Räsymaton uudet solmut

Viikko sitten istuin täällä mökin tuvassa 

ja kirjoitin edellisen päivityksen. 

Samoissa puitteissa olen nytkin;

punaviinimarjamehun tuoksussa ja elokuun kauniissa illassa.

Mehustamisen ohessa minulla on ollut sopivan pientä puhdetta 

ja taitaapa olla ensimmäinen kerta laatuaan "omassa elämässä". 

Tätä hommaa olen harjoitellut äidin  kanssa ja apuna,

kun on otettu mattoja kangaspuista.

Tämä pieni matto on mieheni lapsuuskodin muisto. 

Sen hapsut olivat haurastuneet 

ja maton pää oli päässyt jo pikkuisen ruopumaan.

Otin ja leikkasin solmimiskohdan takaa maton auki.  

Purin maton molemmista päistä saman verran kudetta pois 

ja solmin päät uudelleen; 

sidoin loimilangat parin langan nipuissa yhteen kaksi kertaa 

ja sitten vielä vedin hevosenhäntäsolmuun. 

Sieltä "selkärangasta" maton solmimisen liikerata löytyi. 

Tässä maton kulma ennen ja jälkeen:

Jo neljä sukupolvea on astellut tämän maton raidoilla ja kivoilla kuvioilla.  

Tämä matto on osa perinteistä sisustusta ja suomalaista käsityötä; 

sen säilymisessä ja säilyttämisessä  on yhdenlaista jatkumoa

sukupolvesta toiseen.

Eipä silloin nuorena miniänä käynyt mielen vieressäkään kysäistä, 

oliko tämä anopin itsensä kutoma, 

mikä mallin nimi ja niin edelleen. 

Täällä mökillä on tällekin matolle paikka ja tilaa. 

Se kuuluu tänne tarinoiden joukkoon. 

Monenmoista tarinaa tämäkin matto kertoisi vaiheistaan

ja erilaisista elämäntarinoita, 

jos osaisi ja voisi. 

Matto sai jatkot.

 Se on kätevä ovensuumatto.

Kevyt puisteltava. 

Vanhan ajan matto. 

Tuli hyvä mieli tästä äidin opettamasta taidosta 

ja siitä, että tämä tuli tehtyä.

Arjen pieni ilo.

~~~~~

Aika moni olisi lähtenyt Insta -kyselyni mukaan korjaamaan tämän maton. 

Oletko  sinä räsymattojen ystävä

ja ehkäpä pelastanut mattojasi uusilla solmuilla 

tai vaikkapa näin, klik.