Räsymattojen pesupäivä

Kesän arkisiin juhlahetkiin minusta kuuluu eittämättä mattojen pesu

 mäntysuovalla ja juuriharjalla.   

Suovan tuoksumaailmaan ja värien kirkastumiseen 

liittyy paljon lapsuusmuistoja. 

"Ennen vanhaan" kasasimme talven aikana likaantuneet matot 

sekä lattioilla käytössä olleet kesämatot autoon

 ja veimme ne mökille pestäviksi. 

Niitä nakattiin pienissä erissä järveen likoamaan 

ja hinkattiin rannalla puulavitsan päällä

  raita raidalta edeten, 

puolelta ja toiselta. 

Ja maton reuna piti muistaa harjata hyvin. 

Mattojen virutus eli huuhtelu oli aina oma hommansa, 

ehkä raskain. 

Märkiä mattoja ripustettiin sitten naruille ja telineille. 

Vettä valuvia mattoja tuntui olevan jokapaikassa, 

sillä silloinhan matot oli pääasiassa näitä räsymattoja 

ja niitä oli vaihtomatoiksi astikin. 

Raitaise matot laitettiin pitkittäin, 

 ettei mahdollinen irtoava värivesi sotkisi viereisiä raitoja. 

Mattoja käänneltiin ja väänneltiin,

jotta matot kuivasivat mahdollisimman pian eivätkä alkaisi kosteudessaan haisemaan. 

Välillä tuli sade ja silloin juostiin keräämään mattoja suojaan 

-ja kohta taas leviteltiin kuivamaan. 

Matonpesu oli osa lapsuuden kesiä 

ja perinteitä. 

Ne olivat yhteisen tekemisen päiviä 

ja jälkikäteen mietittynä erityisen hyviä oppimisen paikkoja. 

Verestimme näitä kesämuistoja mökin pihassa. 

Liotimme mökin mattoja verkkopaljussa ja hankasimme ne puhtaiksi

pihalle levitetyn pressun päällä. 

Pieni kesävieras oli mukana tässä "vesileikissä" 

lasten juuriharjan eli pienen, lapsen kädenmyötäisen vihannesharjan kanssa. 

Äitini on kutonut tuvan neljä pitkää mattoa  90-luvulla kotiimme ja 

niihin liittyykin paljon tunteita. 

Huomasin vieläkin tunnistavani raidoista joitakin vanhoja vaatekappaleita. 

Raita raidalta edetessäni ihastelin sitä taitoa ja silmän harkitsevuutta, 

millä äiti on valinnut maton kuteet loimien väliin. 

Neonvihreä trikookudekin oli asettunut mukavasti sinne kangaskuteiden lomaan

js ruskeiden rytmitysrairojen väliin. 

Pätkä yhtä väriä, toinen toista.

Kuin elämä.

Kirkasta, tummaa toisiinsa sulautuen.

Pesimme ensimmäisen kerran farkuista virkkaamani pyöreän maton. 

Aikoinaan joku epäili, miten tämän pesu mahtaa onnistua. 

Kyllä vesi toki toi siihen oman painonsa, 

mutta selvisimme kahdestaan sen siirtelystä. 

Trampoliini oli  muuten oiva kuivatuspaikka;

  pyöreä muoto säilyi hyvin sen siinä paistatellessa. 

Olipa se niin nostalgista katsella pihapiirissä roikkuvia mattoja! 

Ja parasta oli. 

että matonpesupäivämme oli yksi heinäkuun lopun kuumimmista päivistä. 

Matot kuivuivat päivässä!!!

Matonpesupäivän palkitsevuutta.

Puhtaat tuoksuvat matot.

Kirkkaat raidat rakkaan äidin kutomissa matoissa. 

Näitä haluan pestä ja näistä huolehtia. 

Nämä kuuluvat tänne,

tämän mökin kurkihirren alle 

ja tuvan tunnelmaan. 

❤

Siinä mattoja hinkatessa, polvillaan kylmässä vedessä touhutessani  

ja lopulta molempien nimettömien eka nivelen hiertyessä rikki mietin, 

että pesevätköhän ihmiset vielä mattojaan  perinteiseen tyyliin  

vai vievätkö pesulaan.

Onkohan tämäkin  katoava tapa?

Jotakin kesäistä, kaunista, 

monella tapaa puhdistavaa tässä mattojen pesupäivässä kuitenkin oli. 

Olimme molemmat mielissämme, 

että juuri tuona aurinkoisena päivänä hoksattiin toimeen tarttua. 

Oletko sinä pessyt tänä kesänä mattojasi ulkona?

Onko sinulla mattojen pesumuistoja?

🌻🌻🌻

 

Näi