakkoon on  mielenkiintoista kasvun ihmeen seuraamista. Pian ne ovat täynnä kevään vihreää herkkyyttä ja kasvun voimaa! Lupausta keväästä! <3

Piti muuten tarkastaa Wikipediasta tuo sana "hyötäminen"; niin oudolta se kuulosti ja näytti kirjoitettunakin. "Hyötäminen on puutarhanhoidossa käytetty keino, jolla kasvien vuosirytmi saadaan sekaisin ja kasvi saadaan kukkimaan väärään aikaan." :) Ihanan punaisia mustikankukintoja odotellaan parin päivän sisään...

Mukavaa sunnuntaita keväisissä merkeissä!

~~Kaisu~~

Pyykit kevättuulessa

Maaliskuinen lauantai.

Terhakka tuuli ja talitintin titityy -laulu.

Ripustin tänään kevään ensimmäisen lakanapyykin tuulen mankeloitavaksi. :)

Siellä ihanassa tuulen keinussa keinuivat talven uuvuttamat lakanat

kohti auringon kirkastavia säteitä ja tuulen tuoksua.

Tämä on kevään juhlahetki.

Äitilläni oli tapana kerätä talven lakana- ja pyyhepyykkiä. 

Hän pesi niitä sitten urakalla kevätaurinkoon kirkastumaan. :)

Ulkokuivattuihin vaatteisiin tuli aina  tuttu huumaava keväinen tuoksu.

Nämä on niitä kodin perintöjä, 

Tuttuja, turvallisia latuja, joita haluan seurata.

Ajatuksissani piipahdan äitini luona.

 <3

"Kohta saa pyykin ulos

ja olen taas samassa työssä

äitini kanssa, hänen äitinsä

ja äitinsä äidin.

Käsissä puhtaat vaatteet, 

edessä kesä,

ripustamisen hetki

varattu yksityiseen iloon."

Anja Salokannel

~~Kaisu~~

Nuoren perheen kotona

Talvilomaviikon tervehdys!!
Olemme olleet muutaman päivän vähän kauempana asuvan nuoren perheen luona.<3
On saatu elää pikkulapsiperheen arkipäivää ja olla mukana heidän touhuissaan. On nähty pikkutytön hellyttävät ensiaskeleet ja eletty todeksi vaihe vierastamisesta luottamuksen kehkeytymiseen.
On ollut enoilla vientiä ja tätikin on saanut elää ihanaa rooliaan todeksi.

Tässäkin kodissa ihanat omat juttunsa,  kodikkuutensa.
Kodissa on sulavasti vanhaa ja uutta rinnakkain. Lasten touhut näkyvät ja leikeille on tilaa. Sain luvan jakaa muutaman kuvan täältä.:) Tämä onkin minun ensimmäinen kännykkäpäivitys ja kuvat myös kännykällä otettuja.

'Kirppukaupat' on kierrelty ja joitakin löytöjä tehty. Tämän talon äiti ja lapset ovatkin todellisia kirppistelijöitä ja torien vakkarikävijöitä. <3 Ja täällä toki on hyvät kirppikset lähellä.

Kodinonni -kukka jää muistoksi näistä ihanista  yhteisen talostelun hetkistä. Virkistyneinä lähdemme huomenissa kotimatkalle. Ja haikeina, sillä turhan monta sataa kilometriä eroittaa meidät; liian harvoin saamme yhdessä olla!