Terveisiä mökin pihapiiristä

Tykkään niin kovin runollisesta sanonnasta 

"kesä hiljalleen kypsyy".

Se kuvaa kauniisti sitä, 

mitä luonnossa tapahtuu näinä elokuisina päivinä 

ja ehkäpä myös sitä, mitä kesämuistoja meille jää mieleen. 

Kiertelin viikolla mökin pihapiirissä  

ja katselin pihan eri kulmilta mennyttä kesää,

kukkia ja tekemisiämme. 

Siinä katsellessani nousi iloksi tämän kesän kaksi viikkoa, 

jotka vietimme täällä yhtäjaksoisesti.

Kun asettuu aloilleen,

 tuntuu voivan nauttia olosta jotenkin erilailla, 

täysin rinnoin

maadottuneena.

Tämän kesäiset ja ainoat mökin kesäkukat kukkivat vielä kauniisti. 

Ensimmäistä kertaa istutin tähän pelakuita 

ja totesin, että menevät jatkoon.

 Nämähän suorastaan kuuluvat tähän miljööseen. 

Ruukutetut perennat ovat olleet hyvä juttu.

Ei ole enää kukkapenkin ruohoamisen tuskaa ja taistelua juolaa vastaan.

Toki ruukkukukkia pitää kastella tai siirtää varjopaikkoihin poissaollessa,  

mutta kokonaisuutena ruukutus on toimiva homma 

ja jatkan sitä. 

Röyhytatar on muuten huikean vaivaton ja näyttävä perenna. 

Sitä kasvaa tuossa paahteisella, seinustalla mökin edustalla,

jossa se "röyhyää" valkoisena kukkaispilvenä. 

Humala viihtyy mökillä sekä aurinko- että varjopuolella.

Tässä humalan kasvutukena on seinään kiinnitetty vanha heteka

ja parissa kohden se kasvaa tikapuihin tukeutuneena. 

Olen kokeillut istuttaa humalaa myös ruukkuihin.

mutta yllätyin siitä kuinka paljon ne tarvitsevat kastelua. 

Aika tuntuu kiitäneen niin nopeasti nopeatuomenkukista tuomenmarjoihin,

mustikankukista kypsiin mustikoihin,

kylvetyistä siemenistä salaatinlehtiin ja kukkiviin kukkiin.

Kuin tuulenhenkäys eikä sitäkään.

Niissä ohikiitäneissä hetkissä on kuitenkin paljon muistoja, 

jotka ovat piirtyneet tähänkin pihapiiriin ja 

 jäävät kantamaan tuleviin kesiin.

Niinkuin tämä mieheni veljensä kanssa

kestopuusta taiten nikkaroima upea peräkärry.

Se on minusta oikeastaan puun värin ja huolellisen työstön takia kaunis, 

jos tällaisesta voi sitä sanaa käyttää. 

Tai onko se sittenkin komea?

Poltin kolvilla mieheni lavan perään kirjoittamansa nimen ja vuosiluvun. 

Minusta tällaiset merkinnät  tärkeitä käsin tehdyissä jutuissa. 

Tältä kesältä ja lomalta muistamme tuon myös reilun 60 vuotta vanhan männyn,  

oikein käkkyräisen puuvanhuksen kaatamisen.

Siinä oli oma hommansa,

mutta saimme kuin saimmekin sen nurin 

ja siitä alkoi tienvieren vanhan puurivin kaataminen.

Vielä on tiedossa hikeä ja ponnistelua, 

ennen kuin nuo puut ovat klapeina ja puupinoissa.

Osa kukista on jo lakastunut

 ja varistanut siemenensä tulevien kesien varaksi.

Siellä täällä jo näkyy keltaisia lehtiä.

 Aamun nurmi on märkää ja iltojen pimeys yllättää.

Päivissä on kuitenkin vielä viipyilevän kesän tunnelmaa,

 kun ja jos aurinko sattuu luomaan viimeisiä lämmittäviä säteitään.  

Silloin varjot venyvät pihoilla ja puutarhoissa,

pelloilla ja kujilla. 

❤

Elokuu.

Tämä kesä kaarrattaa loppuansa kohden, 

valmistaa tietä uudelle kesälle,

uusille kesille.

syksylle.

Kesä hiljalleen kypsyy,

tutusti, turvallisesti, 

 mutta sitä on vielä jäljellä.

❤

On hetki 

Kesä päättyy, saapuvat jo

syksy, uudet keväät.

Hiljaa laskee aurinko.

Taas jaettu on eväät.

Emme tiedä, mihin johtaa

huomispäivän retki,

milloin suru meidät kohtaa. 

On kesä nyt. On hetki.

-A-M Kaskinen-

❤

Elokuun ihanaisia, kesäntuntuisia päiviä Sinulle ja Minulle!

Loppukesä on vasta loppukuussa 

ja sitten tulee syyskesä. ;)