Räsymattojen pesupäivä

Kesän arkisiin juhlahetkiin minusta kuuluu eittämättä mattojen pesu

 mäntysuovalla ja juuriharjalla.   

Suovan tuoksumaailmaan ja värien kirkastumiseen 

liittyy paljon lapsuusmuistoja. 

"Ennen vanhaan" kasasimme talven aikana likaantuneet matot 

sekä lattioilla käytössä olleet kesämatot autoon

 ja veimme ne mökille pestäviksi. 

Niitä nakattiin pienissä erissä järveen likoamaan 

ja hinkattiin rannalla puulavitsan päällä

  raita raidalta edeten, 

puolelta ja toiselta. 

Ja maton reuna piti muistaa harjata hyvin. 

Mattojen virutus eli huuhtelu oli aina oma hommansa, 

ehkä raskain. 

Märkiä mattoja ripustettiin sitten naruille ja telineille. 

Vettä valuvia mattoja tuntui olevan jokapaikassa, 

sillä silloinhan matot oli pääasiassa näitä räsymattoja 

ja niitä oli vaihtomatoiksi astikin. 

Raitaise matot laitettiin pitkittäin, 

 ettei mahdollinen irtoava värivesi sotkisi viereisiä raitoja. 

Mattoja käänneltiin ja väänneltiin,

jotta matot kuivasivat mahdollisimman pian eivätkä alkaisi kosteudessaan haisemaan. 

Välillä tuli sade ja silloin juostiin keräämään mattoja suojaan 

-ja kohta taas leviteltiin kuivamaan. 

Matonpesu oli osa lapsuuden kesiä 

ja perinteitä. 

Ne olivat yhteisen tekemisen päiviä 

ja jälkikäteen mietittynä erityisen hyviä oppimisen paikkoja. 

Verestimme näitä kesämuistoja mökin pihassa. 

Liotimme mökin mattoja verkkopaljussa ja hankasimme ne puhtaiksi

pihalle levitetyn pressun päällä. 

Pieni kesävieras oli mukana tässä "vesileikissä" 

lasten juuriharjan eli pienen, lapsen kädenmyötäisen vihannesharjan kanssa. 

Äitini on kutonut tuvan neljä pitkää mattoa  90-luvulla kotiimme ja 

niihin liittyykin paljon tunteita. 

Huomasin vieläkin tunnistavani raidoista joitakin vanhoja vaatekappaleita. 

Raita raidalta edetessäni ihastelin sitä taitoa ja silmän harkitsevuutta, 

millä äiti on valinnut maton kuteet loimien väliin. 

Neonvihreä trikookudekin oli asettunut mukavasti sinne kangaskuteiden lomaan

js ruskeiden rytmitysrairojen väliin. 

Pätkä yhtä väriä, toinen toista.

Kuin elämä.

Kirkasta, tummaa toisiinsa sulautuen.

Pesimme ensimmäisen kerran farkuista virkkaamani pyöreän maton. 

Aikoinaan joku epäili, miten tämän pesu mahtaa onnistua. 

Kyllä vesi toki toi siihen oman painonsa, 

mutta selvisimme kahdestaan sen siirtelystä. 

Trampoliini oli  muuten oiva kuivatuspaikka;

  pyöreä muoto säilyi hyvin sen siinä paistatellessa. 

Olipa se niin nostalgista katsella pihapiirissä roikkuvia mattoja! 

Ja parasta oli. 

että matonpesupäivämme oli yksi heinäkuun lopun kuumimmista päivistä. 

Matot kuivuivat päivässä!!!

Matonpesupäivän palkitsevuutta.

Puhtaat tuoksuvat matot.

Kirkkaat raidat rakkaan äidin kutomissa matoissa. 

Näitä haluan pestä ja näistä huolehtia. 

Nämä kuuluvat tänne,

tämän mökin kurkihirren alle 

ja tuvan tunnelmaan. 

❤

Siinä mattoja hinkatessa, polvillaan kylmässä vedessä touhutessani  

ja lopulta molempien nimettömien eka nivelen hiertyessä rikki mietin, 

että pesevätköhän ihmiset vielä mattojaan  perinteiseen tyyliin  

vai vievätkö pesulaan.

Onkohan tämäkin  katoava tapa?

Jotakin kesäistä, kaunista, 

monella tapaa puhdistavaa tässä mattojen pesupäivässä kuitenkin oli. 

Olimme molemmat mielissämme, 

että juuri tuona aurinkoisena päivänä hoksattiin toimeen tarttua. 

Oletko sinä pessyt tänä kesänä mattojasi ulkona?

Onko sinulla mattojen pesumuistoja?

🌻🌻🌻

 

Näi

Rippijuhlien jatkoista serkkuleiriin

Isossa perheessä pitää usein organisoida ja ennakoida asioita hyvissä ajoin

ja huomioida monia muuttujia, aikatauluja sekä välimatkoja.

Niinpä pidimme nuorimmaisemme rippijuhlien jatkot mökillä perheen kanssa 

heinäkuun viimeisenä sunnuntaina, josta sitten kätevästi pääsimme jatkamaan serkkuleirin viettoon.

Jotkut eivät olleet nähneet toisiaan vuoteen,

joten jälleennäkemisen iloa oli ilmassa.

Mieheni lupasi keittää lohikeiton juhlavieraille

ja hän hoitikin sen aineksien hankinnasta tarjoiluun asti.

Ja kyllähän lohikeitto maistui niin lapsille kuin aikuisillekin.

Täytekakku oli mökkiversio,

johon leivoin neljä kerrosta uunipellillä ja väliin mansikkakermavaahtoa.

Löysin mesimarjapaikastamme kypsiä meskuja.

joita ripottelimme kakun päälle.

Useimmille mesimarja oli uusi makututtavuus

 eikä meidän kakkujen päällä ole ennen mesikoita kyllä ollutkaan.

Toivoimme papan kanssa serkkuleirille 

aurinkoa ja enkeleitä

ja siitä on iloinen sekä kiitollinen mieli, että se toivomus toteutui.

Leiriajan oli hellelukemia

ja mitään haavereita ei sattunut,

vaikka tällaisessa porukassa voisi sattua ja tapahtuakin monenmoista.

Vanhin lapsenlapsi oli nähnyt muun muassa rantanurmella käärmeen,

joita ei ole koskaan ennen näkynyt mökkimaisemissa.

Emme olleet suunnitelleet päiviin mitään erityisiä tekemisiä,

vaan lapset itseohjautuivat mökin pihapiirissä touhuihinsa ja leikkeihinsä. 

Uiminen oli toki näiden päivien ehdoton juttu.

Kun hyvästellessä kysyin jokaiselta erikseen,

mikä oli ollut mukavinta ja mieleenpainuvinta,

niin vastauksina oli

yhdessäolo ja kauempana asuvien serkkujen tapaaminen,

leikkiminen, 

uiminen,

poliisi ja rosvo-leikki,

pallo paikalla -leikki,

naulaaminen ja puutyöt papan kanssa,
kauppaleikki,

leikkimökissä leikkiminen,

keinuminen,

eväät rannalla,

mustikoiden poimiminen,

traktoriajelu metsässä.

"kaikki".

Aitoja vastauksia.

Eli niitä lasten perinteisiä juttuja ja mökkitekemisiä.

Muonavahvuutta oli mukavasti läsnä

 eli sain kokeilla mökkioloissa "suurtalouskokin" -roolia.

Otimme ensimmäisen kerran pariin leiriruokailuun käteviä Feelian liha- ja jauhelihakeittoja.

Siitä isommasta paketista tuli 10 litraa keittoa, joka meni melko lailla kaikki yhdessä ruokailussa.

Uudessa uunissa on hyvän mallinen, kuuden sentin korkuinen uunipelti,

jossa olikin nyt kätevä tehdä makaronilaatikkoa.

Riisipuuro ja juuri poimituista mustikoista tehty soppa on aina maistuva serkkuleirieväs 

samoin kuin muurikalla paistettu pyttipannu.

Leiriperinteenä on lasten poimimista mustikoista leivottu mustikkapiirakka

sekä iltapalaksi lämmitetyt lihapiirakat ja karjalanpiirakat.

Parina päivänä leivoin peltileipää, joka hupeni kyllä pian parempiin suihin.

Säännöllisestä muonittamisesta huolimatta aina välillä  joku kerkesi kysymään,

milloin syödään ja mitä on ruoaksi.

Ihania ovat, kun ruoka maistui ja kyllähän sitä energiaa toki kului ulkona touhutessa.

Meillä on ollut vuosien ajan käytössä nimikkomukit, jotka ovat käytössä ruoalla

ja niitä säilytetään pihalla hanakannun vieressä, 

josta he voivat ottaa vettä janojuomaksi touhujensa lomassa.

Kävimme uimassa merenrannassa päivällä pari kolme tuntia koko porukalla ja

pihassa uinti jatkui sitten altaissa ja paljussa.

Eipä tarvinnut illalla unta houkuttaa eikä hyssytellä ketään! 

Helle ehti kuivata uintien välissä uimareiden pyyhkeet,

joita olikin kuivamassa siellä ja täällä.

Monta kertaa ääneen ihastelin aurinkoisen sään ihanuutta ja sitä mitä se meidän leirille merkitsi.

Entä jos olisi satanut ja salamoinut?

Moni asia olisi ollut toisin

kattojen alla touhutessa.

Serkkuleiri on lastenlasten mielestä kesän kohokohta

ja kyllä se taitaa olla sitä myös heidän vanhemmilleenkin.

Meillä oli vielä voimia ja terveyttä tämän järjestämiseen 

ja rohkeutta ottaa tämä ihana porukka vastuulle.

Vanhimmat lapsenlapset auttoivat meitä ja huolehtivat pienistä serkuistaan

 mm. ruokailussa ja hammaspesuissa.

kun omat nuorimmaisemme olivat töissä leirin aikana.

Kyllähän leirin järjestäminen vaatii vaivannäköä, 

ruokailujen ja nukkumisien miettimistä,

henkistä asennoitumista sekä

 kevyitä yöunia leirin aikaan, 

mutta kyllä leiri antaa meille isovanhemmillekin.

Muistoiksi jäi taaskin monia mukavia hetkiä, sattuvia sanontoja

sekä ihania kohtaamisia. 

Ennen kaikkea saimme olla hetken "päineen heidän kanssaan" 

ja siinä yhdessä talostellessammee tutustua lastemme lapsiin ja heidän ainutlaatuisuuteen.

~~<3~~

Kun siivoilimme siinä mökkiä,

lankomies tuumasi

"että kovin on hiljaista",

piipahti rannalla ja palatessaan sanoi siellä näkyneen pienten tepastelijoiden jalanjälkiä.

"Ihanat vaaleat pilvet

liukuvat taivaalla.

Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä

hiekka on väsynyt."

-S.Harmaja-

~~~<3~~

Tienoo hiljeni.

Askelten kaiku ja lasten äänet jäivät soimaan mielen perukoille. 

Hailuodon paita Nalle-langasta

Kuukausi sitten sain inspiksen ja kannustuksen 

Hailuodon paidan neulomiseen.

Neuleen työstäminen oli mielenkiintoinen tutustumismatka

tämän perinteisen paidan saloihin ja neuvokkaisiin ratkaisuihin, 

joita taitavat, käytännön läheiset ihmiset ovat 

paitaan sisällyttäneet.

Valitsin Nalle -langan, koska mieheni halusi paidan, 

jota voi pitää sisälläkin ja

joka ei ole kuuma ja kutittava.

Novitan -sivustolta löytyy perinteistä Hailuodon paitaa mukaileva ohje,

jonka mukaan neuloin paidan. 

Tähän paitaan ( L koko)  kului 700 g lankaa.

Pidin neuletta äidin oppien mukaan kosteiden pyyhkeiden välissä

ja siellä se kivasti yön aikana tasoittui.

Toki eihän se ihmeitä tee.

Käsityön ja aloittelijan käden jälki näkyy neuleessa. <3

Tämä neule oli minulle haaste,

jonka sain selätettyä Novitan selkeän ohjeen,

Facebookin Tikkuröijypiirin 

sekä paikallisen neulojaystävän vinkkien avulla hyvissä ajoin ennen synttäreitä.

Olen iloinen tästä projektista ja 

siihen heittäytymisen rohkeudesta sekä lopputuloksesta.

Tein melkoisen neuleloikan perussukista tämän paidan neulomiseen.

Ja tätä ennen olen virkannut miehelleni vain yhden pipon.

Neule pääsi käyttöön jo tänään, 

kun kävimme ulkoilemassa nuortemme kanssa mökillä. 

Paidan saaja on mielissään  paidasta;

silmukoista, jotka tikutin hänen lämmöksi ja 

maaliskuiseksi synttärilahjaksi.

Olkapäälle löytyi nappipurkista kuusi kierrätysnappia,

yksi kullekin vuosikymmenelle.

Punoin silmukoiden väleihin ja helmineuleen lomaan

pitkän yhteisen taipaleen muistojen nauhaa, 

 lämpimiä ajatuksia, rakkautta ja kiitollisuutta.

Ja ennen kaikkea onnensäikeitä tulevien päivien ja vuosien varalle.

<3

17.12. Joulun kahvipöytään Puoloffee ja perinteiset leivonnaiset

Joulu joutuu.

Tänään joulukalenteristani löytyy meidän perheen mieluisia kahvihetken herkkuja.

Viime jouluna tytär teki ensimmäisen Puoloffee -piiraan ja väki tykästyi siihen.

Tämä jouluinen herkku pääsi hääjuhlan tarjottaviinkin.

Teimme pohjan ohjeesta poiketen Semperin gluteenittomista pikkuleivistä

ja valmistimme sen jo juhlaa edeltävänä iltana. 

Morsian keitti kondensoidun maidon laktoosittomasta kermasta, 

koska valmis kondensiomaito ei ole laktoositonta.

Ja se täyte olikin kyllä herkullista kinuskia. 

Nämä hääjuhlan kuvat ovat kovin hämyisiä, 

kun kynttilöiden valo haastoi kuvaamista.

Mutta siinäpä se jouluinen herkku näkyy! 

Jouluuni kuuluvat perinteisesti

Arabialainen kakku 

Toscakakku

ja Peruspulla

Ja pikapikaa saatetaan tehdä Semperin gluteenittomista pikkuleivistä

 Piparinmakuinen hyytelökakku.

Tai siiten tehdään kahvipöytään täytekakku, johon pohja on valmiina pakkasessa.

Annin uunissa -blogista olen löytänyt tosi hyvän moussetäytteen ohjeen.

Sillä teimme luonnonvadelmista täytteen hääkakkuunkin

ja maku on  kyllä mieleinen;

pehmeä ja sopivan raikas.

Näillä mennään pitkälle. <3

Joulun yli ja ehkä uuteen vuoteenkin! ;)

Leivon jouluksikin kaikki -pullaa lukuunottamatta- gluteenittomana

Semperin karkeista jauhoista, jotta ne sopii kaikille.

Kirjoittelin pikkuleipäpostauksessani,

 että leivonnaisten syönti on vähentynut meilläkin niin arjessa kuin juhlassakin.

Joulutortutkin tuntuneet kärsineen inflaation.

Voihin leivottu pulla on varma valinta;

se tekee kauppansa aina.

Millä sinä herkutat omiasi?

Onko joulupöydässäsi perinteisiä leivonnaisia vai uusia tulokkaita?

Mökin joulutunnelmaa

Joulunaluslauantaina voi tehdä monenlaisia asioita; 

me ajelimme tänään mökille mehustamaan marjoja.

Minun piti nimittäin ottaa sulamaan äitini antamat kolme sankollista punaviinimarjoja,

jotta saimme joulukinkun sopimaan pakkaseen.

Mökillä  kun on vanha mehumaija ja hella,

jota toimivat yhteen.

Keittelin meille kahdelle riisipuuroa,

jota kylläkin tuli kuudelle. :)

En vaan tahdo oppia pientä määrää keittämään!

Katoin tähän arjen juhlahetkeen Uhtua-astiaston lautaset,

joita on vielä jäljellä muutama,

Muistelimme niiden ostoa.

Olimme kesällä 1983 nuori pari ja monia hankintoja oli käsillä.

Minä mielin Arabiaa ja Uhtuaa, kun sininen oli jotenkin mieluista silloin.

Mieheni kysyi, että onko niin kallista pakko heti laittaa. <3

Ostettiin sitten Uhtuat Helsingin kodin naapurista,

Mannerheimintien Valintatalosta 

ja siitä laadukkaasta ostoksesta oli pitkä ilo

ja nyt jälkikäteen mukavia muisteloita. <3

Tuo kaitaliina on kirpputorilöytö ja se jotenkin kuuluu tänne mökin jouluun

niin kuin tuo ihana adventtikynttelikkö,

joka on kerrallinen vuosien takainen myyjäisostos.

Pienistä mökin näköisistä asioista tulee mökin joulu!

Metsässämme kasvaa enimmäkseen mäntyjä

 ja mieheni haki vihreäksi väriksi tuvan nurkkaan ja ulkoportaille pienen männyn.

Ripustin männyn harvoille oksille mökin vanhan rouvan kovin hauraiksi käyneet kuusenpallot.

Harmikseni yksi kaunis pallo putosi lattialle ja särkyi.

Kauneus on katoavaista, totesin mielessäni. 

Mökin tonttu tarkkailee muun ajan vuodesta vanhan vaatekaapin päällä,

mutta nyt sille oli juhlan paras paikka männyn juurella.

Iltapäivä oli kovin pilvinen ja lunta on todella vähän.

Mieheni sahasi ohuesta heinäseipäästä leikkoja,

joita ripustin männyn oksille.

Pimeän laskeuduttua pihaan 

hipsin avojaloin lumipeitteisen pihan yli vanhaan pihasaunaan,

joka tarjosi tutusti leppoisen lempeät löylyt,

Siellä kynttilöiden valossa

oli niin jouluinen olo.

Oli melkein kuin olisi ollut jo joulusaunan aika! <3

Kätevä pyykkipoikaessu ja ajatuksia sen myötä

Onko sinulla vielä se kätevä pyykkipoikapussi käytössä?

Minäkin laitan pyykkinarut ulos sitten, kun kotimme on valmis. 

Muistin tuon talvisen keskustelun tyttäreni kanssa pyykkejä ripustaessani.

Heidän uusi kotinsa on valmis  ja nyt on pihatöiden aika. 

Siihen kuuluu myös pyykkinarujen laittaminen

ja sitä myöten ikioma pyykkipoikaessu;

niin kuin on hänen mummullaan ja äidilläkin. <3

"Kohta saa pyykin ulos

ja olen taas samassa työssä

äitini kanssa, hänen äitinsä

ja äitinsä äidin.

Käsissä puhtaat vaatteet, 

edessä kesä,

ripustamisen hetki

varattu yksityiseen iloon."

-Anja Salokannel-

Pyykkipoikaessu on kätevä apulainen pyykkien ripustamisessa.

Siinä pyykkipojat ovat kätevästi käsien ulottuvilla.

Minulla on käytössä koululaiseni tekemä pikkuessu, 

jonka kankaan hän on itse värjännyt.

Sitä voisi käyttää essun tavoin,

mutta minulla nauhat ovat päistä solmussa niin,

että se on aina valmiina kaulaan sujauttamista varten. 

Ostin Kotikulta -keittiöpyyheparin,

joiden sävyn tiesin olevan tyttärelleni mieluinen. 

Leikkasin essun pystysuunnassa olleesta liinasta, 

niin sain hyödynnettyä pitkän sivun reunat näppärästi nauhaan. 

Tämän pyykkipoikaessun korkeus on 34 cm ja leveys 37 cm .

Tein tähän omasta essustani poiketen nauhakujan.

Sen myötä pussukka asettuu kauniisti,

jos hän ripustaa sen kaulaansa! <3

"Aikaisesta keväästä syysmyöhään

astelen polkua tuvasta pyykkinarulle,

tuuletan ajatukseni samalla

kun ripustan pyykkiä kuivumaan,

puhdasta pyykkiä....

Jokainen vaate uusi ajatus.

Minun maailmani,

minun ympyräni."

-Anna-Liisa Myllyneva-

Pyykkien ripustaminen on minusta rauhoittavaa.

Siinä vaate vaatteelta,

sormenpäitten kautta,

ajatus kulkee, 

siirtyy, polveilee.

Samalla luonto hoitaa tuoksuillaan,

linnut lauluillaan

ja vähitellen arkisesta puuhasta,

vaatteiden rivistöistä tulee pihan perälle minun oma tilateokseni. 

<3

Pyykkien ulkokuivaamisessa hyödynnän ympäristöystävällistä tuulivoimaa

ja sehän on energiataloudellista.

Ja mikä parasta;  vaatteet  eivät kulu ja kitisty ulkona 

niin kuin usein käy kuivausrummussa.

Ja tahratkin häviävät luomusti auringon sädehoidossa!  

Ulkokuivattujen pyykkien tuoksu ja tuulen tuivertama kankaan sileys on vahva lapsuusmuisto.

Aina yhtä ihana palkka pyykkien ’räpsimisen’ vaivasta.

Liittyykä sinun pyykkipäivääsi jotain vahvoja tunteita tai perinteitä?

Onko sinulla tapana kuivattaa pyykkejä ulkona?

Missä sinä pidät pyykkipoikiasi?

-Kaisu-